^ ja ^^ Kiitos kysymästä ja anteeksi että olette joutuneet odottelemaan vastausta, mutta Leelalle kuuluu hyvää!

Ollaan rämmitty viime aikoina sen verran ahkerasti marjametsässä, että palstailu oli päässyt vallan unohtumaan.
Leela on oppinut hienosti asioita, ja arki sen kanssa rullaa pääpiirteittäin ihan samalla tavalla kuin miten kuulevienkin kanssa on tämän ikäisenä ollut. Lähestyvää syksyä ja talvea silmällä pitäen on alettu totuttelemaan pukemisjuttuihin, ja Leela on ottanut sen mukavan lunkisti. Vesisade on ykkösällötys, mutta takki päällä lenkit sujuu sateellakin mainiosti.
Leelasta on kasvanut hurmaava ja lempeä kainaloinen, eikä ole olemassa ihmistä (tai koiraa) mistä se ei tykkäisi. Leela on tosi avoin ja semmoinen maailmaa syleilevä tyyppi, mikä ei välttämättä ole kuurolle koiralle mitenkään itsestäänselvyys.

Lupauduin myös ”tukilinjaksi” yhden tuttavan kasvatinomistajalle, kun tutun pentueeseen oli syntynyt kuuro pohjanpystykorvanpentu ja hakivat sille lemmikkikotia. Vielä ei ole yhteydenottoa kuulunut, mutta toivottavasti osaan auttaa sitten jos/kun apua tarvitsevat.

Ekaan pentunäyttelyyn ollaan menossa nyt syyskuun alkupuolella. Leela osaa seistä käsimerkistä ja hampaiden katsominenkin menee kivasti, mutta muiden koirien läheisyydessä ei harmi kyllä ole monesti päästy harjoittelemaan. Meidän eka näyttely voi siis hyvinkin olla kunnon metsäläisten sirkusnumero, mutta tärkeintä olisi hakea sieltäkin vaan hyvää kokemusta ja fiilistä. Muotovaliota Leelasta ei koskaan voi tulla, kun valioitumiseen vaaditaan ajokoetulos, mutta noin muutoin tykkäisin kyllä näyttelyissä silloin tällöin pyörähtää, jos vaan Leelakin tykkäisi.
