Koirahyökkäykset

[Vieras]

Näin sinänsä vähän aihetta liipaten, minun on vaikeuksia ymmärtää ylipäätään suuren vahingon aiheuttamiseen kykenevän koiran haluamista. Juttelin juuri ystäväni kanssa, jonka mielestä koiran pitää antaa turvaa. Se on hänelle tosi tärkeä prioriteetti. Joku pieni koira on hänestä käytännössä aika turha. Koiran pitää näyttää aika pelottavalta ja tarvittaessa suojella kotia ja ulkona häntä itseään. Kun taas minä olen totaalisen eri maata. Minulle on todella tärkeää, että minun ei tarvitse hetkeäkään pelätä koirani tekevän kenellekään yhtään mitään. Ei koiralle tai ihmiselle. Ei edes murtovarkaalle. Enkä saa mitään tyydytystä siitä, että koirani pelottaisi yhtään ketään, päinvastoin. Vastuu toisenlaisesta koirasta toisi minulle nimenomaan enemmän turvattomutta kuin poistaisi sitä.

Minusta on siis ihan kiehtovaa, mitä koiran valinta ihmisestä kertoo. Koska kyllä se aina jonkun viestin antaa, halusi tai ei. Silti, vaikka omistaisi monen sorttisiakin koiria. Eri ihmisille viesti on toki erilainen, enkä väitä itse olevani tulkintoineni enemmän oikeassa tai väärässä kuin kukaan muukaan.

[Dacrest]

Suurin osa tuskin valitsee koiraansa sen pelottavuuden tai vartiointi-/puolustuskyvyn perusteella.

Nykyisistä collieistakin lähtee ihan uskottava rähinä - tuli todettua kun naapuri lähestyi tonttia pusikossa kykkien (oli mustikassa). Mulle riittää että koirat ilmoittavat oudoista hiippareista.
Mun turvallisuuden tunteeseen ei ole vaikuttanut millään lailla, vaikka koirat on vaihtuneet oikeasti puolustamaan kykenevistä näihin lähinnä meteliä pitäviin.

[JMTNT]

"Kirjoittaja Umac » 01.09.2025 11:17

Siksi en itse kuuna päivänä takerru vain siihen, että koiran tausta tai jalostus on tappelua, vartiointia tai puolustusta jne. Jopa noita kaikkia. Tai ei mitään noista! Kun siihen puremiseen tosiaan pääsee, ja vieläpä kovin helposti, täysin ilman taistelukoirataustaa."

Olen täysin samaa mieltä. Jotenkin säälittävää, kun esim. USA:ssa järjestetään ja koulutetaan koiria noihin koiratappeluihin. Koira kun viedään kehään ja siellä odottaa taisteluun koulutettu toinen koira. Aivan kamalaa katsottavaa. Samoin, kuin kukkotappelut tai härkä ja ihminen Espanjassa. Taitaa muuten olla jo kiellettyjä Espanjassa.

Mukava oli hetki, kun vastaan tuli mies bitbul koiransa kanssa. Pysähdyin juttelemaan ja koira niin ystävällinen minulle. Koira on siis omistajansa kaltainen ja omistajansa tavoitteille opetettu. Esim suojelussa koira on opetettu kyttäämään hihaa ja koiratapeluissa koira on opetettu puostamaan itseään toisen koiran hyökkäykseltä.

[Umac]

Näin sinänsä vähän aihetta liipaten, minun on vaikeuksia ymmärtää ylipäätään suuren vahingon aiheuttamiseen kykenevän koiran haluamista. Juttelin juuri ystäväni kanssa, jonka mielestä koiran pitää antaa turvaa. Se on hänelle tosi tärkeä prioriteetti.

Tämä kriteeri tulee ilmi mm. tässä ketjussa: https://lemmikit.keskustelu.info/viewto ... &start=480
ja on siis monella ihan tavoite. Että koira tuo turvaa.

Omat valinnat, ne sakemannit ja rottikset, ovat menneet harrastuksen kautta. Ja nykyinen terrieriryhmän koira, alaryhmä bull, on siis puolison mieltymys, hänelle jo kolmas.
Itse en ole elämässäni tarvinnut turvaa mutta toki iso koira sitä tuo, pyytämättä ja mahdollisesti siis vain ulkopuolisen arvioimana. Tämä nykyinen reipas 20kg ei anna mitään turvaa, se ei puolusta koirakkoa, itseään kyllä, kait.

[JMTNT]

" Vieras » 04.09.2025 18:22
Juttelin juuri ystäväni kanssa, jonka mielestä koiran pitää antaa turvaa. Se on hänelle tosi tärkeä prioriteetti. Joku pieni koira on hänestä käytännössä aika turha. Koiran pitää näyttää aika pelottavalta ja tarvittaessa suojella kotia ja ulkona häntä itseään. Kun taas minä olen totaalisen eri maata. Minulle on todella tärkeää, että minun ei tarvitse hetkeäkään pelätä koirani tekevän kenellekään yhtään mitään. Ei koiralle tai ihmiselle. Ei edes murtovarkaalle. Enkä saa mitään tyydytystä siitä, että koirani pelottaisi yhtään ketään, päinvastoin. Vastuu toisenlaisesta koirasta toisi minulle nimenomaan enemmän turvattomutta kuin poistaisi sitä."

Vieras . Noin juuri kuten sinä ajattelevat koirien omistajat joille koira on vain se hoivavietin toteuttaja. Mulla taas on se vuorovaikutus, että koira antaa mulle kaiken turvan ja minä annan sille kaiken rakkauden. Minä rottweilerien kasvattajana valitsin tarkkaan, kenelle pennun myyn. Ostajalla piti olla myös tavoitteita ja tietoa koulutuksesta. Hyvänä esim voin mainita pentuni omistajan, joka koulutti pennun kaksoisvalioksi ja itsensä kilpailutuomariksi, näyttelytuomariksi ja oli myös tullut hyväksytyksi Suomen Kennelliiton hallitukseen ja vain innostuksesta toimintaan. Siksi onkin tärkeää, mihin tarkoitukseen rodun pennun valitsee, että onko omistajalla valmiudet ja taidot ja rahat pennun koulutukseen.

Jos minä ajattelisin samoin, kuin sinä, niin ottaisin kissan, jota ei tarvitse kouluttaa.

[Koiruuksia]

Harrastuskoiraksi olen minäkin rottweilerin ottanut aikoinaan 90-luvulla. PK-hakuun.
Sitä ennen en osannut edes ajatella että koirasta voisi oikeasti olla turvaa ja se voisi pystyä ihan suojelemaankin minua.
Sitä ennen minulla olleet koirat olivat kyllä haukkuneet epämääräisissä tilanteissa mutta jos sieltä olisi joku oikeasti tullut päälle niin karkuunhan ne olisivat juosseet.

Nyt kun asumme täällä aika maalla eikä ole naapureita lähellä niin rottweilerit ovat toimineet oikein mallikkaasti oman hehtaarinsa vartijoina.
Silti, ei ole koskaan yhdenkään rottweilerin kohdalla tarvinnut pelätä että ne olisivat arvaamattomia tai aggressiivisia ihmisille. Ja ekaa urosta lukuunottamatta myöskään vieraille koirille. Niiden kanssa on pystynyt (ja pystyy edelleen) liikkumaan ihan missä tahansa, väkijoukoissa, koiratapahtumissa ilman että täytyy ajatella että ne tekisivät siellä jotain jollekin.
Eläinlääkärissäkin vaan pusuttelevat hoitajia ja lääkäriä. Eikä ole kuvainnollinen sanonta vaan ihan oikeasti pussailevat.
En kuitenkaan koskaan minkään koiran kanssa oman aidatun alueen ulkopuolella käyttäydy sillä lailla huolettomasti että vaikkapa kuuntelisin korvanapeilla musiikkia tai olisin puhelin kädessä ja tuijottaisin sitä.
Aina kun olen minkä tahansa koiran kanssa liikkeellä, keskityn koiraan ja keskityn ympäristöön. AINA.

Kun on rottweilerien kanssa elänyt 30 vuotta niin on tottunut niiden tuomaan turvaan. Ja siksi tuntuu oudolta jos sitä koiran tuomaa turvaa ei olisi.
Jos mulla ei olisi ikinä ollut puolustamaan kykenevää koiraa (kuten olikin ensimmäiset 17 koirallista vuotta) en osaisi sellaista kaivata ja saattaisin jopa pitää outona jos joku sanoisi että haluaa sellaisen koiran josta on turvaa ja joka puolustaa.

[Koiruuksia]

Minusta on siis ihan kiehtovaa, mitä koiran valinta ihmisestä kertoo. Koska kyllä se aina jonkun viestin antaa, halusi tai ei. Silti, vaikka omistaisi monen sorttisiakin koiria. Eri ihmisille viesti on toki erilainen, enkä väitä itse olevani tulkintoineni enemmän oikeassa tai väärässä kuin kukaan muukaan.

Voihan se antaakin jonkinlaisen kuvan ihmisestä jos hänellä on koko elämänsä vain jotain yhtä rotua.

Mä olen koirien kouluttamisesta kiinnostunut ja siitä miten ne oppivat. On ollut hyvin monenlaisia koiria ja rotuja näiden 47 koirallisen vuoden aikana.
On mielestäni hauskaa tutustua ihan erityyppisiin koiriin. Ja oppia niiden "käyttöohjeet."
Niinkuin nyt vaikka tämä nuorin koiramme, basenji. Täysin eri tyyppinen koira mitä mulla on ikinä ollut. On pitänyt opetella sen kanssa monia asioita täysin uusiksi.
Kaikilla ei tietenkään ole (eikä tarvitsekaan olla) ole samanlaista paloa koiran kouluttamiseen (enkä nyt tarkoita mitään tottelevaisuusliikkeitä vaan ihan arjen sujumista ja koiran hallintaa kaikissa tilanteissa) ja siihen miten eri tavalla eri koiratyypit ja rodut toimivat. Mulle kaikki nuo asiat ovat todella mielenkiintoisia.
Ja asiasta on parempi käsitys kun on itse omistanut monentyyppisiä koiria. Ja useimmiten useampia koiria samaan aikaan koska niiden keskinäisten eleiden ja keskinäiden käytöksen seuraaminen on hyvin mielenkiintoista ja myös opettavaista.


En tiedä mitä mulla olleet koirarodut nyt sitten kertovat kun niitä on ollut 1,7 kiloisesta toyvillakoirasta 90 kiloiseen laumanvartijaan, espanjanmastiffiin. Eka koirani oli sekarotuinen. On ollut bordercollie, porokoira, toyvillakoira, isovillakoira, kääpiöpinseri, kääpiömäyräkoira, Sekarotuinen PON-tolleri, lancashire heeler.
Ja viimeiset 30 vuotta rottweiler (yleensä 2 kerrallaan) sekä erilaisia pikkukoiria niiden kanssa. Sheltti, saksanmetsästysterrieri-mäyräkoira ja nyt on kaksi bordercollie-tuplarusselia. Sekä basenji.
Niin, ja sekarotuisia on tosiaan ollut myös aina rotukoirien kanssa yhtäaikaa.
Tästä jos jokun syvääluotavan diagnoosin näiden koirarotujen ja sekarotuisten perusteella osaa/haluaa minusta tehdä niin olkaa hyvä.

[aunet]

Koiruuksia kirjoitti: "En kuitenkaan koskaan minkään koiran kanssa oman aidatun alueen ulkopuolella käyttäydy sillä lailla huolettomasti että vaikkapa kuuntelisin korvanapeilla musiikkia tai olisin puhelin kädessä ja tuijottaisin sitä."

Tämäpä, vaikka kuinka itse keskityt omiin koiriisi ja seuraat niiden reaktioita, pistää vihaksi vastaantulijat, jotka ei niin tee. Tälläkin kylällä muutama ulkoiluttaja tuijottaa puhelintaan ja koira(t) toimii miten lystää. En voi tietää mitä niiden päässä liikkuu, eräskin naikkonen kulkee kahden koiran kanssa ja työntää lastenvaunuja. Toinen käsi vaunun kahvalla, toinen puhelimessa, koirat kytketty vaunuun, suht kookkaita pystykorvia. Olen usein vaihtanut suuntaa, jos pakko kohdata pyörätiellä. Kaikki katastrofin ainekset ilmassa, vaikka omani kulkee siivosti pyörän vierellä.

Sitä paitsi omani on niin riistaviettinen, etten voi hetkeksikään olla pälyilemättä ympäristöä irto-otusten varalta. Muutoin on ohjattavissa vaikka pikkurillillä.

[Darre]

Aika outo ajatusmaailma se, että jos koira on pieni eikä pysty fyysisesti puolustamaan omistajaansa, niin on vain lapsen korvike eikä sitä voi tai haluta kouluttaa Ihan tiedoksi, että pieni koira on koira siinä missä isokin, ihan samanlaisen kumppanin siitä saa ja se on täysin mahdollista kouluttaa. Itselleni nuo pikkupörröt ovat perheenjäseniä sekä harrastus- ja ulkoilukavereita, mutta ennenkaikkea koiria eikä mitään korvikkeita. En edes haluaisi enää puolustavaa koiraa, koska tuollaisten pienten ja ystävällisten kanssa on helppoa elää taajamassa (olen omistanut ison, ihmisiä kohtaan epäluuloisen koiran). Kouluttamisesta sen verran, että mitteleissäkin on muutamia neloisvalioita (näyttelyt, agility, rally-toko, toko) ja paljon kahdessa tai useammassa lajissa valioituneita. Turha siis halveksia pikkukoira

[aunet]

Otetaanpa esimerkkinä vaikka kooltaan pieniä terrieriryhmän rotuja, ovat kyllä kouluttamattomina varsinaisia tykinkuulia niin halutessaan! En lähtisi itseäni enkä koiraani niillä purettamaan. Pieniä rotuja on laidasta laitaan mitä erilaisimmissa työtehtävissä, vaikkapa etsinnöissä ja pelastustöissä, jonne isolla koiralla ei ole menemistä. Ja seuraeläimen työ ei ole niistä vähäisin. Todellakin outo lausahdus tuo korvike.

[Kissimyyr yhä vaan]

Kyllä turvalla on merkitystä, kun kuitenkin pitää ulkoilla niiden kanssa ja myös myöhään yöllä, jo noiden kahden ulkonäkö varmistaa sen että yhtään kukaan ei tule urputtamaan yhtään mitään, kyllä se on etu minulle. Etenkin kun rämmitään metsissä (eilenkin taas eksyttiin, ja tunnin lenkistä tuli kolmen ).

Kyllä mä arvostan turvallisuutta muutenkin, meillä on myös hälytysfirman vartiointi (ja on hyvä, olisi ainakin yhden tulipalon kissat saaneet aikaan kun ei oltu kotona, mutta laitteet hälytti ja keskus soitti ajoissa). En halua kotiini ketään penkomaan, enkä pälyillä ympärilleni kun kävelen yöllä ulkona. Tapaan tehdä muutenkin varasuunnitelmia, ja elämä on opettanut, että se yleensä kannattaa.

[Darre]

Turvan tarve tietysti riippuu ihan siitä missä ja miten asuu Itse en sitä koiralta tarvitse, koska asun taajamassa ja en liiku ulkona myöhään yöllä. Asuinalueeni on myös hyvin rauhallinen.

[Umac]

Turvan tarve tietysti riippuu ihan siitä missä ja miten asuu Itse en sitä koiralta tarvitse, koska asun taajamassa ja en liiku ulkona myöhään yöllä. Asuinalueeni on myös hyvin rauhallinen.

Sanasta sanaan täysin KOMPS

[Valkosipulisilakka]

Samaa mieltä tuosta, että asuinpaikka vaikuttaa. Itse asun isossa kaupungissa kerrostalolähiössä. Tämä meidän lähiö on aika huonomaineinen, löytyy laitapuolen kulkijoita ja runsaasti maahanmuuttajia. Vuosien varrella täällä on tapahtunut niin henkirikoksia kuin väkivalta- ja omaisuusrikoksiakin. Kyllä minä täällä uskaltaisin asua ilman koirien turvaakin, mutta uskaltaisinko ulkoilla kaikkina aikoina tai ohittaa nuorten mamumiesten lössejä?

Sinänsä olen hankkinut koirat pk-harrastuksen takia ja kaikkien kanssa harrastanut aktiivisesti (toki nyt vanhempi 10 v on jo eläkkeellä). En ole hankkinut koiria turvaksi, mutta arvostan sitä, että niillä harrastusominaisuuksien lisäksi on myös kyky turvata.

[Kissimyyr yhä vaan]

Hyvä omakotialue on tämäkin, mutta ei sellaista lintukotoa enää olekaan, missä ei voisi ikäviin ihmisiin törmätä. Ja se vaan tuntuu erilaiselta ulkoilla noiden kanssa.

Toki kyse on kokonaisuudesta, ei noita ole otettu turvaksi vaan lenkkiseuraksi enemmän, eikä pienen kanssa tulisi niin paljon liikuttua, kun ne eivät sitä todella tarvitsisi. Meillä noiden kanssa ollaan keskimäärin liikkellä siinä 4 h päivässä, tiedän etten taatusti viitsisi samaa pikkukoiran kanssa.

Plus noiden luonne on minusta sitä mitä koiran tulee olla, ja väitän että tuoksukin on jotenkin omansa (se on tuoksu, kun yleinen märän koiran haju on haju).

Nämä on tunnejuttuja, kuten ihmissuhteissa jonkun kanssa vaan on samalla aaltopituudella, ja toisten kanssa ei.

[DeepForest]

Hassua, kun aloin tätä ajatella turvan kannalta. Itsellä on ollut siis koiria elämän aikana 5 kgn koirasta saksanpaimenkoiraan ja koskaan en ole ajatellut ulkoilua tai elämää koiran tuoman turvan kannalta. Tässä varmaan asuinpaikka vaikuttaa vahvasti, sillä koen asuvani juurikin paikassa, jossa ei törmää ikäviin ihmisiin. Toivottavasti saan elää tässä käsityksessä vielä pitkään. Koirahyökkäyksien osalta taas on ihanaa, että muutaman kilometrin säteellä ei ole yhtään taistelurotuista. Täällä on lähinnä metsästyskoiria ja niiden kohtaamisista on tähän asti selvitty ilman vammoja, toivottavasti selvitään jatkossakin.

Joku kommentoi aiemmin että koira on omistajansa kaltainen. Se että taistelukoira on ihmisille kiltti ei tarkoita, että se on sitä myös muille eläimille. Kierrän kaikki vastaavat kaukaa, sillä monella omistajallakin on täysin väärä käsitys eläimestään enkä ota yhtään tarpeetonta riskiä. Taistelukoirat on jalostettu tappamaan toisia koiria.

[Koiruuksia]

En minäkään ajatellut rottweilerin ottaessani että siitä olisi turvaa. Ei tullut mieleenkään. Otin rottweilerin harrastuskoiraksi.
Vasta kun tapahtui sellainen juttu jossa olisi ilman koiraa (tai karkuun lähtevän koiran kanssa) voinut käydä hyvinkin huonosti niin tajusin että minulla on koira joka haluaa ja vielä pystyykin puolustamaan minua.
Ilman tuota tapausta en olisi edes miettinyt (kuten en ollut aiemminkaan mietinyt) mitään tuohon liittyvääkään.

Olen yli 60v ja elämässäni on ollut 3 tapausta joissa rottweiler on )onneksi puolustanut minua. Kaksi niistä on kadulla ihan valoisaan aikaan tapahtuneita joissa vastaantuleva sekavassa tilassa olevan mies on käynyt päälleni.
Kolmas oli oma ex-mieheni jota vastaan koira puolusti tehokkaasti.

En osaa sanoa olisinko hengissä jos ei olisi ollut rottweileria. Onneksi oli.

[Koiruuksia]

Taistelukoirat on jalostettu tappamaan toisia koiria.

Nyt sen sanoi joku muukin.

[Dacrest]

Hyvä omakotialue on tämäkin, mutta ei sellaista lintukotoa enää olekaan, missä ei voisi ikäviin ihmisiin törmätä.

Asun rauhallisessa maalaiskylässä, jossa ihmisillä on pihat täynnä arvokastakin tavaraa ja ovet lukitsematta.
Silti täällä on muutaman vuoden sisään tapahtunut yksi vakavampi ammuskelu (poliisit & rosvot ampuivat toisiaan) ja yksi raaka murha, jonka selvittäminen kesti kauan. Lisäksi täällä pyörii outo hiippari, joka oli siitä murhastakin epäiltynä ja kiinni otettuna.

Mut ei nämä ole vaikuttaneet kyläläisten turvallisuuden tunteeseen: edelleen ovet on suurimmalla osalla lukitsematta.
Ammuskelussa oli sattumaa että se tapahtui täällä. Murha oli kohdistettu tiettyyn henkilöön.
Ja se hiippari välttelee ihmisiä, ilmeisesti koiriakin. Kesähelteillä voin ihan huoleti nukkua ulko-ovi levällään - koirat kyllä ilmoittavat jos joku tulee pihaan.

[Darre]

Minä olen kesällä yksin mökillä pikkupörröjen kanssa, mutta ei sielläkään pelota. En laita edes yöksi ovea lukkoon. Suurelta osin vaikuttaa se, että mökki on ollut vuosikymmeniä eikä koskaan ole ollut asiattomia kulkijoita, siis että mitään olisi rikottu tai hävinnyt. Toissa talvena kyllä hirvi oli kakannut omenapuun juurelle

[Koiruuksia]

Niinhän se on että ei se ihmisen turvallisuudentunne helposti järky niin kauan kun ei ole sattunut mitään joka sitä järkyttäisi.
Jos on onnistunut elämään rauhallisen elämän eikä ole koskaan joutunut minkäänlaisen väkivallan uhan, tai ihan väkivallan kohteeeksi niin sellaisen uhkaa ei osaa ajatella.
Tai jos omalla asuinalueella ei ole koskaan sattunut mitään murtautumisia, ryöstöjä tai vastaavia niin tuskin sellaisia ikinä miettii että voisi omalle kohdalle koskaan sattuakaan.

Me asumme pienessä "maalaiskylässä" ja täällä ovat ilmesesti ulkomaalaiset varkaat kierrelleet, murtautuneet ja varastelleet ihmisiltä paljon tavaraa pihoista ja asunnoista.
Tietynlaisista autoista on varoiteltu.

Me emme tosiaan kuitenkaan elä enää missään lintukodossa. Minä olen kokenyt väkivaltaa kolme kertaa ja siksi varmaan haluan varautua parhaani mukaan ettei enää kävisi samalla tavalla.
En myöskään halua joutua minkäänmaalaisten varkaiden kohteeksi.
En elä pelossa. Minä varaudun. Ettei sitten jos jotain sattuu, tarvitse ihmetellä naama veressä että mitä tapahtui.
Tottakai ihmisen kokemukset muokkaavat hänen käytöstään. Ja jos ei ole koskaan mitään tapahtunut niin on vaikea uskoa koskaan mitään tapahtuvankaan.

[Koiruuksia]

Minä olen kesällä yksin mökillä pikkupörröjen kanssa, mutta ei sielläkään pelota. En laita edes yöksi ovea lukkoon. Suurelta osin vaikuttaa se, että mökki on ollut vuosikymmeniä eikä koskaan ole ollut asiattomia kulkijoita, siis että mitään olisi rikottu tai hävinnyt. Toissa talvena kyllä hirvi oli kakannut omenapuun juurelle

Mitä jos joku kerta sinne tulisikin joku, ryöstäisi ja pahoinpitelisi sinut?
Olisitko senkin jälkeen siellä ovet lukitsematta eikä tulisi edes mieleen että saattaisi olla hyvä jos olisi mukana ehkä vähän suurempi koirakin joka pystyy puolustamaan sinua?
Ihan kaikella ystävyydellä kysytty kysymys. Tarkoitan sitä että jos on joskus tapahtunut jotain, niin sen jälkeen saattaa ajatella asioista eri tavalla.

[Hetuli]

Nyt voi tulla tyhmiä kysymyksiä, koska asia on vieras mutta kiinnostava niin kysyn kuitenkin Olen ajatellut, että koiran luoma turva tulee siitä, että ison koiran kanssa liikkuvaa ihmistä ei niin helposti lähestytä

Miten koiran saa opetettua puolustamaan niin, ettei se käy liikaa kiinni uhkaajaan ettei ole itse syytettynä ja koira lopetusuhan alla? Entä jos uhkaaja on aseistettu?

On siis hienoa, että esimerkiksi Koiruuksia on saanut turvaa koiristaan enkä kyseenalaista muidenkaan tuntemuksia asiasta.

En kyllä vertaisi pientä koiraa kissaan. Kai se koiran turvan tuominen on kuitenkin enemmän lisävaruste kuin päätarkoitus kun ei työkoirista puhuta.

[*kiranas*]

Nyt voi tulla tyhmiä kysymyksiä, koska asia on vieras mutta kiinnostava niin kysyn kuitenkin Olen ajatellut, että koiran luoma turva tulee siitä, että ison koiran kanssa liikkuvaa ihmistä ei niin helposti lähestytä

pitää osittain paikkaansa, ainakin omalla kohdalla.
mun edesmennyt 45 kg koira jäi sivuttain mun taakse, kun asioin lenkeillä pankkiautomaatilla. kerran joku ihminen kommentoi, että se onkin oiva turva siinä takana odottaessa. en ollut tätä koskaan ajatellut, mutta totta se toisaalta oli. sitten taas toisen kerran joku ahdistelija lähti isosta omenasta mua seuraamaan koirasta huolimatta. voi toki olla, että koska sain välimatkaa tyyppiin, niin se ei käsittänyt miten isosta koirasta on kysymys. sain etäisyyttä tyyppiin ja se onneksi luovutti. tuo kyseinen koira oli myös se, joka pysäytti uhkaavan ihmisen lenkillä, koira meni mun ja ihmisen väliin, koira oli irti ja piti paikkansa. kun ihminen otti etäisyyttä, niin koira otti etäisyyttä ihmisen suuntaan, pitäen välin, kunnes olin koiran kohdalla ja napsautin sen remmiin. kyseinen koira luonnetestistä sai +3 puolustushaluksi.

lapsena mulla oli pikkukoira, se puolestaan toimi siten hälyyttimenä, että koiran haukkuessa esim. jehovan todistajat lähtikin ovelta karkuun.

Miten koiran saa opetettua puolustamaan niin, ettei se käy liikaa kiinni uhkaajaan ettei ole itse syytettynä ja koira lopetusuhan alla? Entä jos uhkaaja on aseistettu?

itse ennemmin opettaisin koiran haukkumaan räkä poskella käskystä, koska sekin riittää usein ihmiselle uhkaksi ja hallinta toki kuntoon siihen tilanteeseen, jolloin hallinta ja räkähaukku voikin olla riittävä pelote. puremisissa oikeuslaitos on se joka määrää koiran lopetettavaksi, joten oikeudessa sitten tarttis selvitellä vastuut sun muut, mutta sakot puremasta joka tapauksessa koiranomistaja saa. ja toki jos opettaisin koiran puremaan, niin kyllä sen jalkaan olisi helpoin käydä ja reisi kestää iskua paremmin kuin esim. käsivarsi, joka voi napsahtaa poikki. toisaalta jalasta purressa ainakin uhka saadaan maihin nopeesti. toki jos vastassa on huumehörhö, niin sillä voi olla jotain supervoimia mömmöjensä vuoksi. tai jos käsissä on veitsi tai muu astalo, niin se käsi puolestaan voisi olla parempi kohde. eri käskysanat eri raajoille? jolloin voisi tilanteessa päättää kohteen. kaikkee sitä tuleekin miettineeksi

[DeepForest]

^ Totta tuokin, että pian onkin itse se, jolla on hyökkäävä koira eli tarkkana saa olla.

Samaa mieltä haukkumisesta. Muistuu mieleen tapaus, kun vanhemmilla oli ollut siskon koira hoidossa ja isä oli tullut pihaan tuttunsa kanssa. Tämä tuttu oli aivan järkyttynyt, että mikä peto oven takana möykkää (ja isä oli vielä todennut että siellä on ***** iso koira). Oikeasti ääntä piti maailman kiltein kultsu, mutta sillä oli komia ääni, kun joskus harvoin innostui haukkumaan. Samalla periaatteella omat toivottavasti saa kutsumattomat vieraat pohtimaan hetken, kannattaako tulla (jos tarvista on joskus).

[aunet]

Koiruuksia: "Niinhän se on että ei se ihmisen turvallisuudentunne helposti järky niin kauan kun ei ole sattunut mitään joka sitä järkyttäisi. Jos on onnistunut elämään rauhallisen elämän eikä ole koskaan joutunut minkäänlaisen väkivallan uhan, tai ihan väkivallan kohteeeksi niin sellaisen uhkaa ei osaa ajatella."

Näin myös ihan kotioloissa neljän seinän sisällä saattaapi käydä. Puhumattakaan sen ulkopuolella. Niinhän se vain on, että kun elää tarpeeksi pitkään, joutuu myös kokemaan epämiellyttäviä (kauniisti sanoen) asioita, jos hiukankaan liikkuu maailmalla. Joskus ei tarvitse edes liikuskella. Olen myös kokenut asioita, joita en soisi kenellekään.

[Koiruuksia]

Miten koiran saa opetettua puolustamaan niin, ettei se käy liikaa kiinni uhkaajaan ettei ole itse syytettynä ja koira lopetusuhan alla? Entä jos uhkaaja on aseistettu?

Mulla ei ole tietoa koiran opettamisesta puolustamaan tositilanteissa enkä haluaisi koiraani sellaiseen treenata.
Siksi olen ollut hyvin tyytyväinen rottweilereihini jotka ovat tajunneet tositilanteen ja käyttäytyvät sen vaatimalla tavalla. Noissa mainitsemissani tapauksissa koira puri hyökkääjää ja mutta eivät jääneet paikalle selvittämään asiaa enkä tiedä sen tarkemmin heidän saamistaan vammoista. Ensimmäisellä kerralla mies löi minua aivan yllättäen nyrkillä naamaan niin että kaaduin katuun. Käveli aivan rauhallisena minua vastaan ja sitten kohdalla ollessaan tempaisi nyrkillä. Nyrkissä oli joku sormus joka teki reiän poskeeni.
Toisella kerralla hyökkääjä ei päässyt minuun käsiksi.
Mainitsen nyt vielä uudelleen että kaikki rottweilerini ovat olleet (ja ovat nykyisetkin) hyvin avoimia ja ihmisystävällisiä. Eivät ikinä hauku vastaantuleville ihmisille eivätkä näe uhkia siellä missä niitä ei ole.

Jos koira on puolustusviettinen, epävarma, ihmisiä kohtaan epäluuloinen ja ja vielä terävä niin sellaisen koiran omistaminen on aika haastavaa. En haluaisi sellaista koiraa.

Jos uhkaaja on aseistettu niin silloin taitaa olla aivan sama minkälainen koira sinulla on. Jos on vaikka ase niin se on yksi laukaus kun voit itse olla hengetön, siihen ei koira voi vaikuttaa tai sitten se uhkaajahan voi ampua koiran. En siis usko että koirasta on suojaa jos omistajaa uhataan aseella. Minä ainakin pelkäisin tuollaisessa tilanteessa että koira tulee ammutuksi.

[Vieras]

Kiitos kaikista kommenteista, nämä ovat tosiaan mielenkiintoisia. Paitsi tuo, jonka mielestä eri tavoin ajattelevan ei kannattaisi ilmeisesti ottaa mitään koiraa, tai ettei hän voisi olla kiinnostunut kouluttamisesta, jostain pk-lajeista puhumattakaan. Se sai omallakin koirahistoriallani hiukan hörähtämään. Omakaan tarkoitukseni ei todellakaan ollut dissata ketään. Ei sitä ystäväänikään, kenen kanssa aiheesta keskustelin.

[Darre]

Mitä jos joku kerta sinne tulisikin joku, ryöstäisi ja pahoinpitelisi sinut?
Olisitko senkin jälkeen siellä ovet lukitsematta eikä tulisi edes mieleen että saattaisi olla hyvä jos olisi mukana ehkä vähän suurempi koirakin joka pystyy puolustamaan sinua?
Ihan kaikella ystävyydellä kysytty kysymys. Tarkoitan sitä että jos on joskus tapahtunut jotain, niin sen jälkeen saattaa ajatella asioista eri tavalla.

En yhtään epäile, etteikö se vaikuttaisi, mutta on vaikea kuvitella että siellä kulmilla ketään liikkuisi pahoissa aikeissa (olen ehkä naiivi). Mökkimurrot käsittääkseni tehdään pääasiassa tyhjiin mökkeihin ja minulla on aina auto parkkipaikalla. Ja mistäpä sen kukaan tietää, että olen siellä yksin pienten koirien kanssa? (portissa on kyllä tieto koirista). Yhtä hyvin meitä voisi siellä olla nelihenkinen perhe.

Isoa koiraa en tule missään nimessä hankkimaan, en pysty tarjoamaan sille riittävän laadukasta elämää. Lähinnä siis tarkoitan liikunnan ja muun aktiviteetin määrää.

Olen kyllä elänyt siinä mielessä onnellisen elämän, että ainoa kokemukseni väkivallasta on se kun koirani Fatsyn kimppuun kävi amstaffi. Siitä jäi kyllä trauma ja pysyvä pelko sen tyyppisiä koiria kohtaan.

[Koiruuksia]

Ymmärrän pointin.

Minunkin oli vaikea kuvitella että kukaan, rauhallisesti vastaan tuleva mies keskellä kirkasta päivää päättäisi yhtäkkiä lotaista minua nyrkillä naamaan niin että kaadun katuun.
Siinä kohtaa kyllä perusturvallisuus koki kovan kolauksen. Eihän sellaista tapahdu. Pitää välttää yksin kulkemista pimeään aikaan. Mutta keskellä päivää on turvallista liikkua. Paitsi että sitten kun makaa maassa pökerryksissä naama turvoksissa huomaa ettei se niin turvallista olekaan mitä oli luullut. Ja tuli mieleen että mitä siinä olisi tapahtunut ellei koira olisi tullut väliin estäen enemmät väkivallanteot minua kohtaan. Mitä se hyökkääjä olisi tehnyt sen jälkeen kun oli saanut minut tempaistua katuun ellei koira olisi tullut väliin? Olisiko seuraavaksi ollut lööpeissä nuoren naisen raiskaus. Tai murha.

Tuon jälkeen olen ajatellut, että okei, mitä tahansa voi tapahtua silloinkin kun sitä vähiten odotat. Silloinkin kun sellaista ei voi tapahtua. Tai ei ikinä tapahdu. Ei ole ennenkään tapahtunut.
Kuten sanoin, en elä pelossa mutta varaudun.
Täällä nyt ei tule edes ikinä ketään vastaan, ihan rauhassa saa kulkea mutta en enää ajattele että jos kävelen täällä jossain niin mitään ei voisi tapahtua kun ei ole tapahtunut ennenkään.

Sama koskee sitä että eihän nyt tänne kukaan varas tai muu venkula tule kun asumme niin syrjässä. Tai että millä todennäköisyydellä tänne nyt joku tulisi?
Ihan sama mutta JOS joku tulee niin olen varautunut. Siinä auttavat aluettaan vartioivat ja tarvittaessa minua puolustavat koirat.