Polkupyörät ja pyöräily kausi

[Iidis79]

Kesä tulee ja mä mietin polkupyörän hankintaa. Ehkä ihan vaan joku halpa käytetty. max 200€. Ihan peruspyörä.

Mulla on ollut jos jonkinlaista polkupyörää, parhaimmillaan oli kaksi pyörää. Nyt en ole vuosiin oikein enää pyöräillyt. En tiedä miksi mutta mulla reidet ja ranteet kipeytyy heti tai nopeasti. Viimeisin pyörä oli jopo, mikä ei sopinut oikein ollenkaan.
"Mummo"pyöräkin on ollut mutta siinäkin oli jotain mikä ei sopinut mulle.
Parhaiten mulle on käynyt perus Helkamat ja Tunturit 28" ja jalkajarrut ja vaihteita 3-7. Sellanen missä ollaan vähän korkeammalla.
Sähköpyörä olis varmaan mieluinen, mutta siihen en nyt ala laittaa rahaa ennen kun tiedän edes, että alanko taas polkee vai jääkö pyörä taas käyttämättä. Pitäis varmaan kokeilla noita kaupunkipyöriä, kunha ne tulee kaduille. Niitäkinhän vois käyttää vaan, mutta tykkään että on oma.

[*kiranas*]

mulla on ajatuksena kanssa aloittaa taas töihin pyöräily. itse sijoitin muutama vuosi sitten sähköpyörään ja se on kyllä luksusta! ei enää kipeydy polvet noissa kamalissa mäen polkemisissa, koska tästä kun lähtee, niin joka suuntaan on mäkeä ja sama lähellä työpaikkaa

[Umac]

Meillä Cittarista vuosia sitten ostettu naisten peruspyörä kolmella vaihteella. Ollut hyvä lisä Viron reissuilla, muutenhan isäntä päästelee Kontiolla kun haluaa liikkua kaksipyöräisellä. Sähköpyöränsä rikkoutui ajat sitten. Mä en uskalla sähköpyörää laittaa vaan pärjään perusajelut, ne vähäiset, tolla tavan jalkajarrullisella.

Jopo on karsea ajettava, imo. Ja persauksen alle penkinpehmennys ehdoton vaikka satula ei olekaan mikään sporttimalli.

Ajoasennosta varmaan netissä jotain ohjetta, en ole tutkinut.

[Dacrest]

Ajoasento on makuasia, haluaako pyöräillä pystymmässä vai kilpapyörämäisesti makaavammassa asennossa. Pyörä sen mukaan ja ohjaustangon säätö miellyttävälle korkeudelle.

Jos polvet kipeytyy, onko satula liian korkealla (on aika yleinen virhe)? Jalan ollessa ala-asennossa polven pitää jäädä hieman koukkuun. Näin polkiessa yläkroppa pysyy paikallaan, eikä heilu puolelta toiselle.

[Tiibetinhelmi]

Mulla kävi tänään mielessä että pitäiskö jo heittää polkupyörät kellarista talvisäilöstä liiteriin. Tekisi mieli ajaa enemmän tänä kesänä. Mulla on vaihteeton mummopyörä, ja toinen on 7-vaihteinen vähän modernimpi. Kivoja molemmat. Mä pyöräilen 8-kymppisen naapurini kanssa ja meinaan aina kuolla kun ollaan pyöräilemässä! Naapuri vetää sellaista vauhtia että ei tosikaan. Hävettää, vaikka ulkoilen ja kävelen yms. tosi paljon niin mun fillarointikunto on tosi huono.

[Belgiter]

Mun pyörästä on kumi puhki ja tässä oottelen, että ilmat lämpiäisi sen verran, että pääsee vaihtamaan sen. Pitäisi tosin hakea vaihtokumi kaupungista. Odotan mielelläni myös siihen, että tuo renkaanpuhkojasepeli kerätään pois tieltä.

Mulla on pistosuojatut renkaat ja silti kumi on nyt puhjennut kahdesti peräkkäin eikä ollut paljon mitään kilometrejä välissä. Täytyy katsoa, onko renkaan sisällä jotakin, joka rikkoo sisäkumin. Vai onko edellinen rikko korjattu paikkaamalla ja paikka pettänyt.

Ei kauheasti motivoi pyöräilemään, kun saa pelätä, kestääkö kumi kotiin asti. Viimeksi jäätiin 8 km päähän kotoa ja piti tulla bussilla. Pyörä on muutenkin vanha romu. Ei romanttisella tavalla vanha eli ei mikään mummopyörä. Vaan naarmuinen, vaihteet hävitetty takavanteen vaihdon yhteydessä, lokari lommolla eikä uutenakaan maksanut paljon tyylin romu. Täällä ei kannata mitään hienoa pyörää omistaakaan, se varastetaan kuitenkin.

Minusta on tosin tullut laiska pyöräilijä. Kaupunkiin on sen verran pitkälti, ettei viitsi rapakuntoisena polkea sinne vaan sitten ottaa bussin tai skootterin. Lähiössä taas kauppa, kirjasto ja uimahalli ovat kävelyetäisyydellä. Koiraa voisi juoksuttaa, mutta jos ei halua asfaltilla vedellä niin tarttisi maastopyörän. Lisäksi ärsyttää housujen hiertyminen rikki, mutta huomasin ihan pelkän kävelynkin hajottavan pöksyni.

[Valkosipulisilakka]

Minä tarvitsisin uuden pyörän (tai uuden käytetyn). Minulla on semmoinen trauma, että tarvitsisin 3-7-vaihteisen, jossa on napavaihde. Nykyään olisi tarjolla paljon hienoja pyöriä, joissa on vaihteita vaikka hurumykky, mutta minulla on jostain nuoruudesta trauma 21-vaihteisesta, jonka ketjut tippuivat vähän väliä ja aina soratiellä. En mä semmoisen hienon vaihdepyörän kanssa pärjää, etenkin kun kokonaan puuttuu sekä osaaminen, välineet ja tilat huoltoon.

[MJK]

Jos ranteet kipeytyy niin silloin paino menee varmaan liikaa käsien päälle ajaessa. Olisiko pystympi ajoasento silloin parempi? Eli mummopyörä tyylinen enemmän.. Mulla 3-vaihteinen (oiskohan helkama) tämän tyyppinen https://www.prisma.fi/tuotteet/110401903/helkama-ainotar-28-kaupunkipyora-3-vaihdetta-runko-52-cm-punainen-110401903?gclid=CjwKCAjw1N7NBhAoEiwAcPchp0yqCnDJFwNwURuO0KbfWAJ2nEPTOeaSDIdJc0TOXJqB85K0j8vhnhoCL00QAvD_BwE&gbraid=0AAAAADeinDu_ICqWoyDCc1qDtz5Xxgvvg&gad_source=1&gad_campaignid=23227857087&utm_source=google&utm_medium=cpc&utm_campaign=90022356_SOK_Prisma-KT_All-Products-Shopping-Standard-Minimize ja olen tykännyt kovasti. Mä en pysty ajamaan jos yhtään joutuu olemaan niska koukussa eli niillä joissa ollaan enemmän "makuuasennossa".
Tuolla pystyy tarvittaessa ajamaan myös koirien kanssa vaikka vähän tulee niiden kanssa ajeltua, kahden kanssa turhan riskialtista. Yksin ajelen jonkin verran, aika vähän kuitenkin kun koirien lenkityksen jälkeen ei tahdo enää jaksaa enempäänsä liikkua.

[aunet]

Mun pyöräilykausi on ympäri vuoden. Ihan pakostakin, kun en pysty lenkittämään koiria muuten. Onhan se suht raakaa peliä lumisateessa ja pakkasessa, mutta minkäs teet. Ja teen siis kaksi lenkkiä peräjälkeen, koirat erikseen. Nuoremman vajaa vuosikkaan kanssa on vielä melkoista taiteilua, kun kaikki kiinnostaa. Ja joka puskaan pitää pysähtyä, ei onnistuisi tavan pyörällä. Olen kuljettanut parhaimmillaan kolmea borzoita yhtäaikaa, mutta erilaisessa ympäristössä kuin nykyinen.

Ja mainittakoon, että pyöräni on kolmipyörä ilman sähköä kolmella vaihteella. Erittäin raskas ja ergonomisesti ei niin ihana. Eniten kuitenkin itseä haittaa oma luinen persaus, joka kipeytyy. Ostin myös geelipehmusteen ilman suurempaa apua. Läskiä tarttis saada pyllyyn, mahan puolelta vois pikkusen siirtää. Parilla tonnilla sais paremman sähköistetyn ja muutenkin kevyemmän version, mutta näillä mennään toistaiseksi.

[Tiibetinhelmi]

^Nostan sulle kyllä hattua, että pyöräilet ympäri vuoden. En osaa sanoa, olisiko musta enää siihen.

[Belgiter]

Kaaduin kerran mustalla jäällä ja polvi oli kipeä viikkokausia, joten minua ei enää pyörän selkään saa talvisin. Tosin jos mulla olisi sellainen pyörä, jolla ei voi kaatua niin helposti eli on kolme pyörää, niin voisi ajaa talvella, mutta kolmipyöräinen on hankala parkkeerata kerrostalossa. Varastot ja pyöräparkit tapaavat olla alimitoitettuja kaksipyöräisillekin.
Sähköavusteinen laatikkopyörä voisi kyllä olla kätevä, jos tarvii kuskata koiranruokasäkkejä tai sitä koiraa johonkin, mihin sitä ei viitsi ravuuttaa.

[JMTNT]

Polkupyrällä toisinaan pyöräilin rottweiler Usvan kanssa. Ja sitten naapurin mies totesi "tota hän ei tekisi". Eli iso koira hänen mielestään oli sopimaton kulkemaan pyörän sivulla.
Ja pari vuotta sitten mun läheinen pyöräili Lapin Saariselältä Porvooseen, jotain 900km. Retki kesti pari viikkoa ja mua vähän jännitti yöpymiset teltassa metsän keskellä, et jos joku ulkomaalainen tulee ja ryöstää. Mutta kaikki meni hyvin ja hänellä tosi mukava kokemus Suomen luonnosta.

[aunet]

Jalkavammani takia tuskin kaksipyöräisen selkään nousen koskaan. Olen myös sellaisella kuljettanut isoja koiria, mutta silloin on oltava kaikki tähdet kohdillaan ettei mitään satu. Kerran olen tangon yli mennyt nuorena, jos olisin päästänyt koiran irti, kaatumista ei olisi tapahtunut. Itsellä vain on sellaiset refleksit, että hihnasta ei päästetä irti vaikka mikä olisi. Käsi vaan jotenkin lukkiutuu kuten terrierin leuat ja joskus siitä saa kärsiä. Jalkavammanikin johtuu em. syystä.

Kuten Belgiter totesi, kolmipyörä vie julmetusti tilaa eikä sitä muutenkaan kanniskella miten vain. Itse säilytän autotallissa, johon autoni ei korkeutensa puolesta mahdu, joten tulipahan käyttöä sillekin.

Mites te, joilla on sähköpyörät, säilytätte omanne? Onko lämmintä tilaa ja irrotetaanko akku ajon jälkeen pois paikoiltaan aina? Eikös sekin purkaudu samoin periaattein kuin autossa kylmässä ollessaan. Tyhmiä kyselen.

[Valkosipulisilakka]

Minäkin tykkäisin kolmipyörästä koirakäyttöön, mutta sama juttu, ei ole tiloja säilytellä sitä kerrostalossa. Olen aiempia koiria juoksuttanut normipyöränkin kanssa, mutta mun juniori on niin iso ja valtavan raisu, että ei tulisi mieleenkään. En ole vielä valmis kuolemaan enkä edes katkomaan luita. Toisen polveni ja muutaman sormen kyseinen koira on jo onnistunut telomaan.

[aunet]

Juu kyllä pyöräillessä on otettava huomioon monta muuttujaa, eikä kaikkein vähiten riistaviettisen näkökykyynsä luottavan ajavan koiran kanssa. Sen reaktiokyky on aivan omaa luokkaansa ja pystyy seisovilta jaloiltaan kiihdyttämään täyteen vauhtiin, jos siimaa saa. Etkä ikinä voi tietää, mitä kulman takana odottaa, ei se siis helppoa ole.

[Valkosipulisilakka]

Olen joskus nähnyt, miten nuori mies juoksutti jopon vierellä kahta komeaa afgaania. Meno oli sulavaa ja upeaa, ihailin siinä katsellessani. Yhtäkkiä koirat näkivät viereisellä pellolla jotain ja hetkessä koko kolmikko oli jopon kanssa solmussa viereisessä ojassa. Mies onnistui kuitenkin sisukkaasti pitämään koirat kiinni tai ehkä ne olivat jonkinlaisessa vyössä kiinni.

[Tiibetinhelmi]

^Kauhuskenaario! En uskaltaisi juoksuttaa mitään koiraa polkupyörällä.

[aunet]

Onko kukaan kokeillut tai omistaako pehmustettuja pyöräilyhousuja? Miltä ne tuntuu jalassa, vertautuuko johonkin vaippavarustukseen? Ostin viime vuonna geelipehmusteen satulaan, auttaa hiukan mutta en ihan ole tyytyväinen. Ja ongelmana edelleen luinen persaus. Ei auta jumppa siihen, pitäs saada läskiä päälle. Mutta kun sitäkään ei saa sinne minne itse haluaa.

[Koiruuksia]

Olen elämäni aikana pyöräillyt koirien kanssa hyvin paljon.
Ikinä ei ole ollut mitään ongelmia. Yksi nuori rottweiler oli aluksi sellaisessa springerissä koska epäilin että se saattaisi muuten aiheuttaa hämminkiä.
Yleensä olen juoksuttanut vapaana tai sitten niin että hihna on kädessä ja käsi normaalisti siinä ohjaustangolla.

aunet: mulla hävisi perslihakset pyörätuolissa puoli vuotta istuessani. Olen jumppaamalla saanut niitä takaisin. Kannattaa kokeilla.
Netistä löytyy vaikka minkälaisia ohjeita, valitset sieltä vaan parhaiten itsellesi sopivat ja alat hommiin.

[Belgiter]

Mä olen juoksuttanut eri aikoina kahta eri belgiä ja collieta pyörällä. Pulman aikaan on ollut myös juoksutusteline. En muista enää, onko varas ottanut juoksutustelineen irti vai onko se irrotettu satulan huollon takia, johonkin sen pidike on kuitenkin hävinnyt (varmaan varas, joku on jättänyt satulan pultin löysälle, pitääkin kiristää se, että mua alkoi nyt risoa nää varkaat (yrittäneet siis viedä pyörän ja sitten tuunata sitä irrottamalla siitä "ylimääräiset" osat)). En tosin käyttänyt sitä, koska Pulma vetää herkästi ja se väänsi telineen vinoon, jolloin se osui joka polkaisulla jalkaan.

Mulla on siis nykyään juoksuttaessa, jos siis viitsin juoksuttaa, kun pyörästä on jatkuvasti kumi puhki, koira treeniliinassa kädessä. Etukorissa on kipossa nameja, jolloin pystyn palkkaamaan koiran vauhdissa. Tosin sille pitää pitää ehdotonta sääntöä, että maahan tippuneita nameja ei etsitä, kädestä tulee uusi. Hätätilanteessa voin tiputtaa liinan kädestä tai antaa sen valua sormien läpi, koska siinä ei ole päässä mitään estettä. Pulma on kiltti ja koulutettu, joten sen remmin uskaltaa tiputtaa. Vaisto tosin ihmisellä on tarrata vaan tiukasti kiinni, jos jotain sattuu.
Pulma on tosin liikkeelle lähtiessä raivostuttava: se kiihtyy ja haukkuu raivoisasti.

Aiempi tervu veti mut kyllä kerran ojaan. En ollut muistanut kakattaa sitä ennen liikkeelle lähtöä (ei matkakaan ollut kuin reilu kilometri), joten se päätti hoitaa asian itse. Sinne mentiin pöpelikköön.

[MJK]

Onko kukaan kokeillut tai omistaako pehmustettuja pyöräilyhousuja? Miltä ne tuntuu jalassa, vertautuuko johonkin vaippavarustukseen?

Mulla on ja kerran oon käyttänyt ja muuten mennyt ilman. On kyllä niinkuin olisi iso vaippa jalkojen välissä, ei yhtään mukava tunne. Ja mulla kävi niidenkin kans peffaan niin en ole enää laittanut ja puristivat mahasta vaikka mulle normaalin koon ostin. Nyt kun olen muutaman vajaan parinkymmenen kilsan lenkin ajellut niin peffakipukin on jo vähän hellittänyt.. sen pidempiä matkoja en tykkää ajaa juurikaan peffan kipeytymisen takia.

Työkaveri kyllä on kehunut niitä että jotkut varmasti tykkää..

[aunet]

Kiitos MJK, tuossapa olikin pari syytä olla ostamatta: vaippa jalkojen välissä ja puristus mahassa. En siedä mitään ylimääräistä ahdistusta liikkuessa enkä muutenkaan.

Ja Koiruuksia, kyllä jumpattu on usko pois. Lihakset on kohdillaan, mutta mitään valtavia palleropakaroita mulla ei ole koskaan ollut teki niin tai näin. Sen sijaan esim. hauislihasta minun on helppo kasvattaa nopeastikin, poiketen useista naisista. Ruumiinrakenne nyt sattuu olemaan sellainen, että lantioalue kovin kaponen ja hartiat sen verran leveät ja käsivarret lihaksikkaat, että turha tunkea naisten tyköistuvia naisten pikkupusakoita päälle. Ei liiku kädet ja hartioista ei mahdu. Sukuvika tai sukuhyve on ruumiinrakenne.

[Koiruuksia]

Joo, mulla sama. Aikoinaan kaverin kanssa ostettiin jotain ulkoilupukuja niin että ostettiin samanlaiset koossa M ja L.
Minä otin M housut ja L takin. Hän otti L housut ja M takin.

Nuorena mua luultiin usein uimariksi vartalotyyppini vuoksi.

Nyt olen vaan isomahainen lihavanaamainen mummo

[aunet]

Mummot on parhaita!

[Koiruuksia]

[TaMar]

Jaksoin jossain vaiheessa pyöräillä noin niinku urheilun kannalta tavallisella pyörällä, mutta nyt kun mulla on sähköpyörä, pyöräilyn määrä on kyllä lisääntynyt tosi paljon. Normipyörää en voinut yhtään käyttää auton korvikkeen, koska tuli kohtuu lyhyestäkin matkasta niin hirvee hiki (olen ihan mahdoton hikoilemaan). Nyt voin pyöräillä nimenomaan niin, että menen sillä harrastuksiin ja kaupunkiin, koska perillä ei ole suihkun tarpeessa ja voi jopa ihan ihmisten ilmoille mennä pyörimään. Ja kyllä tuolla lähtee urheilunkin kannalta pyöräilemään paljon helpommin, kun se ajaminen ei ole ihan hirveetä puurtamista. Täällä päin kun noita mäkiä on ihan riittävästi, niin kun se pyöräily ei mene jalkalihastreeniksi niin jaksaa pidempään. Ja koska niitä mäkiä on, niin kyllä se sähköpyöräily ihan kuntoilusta menee kun käyttää matalinta avustusta.

Tuo sähköpyörä on työsuhdepyörä, joten nyt kun se etu lähti ja kun tuon sopimus loppuu, täytyy nyt sitten katsoa mitä teen. Olin kyllä ajatellut lunastaa pyörän itselleni, mutta akku alkaa nyt jo osoittaa merkkejä huononemisesta. Ilmeisesti siihen kyllä vois kai vaihtaa akun jollain muutamalla satasella, mikä on kuitenkin ihan eri kuin se joku 4000€ mitä tuokin maksaisi uutena.

Ja siihen pyöräily aiheuttamaan kipeytymiseen ei taida auttaa mikään muu kuin tottuminen, koska ainakin mulla satula aiheuttaa aika kokonaisvaltaisen sattumisen koko alapäähän, eli pelkkä läski ei auta. Pehmustettu satula on toki edes vähän parempi kuin ei mitään, mutta ei se ihan hirveesti auta. Pyöräilyhousuja joskus kokeilin, mut ei nekään auttanut tarpeeksi niiden muuhun epämukavuuteen nähden. Eli loppukesästä alkaa aina vähän sujumaan, mutta en minä mitään kymmenien kilometrien pyöräilyjä ala tekemään, ei vaan paikat kestä. Mulla lisäksi alkaa puutua varpaat kohtuu nopeasti, eli jotenkin se satulassa istuminen painaa jotain hermoja tai jotain, eli ei sitä pyöräilyä ihan mielikseen kauheen pitkään tee.

[aunet]

TaMar mulla ei ole tottumiskysymys persuusprobleema. Pyörä käytössä ympäri vuoden sen vuoksi, että muuten en pysty koiria lenkityttämään oman vammani takia. Ja käytössä siis kolmipyörä, jossa istuma-asento ei ole paras mahdollinen. Satula on jo superpehmeä itsessään ja leveä. Luut vaan tunkee tielle. En istu edes tavan tuolilla ilman pehmustetta, missään.

[Belgiter]

Mulla on jotkut lidlin pehmustetut pyöräilypöksyt, jotka sain naapurilta. En ole kehdannut niitä kauhean julkisesti käyttää. Muistaakseni yllättävän vähän se pömpylä tuntu kävellessä, mutta en tosiaan ole paljoo niitä käyttänyt.