JMTNT kirjoitti:Koiruuksia."Namittelu koulutuksessa on koiralle suun kautta saatua mielihyvää ja koira toteuttaa sitä niin kauan, kuin nami on tarpeeksi hyvä. Ja jos viettitavoite on suurempi, niin namittelu ei kelpaa ja siksi näitä epäonnistumisia on. Koiralle ei ole luotu yhteistyötä ohjaajan kanssa, vaan namittelun avulla.
Tuollahan ei ole mitään tekemistä koiran koulutuksen ja ruokapalkan kanssa. Mutta tuo on se argumentti mitä kuultiin paljon silloin joskus muinoin 30 vuotta sitten kuin koirien ruokapalkkaus yleistyi. Ns. vanhan liiton koirankouluttajat puhuivat noin.
Tuollaisessa tilanteessa omistaja on koiralle makupalankantoteline. Ei muuta. Ja jos "telineessä" ei ole makupaloja, ei ole koirallakaan mielenkiintoa telinettä kohtaan.
Ruokapalkan käyttäminen on hyvin tehokas keino palkata koiraa nimenomaan siinä matalassa vietissä.
Koira opetetaan ruokapalkalla tekemään asioita teknisesti oikein ja tarkasti.
Sitten kun asia on koiralla ns. lihasmuistissa, sitten voidaan ohjaajan niin halutessa ottaa mukaan esimerkiksi saalispalkka jotta koira oppii toimimaan myös korkeassa vietissä.
Noin niinkuin hyvin yksinkertaistettuna.
Ruokapalkan käyttäminen ei mitenkään poista sitä että ohjaajan on luotava hyvä suhde koiransa kanssa.
Kuten ei saalispalkankaan käyttäminen. Suhde on luotava jotta yhteistyä koiran kanssa sujuu. Palkkaamistavasta riippumatta.
Itse käytän koirillani kaikkia kolmea yleisintä palkkaamistapaa. Ruokapalkkaa, saalispalkkaa ja sosiaalista palkkaa eli sitä ohjaajan kehua/hyväksyntää.
Ruokapalkalla opetan aina kaikki käskyt ensin. Ja ruokapalkkaa käytän läpi koko koiran elämän. En siksi että koira ei tottelisi muuten (tottelevat kyllä) vaan ihan siksi että haluan palkita ne hyvin tehdystä työstä.
Eihän ihmisenkään oleteta tekevän työtään ilman palkkaa sen jälkeen kun on oppinut sen.
Toki joku voi yhä edelleen olla jäärä ja haluta että koira tekee "siksi kun minä sanon." Jokaisen oma asia miten ja millä keinoilla haluaa koiransa palkata.