Eläinlääkärissä käydään-ketju

[Umac]

Kiitos, Hurtta, vastauksesta!
En tiennyt, perehdyn paremmin.

[savolainen]

Savolainen, ei ole suoraan verrannollinen rahaan, vaan kuten jo tulikin muiltakin esiin, elämänlaatuun ja vastineeseen sille rahalle. Mulle on ainakin ihan eri asia laitaa 5t nuoren koiran hoitoon jos prognoosi on että elää hyvää elämää 10v siitä eteenpäin kuin laittaa tonni 2,5v rotan sytöstaatteihin tai lähteä vaikka amputoimaan raajoja 13v koiralta.

Kun tiedossa on että loppuelämä on kipua, pahoinvointia ja kärsimystä, en pysty perustelemaan itselleni oikeutta tehdä sitä sille mun eläimelle. Mä oon sen elukan elämänlaadusta vastuussa.

Itsestäänselvyyksiä, tuntuu, että luennoit mulle, en keksi miksi.

[Hurtta]

Koska ilmeisesti edellinen vastaukseni oli ilmeisesti jotenkin liian epäselvä?

[savolainen]

Mikään muu ei ole epäselvää kuin se, että miksi kohdistat juuri mulle osat vastauksistasi, ei sen kummempaa.

[Hurtta]

niin mä en vedä suoraa viivaa siihen, että joku kallis olisi epäeettistä ja väärin eläintä kohtaan, siltä Hurtta sun kommentti saattais vähän kuulostaa? Onko näin?

Kelle mun tän perusteella pitäisi sitten vastata?

[savolainen]

No voi hyvänen aika, tarkoitin noita luettelemiasi itsestäänselvyyksiä, rotan systostaatit tai vanhuksen amputoinnit, sitä ihmettelin.

[Hurtta]

Lähinnä tarkoitin sitä että nykyisin jopa eläinlääkärissä syyllistetään omistajia jos ei noihin operaatioihin lähdetä.
Niitä jotka lähtee, kutsutaan ”hoitomyönteisiksi” asiakkaiksi.
Näistä hengissä olemista, ei laadukasta elämää, pitkittävistä toimenpiteistä, kuulee nykyään niin paljon esimerkkejä, että pistää kiukuttamaan.

Yhtenä esimerkkinä suun alueen kasvaimet. Ennuste on käytännössä 100% huono. Silti ehdotetaan että amputoidaan puoli alaleukaa, kieli, ikenet ja hampaat, sädetetään ja pumpataan sytoja. Kustannusarvio kaikkineen +5k ja eläimen elämänlaatu viimeiset kuukaudet todella huono. Mutta Ell puolittain painostaa, ei esitä muuta vaihtoehtoa vaan pitää itse osata sanoa että ei, ei enempää.

[savolainen]

Ahaa ok, tuollaista en ole omien kanssa kohdannut.

[msk]

Eikös Mevet ole Omaeläinklinikan-ketjussa?
Evidensia on Eurooppalainen ketju?

Evidensia osti ainakin Kuopion Omaeläinklinikan.

Se on nimeltään nykyään Savon Murre ja on osa Evidensia -ketjua.

Lisäys: Ja asiahan olikin jo aiemmin tässä ketjussa jo todettu.

[TlGER]

Lähinnä tarkoitin sitä että nykyisin jopa eläinlääkärissä syyllistetään omistajia jos ei noihin operaatioihin lähdetä.
Niitä jotka lähtee, kutsutaan ”hoitomyönteisiksi” asiakkaiksi.
Näistä hengissä olemista, ei laadukasta elämää, pitkittävistä toimenpiteistä, kuulee nykyään niin paljon esimerkkejä, että pistää kiukuttamaan.

Yhtenä esimerkkinä suun alueen kasvaimet. Ennuste on käytännössä 100% huono. Silti ehdotetaan että amputoidaan puoli alaleukaa, kieli, ikenet ja hampaat, sädetetään ja pumpataan sytoja. Kustannusarvio kaikkineen +5k ja eläimen elämänlaatu viimeiset kuukaudet todella huono. Mutta Ell puolittain painostaa, ei esitä muuta vaihtoehtoa vaan pitää itse osata sanoa että ei, ei enempää.

On ihan kammottavaa, mitä kaikkea tuskaa ihmiset tuottavat eläimille muka eläinrakkauden nimissä. Juuri eilen näin jutun joutsenesta, jonka toinen siipi oli poistettu. Se ihana pikku joutsen-raukka juoksi ja räpytteli ainoaa siipeään, pystymättä ymmärtämään miksi ei voi nousta ilmaan kuten muut Yksisiipinen joutsen on kuin kolmijalkainen vinttikoira, elinkelvoton. Muutaman kerran on tapahtunut niin, että joltain vinttarilta, jota seuraan instassa, on poistettu jalka vammautumisen tai luusyövän takia. Olen lopettanut seuraamisen siihen paikkaan. Vaikka mulle vinttarit on kuin omia lapsia (tai ehkä juuri sen takia), pidän itsestäänselvänä, että jos vinttikoira ei pysty enää juoksemaan, on sen paikka pilven reunalla.

[msk]

Reinolla on hiivakorva.
185 euroa, kiitos.
Mihinkään ketjuun kuulumaton pieni yksityinen eläinlääkäriasema.
Olisi varmaan päästy Evidensia Savon Murressa halvemmalla tai omalla eläinlääkäriasemallamme. Ei ollut kuitenkaan aikoja.
Kylän eläinlääkäristä puhumattakaan. Hän ei ole kuitenkaan ollenkaan paikalla kuin vasta 24.10 maanantaina.



Mutta voi miten tavattoman hienosti Reino olikaan tutkittavana. Pussasi eläinlääkäriä ja antoi aivan rauhallisena tutkia korvat ja ottaa näytteet. Tutkimuspöytä (nostettava) oli Reinon mielestä kiva. Siihen piti hypätä monta kertaa kun odottelimme huoneessa korvanäytteiden valmistumista.
Eläinlääkäriin tullessamme siellä oli kaksi koiraa ja pois lähtiessämme yksi. Ei mitään ongelmaa niidenkään kanssa.Kaikki
Olen ihan ylpeä Reinosta että miten hieno poika siitä onkaan kasvanut <3
Eläinlääkärikin kehui ihan erikseen miten hieno potilas Reino oli <3

[Hurtta]

Nostopöydälle hyppäämisestä pitää saada karkkia! Kai Reinon ihmiset tiesi sen?
Me koulutetaan kaikki rokotuspennut aina siihen
Ylös alas monta kertaa ja mennen tullen namit. Tietää ketkä on pentuna käynyt kun 1v tullaan remmi suorana ”mä osaan tän, mä tiiän, mä tiiän, anna mä hyppään jo”

[msk]

Reino sai paljon namia kun oli niin hieno!
Ja vielä erikseen tosiaan hoitopöydällä olemisesta <3

[Purrfect]

Toinen on varsin tomerana kyllä, iso poika jo! Oispa ihana, jos mun kissatkin menis yhtä hienosti istumaan lekurin pöydälle pyydettäessä, vaikka muutoin varsin kilttejä potilaita ovatkin .

Toiseen ketjuun laitoinkin, että käytiin "omalla" ELLillä verikokeissa viimeviikolla ja laajemmassa ultrassa. Pahoinvoinnin ja ruokahaluttomuuden syyksi paljastui sappirakko. Sai sappilääkettä, joka onneksi on niin miedon hajuista ja makuista ilmeisesti, että menee helposti namien sisälle jemmattuna huomaamatta. Tutun kissalla tuo sama lääke toimi hyvin ja nopeasti.
Ruokahalua lisäävää lääkettä annoin parina päivänä varulta niinkuin oli ohjeistus, mutta en tiedä olisiko sitä edes tarvinnut, senverran innokkaasti oli lekurin jälkeen taas ruokaa kerjäämässä .

1-2kk päästä ultrataan taas ja uudet verikokeet niin nähdään miten lääke toiminut. Ainakin kissa vaikuttaa omalta itseltään taas.

[Hurtta]

Reino sai paljon namia kun oli niin hieno!
Ja vielä erikseen tosiaan hoitopöydällä olemisesta <3

Hyvä juttu, karkki on tärkeää!

[msk]

Kyllä!
Mahtavaa saada pennulle positiivinen eläinlääkärikokemus, siitä ei ole jatkossa mitään haittaa.
Reino painaa nyt 31.8kg.
Jotenkin surullista oli kuitenkin huomata, miten "alkuvarauksellisesti" Reinoon suhtauduttiin, ihan kuin oletuksena olisi ollut se että Reino ei ole ystävällinen ja sitä on hankala hoitaa.
Onhan se jo aikuisen rottweilernartun kokoinen, pentumainen honkkeli kuitenkin, eihän se ole kuin 5kk.
No, nyt tuli pennulle mukava eläinlääkärikokemus ja myös eläinlääkärille sekä hoitohenkilökunnalle positiivinen kokemus rodusta.

Kun on tottunut käymään samassa paikassa missä meidät tunnetaan ja tiedetään että meidän rottweilerimme ovat (olleet jo yli 20 vuotta) helppoja hoidettavia ja ystävällisiä niin nyt vieraassa paikassa huomasi miten mukavaa on kun omalla eläinlääkäriasemalla koiriimme ei suhtauduta ennakkoluuloisesti.

[Hurtta]

Se on kuule niin harvinaista herkkua ettei välttämättä koskaan osu kohdalle tai ei ainakaan montaa kertaa.
RW ei ole todellakaan ainoa rotu mitä tänäpäivänä saa pelätä, mutta kun se puree, siinä voi olla Ell ura ohi.
Ilman (tuntoherkkiä) käsiä tuota työtä on vaikea tehdä.
”Laadukas” jalostustyö on tehnyt entistä useammasta rodusta terävän ja aran, siihen päälle omistajat, joilla ei ole mitään komentoa, eikä kykyä hallita koiraa. Murahdus ja päästetään irti, parhaimillaan heti ulko-ovelta ja huikataan perään ”tää sit puree”. Omistaja ei saa kynsiä leikattua tai mitään lääkettä annettua, saati että korva- tai silmätippoja pystyisi laittamaan.

Mutta kyllä, suurin osa elleistä pelkää rotikoita ja miltei kaikkia molopäärotuja, kultsuja, bernejä jne.

[msk]

Tuosta juuri puhuttiin yhden meidän eläinlääkärin kanssa.
Ne kädet ovat niin tärkeät, että ei voi ottaa mitään riskejä.
Kertoi yhdestä rottweilerista jota ei saatu hoidettua koska eivät saaneet sille laitettua edes rauhoituspiikkiä.
Omistaja itsekään ei saanut sille kuonokoppaa.
Onhan tuollaisia tietenkin kaikissa roduissa mutta mitä suurempi ja voimakkaampi koira, luonnollisesti sen hankalampaa.

Meillä ei ole tuolla omalla eläinlääkäriasemalla (eikä sillä toisellakaan, päivystävällä) ole vaadittu rottweilereillemme kuonokoppaa koska ne ovat käyneet siellä pennuista saakka ja ne tiedetään ystävällisiksi ja helpoiksi ja turvallisiksi hoitaa. Siitä on meitä kiiteltykin monta kertaa.
Yksi eläintenhoitaja kysyi leikillään, että jos hän ottaisi rottweilerin niin voisiko se elää meillä vuotiaaksi, hän voisi sitten sen jälkeen ottaa sen hyvätapaisena itselleen

Rottweilerimme on kuitenkin aina koppaan totutettu koska eihän sitä koskaan tiedä minkälainen tilanne voi tulla.
Ja ymmärrän kyllä että joku vieras eläinlääkäri voi pyytää laittamaan kopan kun ei tunne koiraa.
Tai että eläinlääkäri pelkää rotua.
Ei se kuitenkaan koskaan kuitenkaan minusta kovin kivalta tunnu, tietenkään.

[Mea]

"huikataan perään ”tää sit puree”. "

Whaat? Aika hirveää. Minä huikkaan aina että tämä sitten on superkiltti! Mutta haluaa syliin. Kyllä ell varmaan sen näkeekin, kun häntä heiluu kuin viimeistä päivää, että "kuka-sinä-olet-rakastan-sinua"! Taidan tykätä sellaisista koirista aika paljon enemmän kuin "tää puree" -koirista.

Käytiin Hauhaun kanssa lääkärissä. Ell ei suorilta kuvannut mitään vaan antoi kipulääkekuurin ja katsotaan loppuuko tassujen nuoleminen. Jos loppuu niin sitten ortopedille. Kaksi lääkettä on nyt saanut, nuoli kuitenkin vähän eilen.

[Outi.I]

Minulta kerran kysyttiin klinkalla saako koiralle laittaa kuonsiteen. Koiralla oli korva kipeä. Totesin, että totta kai saa. Kertoivat joidenkin loukkantuvan kun heidän kultamussukalleen sellaita aiotaan laittaa. Oli vähän aikaisemmin tälläinen "se on ihan kiltti eikä pure" tapaus ruhjonut hoitajan kädet useamman kuukauden sairausloman arvoisesti. Minun koirani oli todella ihmisrakas normaali oloissa ja sen olisi saanut laittaa solmuun ja se olisi heiluttanut häntäänsä.

[Umac]

Minä en ole ikinä kohdannut staffin kanssa mitään epäluuloa keltään ja silti sanon itse, että kopattakaa jos haluatte. Ei ole tähän asti haluttu, sen mitä olen paikalla ollut. Näistä harvat tulee käsille, sen tiedänkin, mutta minulla riittää ymmärrys henkilökuntaa kohti siltikin. Jälkihän olisi aivan yhtä kamalaa kuin esim. rottiksen suusta.
Rottis ihan omana lukunaan ja esim. minun Rax ei ollut ilman minua tai rauhotteita käsiteltävissä. Se ei ole kehu vaan fakta ja suurin osa rottisuroksista on hyvin tarkkoja nahastaan, jos ei nartutkin.

Tuota omistajan kädettömyyttä kiinnipidoissa en ymmärrä laisinkaan. En yhtään. Omalla käytöksellä ja varmuudella tilanne helpottuu niin eläimelle kuin hoitajille ja lääkäreille.
Mutta myös meillä minä hoidan kaikki ellin käynnit sillä tiedän sen olevan parhaaksi koiralle.

[Hurtta]

Kaikenlaista sitä näkee, mutta vähiten kuitenkin niitä hanskassa olevia koiria.

[msk]

Rottis ihan omana lukunaan ja esim. minun Rax ei ollut ilman minua tai rauhotteita käsiteltävissä. Se ei ole kehu vaan fakta ja suurin osa rottisuroksista on hyvin tarkkoja nahastaan, jos ei nartutkin.

Tuota omistajan kädettömyyttä kiinnipidoissa en ymmärrä laisinkaan. En yhtään. Omalla käytöksellä ja varmuudella tilanne helpottuu niin eläimelle kuin hoitajille ja lääkäreille.
Mutta myös meillä minä hoidan kaikki ellin käynnit sillä tiedän sen olevan parhaaksi koiralle.

Mulla on ollut yksi rottweileruros joka oli käsiteltävissä ilman kuonokoppaa vaikka en itse ollutkaan paikalla. Koiralle tuli haimatulehdus ja se oli monena päivänä tiputuksessa ja tutkimuksissa niin että vaan vein sen eläinlääkäriasemalle aamulla ennen töihinmenoa ja hain töistä tultuani. Ei ollut ollut mitään ongelmia. Koira oli Onni nimeltään.
Oiva (myös edesmennyt) oli täysin käsiteltävissä kun olin paikalla mutta ilman minua (tai miestä, ihan sama kumpi) olisi jäänyt hoitamatta.
Ihan ensimmäinen rottweilerurokseni kuului myös tuohon kastiin että oli täysin käsiteltävissä ollessani paikalla, mutta ilman minua ei ilman rauhoitusta.
En usko että noilla kahdella olisi koppakaan juuri auttanut. Eivät olisi silti suostuneet siihen että vieraat ihmiset pitävät kiinni ja sorkkivat. Rauhoitus olisi siis ollut ainoa keino hoitaa ilman omistajan läsnäoloa.
Nartuista ovat molemmat olleet helposti käsiteltäviä omistajan ollessa paikalla ja ihan yleisestikin hyvin ystävällisiä vieraita ihmisiä kohtaan. Luulen että olisivat (toinen on nykyinen narttumme) olleet käsiteltävissä myös ilman omistajaa.

Nyt on kasvamassa tämä 5kk ikäinen Reino, ja alku ainakin näyttää lupaavalta. Oiva aikoinaan samanikäisenä käytti passiivista vastarintaa. Se pullikoi rauhanomaisesti. Reino ei pullikoinut ollenkaan vaikka korva on taatusti kipeä. Antoi ihan rauhallisesti seisten työntää sen tutkimuslaitteen korvaan ja katsoa.
Toki pidin kiinni mutta kuitenkin, hyvin viilipyttynä vaan seisoi siinä rauhallisesti ja sitten antoi eläinlääkärille pusun kun irrotin otteeni ja se pystyi kääntämään päätä.
Vaikuttaa olevan tässä kasvuvaiheessa ainakin hyväntahtoinen ja avoin suhteessa vieraisiin ihmisiin.
Tämä eläinlääkärikäynti oli todella hyvä (vaikka tietenkään korvatulehdus ei ole) kokemus Reinolle.

[aunet]

Ensimmäinen lekurikäynti kipuilevan nuoren koiran kanssa on kyllä ratkaiseva jatkon kannalta. Monet klinikat ovat kiireisiä, odotustilat ahtaat ja härdelli päällä. Jo sinne meno ovesta sisään huutavien eläinten sekaan voi olla shokki, ja siihen omat kivut päälle. Jos mahdollista niin koittaa valita sellaisen ajan ettei ruuhkaa ja eläinlääkäri on itse rauhallinen, niitäkin on moneksi. Päivystyksessä ei tietenkään ole valinnanvaraa, silloin on mentävä kun sattuu.

Omani olleet luojan kiitos perusterveitä, mutta sitten kun on tarvittu lekuria niin luita on korjattu tapaturmien takia, ja juurikin päivystyksessä. Eli ovat vaatineet jatkokäyntejä ja omia hoitotoimenpiteitä kotona. Hienosti ovat käsiteltävissä, muuten ei tulisi mitään jo kokonsa puolesta. Kuonokopan käyttöä en pidä pahana ollenkaan, ei siitä haittaakaan ole mutta eipä ole yleensä tarvittu.

Yksi edesmennyt narttuni rupesi pelkäämään eläinlääkäriä, joutui tapaturman takia päivystykseen ja silloinen lekuri oli oikein tunnettu törkeistä otteistaan. Mutta pakko oli mennä ja sittemmin tilanne helpotti kun vaihdettiin lekuria heti kun mahdollista. Luottamus vihdoin palasi ja näytti sen myös käytöksellään.

Ja ensiarvoisen tärkeitä ovat hoitajat, hehän sen koiran kanssa enemmän ovat hereillä olo ajan. Useat kaverini ovat hoitajia, ja osa ei kyllä alalle kuuluisi, vaikka ovatkin kavereitani. Hyvä hoitaja on todella arvokas.

[Hurtta]

Sitten on niitä klinikoita, joissa ei ole hoitajia ollenkaan. Ell tekee kaiken, siitä kirurgiasta vessan pesuun ja kaiken siitä välistä.
Mutta tuo on totta että aika on äärimmäisen tärkeää, ei saa olla kiire eikä härdelli.
Pitää uskoa että jatkossakin löytyy niitä ketjuihin kuulumattomia, joille ei kukaan sanele että aika on 10min ja siinä on ehdittävä kirjoittaa paperitkin.

[msk]

Ensimmäinen lekurikäynti kipuilevan nuoren koiran kanssa on kyllä ratkaiseva jatkon kannalta.

Niin on, ja siksi olenkin hyvin iloinen että tuo käynti meni noin hyvin ja Reinolle jäi takuuvarmasti positiivinen mielikuva.

Mutta tuo on totta että aika on äärimmäisen tärkeää, ei saa olla kiire eikä härdelli.

Tuolla oli pienet tilat, mutta kaksi erillistä odotustilaa ja hoitajan ohjeistamana siinä pelattiin vähän "tetristä" että saatiin Reino hienosti hoitohuoneeseen niin että se pystyi kävelemään sinne ihan kaikessa rauhassa ilman että mikään koira räyhäsi sille tai mitään muutakaan häiritsevää.
Eläinlääkäri oli rauhallinen ja Reino näytti tykkäävän hänestä. Koko tutkimus sujui rauhallisesti, minä pidin kiinni ja välillä syötin namia.
Reino ei edes mitenkään läähätellyt vaan oli suurimman osan aikaa ihan rauhallisena suu kiinni silloinkin kun odotimme tuloksia.

En kuitenkaan jotenkin tykännyt paikasta, olimme siellä ekaa kertaa. En mene toiste ellei ole pakko. Nyt emme saaneet omalta eläinlääkäriasemalta aikaa eiliselle, emmekä myöskään Evidensiaklinikalta. Olemme käyneet siellä päivytyksessä ikävän usein, ja olen ollut tosi tyytyväinen heidän toimintaansa ja odotustiloihinsa missä on paljon tilaa ja voi valita itselleen ja lemmikilleen rauhallisen paikan. Kissoillehan siellä on ihan oma odotustila.
Tuolla omalla (ketjuuntumaton) eläinlääkäriasemalla on ahtaat odotustilat ja yleensä siellä on aina joku rähisijä.
Toisessa rokotuksessa Reino vähän hiiltyi yhdelle hyökkäävästi ja aggressiivisesti käyttäytyvälle cairnterrierille. Se ei ollut mukava odotustilakokemus.
Eläinlääkäri oli sitä vastoin oikein erikoitustunut rokottamaan pentuja ja osasi hommansa kyllä ihan mahtavasti, selitti samalla että miksi tekee mitäkin ja mitä toivoo sillä saavuttavansa pennun tulevia eläinlääkärikäyntejä ajatellen.

Täytyy vaan toivoa että eläinlääkärikäyntejä ei paljoa tulisi.

[aunet]

msk:n kanssa asutaan vähän samoilla suunnilla, muutin hiljattain Karttulaan, sitä ennen Puutossalmella/Hiltulanlahdessa kymmenisen vuotta vaikka osoite oli Kuopiossa, joten varmaan käytämme ainakin osittain samoja lekureita. Pentueita ei vähään aikaan ole ollut mutta silloin kun oli, käytin ultrassa ja pentukatraan sitten tarkastuksessa sekä sirutuksessa Sotkanniemessä. Ja sen jälkeen kaikki tulleet pennut ja aikuiset rokotuksissa samassa paikassa.

Kyseinen lekuri ei hoida sairaita koiria lainkaan, vaan tekee juurikin tiineys- ja pentutarkastuksia ja rokotuksia mm. Siellä saa pentu takuuvarmasti hellän käsittelyn, lekuri on koirankasvattaja ja eläintenkouluttaja muun muassa. Sitä kyllä suosittelen pennuille ja aroille jos ei sairauksista ole kyse vaan juurikin esim.rokotukset, on käyty myös viikonloppuisin ihan miten on sovittu. Hiukan poikkeaa varsinaisesta aiheesta sori, mutta onhan täällä muutenkin mainittu nimeltä jo klinikoita.

[msk]

Onko Neljän tassun opisto ja Kaimio?

[Darre]

Minulta kerran kysyttiin klinkalla saako koiralle laittaa kuonsiteen. Koiralla oli korva kipeä. Totesin, että totta kai saa. Kertoivat joidenkin loukkantuvan kun heidän kultamussukalleen sellaita aiotaan laittaa. Oli vähän aikaisemmin tälläinen "se on ihan kiltti eikä pure" tapaus ruhjonut hoitajan kädet useamman kuukauden sairausloman arvoisesti. Minun koirani oli todella ihmisrakas normaali oloissa ja sen olisi saanut laittaa solmuun ja se olisi heiluttanut häntäänsä.

Mun tuolla 5 kg mitteliknääpiöllä oli kerran todella kivulias tulehdus hännässä. Koira on tosi kiltti ja normaalisti helppo potilas, mutta sillä kertaa eläinlääkärissä sanoin heti, että laitetaan kuonokoppa. Vaikka mokoman sintin pystyy tietty pitelemään, niin ei vara venettä kaada. Sattuu se pienenkin koiran purema.

[Umac]

Nyt muuten otan sanani takaisin, muistin ketjun edetessä, että kerran on ell pelännyt näkyvästi nykyistä koiraamme. Olin pattitilanteessa ja piti saada nenäpunkkilääkkeet, lähimmille ei ollut vastaanottoaikoja ja päädyimme Sipooseen. Ko. elli ei tullut huoneen perältä tai reunasta koiran luo ollenkaan, ei koskenut koiraan. Kuunteli asiani, koira istui jaloissani rauhassa ja sanoi, että hän laittaa paperit, menee hetki, menkää odottamaan. Odotushuoneessa oli vanhempi rouva valkoisen pienen kanssa kanssa ja päätin ottaa omani syliin, kävelin koira sylissä ahtaan kohdan ulos ja vein koiran autoon. Takas sisälle ja tiskiltä paperi ja maksu, näkemiin kiitos.
Kaikkien vuosikymmenten oudoin ellin käynti kyllä!

Ja tonen kokemus sen Raxin kanssa, kohta milloin kovinkin tiukkanahka menee hiljaiseksi. Eli kiertymän yhteydessä oli kiire, koira pöydällä ja täysin hiljaa ja mukisematta otti kaikki kädet ympärilleen apua antamaan, otettiin rtg, lekuri ilmasi koiran kylmiltään neulalla ja siitä saliin suoraan. Mutta eläin kun eläin hiljenee ja rauhoittuu siinä henkeä uhkaavassa tilanteessa.
Raxihan selvisi toimenpiteestä, kuntoutui täysin ja siitä tehtiin juttukin Rottis-lehteen. Minun tarinani ja ellin tarina, se onnekas sattuma ja lyhyet välimatkat pelastivat koiran kamalasta tilanteesta mihin moni rottiskin on mennyt.