Koirapulina 2

[Tiibetinhelmi]

No huh Laku minkä teit! Ihan karmiva tunne, on vähän kokemusta, vaikka harvoin mulla koirat on lähteneet omineen lipettiin.

Mies laittoi tässä eräänä päivänä viestiä, että oli tilannut lämmitysöljyä. Sanoo aina sinne tilatessaan, että portti sitten kiinni, on koiria. Tuo tulee tekstinä siihen lähetteeseenkin. Ja eiköhän prkl taas ollut portti jätetty auki! Idiootti. Vanhempi tiibetinmastiffipoika oli portin ulkopuolella, mutta istui talon kulmalla katsellen tielle päin. Tuli kutsuttaessa takaisin. Nuorempi ei välttämättä olisi ollut enää edes näkyvissä saatika tullut kutsusta takaisin. Sanoin, että menet ensi kerralla itse siihen pihalle vahtimaan. Tai et laske koiria pihalle ennenkuin tarkistat, että portti on todellakin kiinni.

[Koiruuksia]

Tuo on ärsyttävää. Mä aina muistutan että laitathan portin kiinni. Ja vielä katson kuistin ikkunasta että se menee varmasti kiinni.

Muutaman kerran on käynyt niin että kun olen ollut päästämässä koiria pihalle niin olenkin onneksi vilkaissut porttia ja sehän on ollut auki.

Kerran tulimme töistä ja huomasimme että portti on auki. Apua mikä paniikki koska estiffit olivat siellä pihalla ja olisivat voineet lähteä avoimesta portista.
Mutta onneksi olivat sem verran ALUEvartijoita että makasivat talon portaikon edessä ja vartioivat aluettaan vaikka portti olikin auki.
Ovathan ne saattaneet päivän aikana jossain käydä.

[Umac]

Olipa inha tilanne. Mies just kertoi muistaakseni viime viikonlopulta aamulenkin tapahtumia. Ukko sai hajun metsäkauriista, mies näki ne/sen mutta Ukko vain haistoi. Se menee ihan tiloihin ja kaahottaa hajun perässä. Siis ihan kytkettynä Flexiin mutta siitä näkee miten "kujalla" se on ja jos olisi vapaana niin terve morjens, sitä saisi huutaa maailman tappiin asti .

[Koiruuksia]

Ihan kuin Laku. Vaikka onneksi lopulta tuli kuitenkin takaisin kun kutsuin ja huutelin.

Olin justiinsa Lakun kanssa tuolla vähän kävelemässä. Oli pitkä liina ja värinäpanta. Korvat oli hyvin mukana ja reagoi kutsuihin hienosti, ei edes pitkä liina kiristynyt kertaakaan. Kaksi kertaa alussa käytin värinäpantaa, sitten riitti pelkkä puhe.
Mutta tuo on niin älykäs että toki tiesi olevansa liinassa ja että on värinäpanta kaulassa. Pitää kokeilla joskus jossain koirametsässä kun on vapaana että toimiiko värinäpanta irti ollessa.
Omalla pihalla tietenkin toimii.

Kissojen kanssa mun ei tarvitse kuin ottaa kaulassani roikkuva kauko-ohjain käteeni niin Laku jättää kissan ja tulee luokseni. Värinapannan pitää varmaan olla sillä hamaan hautaan että ei jahtaa kissoja.

[Biarritz]

Äidin ensimmäinen cavalier pääsi pari kertaa karkuun, mutta kaikkein pelottavin tilanne tapahtui enoni asunnolla jolla olimme perinteisesti viettämässä juhannusta. Koira karkasi (aitaamattomalta) pihalta tielle - ja hetken päästä siellä ajoi iso rekka juuri siitä kohtaa minne olin nähnyt koiran sännänneen. Parin sekunnin ajan olin täysin varma että se oli jäänyt alle ja ettei mitään ollut enää tehtävissä. Mutta sitten näinkin koiran pientareen puolella, hieman tienviereistä järveä kohti kurottuneena. Yhtä säikäyttävää karkumatkaa ei onneksi ole tullut vastaan enää toistamiseen

[Koiruuksia]

Ai kamala. Tuo olisi kyllä painajainen. Onneksi koiralle ei käynyt mitään.

[Nappis]

Osaan hyvin eläytyä noihin karkaamisjuttuihin, ne ovat kauheita tilanteita. Muutama on omiin koirallisiin vuosiin mahtunut. Useimmiten kyse on ollut vain pariksi minuutiksi häippäämisestä, mutta ikuisuudelta ne minuutit ovat tuntuneet.

Kaksi kertaa on käynyt niin, että karkuri on ollut poissa tunnin tai vähän yli. Toisaalla kerroinkin, että yksi koirista äkkiä katosi metsässä 10 kk ikäisenä ja palasi takaisin maijan kyydissä. Poliisit poimivat sen kyytiin läheiseltä vilkkaalta tieltä. Olin soittanut tiedon katoamisesta poliisille joten tiesivät heti kenen koira oli kyseessä. Jatkossakin kyseinen koira oli hyvin itsenäinen, irtoava ja riistan hajuista kiinnostunut, mutta ei koskaan häipynyt noin pitkäksi aikaa. Työstimme asiaa paljon, ja se tuli kutsumalla pois hajujen ja pakenevien rusakoiden perästä jos reagoin ajoissa. Ei se yleensä muutamaa sekuntia pidemmäksi ajaksi enää hävinnyt näkyvistä, mutta jokusen kerran kyllä muutamaksi minuutiksi.

Eka koirani oli spk ja se järjesti minulle vuoden ikäisenä todella pelottavan tilanteen. Olimme pellolla ja se äkkiä sai itsensä nykäistyä vapaaksi, flexi lipesi kädestäni. Koira paineli rusakon perässä läheisen tien yli. Olin varma etten enää näe sitä, joko se jäisi auton alle tai takertuisi flexistä kiinni jonnekin eikä sitä löydettäisi. Kipaisin kotiin hakemaan pillin, jota meillä käytettiin luoksetuloissa, ja palasin pellolle viheltämään pilliin. Tunnin päästä koira palasi ehjänä pellolle flexi yhä perässään. Sen jälkeen se ei koskaan vastaavalla tavalla hävinnyt eikä minultakan hihna tai flexi toista kertaa livennyt kädestä.

Muutama vuosi sitten olin metsälenkillä kolmen koiran kanssa. Yhdessä vaiheessa ne eivät olleet näköpiirissäni ja sitten joku niistä alkoikin haukkua riistahaukkua, mikä on selkäpiitä karmiva ääni. Se oli hyvin outoa, koska ne eivät yleensä olleet kovin kiinnostuneita riistasta eivätkä harrastaneet jahtaamista. Kutsuin niitä, ja sitten aika salamana luokseni pinkoikin rusakko, jolla siis oli parempi tottelevaisuus kuin koirillani Koirat tulivat hetken päästä perässä ja niiden riistainto oli jo laantunut.

Nykyinen koira, yksi noista kolmesta karkurista, on välinpitämätön riistaa kohtaan. Se ei kiihdy hajuistakaan. Rusakko tai kauris voi pinkaista melkein sen nenän edestä juoksuun, eikä koiraa kiinnosta. Näemme usein rusakkoja ja kauriita, joskus kettujakin tai mitä milloinkin. Kytken koiran aina heti, kun huomaan jonkun eläimen lähellä, ellei se valmiiksi ole kytkettynä. Eilen taas näimme metsässä kauriin ja kytkin koiran, joka ei kaurista ollut edes huomannut. Hetken päästä kauris päätti juosta eri suuntaan ja siinä vaiheessa koira huomasi sen ja hetken aikaa katsoi sitä lievästi kiinnostuneena, mikä oli sille jo iso reaktio, mutta ei se perään ollut lähdössä. Mieluummin silti kytken sen, koska ei eläimen kanssa voi koskaan täysin satavarma olla, vaikka periaatteessa tuon kanssa olenkin. Usein saa kauriita pällistellä pitempäänkin, kun ne eivät aina pakene vaan jäävät tarkkailemaan tilannetta. Itse sitten vaihdan suuntaa että saavat olla rauhassa.

Se on omien koirien kanssa ollut kiva, että ne ovat aina jättäneet pienet eläimet kuten linnut täysin rauhaan, eikä kaikkia ole koskaan kiinnostanut isommatkaan eläimet. Paimenkoirat myös usein ovat sellaisia, että ne käyvät vain kääntymässä jonkin hajun tai eläimen perässä ja palaavat heti, eivätkä häivy tuntikausiksi kuten vaikka joku metsästyskoira voi tehdä. Poikkeuksia varmasti on suuntaan ja toiseen.

Ja onhan niitä muitakin syitä karata kuin riista, tämä nykyinen koirakin kerran pariksi minuutiksi häippäisi maalla asuessamme kun muutaman sadan metrin päässä asui narttu jolla oli juoksuaika.

On raastava ajatuskin, että jotkut koirat ovat kateissa päivä- tai viikkokausia tai eivät koskaan löydy tai löytyvät kuolleena

[Koiruuksia]

Hui mitä tilanteita on ollut.

Mulla ei ole koko tämän 47 koirallisen vuoden aikana ollut muita kuin tuo Lakun perjantainen karkaaminen.
Nyt en ainakaan muista muita.
Mulla on ollut sellaisia koiria joita ei riista kiinnosta. Eivät ole olleet hajujen perään ollenkaan.
Tai Minja märrieri oli, mutta siitä näki hyvin selvästi milloin oli riistanhaju jossain ja silloin otin sen hihnaan.
Sitten taas vapaaksi kun riistaa ei enää ollut sen nenään haisemassa.
Muita karkureissuja ei ole ollut kuin tuo Lakun perjantainen.

Voin hyvin kuvitella sen perusteella miten kamalaa on jos koira on monta päivää (tai monta tuntia) kateissa ja ei löydy koskaan tai löytyy kuolleena.

Nyt tulikin mieleen että estiffithän olivat karkuteillä nuorina poikina. Muutaman tunni ehtivät olla ennen kuin löytyivät. Kamala epätoivo oli kyllä silloin kun ajattelin että jos eivät ikinä löydy tai löytyvät kuolleina, vaikka junan alle jääneinä.

Yhden tutun kaksi saksanpaimenkoiraa lähtivät jostain syystä omille teilleen ja jäivät molemmat junan alle

[Darre]

Meidän rakas mummokoira nukkui pois tänään. Aivotapahtuma yllätti, eikä siitä enää ollut paluuta. Jalat pelasivat, pää ei. Pitkän ja hyvin elämän sai elää mutta ikävä on kyllä aivan suunnaton.

En ole taas ehtinyt täällä käydä. Lämmin osanottoni

Ja huh, mitä tilanteita ollut Koiruuksilla

[Umac]

Ukollakin on vahva ja monesti vahvistettu pysähtyminen mutta ne kaikki ollet muita ulkoisia tekijöitä. Flexiä käytyävällä on pakko olla jokin muu pelimerkki juuri mm.otteen kirpoamisen, ulkoisen tekijän jne lisäksi. Mutta riista siirtää koiran, meillä siis, todella kummalliseen ja vahvaan kaahotustilaan.
Kamalia tilanteita tuollaiset, anyway.

[Nappis]

Silloin kun mulle sattui tuo flexin lipeäminen käsistä, niin olin siinä tilanteessa yksinkertaisesti turhan huoleton enkä edes nähnyt, että lähellä oli rusakko. Koira oli täyttänyt juuri vuoden ja ollut mulla alle vuoden ajan, enkä niin tuoreena koiranomistajana myöskään ollut niin tietoinen flexin ongelmista kuin myöhemmin olin. Silloin ei ollut nettiäkään, jossa flexi olisi julistettu vaaralliseksi idioottien välineeksi kuten nykyään Kantapään kautta opin paljon varovaisemmaksi, enkä muutenkaan koko ajan flexiä käyttänyt. Kantapään kautta opin senkin, että koirani saattaa olla kiinnostunut riistasta Kun toinen koira tuli laumaan, niin luovuin flexin käytöstä, kun se ei ole useamman koiran kanssa ollenkaan käytännöllinen. Jotkut käyttävät sitä useammallakin koiralla samaan aikaan, mutta itse en kuuna päivänä niin tekisi. Nykyään en käytä tuolla ainoallakaan koiralla, mutta jossain tilanteessa voisin niin ehkä tehdä.

Mulla tuo yksi riistaintoinen koira oli sellainen, että kun se sai hajun tai näki pakenevan eläimen, niin siinä oli pieni hetki, jolloin siihen vielä pystyi vaikuttamaan ja sen sai kutsusta luokse. Kun se hetki meni ohi, niin se oli niin lukittautunut asiaan, ettei kuullut eikä nähnyt enää muuta. Minun piti aina lenkeillä tarkkailla tilanteita ja reagoida ajoissa, ja useimmiten onnistuin karkaamiset estämään.

[Tiibetinhelmi]

Tosi, tosi paljon on noita katoamisia kyllä. Ihan joka päivä on joku kadonnut tai löydetty jossain. Saa nähdä taas uutenvuotena kuinka moni ottaa ritolat.

[Umac]

Minä juuri askartelin paskartelin Ukon pihapantaan vielä erikseen avainperän jossa muovitaskun sisällä puhelinnumero. Sillä on vuosia lukenut tussilla puhelinnumero mutta se haalistunut ajan saatossa ja senkin nyt vahvistin uudelleen vedenkestävällä. Mitään syytä ei ole epäillä mitään karkaamista ja ikinä koskaan se ei kiipeile aitoja vasten tms. mutta täytyy olla realisti: jos tuohon pihaan tulee metsäkauris, kuten on siis todistetusti ollutkin, jääkö se vain tuijottomaan vai säntääkö perään? Ihan varmasti säntää. Olkoot siis näin säkkipimeällä varsin pantansa ja valonsa kanssa paremmin nähtävillä ja puhelinnumerot kaulassa.

[Umac]

Ukko oli taas eilen eläinlääkärin odotustilassa niin tolkun tyyppi, pieni sisäinen ylpeys sen rauhallisuudesta ja provosoitumatta kuunteli ja katseli muiden ärjymiset.
Hiljaa mielessäni totesin, että ihmisillä on suuria vaikeuksia koirien perusjutuissa kuten hallinnassa ja mm. vaakalaitteella käynnissä. Siinä varmaan tulee osalle jokin sisäinen hätä tai kiire kun koiraa revitään, taiteillaan repun kanssa, pidetään remmit kummallisesti käsissä ja samaan aikaan jutellaan vastaanottavalle jne. Ja tämä kaikella rakkaudella kun rotukin sattui olemaan sama kuin itsellä on

[Koiruuksia]

Mä myös aina siunaan näitä omia koiria kun ovat niin helppoja eläinlääkärissä.

[Umac]

Joo ja täytyy muistaa, että nuori testokouho on eri asia kuin vanha ja kaiken nähnyt. Uskon vilpittömästi ihmisten jännittävän myös eläinlääkärikäyntejä ja sillä toki suora vaikutus koiraankin. Siksi minäkin ne meillä hoidan.

[Darre]

Olen kyllä kanssa tyytyväinen kun omat ovat kaikki olleet helppoja eläinlääkärissä, sekä odottaessa että hoidettaessa.

[Umac]

Nuuhkutin aamulla sängyssä löhötessäni Ukon varpaita. Tekeehän muutkin niin, tekeehän?!

[Koiruuksia]

Tytär on ihan hulluna koirien varpaiden hajuun ja tykkää nuuhkutella. Mä olen kyllä haistanut tassuja joskus, mutta en erityisemmin niitä yleensä nuuhkuttele. Sellainen vähän "popcormimainen" tuoksu

[Darre]

Kyllä aina joskus nuuskin tassuja

[Koiruuksia]

Tilasin äsken Kennelrehulta sikanautajauhelihaa, kalkkunansiipiä ja possun sydäntä (kissoille). Yhteensä n. 50 kg. Eivät mitenkään mahdu nykyiseen pakastimeen.
Huomenna pitää mennä ostamaan pakastin. Tää on nyt vähän tällainen ajolähtö. Soitin miehelle että teenkö Kennelrehun tilauksen, kun on ollut puhetta että se pakastin pitäisi hankkia koirien (ja kissojen) ruoille.
En silloin vielä tiennyt että tuo Kennelrehun toimitus olisi noin nopeasti kun olen aiemmin aina onnistunut tilaamaan niin että toimitukseen on ollut muutamia viikkoja.
Soitin miehelle uudelleen että uups, toimitus onkin jo 11.11.

Viikonloppuna ei pitänyt olla mitään kodin ulkopuolista tekemistä mutta nyt sitten onkin.
Ihanaa kuitenkin, että helpottuu tämä säätäminen ja miettiminen että mitä mahtuu ja mitä ei. On myös mennyt joitain tosi edullisia ja hyviä lihaeriä sivu suun kun ei ole ollut tarpeeksi pakastintilaa.
Ja voi tilata esim. Kennelrehulta edullisempia isoja eriä. Nyt esim. oli nuo kalkkunansiivet tarjouksessa 2,67 e/kg.

[tuhti]

Tytär on ihan hulluna koirien varpaiden hajuun ja tykkää nuuhkutella. Mä olen kyllä haistanut tassuja joskus, mutta en erityisemmin niitä yleensä nuuhkuttele. Sellainen vähän "popcormimainen" tuoksu

Se mikä siellä haisee popparille, on tassuissa kasvava sieni Tarkkaa lajia en nyt muista mutta siitä huolimatta itsekin nuuskin koirien varpaita sen hyvän tuoksun vuoksi

[aunet]

Se on Malassezia pachydermatis -hiivasieni, ihan normaaliflooraa jos ei villiinny hurjaksi. Immeisillä sama.

[Avokaado]

Elisessä Hesarissa oli yhdessä kuvassa Brooklynissa asuvasta beaglesta (ei mikään koira-aihe sinänsä), mutta mun mielestä se ei näyttänyt lainkaan beaglelta vaan joltain muulta ajokoirarodulta. Tällä on korkeat jalat ja hoikka kehon rakenne, kuono kapeampi kuin "oikealla" beaglella, mutta isot korvat sillä oli. Huomasiko kukaan muu tällaista beaglen kuvaa?

[Koiruuksia]

Se on Malassezia pachydermatis -hiivasieni, ihan normaaliflooraa jos ei villiinny hurjaksi. Immeisillä sama.

Juu, ei noilla mitään tassuongelmia ole koskaan ollut
Muistelen, että joillain (kuten lapinkoirilla joilla oli runsaasti karvaa tassuissa) tuoksu olisi ollut voimakkaampi.
Mä en noiden tassuja yleensä haistele
Haistelen niiden päälakea. Meillä kaikki muut paitsi Laku ovat ns. tuoksukoiria. Jokaisella oma ihana tuoksu.

[Tiibetinhelmi]

Avokaado, en huomannut juuri tuota kuvaa, mutta Amerikassa tututkin rodut usein näyttävät ihan erilaisilta. PLUS voipi olla että koira ei ole täysin puhdasrotuinen.

[Avokaado]

^ Ei tullut mieleen, ettei olisi puhdasrotuinen, kun kuvan alla puhuttiin beaglesta. Hauskannäköinen koira kylläkin isoine korvineen.

[Koiruuksia]

Ollaankin elelty rauhallisesti jo monta vuotta. Kaikki koirat ovat pysyneet aidan sisäpuolella eikä pahemmin ole ollut muutakaan draamaa.
Viikko sitten perjantaina Laku karkasi ja illalla se mies yritti tulla meille sisälle.
Tällä viikolla draama keskittyy lauantaihin. Onkohan ensi viikolla joku sunnuntaidraama? Toivotaan että ei.

Koirat olivat ulkona.
Menin kutsumaan niitä (koska teen sitä aina vähän väliä kun ovat pihalla) että tiedän niiden kaikkien olevan edelleen paikalla.
Kuulin miten Peppi ja Milli räkyttivät kiihtyneenä tien puoleisella aidalla.
Kutsuin niitä mutta eivät totelleet ( eka kerta niiden yli 7 vuotisen elämän aikana.)
Kutsuin kaikkia vuorotellen nimeltä ja vihelsin. Kohta Aino rynnistää kovaa vauhtia portille ja ajattelin suippoperseen varmaan kohta juoksevan ohi.
Mutta ei, portille juoksivat aidan toisella puolella, tiellä olevat Reino ja Laku!
Apua, mitä täällä tapahtuu?!

Mies meni äkkiä pihalle päästämään koirat pihan puolelle. Minä kutsuin Lakua koko ajan ja kehuin sitä. Onneksi se pysyi siinä ja kun mies avasi portin niin molemmat ryysivät sisälle innoissaan.
Huh mikä helpotus että tulivat portille eivätkä lähteneet vaikkapa autotielle.
Mies lähti etsimään aidasta kohtaa josta pojat olivat reissulleen lähteneet.
Aita on nyt korjattu.
Aitaverkon liitoskohdasta olivat menneet kun sinkilät olivat irronneet pehmenneestä tolpasta. Pojat olivat siitä lähteneet retkelleen. Onneksi tytöt jäivät pihaan.
Keväällä ja syksyllähän aidat aina käydään tarkastamassa ja tolppia uusitaan mutta vielä ei ole tehty sitä tälle syksylle.
Olen tosi onnellinen että meidän basenjimme ei lähtenyt omille teilleen vaan jonotti portin takana takaisin kotiin pääsyä


Mutta saisivat nyt nämä järkytykset jo loppua. Vaikka yksi ystäväni sanoikin että "Rytmihäiriö päivässä pitää pirteänä."

[aunet]

No hui helevetti! Luojan kiitos ei koko sakki ollut ulkopuolella, ehkä tytöt sai pojatkin järkiinsä ja tulemaan suoraan portille. Pimeäkin tulee niin pian. Tuossa oli kaikki katastrofin ainekset ilmassa mutta hieno päätös asialle.

[Koiruuksia]

Oli kyllä kaikki katastrofin ainekset. Onneksi menin katsomaan/kutsumaan koiria juuri oikeaan aikaan. Olivat siinä vaiheessa varmaan juuri menneet aidasta ulos ja Peppi ja Milli aloittivat karmivan räkyttämisen.
Kutsuin kaikkia koiria, ja silloin Reino ja Laku alkoivat tulla talolle päin tietä pitkin ja Aino juoksi kamalaa vauhtia portille.
Olisivat voineet lähteä ihan mihin tahansa jos en olisi mennyt huutelemaan koria juuri silloin. Kaksi rohkeaa ja reipasta urosta.

Meillä oli joskus vuonna 2010 kesällä kaatunut myrskyssä koivu aidan päälle eikä oltu ehditty silloin aamulla vielä tarkastaa aitoja kun Otto ja Urho kävivät naapurissa. Olivat takaisin omalla pihalla ja portilla kanssamme kun naapuri tuli kysymään että ovatko koiramme karanneet kun oli omalla pihallaan nähnyt ne.
Minä sanoin että eivät ole, tässähän sinäkin näät ne. Olivat siinä portilla kanssamme.
Lähdin kuitenkin sinne pihalle hihnan kanssa, että jos siellä on joku iso vaalea koira niin yritän ottaa sen kiinni.
Siellä sitten huomasin sitä koiraa etsiessäni että koivu oli kaatunut aidan päälle. Otto ja urho olivat ihan vaan kävelleet siitä naapurin puolelle.

Toisen kerran metsäportti oli jostain syystä kaatunut ja kun se on niin kaukana, emme nähneet sitä.
Silloin ihmettelimme kun portin takana ulkopuolella haukkui koira. Menimme katsomaan ja sehän oli Ilo.
Kun sitten kiersimme etsimässä että mistä se oli mennyt niin huomasimme että iso metsäportti oli kaatunut.
Silloinkaan muut koiramme eivät menneet.

Olemme asuneet tässä yli 16 vuotta ja tämä oli nyt kolmas kerta kun joku koira/koirat ovat menneet jostain syystä rikkinaisestä aidasta ulos alueelta.
Ei näitä onneksi ole kovin usein sattunut.
Miehen huolimattomuus aiheutti estiffien kaksi omatoimireissua nuorina. Onneksi ei silloinkaan sattunut mitään.