PALVELUSKOIRAT

[Koiruuksia]

En ole ikinä ennen kuullut, että pennulle opetettaisiin jäljestämistä vetämällä makkaraa sisällä lattiaa pitkin. En ymmärrä pointtia. Pelkän makkaran vetämisessä lattiaa pitkin en näe mitään hyötyä koiran ihmistä jäljestämään opettamisen kannalta. Kyllähän se varmaan sitä makkaran hajua seuraa mutta mitä se oppii? Että makkaran hajua kannattaa seurata...

Senhän on tarkoitus oppia seuraamaan pellolla/maastossa liikkunutta ihmistä jonka askel rikkoo maan pinnan ja sitä hajua koira seuraa.
Aluksi käytetään jokaisella askeleella makupalaa vahvistamaan että sitä rikkoutuneen maan "hajua" kannattaa seurata.

[Dacrest]

Jos tullaan tälle vuosituhannelle, namien käyttö koirankoulutuksessa on arkipäivää, ihan lajiin katsomatta.

Hypyissä koiralta vaaditaan tänä päivänä niin nopeaa/vietikästä ja puhdasta suoritusta, että hyppytekniikkaa opetetaan alusta alkaen. Jottei se koira loukkaisi itseään. Eikä tulisi turhia pistemenetyksiä.

Rotuluokittelut alkavat hämärtymään: jotkut perinteiset pk-rodut (tai ainakin linjat) ovat menneet seurakoiramaisempaan suuntaan ja ei- pk-rotuisista löytyy ihan toimivia yksilöitä esim pelastusetsintään. Pk-oikeudet saa rodulle kuin rodulle, kunhan BH:n suorittaneita koirakoita on tietyn ajan sisällä riittävästi.

[JMTNT]

Koiruuksi. Nyt puhutaa eri asiasta. Jäljestämiseen kuuluu koiran löytää 6 jälkikapulaa laitetulta polulta. Alkuharjoituksessa käytetään kepin alla makkaraa ja siksi kotona aloitin pennun kanssa makkaraharjoituksen. Harmittaa vieläkin, kun Opas Assin kanssa lähdettiin syksyn viimeiseen kokeeseen ja jos olisi löytänyt kaikki 6 niin olisi KVA. Mutta löysi vain 5 ja jäljen laittanut Porkkalan varuskuntamies sanoi jälkeen päin, että se kuudes olisi ollut ihan vähän matkan päässä polulla. Mutta Assi lähti mua viemään eri suuntaa ja tuli käärme vastaan, jolloin lopetin kisan.

Henkilähaku on ihan eri juttu, johon olen myös koirani kanssa osallistunut.

[DeepForest]

Eikös jälkikokeessa koira seuraa kuitenkin aina ihmisen tekemää hajua (pois lukien ehkä Mejä?)?
Olisi kiva kuulla, miksi nameilla kouluttaminen on se viimeinen oljenkorsi? Jotenkin niin vieras ajatusmaailma itselle, että koiraa voi opettaa lyömällä remmillä, mutta namit on kiellettyjä.
Itsellä on tainnut aina olla "pk-rotuja", mutta en ole mikään koiran koulutuksen asiantuntija. Palkkaan kuitenkin kaikilla mahdollisilla keinoilla ja kyllähän namien kanssa on varsin helppo opettaa uusia juttuja.

[JMTNT]

Mella M. Nyt on pakko sanoa, että koira ja minä siinä tilanteessa oltiin PÖYRÄLENKILLÄ ja et edes voi arvata miten minua tuo kaatuminen sattui. Tarkoitus oli myös pyörälenkkeillä myöhemminkin koiran kanssa ja siksi tiukasti sanoin, että et tee tuota toisa kertaa.

[Mella M]

Mella M. Nyt on pakko sanoa, että koira ja minä siinä tilanteessa oltiin PÖYRÄLENKILLÄ ja et edes voi arvata miten minua tuo kaatuminen sattui. Tarkoitus oli myös pyörälenkkeillä myöhemminkin koiran kanssa ja siksi tiukasti sanoin, että et tee tuota toisa kertaa.

No tottakai minä ymmärrän, että tuollainen voi sattua. Mulla on kaatuessa katkennut jalasta kaksi luuta ja varpaat osoitti ihan eri suuntaan mitä piti, joten kyllä joku käsitys on kivusta. Ja mä ymmärrän senkin, että joskus voi napsahtaa tuollaisessa tilanteessa ja huitasta koiraa remmillä ja katua sitä myöhemmin, mutta että siitä kertoo myöhemmin ja vielä selittää miten se oli aivan oikea reaktio ja vain lujitti teidän suhdetta, on väärin. Mutta aivat turha tätä on sinulle selittää, kun et selvästi ymmärrä, että mistä on kyse. Nytkin selität, miten sinä vain tiukasti sanoit, että et tee tuota toista kertaa.

[Dacrest]

Koiruuksi. Nyt puhutaa eri asiasta. Jäljestämiseen kuuluu koiran löytää 6 jälkikapulaa laitetulta polulta. Alkuharjoituksessa käytetään kepin alla makkaraa ja siksi kotona aloitin pennun kanssa makkaraharjoituksen.

Kiinnostaa, millä vuosikymmenellä koirille ei ole opetettu varsinaista jäljestämistä ollenkaan (makkara + rikkoutuneen maan haju), vaan pelkästään jälkikepit?
Tokihan se koira on siinä sivussa oppinut itsekseen jäljestämään, muuten keppien löytäminen olisi tuuripeliä.

[Koiruuksia]

Koiruuksi. Nyt puhutaa eri asiasta. Jäljestämiseen kuuluu koiran löytää 6 jälkikapulaa laitetulta polulta. Alkuharjoituksessa käytetään kepin alla makkaraa ja siksi kotona aloitin pennun kanssa makkaraharjoituksen. Harmittaa vieläkin, kun Opas Assin kanssa lähdettiin syksyn viimeiseen kokeeseen ja jos olisi löytänyt kaikki 6 niin olisi KVA. Mutta löysi vain 5 ja jäljen laittanut Porkkalan varuskuntamies sanoi jälkeen päin, että se kuudes olisi ollut ihan vähän matkan päässä polulla. Mutta Assi lähti mua viemään eri suuntaa ja tuli käärme vastaan, jolloin lopetin kisan.

Henkilähaku on ihan eri juttu, johon olen myös koirani kanssa osallistunut.

En minä ole henkilöhausta puhunut. Vaan nimenomaan jäljestä. Et puhunut kirjoituksesasi mitään esineiden opettamisesta. Niiden alla laitan itsekin aina aluksi makupalan. Ja opetan asian ensin kotona. Se "laitettu polku" on ihmisen tekemän jälki.
Harmi ettei koirastasi tullut käyttövaliota. Joskus se on pienestä kiinni.

[Thirteen_2]

Mä olen opettanut kepit/esineet ensin ihan erikseen, siis ilmaisun, ja vasta sen jälkeen yhdistänyt ne jäljestämiseen.

[Darre]

Eikös jälkikokeessa koira seuraa kuitenkin aina ihmisen tekemää hajua (pois lukien ehkä Mejä?)?
Olisi kiva kuulla, miksi nameilla kouluttaminen on se viimeinen oljenkorsi? Jotenkin niin vieras ajatusmaailma itselle, että koiraa voi opettaa lyömällä remmillä, mutta namit on kiellettyjä.
Itsellä on tainnut aina olla "pk-rotuja", mutta en ole mikään koiran koulutuksen asiantuntija. Palkkaan kuitenkin kaikilla mahdollisilla keinoilla ja kyllähän namien kanssa on varsin helppo opettaa uusia juttuja.

Mua kanssa ihmetyttää mikä niissä nameissa on niin kamalaa Minulla nyt tietty on vaan noita pieniä seurakoirapörröjä, mutta niistä on kolme koulutettu agilityn 3-luokkaan asti ja yksi rally-tokon mes-luokkaan asti nami- ja lelupalkalla. Rally-tokovalio on koulutettu käytännössä pelkästään nameilla, sitä kun eivät lelut kiinnosta pätkääkään.

[aunet]

"Ja kun nousin ylös niin koira sai talutushihnasta useita lyöntejä". Eli kun sinuun sattuu, pidät huolen, että koiraan sattuu vieläkin enemmän. Kyllä on JMTNT:llä jämäkkää koulutustietoutta taas, toivon totisesti, ettei kukaan aloittelija ota niitä tosissaan. Ja makkaralla ei vedetä mitään jälkeä, verijäljen teko on asia erikseen.

Ja jos lenkkimakkara ei ole nami, niin mikä se sitten on? Hohhoijaa.

[JMTNT]

Koiruuksia. Mä kerroin, miten pikkupennulle opetin ensin hajun perusteella makkaran. _Ja kun ikää tuli, niin makkara löytyikin kepin alta. Ja kun ikää tuli, niin makkara löytyikin jälkeä seuraten.

[Mella M]

Eikös Opas Assin ajoista ole jo aivan todella monta vuosikymmentä? On voinut pari asiaa muuttua, kuten tulla sähköt ja sisävessat

[Dacrest]

Koiruuksia. Mä kerroin, miten pikkupennulle opetin ensin hajun perusteella makkaran. _Ja kun ikää tuli, niin makkara löytyikin kepin alta. Ja kun ikää tuli, niin makkara löytyikin jälkeä seuraten.

Tää on muuttunut: nykyisin koirille opetetaan erikseen jäljestäminen - on opetettu jo vuosikymmeniä. Eli makkaraa laitetaan askeleen päälle, jolloin koira oppii että rikkoutuneen maan hajusta (askeleesta) löytyy makkaraa -> askelia kannattaa haistella tarkasti, koska sieltä voi löytyä ruokaa.
Jälkikepit opetetaan erikseen ja vasta kun koira osaa jäljestää sekä ilmaista kepit, nämä kaksi yhdistetään.
Jos harrastaa tavoitteellisesti, jäljen opettaminen alkaa luovutusikäisenä.

Tänä päivänä ei mitään jätetä sattuman varaan ja toivota koiran oppivan itsekseen, vaan kaikki suorituksen osa-alueet pilkotaan pienemmiksi palasiksi ja opetetaan erikseen. Esim hyppynoudossa opetetaan ensin erikseen hyppy, kapulan pitäminen & luovuttaminen, sekä kapulalle meno & sen ottaminen.

Tiedettä hyödynnetään ja sen uusimpia tutkimustuloksia koiran oppimisesta.
Monessa asiassa, opetusvaiheessa, tiuha nameilla palkkaaminen tuo parhaan tuloksen -> koira oppii tehokkaasti. Jollei koira toimi toivotunlaisesti, mietitään ensin onko opetusvaiheessa mennyt jotain pieleen. Eli ei vaadita, jollei olla varmoja että koira on oppinut asian oikein.

Mitä korkeammat tavoitteet, sitä huolellisemmin opetusvaihe tehdään ja joka ikistä osasta hinkataan pilkun tarkasti. Sinnepäin roiskimalla ei tänä päivänä enää pärjää missään lajissa ja tuomari ottaa arvostelussaan huomioon myös koirakon yhteistoiminnan. Tän päivän koirat työskentelevät motivoituneesti palkan toivossa, eivät rangaistuksen pelossa.

Vuosikymmenten takaiset koirankoulutusopit eivät varsinaisesti ole ylpeyden aihe, mutta kyllä näitä tarinoita lukemalla tajuaa kuinka paljon maailma on mennyt eteenpäin.

[tuhti]

Ihan muistutuksena aloitteville koiraharrastajille: koiran lyöminen ei ole kouluttamista. Lyöminen on väkivaltaa. Ote Suomen lainsäädännöstä, eläinsuojeluasetus 396/1996:
”Eläimen potkiminen sekä lyöminen kuritus-, koulutus- tai muussa sellaisessa tarkoituksessa eläintä vahingoittavalla välineellä on kielletty” Eläimen lyöminen on siis rikos.

[JMTNT]

Mella M . No mun läheiseni rotikka syntyi 2013 ja mun oli sen kanssa aivan huoletonta lenkkeillä 3 tuntia joka päivä, kun se oli jokaisen arre. Perheeseen syntyi lapsi vain 4kk aikaisemmin , joten lapsella ja koiralla oli vain lyhyt ikäero. Mutta kaikki vauvan kehitysvaiheet vauvasta leikki ikäiseen oppivat yhdessä ja huolella ohjahtuina. Ei rotikkaa suljettu mihinkään häkkiin, kuten nykyisin. Monia vaiheita oli, kun lapsi esim. alkoi kävelemään,juoksemaan,leikkimään leluilla mutta rotikka osasi varoa ja tiesi arvojärjestyksen, että toi on pienempi. Eli koira perheen jäsenenä pitää jo alusta huomioida tai sitten olla ottamatta mitään vahvarakenteista koiraa, jota ei myöhemmin pysty hallitsemaan.

[Tiibetinhelmi]

Tätä ketjua on ihan hauska ja opettavainenkin seurata, kun käy hyvin ilmi eri vuosikymmenien tavat kouluttaa koiraa. Vaikkei siis itsellä olekaan palveluskoiraa. 80+ ikäinen osaa kertoa sen ajan metodeista ja nyt on sitten taas toisenlaiset kuviot vallalla.

[Mella M]

Mella M . No mun läheiseni rotikka syntyi 2013 ja mun oli sen kanssa aivan huoletonta lenkkeillä 3 tuntia joka päivä, kun se oli jokaisen arre. Perheeseen syntyi lapsi vain 4kk aikaisemmin , joten lapsella ja koiralla oli vain lyhyt ikäero. Mutta kaikki vauvan kehitysvaiheet vauvasta leikki ikäiseen oppivat yhdessä ja huolella ohjahtuina. Ei rotikkaa suljettu mihinkään häkkiin, kuten nykyisin. Monia vaiheita oli, kun lapsi esim. alkoi kävelemään,juoksemaan,leikkimään leluilla mutta rotikka osasi varoa ja tiesi arvojärjestyksen, että toi on pienempi. Eli koira perheen jäsenenä pitää jo alusta huomioida tai sitten olla ottamatta mitään vahvarakenteista koiraa, jota ei myöhemmin pysty hallitsemaan.

Mihin tämä nyt liittyy?

[JMTNT]

Mella M . Tää liitty nykyaikaan, jossa nyt eletään koirien ja muiden lemmikkien kanssa. Enkä olisi tämän palstan luoneena ikininä uskonut, että tästä tulee "eipäs, juupas" keskustelu. Täysin ala arvoista.

[Umac]

Historia mainittu!

Yhteinen historia - Suomen Ammattikoirankouluttajat - Professional K9 Trainers Finland ry

https://suomenammattikoirankouluttajat. ... -historia/

[Kissimyyr yhä vaan]

Minua tuossa kaatumisesimerkissä kaivelee se, että siinä vaiheessa kun on itse noussut ylös, tarkistanut on että on suunnilleen luut ehjät jne, niin miten koira enää siinä kohtaa tajuaa että palaute tulee nimenomaan siitä aiemmasta, kaatumiseen johtaneesta rykäisystä? Ja ellei se pysty yhdistämään näitä kahta asiaa, niin mitä ihmeen hyötyä lyömisestä siinä kohtaa enää on?

En ole niin mustavalkoinen että tuomitsen kaiken fyysisen palautteen (onhan kireä hihnakin sitä, ja varmasti sattuu kaulaan kun koira repäisee ja ihminen nykäisee takaisin, ja silti jokainen on niin tehnyt kun koira on ollut vaarassa juosta vaikka auton alle).

Mutta palautteen pitää olla syystä annettu, ehdottoman oikea-aikainen ja oikeassa suhteessa rötökseen. Nahkahihna on minusta liikaa, tilanne ei saa olla jo ohi koiran näkökulmasta enkä usko että koira tuosta oppi muuta kun sen, että jos ihminen kaatuu, niin ihminen lyö. Jos suhde muuten on hyvä, se kestää yksittäisen virheen kyllä, mutta ei tuo oikein, saati järkevää silti ole.

Siitä olen samaa mieltä, että keskustelu pitäisi pitää asiallisena ja vailla lapsellisia heittoja.

[Dacrest]

Tuosta historiasta...
Eräs 40-luvulla syntynyt poliisi kertoi, kuinka hänen nuoruudessaan paikalliset poliisikoirat asuivat tarhoissa, keskustan liepeillä. Jokaisella koiralla oli kaksi ohjaajaa - ja nää oli ainoat ihmiset jotka koira hyväksyi. Muiden oli turha yrittää lähestyä koiria.
Jos on koulutusmenetelmät olleet erilaisia, niin on ollut koiramateriaalikin. Jalostuksessa ei ole paljon sosiaalisuuteen panostettu.

[Kissimyyr yhä vaan]

Tuosta historiasta...
Eräs 40-luvulla syntynyt poliisi kertoi, kuinka hänen nuoruudessaan paikalliset poliisikoirat asuivat tarhoissa, keskustan liepeillä. Jokaisella koiralla oli kaksi ohjaajaa - ja nää oli ainoat ihmiset jotka koira hyväksyi. Muiden oli turha yrittää lähestyä koiria.
Jos on koulutusmenetelmät olleet erilaisia, niin on ollut koiramateriaalikin. Jalostuksessa ei ole paljon sosiaalisuuteen panostettu.

Juu. Vaikka noita virkakoiria nyt välillä tapaavana, ei ne erot ehkä ole niin dramaattiset kaikkien koirien kohdalta. Niitä oikeasti kovia ei ihmiset vaan missään kohtaa. Tai ne jotka kohtaa, kohtaa ns asiakaspuolelta.

[Koiruuksia]

Ei aggressiivisuus kovuuteen liity välttämättä yhtään mitenkään.

[Umac]

Rajakoirien hyvinvointi helteellä – huolenpitoa äärioloissa
https://rajamedia.raja.fi/-/rajakoirien ... 0j.cm0QZDs

[Kissimyyr yhä vaan]

Ei aggressiivisuus kovuuteen liity välttämättä yhtään mitenkään.

Oliko puhe agressiivisuudesta? Mutta ei ne tietynlaiset virkakoirat, koirat joilla hyvästä syystä pidetään kuonokoppaa koko viikonlopun kun ihmisten ilmoilla ollaan, ole kyllä mitään pehmeitäkään. Ja pitäähän niillä olla kokemusta siitä että asiakas ei olekaan mukava tyyppi. Mutta turha tästä on vääntää, ei niitä koiria tulekaan olla tavallisella ihmisellä.

Kyllä mä keskeyttäisin toiseen eläimeen tai lapseen kohdistuvan hyökkäyksen muutoin kun hakemalla namia kotoa, järki on hyvä olla mukana. Koulutustahan sekin on. Mutta olkoon tämä nyt mun osalta tässä.

[Koiruuksia]

Viittasin tähän.

Tuosta historiasta...
Eräs 40-luvulla syntynyt poliisi kertoi, kuinka hänen nuoruudessaan paikalliset poliisikoirat asuivat tarhoissa, keskustan liepeillä. Jokaisella koiralla oli kaksi ohjaajaa - ja nää oli ainoat ihmiset jotka koira hyväksyi. Muiden oli turha yrittää lähestyä koiria.
Jos on koulutusmenetelmät olleet erilaisia, niin on ollut koiramateriaalikin. Jalostuksessa ei ole paljon sosiaalisuuteen panostettu.

Juu. Vaikka noita virkakoiria nyt välillä tapaavana, ei ne erot ehkä ole niin dramaattiset kaikkien koirien kohdalta. Niitä oikeasti kovia ei ihmiset vaan missään kohtaa. Tai ne jotka kohtaa, kohtaa ns asiakaspuolelta.

Dacrest kirjoitti poliisikoirista jotka olivat aggressiivisia. Näin oletan jos niitä eivät muut kuin kaksi koiran omaa ihmistä voineet edes käsitellä.
Sinä kirjoitit sen jälkeen "Niitä oikeasti kovia ei vaan ihmiset missään kohtaa."

Ihan vertailuna, laumanvartijat jotka voivat jotkut olla todella aggressiivisia vieraille ihmisille omalla alueellaan, ovat usein pehmeitä.
Dominanssi koirassa voi myös edesauttaa koiran aggressiivisia pyrkimyksiä ihmistä kohtaan.
Esimerkiksi, meillä toinen espanjanmastiffi oli aika pehmeä. Muisti kaiken epämiellyttävät todella pitkään. Se oli myös dominoiva. Eikä tykännyt vieraista ihmisistä. Esimerkiksi eläinlääkärikäynnit olivat aikamoisia kun se yritti syödä sen eläinlääkärin kuonokopasta huolimatta. Koiralla painoa 90 kg.

Mutta kuten sanoit, ei tästä nyt tämän enempää.

[JMTNT]

Makkaralla viivaa laittaen opetin "ETSI" ja kun etsi käskyn pentu näytti ymmärtävän, voitiin aloittaa ulkona harjoittelu, makkara kepin alla. Samoin ojan yli hyppääminen. Yhdessä hypättiin ja pentu oppi käskyn "HYPPÄÄ". Sitten vasta telineille harjoittelemaan, kun ymmärsi käskyn.

[JMTNT]

"DeepForest » 19.08.2025 17:56
Olisi kiva kuulla, miksi nameilla kouluttaminen on se viimeinen oljenkorsi?"

Noin sanoin tulla aiemmin, että namilla kouluttaminen on se viimeinen oljenkorsi. Ja mulla rottiksen kanssa ulkoillessa on se viimeinen oljenkorsi silloin, kun tiukka paikka tulee. Se oljenkorsi on sana TÄÄLLÄ. Metsälenkillä kohdattiin vähän kauempana peura lauma. Ja juuri, kun koira oli pinkaisemassa niiden luo, huusin "täällä". Silloin koira tiesi, että saa namin ja tuli sitä hakemaan. Jos olisin huutanut TÄNNE, niin takuulla vietti peurojen luokse olisi ollut "tänne" käskyä kiehtovampi. Mun "oljenkorsi" on harvoin käytetty ja vaan tosi tilanteessa, siksi aina toimii.

[Koiruuksia]

En ymmärrä logiikkaa. Miksi ei toimisi jos palkkaisi koiran sillä namilla aina kun se tulee? Ja silloin se koira tulisi aina kun esimerkiksi kutsuisi sitä nimeltä. Riippumatta montako peuraa, kirahvia tai sarvikuonoa siellä jossain olisi. Ei silloin tarvitsisi mitään oljenkorsia ja viimeisiä keinoja. Ja kuten tuostakin esimerkistä näkee, koira tulee mielellään kun tietää saavansa palkaksi makupalan. Vaikka ei normikäskyllä (joka ei sisällä namipalkkaa) tulisi.
Mutta ei mun tarvitsekaan ymmärtää, jokainen toimii siten kuin haluaa.