Meillä Susi 10 kk alkaa olla aika hyvin toipunut, hänestä näkyy päälle päin enää vain hetkittäinen raskasmielisyys, joka sekin näkyy ehkä vain siksi, että vertailukohde on muutamaa kk nuorempi samanrotuinen koira, joka vaikuttaa elämäntapaonnelliselta, ikäänsä nuoremmalta ja tosi leikkisältä.
Suden eka puoli v meni narkkikämpässä huonolla ja liian vähäsellä ruualla (pelätään mitä se on tehnyt luustolle, mutta aika näyttää
). Se ei ollut päässyt lainkaan ulos, oli alkuun totaalisen ulkosiisti, eikä leikkiminen tai koulutus kuulunut päiväohjelmaan, lelut oli outoja. Silti on utelias, ei ole pelokas uusien tilanteiden suhteen.Olemme hoitaneet häntä uimaterapialla, pitkillä metsäkenkeillä ja leikkikaverilla, lisättynä varovasti tottelevaisuudella (alkuun saattoi pelästyä jotakin tilanteita, jotka kai muistuttivat jostakin vanhasta kurjuudesta) sekä tavallisella hyvällä elämällä. Hän on vähän hidas oppimaan ( kaikki herkkyyskaudet menneet iloisesti ohi) ja saattaa joskus mennä ns lukkoon, jos ääni (yleensä miehen) on liian tiukka. Tulee kuitenkin nykyään luokse käskystä kaikissa tilanteissa (myös tilanteet vieraiden koirien kanssa tms). Sitten kun innostuu, saattaa yhä hyppiä vasten, sitä opetetaan pois varovasti. Jälkeä tykkää ajaa, ei tarvitse ruokapalkintoa vaan oman ihmisen löytäminen on se palkkio. Pitää metsässä tarkasti silmällä missä omat ihmiset on, siltä ei pysty piiloutumaan tai karkaamaan. Tulee iloisena tervehtimään omia ihmisiä vaikka nämä olisivat olleet poissa vain minuutin ja 5 m päässä.
Nyt yritetään saada hiffaamaan maahan-käsky, mutta ei ole keksitty miten, tarjoaa istumista eikä aidosti tajua mitä pyydetään. Tuolin alle nami tms ei toimi, enkä halua painaa maahan, onko muilla ajatuksia?
