Koulutuspulina

[Dacrest]

Meillä ei välitetä enää edes raivaussahasta!
Saha kun pärähti käyntiin, Ruska oli valmiina syöksymään kimppuun. Rauhallisella puheella ja kehumisella Ruska pysyi mun lähellä ja lopulta menin itse ihan sahan käyttäjän lähelle, Ruska oli täysin välinpitämätön.
Kyllä nää matalaviettiset koirat on helppoja.

[Koiruuksia]

Kiva kuulla

Meillä nämä korkeaviettisetkään eivät ole ikinä mistään pärisevistä laitteista ole olleet kiinnostuneita. Ehkä kun ovat niitä pennusta saakka kuulleet. Raivaussahaa, moottorisahaa, ruohonleikkuria, sirkkeliä jmv.

[Umac]

Joo omakaan ei ole kiinnostunut mistään ääntä pitävistä. Lumikola on ainoa jonka edessä, sivulla ja takana juostaan joku äppö suussa. Sisällä sama imurin kanssa.

[Koiruuksia]

Meillä on urosrw:t kaikki kuumuneet lumikolasta jostain syystä ja edellinen kuumui jos mies työnsi kottikärryjä. Tarpeeksi tiukasti kun on kieltänyt niin ovat lopettaneet.
Laku innostui yhdessä vaiheessa imurin äänestä mutta ihan sen vuoksi että oli huomannut että silloin alkoi kissoja vilahdella karkuun.
Laitettiin se sitten ulos imuroinnin ajaksi.
Nykyään kun sillä on tuo värinapanta niin imurin ääni ei enää aiheuta kuumumista.

[Koiruuksia]

Laitan nyt tähän vielä viimeisen koira-kissavideon.
Ei uskoisi samaksi koiraksi joka jahtasi kissoja karmit ryskyen. Eikä samaksi kissaksi joka pelkäsi koiraa hysteerisesti.
Onneksi eläimiä voi kouluttaa

Meillä ei siis enää ole kissanjahtausongelmaa. Lakun mielentila kissojen kanssa on rauhallinen.
LINKISSÄ VIDEO tältä aamulta.
https://www.youtube.com/watch?v=jCFy_fLQfoo

Treenaaminen toki jatkuu vielä koko ajan ja toivotun toiminnan vahvistaminen osana arkea.

[Klatjofs]

Ihan huikea muutos teillä

[tuhti]

Hienolta näyttää Koiruuksien video.

[Avokaado]

Hyvin on koulutus mennyt, kun kissakin oikein kiehnää jo Lakua vasten.

[aunet]

Noista tulee vielä bestikset, usko pois, värikin natsaa!

[Koiruuksia]

Kiitos kaikille

[Hetuli]

Olipa ihana video, pakko tunnustaa, että tuli ilonkyyneleet silmiin. Näki selvästi, että molemmat olivat rentoja ja tyytyväisiä tilanteeseen. Niinhän se pitääkin olla pidemmän päälle ettei kenenkään tarvitse jännittää tai pelätä omassa kodissaan. Upean työn olet tehnyt vielä jalkaongelmien keskellä.

Lakussa on jotain suunnattoman vetoavaa näin netinkin välityksellä. Minusta hänellä on jotenkin kissamainen katse

[Koiruuksia]

Laku on ihan paras

[Tiibetinhelmi]

[Iidis79]

Hienoa että "väri kaverit" tulee toimeen nyt keskenään. Hienosti ovat molemmat.

[Koiruuksia]

Tilanne kehittyy koko ajan parempaan suuntaan. Toinen mustavalkoisista, Moritz uskaltaa jo liikkua täällä aika rennosti Lakusta välittämättä. Mikä tietenkin aiheuttaa sen että mulla on vielä ainakin tässä vaiheessa oltava silmät selässäkin ja ainakin yritettävä nähdä kissa ennen Lakua että olen tilanteen tasalla että pääsen palkkaamaan lakua kun se on kissan kanssa kauniisti. Sitä nyt vahvistetaan voimakkaasti.
On kyllä käynyt niinkin että olen esim. istunut tässä koneella johonkin keskittyneenä ja kohta ihmetellyt että mitä pöydän alla tapahtuu.
No, siellä ovat olleet Laku ja Moritz jotain kiehnäämässä. Moritz tykkää Lakusta ja puskee sitä paljon.

Toinen mustavalkoinen, Max, on vielä hyvin varovainen Lakun suhteen.
Eilen illalla esimerkiksi kun kutsuin Sylviä tarhasta iltalääkkeelle niin myös Max ja Moritz juoksivat tarhasta terassille Sylvin kanssa.
Sylvi ja Moritz tulivat sisälle ja mies heitteli niille dreamieseja keittiön lattialle.
Niin tehdään ihan joka päivä eivätkä koirat välitä siitä kun tietävät etteivät ne ole niille.
Tuolloin kuitenkin jostain syystä Reino päätti että hän haluaa myös syödä niitä ja jouduin käskemään sen pois.
Jouduin myös kieltämään Lakua jota selvästi kiinnosti että miksi terassin ovi on raollaan ja Maxia kutsutaan.
Se oli liikaa Maxille joka ei sitten tullut sisälle ollenkaan.

Lakun mielentila kissoihin on rauhallinen. Utelias se on välillä, varsinkin Maxia kohtaan kun ei ole päässyt sitä tutkimaan ja haistelemaan samalla tavalla kuin Moritzia. Mutta ei ole missään mielessä "kiihkeä" eikä kiihdy Maxia katsoessaan.
Kun kissanluukku suljetaan talveksi ja kissat ovat koko ajan sisällä niin Laku näkee Maxia väkisinkin enemmän ja päinvastoin. Uskon että talven aikana noistakin tulee ihan hyvät kaverit ja Max alkaa luottamaan siihen ettei laku lähde jahtaamaan sitä.
Nuohan ovat olleet aina koirien kanssa tosi hyviä kavereita, tykkäävät koirista. Nyt eivät vaan oikein luota Lakuun, Max varsinkaan.
Tuota työstetään tällä hetkellä.

Tämä on ollut tähän mennessä pitkä ja mielenkiintoinen prosessi. Ihan uutta minulle. Tunnen taas oppineeni aivan valtavasti tällaisen aivan erityyppisen koiran käytöksen muokkaamisesta tilanteessa josta ei ollut mitään aiempaa kokemusta. Yrityksen ja erehdyksen kautta on menty. Olen miettinyt tätä asiaa aivan valtavasti että MITEN saan Lakun toimimaan haluamallani tavalla. Mitä vahvistan, mitä häivytän ja ennenkaikkea, missä vaiheessa (ja mistä) palkka. Ja minkälainen palkka on se mistä Laku missäkin tilanteessa palkkautuu.
Oikea-aikaisuus on ollut tässä aivan ratkaisevassa asemassa että olen saanut Lakun ymmärtämään mitä haluan. Lakun kovuus ei ole varsinaisesti auttanut asiaa.
Tämä on ollut kyllä todella mieltä avaava kokemus. Opettanut ajattelemaan tosellakin ns. laatikon ulkopuolelta.
Ja kuten olen aiemminkin sanonut, en ihan uskonut onnistuvani kun kyseessä on alkukantainen näöllä metsästävä koira. Lisäksi mulle kerrottiin ihan työkseen koiria kouluttavien ihmisten toimesta että tuskin tulen onnistumaan.
Onneksi kuitenkin meillä on yksi kissa joka on ollut Lakun kaveri koko ajan joten itse _kissa_ ei ilmeisesti sinänsä ollut Lakulle SE juttu. Sehän tykkää kissoista ihan selvästi. Kaksi mustavalkoista vaan saivat sen kiihdyksiin kun olivat menneet karkuun kun se halusi leikkiä niillä.


Olen hyvin iloinen että onnistuin tässä ja että jaksoin "hakata päätäni seinään" sillä
siltä se jossain epätoivon vaiheessa todellakin tuntui.

[aunet]

Kaikki toisen, olkoonkin se vaikka koira, koulutushan lähtee kuitenkin siitä, että ensin koulutetaan itseänsä. Ei ihan päde Juicen laulun sanat: " ne jotka osaa, tekee mitä vaan, ja jotka ei, ryhtyy opettamaan"!

[Umac]

Hienoja steppejä taas kissojen ja Lakun kanssa!

[Rigge]

Todella hienoa edistymistä Lakun ja kissojen kanssa!

[Koiruuksia]

Kaikki toisen, olkoonkin se vaikka koira, koulutushan lähtee kuitenkin siitä, että ensin koulutetaan itseänsä.

Kyllä. On pitänyt opetella ihan uudenlaisen koiratyypin "käyttöohjeet" ja että miten sellainen pelittää.
Onneksi olen kiinnostunut aiheesta.
Kokemus kissojenkin kouluttamisesta ei varmaan ole ainakaan haitannut basenjin kanssa.

Kiitos kaikille

Kuten olen sanonut, jos olisin tämän tiennyt niin olisi jäänyt basenji hankkimatta.
Mutta nyt olen montaa kokemusta rikkaampi ja siksihän tähän koko touhuun lähdin (enkä etsinyt basenjille uutta kotia heti vaan halusin yrittää) koska tykkäämme miehen kanssa Lakusta todella paljon. Se on aivan ihana ja mainio, älykäs ja todella erilainen, virkistävä ja ihastuttava

Tämä olisi voinut päättyä myös toisin, tajuan sen hyvin selvästi ja siksi olen todella onnellinen että onnistuin.

[Thirteen_2]

Olin nyt vklna molempina päivinä haku-koulutuksessa, yhdistys oli järkännyt ulkopuolisen kouluttajan. Tekee kyllä ihan hyvää, että joku treeniryhmän ulkopuolelta näkee välillä miten ja missä mennään. Jotenkin sitä helposti jää sille omalle mukavuusalueelleen eikä etene tai haasta koiraansa kunnolla. Ja vaikka itse peko-puolella, niin kyllä pk hausta saa hyvin toista perspektiiviä, varsinkin hallintaan. Ja hyvä kun saatiin vanhoja 'ongelmia' ratkaistua ja uusia tilalle Pitäisi vielä loppuvuonna yrittää peko-t koetta ja nyt kun on aikaraja, niin pakka pitäisi saada kasaan suht hyvin sitä ennen.

Pk-puolella panostetaan ihan eri tavalla koiran vireeseen eli se pitäisi olla korkealla, silti tietysti homma kuitenkin kaikin osin hanskassa, varsinkin maalimiehen luona. Itse vaan jäin miettimään, että pekossa taas etsintäajat voi olla pidempiä, en jotenkin näe, että koira voi korkeassa vireessä kovin kauaa toimia. Oma koira on myös aika matalatemperamenttinen mutta sillä on hirveä työmotivaatio. Ja jo kokeessa sillä on kilsan jälki alla ennen kuin se menee hakuosioon eikä niiden välissä ole lepotaukoa. Haussa pitää nostaa onneksi vaan yksi maalimies.

Ollaan tehty pari pidempää treeniä ja tarkoitus on toki ennen koetta tehdä lisää, että näkee miten koira jaksaa tuon rupeaman. Mutta on siinä hitto vie monta osa-aluetta, mitkä pitäisi olla hanskassa niin mulla kuin koirallakin

[Dacrest]

^silloin kun harrastin pk-hakua ja olin hälyryhmässä, ei siitä vireestä tullut ongelmaa. Ohjaaja jo toimii niin eri tavalla, että koira oppii erottamaan tilanteet.

Kun koira oli fyysisesti ja henkisesti huippukunnossa ja koulutus tarpeeksi pitkällä, tein satunnaisesti "tyhjennystreenin" - esim niin pitkä ja vaikea esineruutu että koira oli ihan puhki. Uskon että se auttoi koiraa jaksamaan, kun tositilanteessa oltiin jopa kolme tuntia metsässä.
Kun moottori on kunnossa, koira pystyy venymään uskomattomiin suorituksiin.

Kun on seurannut virkakoiria ja niiden harjoituksia tai tositilanteita, välillä on tuntunut et peko- ja pk-puoli on pikkunäpertelyä, eikä aina ihan tajuta mikä kapasiteetti koirilla on. Virkapuolella saatetaan vetää ensin 4km vuorokauden vanhaa jälkeä ja siihen päälle kiinniottotilanne.

Kyllä se koe hyvin menee, luota vain koiraan!

[Thirteen_2]

^tuo virkakoirajuttu on kyllä itseasiassa totta! Hyvä kun muistutit!
Tätä oli tosi paljon nyt vklna, että ohjaajat pitää koiriaan jotenkin "Se on niin nuori vielä, ei voi vaatia", "Tosi pehmeä koira, ei voi vaatia" jne. Ja ohjaajat kehittää tietyistä asioista itselleen ihan ihme peikkoja.

[Dacrest]

^tuo on totta.
Mun näkemyksen mukaan kun koira on hyvässä kunnossa, se tietää mitä tekee (koulutus ok) ja suhde ohjaajaan on hyvä, siltä voi vaatia paljon.

Pitkissä, raskaissa etsinnöissä olen käyttänyt "pakkolepoa". Eli koira käskyllä maahan huilaamaan + juottaminen. Tiukassa tilanteessa pari minuuttiakin riittää, viidessä minuutissa koira lataa jo kummasti akkuja ja jaksaa taas.

[aunet]

Mittees mieltä olette siitä, kun fasaaneja kasvatetaan vain siksi, että ne ammutaan, kun seisoja seisoo? Pahvilaatikossa kuljetetaan metsään, päästetään irti, ja koira perään. Jos onnistaa, niin ammutaan.

Koulutuspulinassa siksi, että koiraa koulutetaan. Miten mulla ei oikein sympatiat lähde nyt tälle asialle?

[Tiibetinhelmi]

No eipä lähde munkaan sympatiat tuohon mukaan.

[MJK]

^ En ymmärrä kyllä, että miten tuokaan voi olla laillista. Nämä fasaanithan ei välttämättä osaa oikein varoakaan koiraa/ihmistä ja osa katoaa eikä luultavasti pärjää luonnossa kun on elänyt vankeudessa...Mutta kaikkea sitä metsästyksen takia sallitaankin

[Koiruuksia]

Ei riitä ymmärrys tuollaiseen.

[TaMar]

Help

Mulla on shelttipentu 3 kk. Hän on rohkea, aktiivinen, utelias, sosiaalinen, kova, taistelutahtoinen ja kohtuu itsenäinen. Ja äänekäs. Ja ihan ylettömän kiinnostunut ympäristöstä ulkona.

Ongelmana (yhtenä niistä...) on turhautumisen sieto, joka on aivan olematon. Ja varsinkin turhautuminen tilanteessa, missä se ei pääse mukaan johonkin. Esim. vessaan... Me ei ikinä reagoida sen huutamiseen kun se turhautuu, ja toki se jossain kohti loppuu. Nyt jo useinmiten pystyy käymään vessassa ilman, että se haukkuu oven toisella puolella. Ja kun se on sopivassa mielentilassa, voi mennä vähäksi aikaa esim. alakertaan, mihin pentu ei vielä koskaan ole itse päässyt mukaan.

Mutta takaovi. Se on se ovi, mistä se pääsee pihalle, eli se kestää todella huonosti sen, että ovesta menee joku ulos eikä hän pääse mukaan. Ja huom. kyse ei ole siitä, että se jäisi yksin, vaan vaikka toinen meistä istuu sohvalla ihan siinä oven lähellä, niin pentu haukkuu metrin päässä kuin syötävä, kun se ei päässyt mukaan ulos. Jos se on ihan tosi rauhallinen (eli käytännössä melkein unessa), voin pari minuuttia olla pihalla ilman huutoa (pidempää aikaa en ole viitsinyt yrittää edes silloin kun se melkein nukkuu), mutta suurimman osan ajasta tää ei onnistu. Se ei varsinaisesti ole mikään hirveä perskärpänen ja osaa olla itsekseenkin - kunhan kukaan ei mene ovesta ulos

Kysymyksenä on, että alanko vaan ramppaamaan ovesta pihalle, ja takasin aina kun huuto vähänkin loppuu, vai kannattaisiko tehdä välivaihe niin, että pitää ovea auki ja laittaa siihen portin eteen, jolloin se heti kokonaan näköpiiristä häviäminen ei olisi ongelma? Eli että se ensin voisi tajuta konseptin, että se nyt vaan ei aina pääse mukaan ulos, mutta näkee mitä siellä tapahtuu? Vai onko tosiaan turha välivaihe ja tilanne on sama kuin aluksi, kun sitten joutuu häviämään kokonaan oven taakse? Tossa oven takaa takaisin tulemisessa sopivassa välissä on se vaara, että kun haukkumisten välit on niin lyhyitä, niin avaan oven just kun se alkaa haukkumaan uudestaan. Vai joudunko olemaan pihalla oikeasti niin kauan, että se rauhoittuu kunnolla?

Tämä turhautuminen tulee vielä pahemmin vastaan, kun se pitäisi jossain vaiheessa opettaa olemaan kevythäkissä vähän pidempiä aikoja. Vaikka haukkuminen loppuisi, se jaksaa pureskellä sitä häkkiään vaikka miten kauan. Tai ehkä tuo häkki opetetaan vasta, kun se puremisvimma toivottavasti jossain kohtaa vähenee?

Ja jos teillä on ylipäänsä jotain vinkkejä, miten tuota turhautumisen sietämistä erilaisissa tilanteissa vois kasvattaa (vaikka mielellään ilman haukuttamista), niin otetaan vastaan.

Tämä ei ole mun ensimmäinen koira, mutta on täysin eri maata kuin edelliset sheltit ja collie. Ne oli kaikki paljon paljon rennompia ja toki niillä oli aina malliopettajat ja lapsenvahdit, kun oli aina muita. Ja varsinkin tuo edellisenä koirana ollut collie oli pennusta loppuun asti niin kiltti ja helppo, että sanoin jo silloin kaikille, että sen hyvä käytös ei varsinaisesti ole mun tekosia, ja olisin ihan pulassa vaikeamman koiran kanssa. Ja nyt tietysti nyt sitten ainoaksi koiraksi tuli tällainen tapaus ja olen tosiaan aika pulassa sen kanssa

[aunet]

Mikä sen häkin tarkoitus tulee olemaan? Siis jääkö se kotiin yksin häkkiin vai matkustusta vartenko?

[TaMar]

Mikä sen häkin tarkoitus tulee olemaan? Siis jääkö se kotiin yksin häkkiin vai matkustusta vartenko?

Häkin tarkoitus on olla matkustamisessa, mahd. treeneissä tai vaikka jos ollaan pidemmän aikaa kylässä, että voi pitää jonkun aikaa tarvittaessa siellä. Se on nyt jo välillä oma-aloitteisesti siellä nukkumassa, mutta se tilanne, että se ei pääsisikään heti halutessaan pois, ei ole vielä edes yritetty opettaa.

Ai niin, ja mulla on olemassa pentuaitaus, mutta sitä ei ole nyt pidetty siellä. Kannattaisiko se vielä opettaa jäämään sinne?