Mutta kuten tuo aiemmin mainittu kuuro valkoinen koira siinä videolla, myös Ukko, katsoo todella tarkasti kasvoja. En tiedä mikä merkitys, siis mitä se kasvoista hakee eniten, sitä ääntä = selitystä vai tunnetilaa? Sehän on yksilönä todella pehmeä ja aistii tunnetilat raivostuttavan herkästi muutenkin. Jos potkaiset pikkuvarmaan ovenkarmiin ja kiroat kuin merimies niin koira on ihan maansa myynyt vaikka asia ei liity siihen mitenkään!
Leikkiessä, siis seuratessa leikkivää koiraa, näkee toki koiran skannaavan todella hyvin, nopeasti ja laajasti, toista koiraa tai ihmistä. Koiran silmäthän ja kyky nähdä liike on meihin verrattuna paljon parempi ja olemme onnettoman hitaita verrattuna esim. koirakaveriin!
No mutta, ketju jatkukoon kuurojen koirien asioilla!
Ollaan rämmitty viime aikoina sen verran ahkerasti marjametsässä, että palstailu oli päässyt vallan unohtumaan.
Lupauduin myös ”tukilinjaksi” yhden tuttavan kasvatinomistajalle, kun tutun pentueeseen oli syntynyt kuuro pohjanpystykorvanpentu ja hakivat sille lemmikkikotia. Vielä ei ole yhteydenottoa kuulunut, mutta toivottavasti osaan auttaa sitten jos/kun apua tarvitsevat. 
Leela on oppinut vuoden aikana perustaitoja hienosti ja pääsääntöisesti jopa totteleekin viittomia, sitten kun malttaa keskittyä pitämään kontaktia. 
Olen kuitenkin huomannut, että en vaadi Leelalta ihan niin paljoa kuin mitä kuulevilta koirilta (esim. sisäsiisteyden kanssa ei vaan ole ollut mahdollista operoida niin "tehokkaasti" kuin muiden kanssa), mutta hiljaa hyvä tulee. Ehkä lempinimi "Leela-lellivauva" on kuitenkin aika validi. Kivaa meillä on ollut, enkä päivääkään vaihtaisi pois, vaikka koira ei loppupeleissä ihan sellainen ollutkaan mitä siitä alun perin odotettiin. Olen joka päivä onnellinen, että Leelasta tuli juuri meidän koira. Jossain toisessa kodissa sen kohtalo olisi voinut olla aivan toisenlainen.