Koirapulina 2

[Koiruuksia]

^
Minulle eräs henkilö ehdotti mitteliä, kun mietin pienempään vaihtamista. Jos sellainen tulee ajankohtaiseksi, pitäisi etsiä kasvattajia, joille terveys ja luonne on huipputärkeitä.

Sellainen on ainakin Nugadogin. Mari Pirkkala. Jos meille joskus mitteli tulisi niin ehdottomasti häneltä.

[Koiruuksia]

Kaipa täälläkin on lähialueilla asuvia muitakin kuin minä ja aunet. Mukaan vaan!

[aunet]

No niin, hieno homma. Jospa turisteeraamaan. Toki vanhemman voisi testauttaa.

[Koiruuksia]

Nuorin minkä itse olen nähnyt oli muistaakseni 10 viikkoinen
Eli ei ole alaikärajaa.

[tuhti]

^Miksi noin nuorta ja kehityksessään täysin pentua pitäisi viedä petotestiin, joka kuitenkin on koiralle melkoinen henkinen stressitilanne Omat koirani eivät ole ko. testissä käyneet mutta omanrotuisia kyllä tiedän käyneen mutta vasta aikuisiällä. Luonne- ja muissa testeissä on jonkinlainen alaikäraja ja rotuominaisuudet ovat yleensä täysin nähtävissä koiran käytöksessä vasta aikuisiällä joten siltäkään kannalta en oikein ymmärrä kovin nuorten koirien testausta näin.

[TaMar]

No ei mennyt hukkaan tämä päivä. En ollut tiennytkään tollasesta petotestistä, eli opinpa tänään jotain uutta!

[Koiruuksia]

^Miksi noin nuorta ja kehityksessään täysin pentua pitäisi viedä petotestiin, joka kuitenkin on koiralle melkoinen henkinen stressitilanne Omat koirani eivät ole ko. testissä käyneet mutta omanrotuisia kyllä tiedän käyneen mutta vasta aikuisiällä. Luonne- ja muissa testeissä on jonkinlainen alaikäraja ja rotuominaisuudet ovat yleensä täysin nähtävissä koiran käytöksessä vasta aikuisiällä joten siltäkään kannalta en oikein ymmärrä kovin nuorten koirien testausta näin.

Sitä pitää kysyä noilta testaajilta.MInä en voi ottaa kantaa asiaan kun en ole asiantuntija

https://www.petotestit.com/yleistatietoa

Sivuilla puhutaan myös iästä. Ja sanotaan että alaikäraja voisi olla 12 viikkoa. Muistan siis näkemäni pennun iän väärin.

"Vaaditaanko koiralta tietty ikä, onko testeihin jokin ikäraja esim. 2v kuten luonnetestiin?
- Testeihin ei ole käytännössä ikärajaa, vaan Petotesteihin tulla myös pennun tai nuoren koiran kanssa. Testit ovat nimestään huolimatta enemmänkin koulutustilaisuus, joka räätälöityy aina koirakohtaisesti ja yksilöllisesti, mitä esimerkiksi luonnetesteissä ei samalla tavalla tapahdu. Ikärajaksi voisi kuitenkin sanoa, että pentu kokee luovutusiän jälkeen isoja elämänmuutoksia, joten alaikärajaksi voisimme suositella noin 12 viikkoa. Koulutustilanne toteutetaan aina täysin yksilöllisesti ja pedot käyttäytyvät koiran kehitystason ja iän yms. huomioiden. Erityisesti pentujen ja nuorten koirien kohdalla otetaan aina huomioon myös koirien psyykkinen kehitystaso. Mikäli narttu on mukana pentujensa kanssa, tulee nartun synnytyksestä olla kulunut vähintään 75 vuorokautta.
Tuota ikärajaa moni ajattelee luonnetestiin verraten. Luonnetesti on myös jokseenkin erilainen testitilanne, esim. siellä ei ole samalla tavalla koiralla mahdollisuuksia valita (esim. luonnetestissä lyhyet hihnat estävät etäisyyden ottamisen eri tilanteissa jne.). "


Asko on tosi mukava ja kannattaa kysyä häneltä jos joku asia arveluttaa

Tässä vielä linkki blogiin jossa on paljon asiaa.
https://petotestit.blogspot.com/2019/03 ... irani.html

[tuhti]

Blogiteksti avasi testiä ja sen tarkoitusperiä hyvin. Olen ollut siis jollainlailla väärässä käsityksessä enkä ole ottanut asiasta tarpeeksi selvää. Muistan joitakin vuosia sitten, kun oman rotuni harrastaja vei koiransa petotestiin ja vastoin kaikkia odotuksia se karkotti aika tanakasti karhua. Silloin rodun eurooppalaiset harrastajat somessa ihmettelivät kovasti tätä suomalaista koiran omistajaa ja jotkut leimasivat melkein koiranrääkkääjäksi. Rotu ei kuulu siis petoja karkottaviin rotuihin. Olen myös ollut siinä käsityksessä, että testeihin on kovasti tunkua. Omiani en aio petotestiin viedä. Luonteista ja käytöksestä niiden kohdalla jo tarpeeksi näyttöä omiin tarpeisiin.

[Tiibetinhelmi]

En minäkään veisi noin pientä pentua vielä. Mutta taas kerran, jokainen tavallaan.

[Koiruuksia]

Tosiaan, jokainen tavallaan. En ole minäkään pientä pentua koskaan vienyt.

[Darre]

Mä olen käyttänyt kaksi mitteliäni petotestissä (karhulla) ja katsoin juuri testikalenteria, että taidan viedä Hukan huhtikuun lopussa kun täällä on testi, on ollut siis tarkoitus viedä se, mutta jotenkin on jäänyt. Mun Vekku kävi testissä 2014 ja haukkui karhua hyvin pätevästi, lähti jopa peräänkin, mutta piti järkevän välimatkan. Sai hyvät arviot. Arttu oli silloin ihan pieni pentu ja toin sen hetkeksi katsomaan toimintaa, ja kun testaaja näki pennun mun sylissä niin hän innostui, että näytetään sille pennullekin vähän karhua. Karhu oli kauempana, liikehti vähän mutta ei mitenkään uhkaavasti kohti. Arttu katsoin vähän aikaa hiljaa ja hipsi sitten takavasemmalle eli hyvin järkevä reaktio. Sitten kun se aikuisena meni oikeasti testiin, niin karhun ilmaantuessa se teki välittömästi täyskäännöksen ja poistui paikalta, eikä todellakaan suostunut lähestymään karhua.

Minusta nuo testit ovat mielenkiintoisia, koska se reaktio petoon on aika "alkukantainen". Ekassa testissä muistan kuinka yksi metsästäjä kehui kuin hänen koiransa "pistää sen karhun kilon paloiksi". No, itse asiassa koira haukkui karhua omistajan jalkojen välissä, niin kävi miehellä vähän luonnon päälle. Sitä koiran reaktiota ei oikeastaan voi ennustaa. Siinä samaisessa testissä yksi akita juoksi suoraan autolle kun karhu ilmaantui.

[Koiruuksia]

Koirien reaktiot tosiaan vaihtelevat suuresti.
Joskus muinoin Peppi haukkui sutta oikein pätevästi ja järkevästi. Milli puolestaan alkoi kierimään siinä suden kakassa (siis silloin kun susi oli jo siinä) sitten halusi miehen syliin.

Laku meinasi että jos en katso sutta niin sitä ei ole siinä. Löysi sitten pupunkakkaa ja alkoi syömään sitä. Välillä vilkuili suden suuntaan ettei vaan tule liian lähelle.
Lopulta rohkaistui menemään lähemmäs sutta katsomaan että mikä se oikein on?
Ja sitten saikin jalat alleen. Lähti viipottamaan kohti autoa.

Reino oli todella pätevä karhulla. Ei päästänyt karhua itsensä ja miehen väliin, haukkui räkä roiskuen. Ja aina ajoi karhua poispäin kun oli tilaisuus.
Piti järkevän etäisyyden ja palautui lopussa välittömästi.

Asko on sanonut meille, että suurin osa koirista tekee karhulla sen että kun karhu lähestyy niin ne häipyvät. Jättävät omistajan karhunstÿötiksi ja pelastavat itsensä.

Kun meillä ei ole yhtään suomalaisen suurriistan metsästykseen tarkoitettua koiraa niin mulle ei ole ollenkaan tärkeää että koira olisi oikein rohkea ja saisi hyvän arvion. Täällä kun metsissä liikkuu ilveksiä, karhuja ja susiakin niin haluan että koira tietää miltä ne haisevat. Ja itse näen koiran reaktion että osaan lukea koiraa kun tuolla metsissä liikutaan.

Reaktio kun on ihan sama luonnossa ja konepedolla. Vaikka monet haluavat selittää että koira tiesi ettei se ole oikea. Lakukin varmaan tiesi ettei susi ole oikea. Juu ei tiennyt. Se vaan "lamaantui", meni sijaistoiminnalle eikä sillä ollut siinä tilanteessa paljoakaan toimintakykyä. Sitten lopuksi se kuitenkin osoitti sen verran toimintakykyä että poistui paikalta.

Meillä rottweiler Ilo pelkäsi sutta ihan hysteerisesti. Kerran meinasi kaivautua oven läpi sisälle kun susi/susia (en voi tietää) jolkotteli jossain kilometrin säteellä.
Espanjanmastiffien reaktiosta tiesin että on susi/susia.

Petotestissä Ilo pelkäsi aivan yhtä hysteerisesti sutta ja meinasi sotkeentua liinaan kun lähti paniikissa karkuun.
Otimme lopuksi vielä ryhmätestin ja siinä se uskalsi olla paikoillaan haukkumassa vähän kauempana (koko ajan sen näköisenä että ampaisee karkuun) kun silloinen rottweileruros oli niin rohkea ja Nuppu sheltti haukkua paukutti myös sudelle siinä oikein pontevasti.
MInja märrieri ei päässyt tähän ryhmätestiin koska se "syötti itsensä sudelle" jo oman yksilötestinsa aikana.

Ilon susipelosta oli hyötyä ihan oikeassa elämässä. Olimme kerran ihan normilenkillä tuolla harjun suunnalla. Ilta alkoi jo vähän hämärtyä, oli kevät.
Olimme kävelleet jo hyvän matkaa kun näimme Ilosta että jaaha, se on haistanut jotain mielestään hyvin pelottavaa. Muut koiramme jolkottelivat vielä ihan normaalisti. Mietimme hetken että mitä teemme. Sitten päätimme ottaa varman päälle. Kytkimme kaikki koirat ja lähdimme kävelemään takaisin autolle.
Tuohon aikaan täällä oli oma lauma. Susihavaintoja oli paljon.

[Umac]

Ukko piti myös järkevän välimatkan, silloin nuorena mutta aikuisena jo ollen. Ei paennut paikalta vaan meni perään kun karhu lähti itsestä poispäin.

[Darre]

Minullekaan ei ole sinänsä tärkeää miten koira käyttäytyy testissä, vaan se että se oppii tunnistamaan pedon hajun ja näen sen käytöksestä milloin sellainen mahdollisesti on lähellä, Meidän mökin maastoissa liikkuu ainakin karhuja.

[Biarritz]

Kyllä koirat poimii sanoja lauseista, jos vaan niille juttelee ja muutenkin elävät immeisten kanssa samassa kortteerissa. Naapurissa on vauva, ja äiti ihmetteli, kun vauva huusi ja hän aina sanoi: nälkäkö sulla on? Kaikki kolme koiraa salamana keittiössä, ennen kuin hoksasi miksi tekivät niin. Piti vaihtaa sanaa, ei koirille vaan vauvalle. Ja muitakin pikku eleitä seuraavat, sellaisia mitä ei itse edes huomaa.

Ollessani yläasteella pari luokkakaveria totesi kuinka älykäs jokin eläin (olisiko ollut koira) oli, mutta luokanvalvojamme torppasi heti ajatuksen ja sanoi: "Eivät eläimet ole älykkäitä, ne toimii ainoastaan vaistojensa varassa". Hänellä itsellään kuitenkin oli australiankarjakoira ja sekarotuinen munsteri-spanieli, ilmeisesti hän piti niitäkin "tyhminä"?

[Dacrest]

^"tiedeuskovaisten" tapa suhtautua asioihin. Mietin aina, miten nää ihmiset suhtautuvat uusiin tutkimuksiin, jotka kumoavat vanhat käsitykset.
Omista koirista en todellakaan aina tiedä mitä niiden päässä liikkuu, mutta melkoista älykkyyttä, asioiden ymmärtämistä ja ketjuttamista on ollut monella yksilöllä.

Tai vaikka värien näkeminen. Pitkään uskottiin ettei koirat voi niitä nähdä. Mutta mun ihan ensimmäinen koira, pitkäkarvainen mäyräkoira, erotti lelujen värejä: punainen, sininen, vihreä ja keltainen. Toi aina ensimmäisen pyydetyn värisen lelun, jonka lattialta löysi. Leluja oli paljon, niitä tuli jatkuvasti uusia, mutta koira ei koskaan erehtynyt.
Myöhemmin on tutkittu joidenkin rotujen näkevän värejä/sävyjä. Ainakin cockerspanielit pystyvät niitä erottamaan ja sitä on käytetty pk mäyräkoiran jalostukseen.

Sama koira tuppasi välillä puuhastelemaan yksin kotona ollessaan. Kotiin tullessani näin heti eteisessä koiran käytöksestä, onko se tehnyt pahojaan. Ei pitänyt olla mahdollista, koska tutkimusten mukaan koira muistaa korkeintaan 5 minuutin takaiset asiat. Liekö tämä jo kumottu?

[Belgiter]

Olen siinä käsityksessä, että koirat ovat puna-vihervärisokeita eli ne näkevät jotain värejä, mutta ei kaikkia. Agilityharrastajat jonkin verran puhuvat tästä. Vai voisiko koirilla olla eroja siinä, kuinka hyvin ne erottavat värejä. En tiedä, miten tämä värisokeuden laji on mahdollisesti todettu. Onko teetetty värierottelukokeita? Tutkittu, millaisia aistinsoluja koiran silmästä löytyy?

Sitten on vielä se, millainen näöntarkkuus koiralla on tai millaisia asioita se havaitsee paremmin. Olettaisin koiran näkevän paremmin pimeässä kuin minä ja liikkeet ne kai havaitsevat tarkasti. Mutta sitten koira pöhisee jollekin möykylle tienvarressa ennen kuin todetaan, että se on vain roskapussi.

Pitäisi seuraavan koiran kohdalla toteuttaa jonkinlainen koe siitä, kuinka hyvin se oppisi ymmärtämään puhetta. Mutta kaipa minä saan jonkinlaisen tomppelin siltä osin tai koiran, jota ei vaan kiinnosta. Nykyinen koira ei ole erityisen sanavalmis. Ei se ihan tollokaan ole, keksi ehdottaa ruokakupin saadakseen sivulletuloa ilman apuja, kun oli aiemmin treenattu sitä korokkeella. Sai kuppinsa siitä isoin kehuin ja sen koommin ei koroketta tarvinnut.

[Koiruuksia]

Mulla oli eka koira tosi älykäs. Ja muistaakseni se kyllä osasi pyynnöstä tuoda sinisen tai punaisen pallon.
Sano mitä se ymmärsi oli 250.

[Avokaado]

Vapaana juokseva koira oli äsken sprinttihiihtäjien perässä olympialaisten maalialueella. Se saatiin kyllä maalissa kiinni. Kaunis koira kyllä mutta aivan väärässä paikassa juoksentelemassa.

[Mea]

Minkärotuinen se oli? Tuommoinen susi, ei mulle tuttu ollenkaan. Kaunis kyllä. Ihan eri tavalla kuin mun pallerot.

[Umac]

^Československý vlčiak.

[Mea]

Okei! Tuosta tiedänkin vain että se on sudennäköinen ja kai vähän luonteinenkin. Arka tai jotain.

[Tiibetinhelmi]

Oli reppana aivan innoissaan. Hyvä, ettei sattunut syöksylaskijoiden tms. rinteeseen, olisi voinut tulla pahaa jälkeä.

[Biarritz]

Okei! Tuosta tiedänkin vain että se on sudennäköinen ja kai vähän luonteinenkin. Arka tai jotain.

Jomman kumman, en muista kumman, joko saarloos wolfhondin tai tuon vlcakin rotumääritelmässä oli "taipumus paeta oudoissa tilanteissa". Vaikka molemmissa on sutta, niin noista kahdesta sitä on kuitenkin enemmän vlcakissa (tämä näkyy myös ulkonäössä, osalla saarlooseista on sakemannimaisempi pää ja kuono, kun taas vlackien pää on yleensä susimainen), joten ainakin FCI-roduista vlcak on kaikista lähinnä sutta. Tuo uutisen koira ei kuvausten perusteella kuitenkaan vaikuttanut aralta vieraita kohtaan.

[Umac]

Lumien sulamisen myötä kakkakikkarointi tehty ja olihan sitä Se viimeisin lumimäärä kun suli ja jäljellä noin vajaa se määrä mikä ollut pidempään. Niin on sitä yhdenkin koiran taloudessa! Pihassa siis.

Tällä viikolla tullee Ukon ulostenäytteen tulokset.

[aunet]

Mä kerään saman tien kun tulevat, kun olen yhtä aikaa tyttöjen kanssa pihalla. En tykkää yhtään että sulavat lumien mukana pihalle. Tietty jos pihaa olisi hehtaaritolkulla olisi se mahdotonta. Ja jos on vaan yksi koira, joka tekee kaksi kikkaretta päivässä, on ihan siedettävää.

[Mea]

Meillä on hieman paljastunut tuolta lumen alta... Keräsin viikonloppuna sen mitä yhteen jätesäkkiin mahtui mutta yli puoli pihaa jäi keräämättä. Olisin kerännyt enemmän mutta mies on vienyt jätesäkit vaikka olen sanonut että _niitä_ ei_ _saa_ _ottaa_. Juuri tästä syystä. Ärsyttää niin paljon kun tuo ei ole mikään kiva pikku homma mikä on helppo saada aikaiseksi. No ei auta, perjantaina saan lisää jätesäkkejä ja ensi viikonloppuna sitten kerään.

[Koiruuksia]

Mä korjaan myös aina kun näen mutta jos ovat tuolla jossain umpihangessa kakkaamassa niin en pääse sinne.
Kun 5 koiraa kakkii läpi talven niin lumien sulettua kyllä kakkarointia riittää. Toetenkään en mistään ryteiköistä kakkoja etsi mutta tästä ns. hoidetulta alueelta mistä nurmikkoja ajellaan.

Kakkakikkarointi on aika rauhoittavaa toimintaa. Odotan innolla josko pystyisin täne keväänä jo kikkaroimaan. Viime keväänä ei onnistunut.

[Tiibetinhelmi]

Mä kerään myös kikkareet sitä mukaa kun ilmestyvät pihalle. Aidattu koiratarha on sen verran pieni kuitenkin, ettei siellä sovi mitään ylimääräistä olla.

[Umac]

Ukko tekee pääasiassa ns. metsäkaistaleelle tontin takaosaan, se helpottaa poimimista. Ja talvisin siihen siis tehdään levennys, sehän ei rämmi missään umpihangessa ellei pakko ole. Itse en juoksentele tuolla pimeässä aamuyön tunneilla emmekä päivänvalossakaan näe sitä koko ajan joten poiminen jää täsmäiskuun kuten eilen. Kesällä taas tulee poimittua heti nurmialueelta vahingot jos vaan sellaisen havannoi, ns. tavarantoimituksen.