Help
Mulla on shelttipentu 3 kk. Hän on rohkea, aktiivinen, utelias, sosiaalinen, kova, taistelutahtoinen ja kohtuu itsenäinen. Ja äänekäs. Ja ihan ylettömän kiinnostunut ympäristöstä ulkona.
Ongelmana (yhtenä niistä...) on turhautumisen sieto, joka on aivan olematon. Ja varsinkin turhautuminen tilanteessa, missä se ei pääse mukaan johonkin. Esim. vessaan... Me ei ikinä reagoida sen huutamiseen kun se turhautuu, ja toki se jossain kohti loppuu. Nyt jo useinmiten pystyy käymään vessassa ilman, että se haukkuu oven toisella puolella. Ja kun se on sopivassa mielentilassa, voi mennä vähäksi aikaa esim. alakertaan, mihin pentu ei vielä koskaan ole itse päässyt mukaan.
Mutta takaovi. Se on se ovi, mistä se pääsee pihalle, eli se kestää todella huonosti sen, että ovesta menee joku ulos eikä hän pääse mukaan. Ja huom. kyse ei ole siitä, että se jäisi yksin, vaan vaikka toinen meistä istuu sohvalla ihan siinä oven lähellä, niin pentu haukkuu metrin päässä kuin syötävä, kun se ei päässyt mukaan ulos. Jos se on ihan tosi rauhallinen (eli käytännössä melkein unessa), voin pari minuuttia olla pihalla ilman huutoa (pidempää aikaa en ole viitsinyt yrittää edes silloin kun se melkein nukkuu), mutta suurimman osan ajasta tää ei onnistu. Se ei varsinaisesti ole mikään hirveä perskärpänen ja osaa olla itsekseenkin - kunhan kukaan ei mene ovesta ulos

Kysymyksenä on, että alanko vaan ramppaamaan ovesta pihalle, ja takasin aina kun huuto vähänkin loppuu, vai kannattaisiko tehdä välivaihe niin, että pitää ovea auki ja laittaa siihen portin eteen, jolloin se heti kokonaan näköpiiristä häviäminen ei olisi ongelma? Eli että se ensin voisi tajuta konseptin, että se nyt vaan ei aina pääse mukaan ulos, mutta näkee mitä siellä tapahtuu? Vai onko tosiaan turha välivaihe ja tilanne on sama kuin aluksi, kun sitten joutuu häviämään kokonaan oven taakse? Tossa oven takaa takaisin tulemisessa sopivassa välissä on se vaara, että kun haukkumisten välit on niin lyhyitä, niin avaan oven just kun se alkaa haukkumaan uudestaan. Vai joudunko olemaan pihalla oikeasti niin kauan, että se rauhoittuu kunnolla?
Tämä turhautuminen tulee vielä pahemmin vastaan, kun se pitäisi jossain vaiheessa opettaa olemaan kevythäkissä vähän pidempiä aikoja. Vaikka haukkuminen loppuisi, se jaksaa pureskellä sitä häkkiään vaikka miten kauan. Tai ehkä tuo häkki opetetaan vasta, kun se puremisvimma toivottavasti jossain kohtaa vähenee?
Ja jos teillä on ylipäänsä jotain vinkkejä, miten tuota turhautumisen sietämistä erilaisissa tilanteissa vois kasvattaa (vaikka mielellään ilman haukuttamista), niin otetaan vastaan.
Tämä ei ole mun ensimmäinen koira, mutta on täysin eri maata kuin edelliset sheltit ja collie. Ne oli kaikki paljon paljon rennompia ja toki niillä oli aina malliopettajat ja lapsenvahdit, kun oli aina muita. Ja varsinkin tuo edellisenä koirana ollut collie oli pennusta loppuun asti niin kiltti ja helppo, että sanoin jo silloin kaikille, että sen hyvä käytös ei varsinaisesti ole mun tekosia, ja olisin ihan pulassa vaikeamman koiran kanssa. Ja nyt tietysti nyt sitten ainoaksi koiraksi tuli tällainen tapaus ja olen tosiaan aika pulassa sen kanssa
