PALVELUSKOIRAT

[Thirteen_2]

Mä sain just labukalle opetettua varman paikallaolon sillä, että se oli niin tylsä liike, mitään ei kuitenkaan tapahtuisi Alussa toki olin lähellä ja kävin välillä eleettömästi palkkaamassa herkuilla. Mutta sain sille hyvän mielentilan maata vaan paikoillaan, mitään jännää tai kiihottavaa ei kuitenkaan tapahdu. Toki tätä olen treenannut maastossakin, välillä vaan pitää maata ja odottaa omaa vuoroaan, vaikka kuinka olisi lähtövalmiina vermeet päällä, täpinöissään. Vaikka mitä tapahtuisi, lelu lentäisi, mä kävelen sen takana tai sen yli jne, niin paikalla pitää pysyä.
Ja toki onni, että se on tosi ohjaajapehmeä, bh-kokeessa riitti pari sivuvilkaisua koiraan päin ja siinä pysyi hamaan tappiin.

[Valkosipulisilakka]

Se, että joku koira kisakentillä toimii kuin unelma, mutta arkihallinnassa on puutteita, ei aina kerro koulutusvirheistä tai siitä, että tottelevaisuutta olisi treenattu vain kentällä. Kisatilanteet ovat kuitenkin tietyllä tavalla vakioituja ja kentät ja treenihallit samantyyppisiä. Arjessa niitä muuttuvia osia on kerta kaikkiaan enemmän ja tilanteiden ennakoiminen on vaikeampaa kuin treeneissä ja kokeissa. Lisäksi kisatilanteessa koira on yleensä jo valmiiksi fokusoinut ohjaajaan ja tehtävään. Sen on helpompi säilyttää jo olemassa oleva fokus, kun taas arjessa voi olla niin, että koira huinii pitkän liinan päässä ihan omissa maailmoissaan ja saattaa siksikin reagoida siinä johonkin ärsykkeeseen voimakkaammin.

[Kissimyyr yhä vaan]

Muistan 80-luvulla monia sellaisia koiria joiden kanssa kisattiin hyvällä menestyksellä mutta sitten sitä hallintaa/tottelevaisuutta ei ollutkaan samalla tavalla arjessa.
Päällimmäisenä on jäänyt mieleen yksi koira joka kilpaili TOKOn voittajaluokassa (joka oli silloin korkein luokka) mutta sitä ei voitu pitää vapaana koska lähti omille teilleen. Näissä tapauksissa, siis tuolloin 80-luvulla oli syynä se että koira oli oppinut yhdistämään tottelevaisuuden tiettyyn paikkaan tai koekenttään.
Omistaja ei ollut tehnyt ns. arkitottelevaisuuden suhteen riittävästi. Koira vietiin aina tottelemaan sinne koulutuskentälle.

Minä puolestani sitten olenkin keskittynyt nimenomaan siihen arkitottelevaisuuteen ja hallintaan. Nykyisille koirille ei ole edes opetettu mitään ns. tottisliikkeitä
Siitä tulikin mieleen että hain tänään postista tilaamani BH-treenivihkosen. Toivon että sen avulla saisin vähän puhtia asiaan, että saataisiin Reinon kanssa BH-koe suoritettua. Eihän se ole kuin liikkeiden opettamista vailla

Niinpä, minäkin tunnen monta koiraa jotka toimii kentällä kuin junan vessa, mutta irti niitä ei voi pitää yhtään, koska hallinnasta ei ole mitään tietoa. Minusta tilanne on kamala, ja kertoo suurista ongelmista koulutuksessa yleensä.

Kun minusta ensin pitäisi olla se hallinta, ja sitten vasta kisat, jotka kuitenkin on temppurata. Mikä ei tarkoita väheksyä kenenkään kisamenestystä (joskaan ei oikein avautunut miten se liittyy ihan liian myöhään annettuun palautteeseen, mutta silti).

Ja miksi asia minua kaivelee? No siksi että apuja koiran koulutukseen saa helposti jos tavoite on se temppurata, mutta aika yksin saa tarpoa kun haluaa koiralle sen hyvän hallinnan. Ja juuri sitä hallintaa tarvittaisiin oikeassa elämässä, jotta sekä koirilla että ympäristöllä olisi hyvä elää.

[Kissimyyr yhä vaan]

Olen välillä pyöritellyt mielessäni ajatusta mennä Hukan kanssa BH-kokeeseen Rally-tokokoirana se osaa seuraamisen sekä jättävät liikkeet ja FCI-rallyn kutsuliikkeitäkin on harjoiteltu (Suomen rallyssa sellaisia ei ole ollut) sen verran, että luoksetulo varmaan sujuisi. Paikallaolo on sellainen, jota Hukka ei osaa, nimenomaan pitkäaikainen. Tosin kaksi aikaisempaa mitteliäni, joiden kanssa suoritin BH:n eivät nekään pysyneet paikallaolossa, vaan hiippailivat minun luokseni.

Sullakin on siis saksanpainajainen....ai mistäkö tiedän, siitä että meillä on ihan sama, koirat hyppäisi vaikka jyrkänteeltä mieluummin kun ovat erossa ihmisestään.
Vaikka on siitä ominaisuudesta paljon iloakin, esim.metsässä noista ei pääse eroon millään, ja luoksetulon opettaminen on helppoa.

[Umac]

En ole Darre mutta hällä siis pitzejä, saksanpystykorvaa.
Kuvia koirakuvaketjussa.

Otin Ketusta synttäripotretin, kun tänään tulee täyteen 1 v. .....

[Darre]

Joo, mulla on tosiaan noita pieniä saksalaisia Mutta tosiaan niistäkin kahden kanssa on tullut BH suoritettua. Kovin paljon BH mitteleitä ei ole, mutta kuitenkin jonkun verran. Viimeisen 25 vuoden aikana 25 hyväksyttyä suoritusta.

[Koiruuksia]

Se, että joku koira kisakentillä toimii kuin unelma, mutta arkihallinnassa on puutteita, ei aina kerro koulutusvirheistä tai siitä, että tottelevaisuutta olisi treenattu vain kentällä. Kisatilanteet ovat kuitenkin tietyllä tavalla vakioituja ja kentät ja treenihallit samantyyppisiä. Arjessa niitä muuttuvia osia on kerta kaikkiaan enemmän ja tilanteiden ennakoiminen on vaikeampaa kuin treeneissä ja kokeissa. Lisäksi kisatilanteessa koira on yleensä jo valmiiksi fokusoinut ohjaajaan ja tehtävään. Sen on helpompi säilyttää jo olemassa oleva fokus, kun taas arjessa voi olla niin, että koira huinii pitkän liinan päässä ihan omissa maailmoissaan ja saattaa siksikin reagoida siinä johonkin ärsykkeeseen voimakkaammin.

Näillä mainitsemillani koirakoilla oli kyse nimenomaan siitä että koira yhdisti tottelemisen tiettyyn paikkaan eikä tottelevaisuutta treenattu muualla kuin kentällä.
Mielestäni tuo, että ei olle treenattu niitä arjessa muuttuvia tilanteita on nimenomaan sitä ettei koiran kanssa ole treenattu sitä arkitottelevaisuutta niissä muuttuvissa tilanteissa.

Jos jotain olen rajamiehiltä oppinut (jälkijuttujen lisäksi) on se että koiralle pitää opettaa jokainen asia aina uudelleen kun olosuhteet muuttuvat. Ei voi olettaa (tai tietenkin voi mutta se harvoin toteutuu) että jos koiralle on opetettu vaikka paikallaolo kentällä että se toimisi samalla tavalla vilkkaan ostoskeskuksen pihalla. Siellä ostarilla kannattaa aloittaa paikallaolon harjoittelu melkein samalla tavalla kuin opettaisi pennulle. Ja kaikissa muissa erilaisissa paikoissa ja häiriöissä taas opetetaan "alusta." Sillä lailla koirasta tulee varma tottelija monenlaisissa muuttuvissa tilanteissa ja häiriöissä.
Koiralle siis kannattaa opettaa asiat mitkä sen oikeasti haluaa osaavan ja tekevän, hyvin monenlaisissa erilaisissa paikoissa ja häiriöissä.
Jos koira osaa asian "kotona" mutta ei tee sitä jossain muualla niin se tarkoittaa ihan vaan sitä että häiriö ylittää koiran osaamistason.

[JMTNT]

Valkosipulisilakka » 04.07.2025 06:48

"Se, että joku koira kisakentillä toimii kuin unelma, mutta arkihallinnassa on puutteita, ei aina kerro koulutusvirheistä tai siitä, että tottelevaisuutta olisi treenattu vain kentällä. Kisatilanteet ovat kuitenkin tietyllä tavalla vakioituja ja kentät ja treenihallit samantyyppisiä. Arjessa niitä muuttuvia osia on kerta kaikkiaan enemmän ja tilanteiden ennakoiminen on vaikeampaa kuin treeneissä ja kokeissa. Lisäksi kisatilanteessa koira on yleensä jo valmiiksi fokusoinut ohjaajaan ja tehtävään. Sen on helpompi säilyttää jo olemassa oleva fokus, kun taas arjessa voi olla niin, että koira huinii pitkän liinan päässä ihan omissa maailmoissaan ja saattaa siksikin reagoida siinä johonkin ärsykkeeseen voimakkaammin."

TÄYSIN OIKEIN ja siksi toistan hänen kirjoituksensa. Muistan aina hetken, kun vein bernin sille ekaan rotuyhdistyksen näyttelyyn ja se ihan ihmeissänsä katsoi, että kaikki siellä olivat samanlaisia, kuin minä. Koira tietää ja osaa erottaa paikan, missä siltä vaaditaan, esim. harrastuskoira näkee kilpakumppanit jo kentällä ja tietää, että ohjaaja vaatii suoritusta. Toisin taas tutulla lenkillä koira pitää itselleen normaalina olla koira ja toteuttaa itseään.

[JMTNT]

Koiruuksia "Jos koira osaa asian "kotona" mutta ei tee sitä jossain muualla niin se tarkoittaa ihan vaan sitä että häiriö ylittää koiran osaamistason.

On sulla aika vääristynyt käsitys. Ota huomioon koiran vietit, kun se aikuistuu. Ja koiran kanssa liikkuessa sen tutuilla paikoilla koira toteuttaa viettejänsä.

[Koiruuksia]

Me ollaan tästä asiasta eri mieltä. Eikä se tarkoita sitä että mulla olisi mitenkään vääristynyt käsitys. Enhän mäkään väitä että sulla on vääristynyt käsitys kun et ole samaa mieltä kanssani. Emme vaan ole asiasta samaa mieltä.

Minä pysyn kannassani (ja rajamiesten kannassa) että jos koira ei tee asiaa (mikä on sille jossain, esim. kotona tai koulutuskentällä opetettu) jossain vieraassa paikassa niin silloin häiriö ylittää koiran senhetkisen koulutustason. Ei siinä mitään sen kummallisempaa ole
Ei koira perseile tai näytä keskisormea ja olisi todellakin hyvin epäreilua alkaa rankaisemaan koiraa siitä että se ei tottele jos ei ole itse ensin opettanut asiaa koiralle tarpeeksi monissa häiriöissä ja erilaisissa paikoissa. Epäreilua on ihan vaan vaatia koiralta sellaista mitä sille ei ole opetettu. (edelleen tarpeeksi monissa häiriöissä ja erilaisissa paikoissa)
Enkä ala tästä kanssasi enempää vänkäämään.

[Darre]

Olen erittäin samaa mieltä Koiruuksien kanssa. Kyllähän koirankoulutusoppaissakin korostetaan, että koira on huono yleistämään. Eli jos se osaa istua tai mennä maahan kotona olohuoneessa, niin se istuminen tai maahanmeno pitää opettaa sille uudestaan pihalla. Ja pikkuhiljaa kun lisätään vaatimustasoa (häiriöt ja eri paikat) niin koiralle kehittyvät ne varmat käskyt, joita se tottelee paikasta ja tilanteesta riippumatta.

[JMTNT]

Minä opetin kaikille koirilleni käskysanat kotona. Ja kun koira oppi ne, niin tiesi myös ulkona aina käskyn kuullessaan toteuttaa sen. Tämä käskyjen toteuttaminen alkoi koiran ollessa 3kk. Ja tottelevaisuus käskyn noudattamiseen kehittyi iän myötä, kun pentuhepuli vaihe oli ylitetty. Se yhteistyö alkaa siitä, että koiraa ei eristetä pentuaikana. Kun läheiseni kävi hakemassa rottweilerin pennun kasvattajalta 200km päästä, niin hänellä oli pusero mukana autossa, joholloin pentu sai ensikosketukseen omistajan hajuun. Moin tarkkoja me ollaan.

[Dacrest]

Koira oppii että tietyissä paikoissa käyttäydytään tietyllä tavalla. Hyvä esimerkki on nämä mun nykyiset koirat.

Just meni tontin ohi (30 metrin päästä) 2 koiraa ulkoiluttajineen, omat koirat vapaana pihalla, ei aitaa välissä. Toinen omista koirista sanoi matalasti "vuf", jonka jälkeen ihan rauhallisesti totesin että tulkaas koirat tänne (terassille). Ei tulisi mieleenkään että nää lähtisi ryntäämään perään tai yhtä vuffausta enempää reagoisivat.

Kasvattajalle kun mennään (jossa iso, aidattu piha), näillä on korvat ihan koristeena ja juoksevat aidan sisäpuolta räksyttäen joka ikisen ohikulkijan perään - on se sitten ihminen, koira tai auto.

[Valkosipulisilakka]

Olen sinänsä samaa mieltä siitä, että koira on huono yleistämään. Joku sellainen sanonta on, että koira osaa asian vasta, kun se pystyy tekemään sen 20 eri paikassa 20 eri häiriön alla. Aina uuteen paikkaan mennessä täytyy laskea vaatimustasoa eikä voi olettaa, että koira toimii kuten kotipihalla.

Itse tarkoitin aiemmassa kommentissani vähän eri asiaa. Konkreettinen esimerkki: itselläni on palveluskoira, joka on aidosti vieraskoira-aggressiivinen. Koulutuskentällä koira on silti helppo pitää hanskassa, koska se on oppinut, että kentällä on aina muitakin koiria, mutta silti keskitytään työntekoon eikä rähjätä muille. Jos sitä vastoin olen sunnuntailenkillä taajamassa tai lähimetsässä ja talon kulman takaa pölähtää yhtäkkiä naapurin koira, joka alkaa välittömästi rähjätä minun koiralleni, niin kyllä koirani rähähtää myös. Kentällä se ei siis rähähtäisi. Saan toki koirani hanskaan hetkessä eli tilanne on pian ohi.

Mutta miksi se rähähti? Onko se kouluttamaton? Ei, mutta minusta kyse on ensinnäkin oletusarvosta. Kentillä ja koiraharrastuspaikoissa on oletusarvoisesti muitakin, mutta kotikulmilla koira ei oleta, että nurkan takaa tulee ketään. Siinä on yllätystekijä. Toisaalta asiaan vaikuttaa se, että ollaan kotikulmilla, joka tuo reviirikäytöstä. Ja kolmanneksi se, että minulla on hyvin motivoitunut koira, joka kentällä tahtoo tehdä töitä minun kanssani (palkan toivossa) ja joka siksi valitsee palkan rähinän sijaan. Ulkoilulenkkitilanteessa minulla ei ole mukana mitään hienoa juuttirullaa tms., joka meillä olisi paras palkka, joten rähiseminen voi olla hauskempaa kuin hillitty käytös. Toki otan koiran sitten noissa tilanteissa auktoriteetilla hallintaan, mutta jos se on jo ehtinyt äkkitilanteessa rähähtää, niin varmaan se näyttää kouluttamattomalta.

[Umac]

Ja miksi asia minua kaivelee? No siksi että apuja koiran koulutukseen saa helposti jos tavoite on se temppurata, mutta aika yksin saa tarpoa kun haluaa koiralle sen hyvän hallinnan. Ja juuri sitä hallintaa tarvittaisiin oikeassa elämässä, jotta sekä koirilla että ympäristöllä olisi hyvä elää.

Tartun tähän.
Omilla havannoilla kulttuurimuutos: palvelut muuttuneet maksullisiksi. Monia yrittäjiä alalla. Mutta rahalla, ei vain rakkaudesta lajiin.

Laittamalla esim. hakusanaksi arkihallinta koira tulee useampi tärppi. Ne on joko webinaareja tai livekoulutuksia, ympäri Suomen.
Eli tavallaan esim. webinaari, tallenne tms.mahdollistaa ajattoman opiskelun mistä päin maailmaa tahansa, maksullisena.
Kuten livetkin, rahaa vastaan.

Sinällään suosittelen livekoulutusta, auttaa konkreettisesti ymmärtämään oman toiminnan merkitystä. Jos siis esim. on joku ylitsepääsemätön kohta oman koiran kanssa.

Sinällään kilpailutavoitteet ei sulje pois arjen hallintaan liittyviä asioita, samat lainalaisuudet pätevät niihinkin. Koiran kouluttaminen eettisesti ja positiivisesti, koirakohtaisesti, on varmasti se mitä jokainen haluaa. Sen oikean löytäminen voi tosiaan olla hankalaa. Niin, että kemiat kohtaa, kouluttaja tietää mitä opettaa, miksi, osaa perustella jne.

Myös omat tavoitteet voi olla hakusessa! Voidaan innostua valtavasti eri koemuodoista mutta unohdetaan, että lähes jokaisella tavan koirakolla elämä on arkea enimmäkseen ja sujuva arki on kaiken a ja o.

[*kiranas*]

^ mä lisäisin tuohon vielä, että hallinta on sitä mitä tapahtuu koko ajan arjessa ja yksikseen. monet pienetkin asiat esim. kuulolla oleminen vahvistaa hallintaa.
sen vuoksi ne yksittäiset temput onkin helppo opettaa, siinä on ehkä yksi kriteeri joka riittää, kun taas esim. kisahallinta (tottis, maasto, rauniot) on jo ihan erilainen ja nekin pitää rakentaa kaikki erikseen. kisasuorituksissa halutaan minimoida virheet ja siinä pitää pyrkiä korjaamaan heti tilanne sellaiseksi kuin itse haluaa.

myös koiraporukoiden talkooväki on vähentynyt. ihmisillä on niin kiire omassa elämässään, joten ei kukaan jaksa/halua talkoilla, joten se on luonut maksullisille koulutuksille markkinapaikan - sitten se tilanne tulee järjestettyä jonkun toisen toimesta eikä tarvitse talkoilla kuin joskus ja jouluna, eikä silloinkaan jos saa harrastusporukassa koiransa kisakuntoon, joten voi vaan mennä kokeeseen mihin tahansa.

webinaariopiskelu on hyvä, mutta niissäkin voidaan mennä metsään tai oma tavoite ei vaan onnistu. kyllä mä liputtaisin jonkun hyvän koutsin perään jonka treeneissä kävisin säännöllisesti, saisi pohjat kuntoon ja sen päälle olisi hyvä rakentaa. ja livenä tapahtuvassa on virheisiin helppo puuttua tai sun omiin kriteereihin - mikä on riittävä taso jolla koira suorittaa - näin ei jäädä turhaan hinkkaamaan asioita joita juuri sinä et tarvitse.

[Koiruuksia]

BH-kokeessa ei siis tosiaankaan nykyään ole tottelevaisuusosiossa muuta kuin

-seuraaminen taluttimessa
-liikkeestä istuminen
-liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo
-paikallaolo. Joka sekin on niin että ohjaaja poistuu enää 10m (ennen oli 30m) päähän ja jää seisomaan sivuttain (ennen oli selin) koiraan päin.

Kaupunkiosuudessahan on ehkä kytkettynä seinässä oloa lukuunottamatta vain ihan normaaleja asioita joita yleensä voi tulla vastaan koiran kanssa ns. ihmisten ilmoilla liikuttaessa.

Ihan mahdollinen suorittaa jokaisen koiran kohdalla rodusta riippumatta, jos siis on kyseessä rotu joka on "normaalisti" koulutettavissa

[Nappis]

Koulutuksessa tosiaan pitäisi saada yleistettyä opetettava käytös ja se on ihan oma työnsä. Kokeissa käyvällä koiralla yleistystä on yleensä jonkin verran olemassa, koska koepaikat yleensä vaihtuvat. Joskus toki voi paikkana olla oma treenikenttäkin. Ja on niitäkin koiria, jotka eivät kokeissa toimi juuri puutteellisen yleistämisen takia. Voi syynä olla ohjaajan jännityskin tms.

Koeliikkeet ja arki ovat kuitenkin myös vähän eri juttuja. Arjen hallinta pitäisi siksi rakentaa erikseen ja vähän eri tavalla. Eihän arjessa edes kannata tehdä asioita koemaisesti. Esim. seuraamisliike ja luoksetulo tehdään kokeessa tarkoin määrättyjen sääntöjen mukaan, mutta arjessa riittää vähempi. Niihin on hyvä olla eri tilanteissa eri vihjesanat. Kyllä paikkakin toki usein toimii vihjeenä ja koira oppii erottamaan eri tilanteen vaatimukset toisistaan.

Kokeessa koira usein on tietyssä moodissa ja rutinoitunut tiettyyn suoritukseen ja saattaa kestää erilaisia häiriöitäkin paremmin kuin arjen yllättävissä tilanteissa ja olla ihan eri tavalla kuulolla. Ja varmasti on ohjaajia, jotka harjoittelevat paljon enemmän koeliikkeitä kuin arjen hallintaa. Olen itsekin ehkä antanut koirien elää melkein pellossa harrastuskenttien ulkopuolella Mutta ovat ne yleensä ihan käsissä arjessa olleet kuitenkin, enkä ole antanut niiden tehdä mitä vain, ja kyllä koulutus harrastuksia varten on myös tukenut arkea. Ja esim. arjen luoksetuloihin olen aina erikseen panostanut, samoin käskystä pysähtymiseen.

Usein saa sitä mitä vahvistaa.

[Kissimyyr yhä vaan]

Ja miksi asia minua kaivelee? No siksi että apuja koiran koulutukseen saa helposti jos tavoite on se temppurata, mutta aika yksin saa tarpoa kun haluaa koiralle sen hyvän hallinnan. Ja juuri sitä hallintaa tarvittaisiin oikeassa elämässä, jotta sekä koirilla että ympäristöllä olisi hyvä elää.

Tartun tähän.
Omilla havannoilla kulttuurimuutos: palvelut muuttuneet maksullisiksi. Monia yrittäjiä alalla. Mutta rahalla, ei vain rakkaudesta lajiin.

Laittamalla esim. hakusanaksi arkihallinta koira tulee useampi tärppi. Ne on joko webinaareja tai livekoulutuksia, ympäri Suomen.
Eli tavallaan esim. webinaari, tallenne tms.mahdollistaa ajattoman opiskelun mistä päin maailmaa tahansa, maksullisena.
Kuten livetkin, rahaa vastaan.

Niin, eikä se raha siinä tarvitse olla se ongelma (kaikkihan nykyään maksaa), vaan sen tietäminen minne mennä. Olisi kiva treenata porukassa, mutta vuosia koirattomana eläneenä ei mitään hajua, missä sellaisia olisi.
Rotujärjestön alaosastoon ei päästy (puuttuu just kai ne kisatavoitteet).
Ongelmakoirakouluttaja tuntuu vieraalta, kun ei ole mitään erityistä yhtä ongelmaa, vaan olisi juurikin kiva treenata porukassa, nyt esim. vieraiden koirien kohtaamista voi tasan treenata kun sellainen sattuu jostakin pihasta hyppäämään, ei kovin hyvä.

[Koiruuksia]

Aika ihmeellistä, ettette päässeet SPL:n alaosaston toimintaan mukaan. Meillä lähimmän SPL-alaosaston treeneihin pääsisin rottweilerinkin kanssa jos haluaisin.
Onkohan tuossa teillä nyt joku väärinymmärrys?

[JMTNT]

^Samaa ihmettelen minäkin. Olin koulutusohjaajana ja sinne tuli suurnautseri joka haukkui koko ajan. Minun oli pakko sanoa omistajalle, että sinun pitää lähteä, koska muut koirat häiriintyy tuosta haukkumisesta. Harmittaa vieläkin, kun jouduin sanomaan niin. Mutta myöhemmin hänet ja koiransa tavatessani, koira käyttäytyi ihan normaalisti ja olisi hyvin sopinut koulutuskentälle. Ikää tuli lisää.
Sitten läheiseni vei nuoren rottweilerkoiransa innoissaan rotuyhdistyksen koiratreeneihin. Perille päästyään siellä naiset vaan juttelivat ringissä keskenään. Jonkun aikaa odotellessa koira sai pentuhepulit, kun ei mitään automatkan jälkeen tapahtunut ja toiset rottweilerit siellä. Olisi halunnut mennä tervehtimään. Mutta omistaja katsoi, että parempi lähteä kotiin. He lähtivät, eikä sen kokemuksen jälkeen enää menneet koiratapahtumiin. Annoin palautetta rotuyhdistykselle. Etenkin uudet tulijat voisi ottaa iloiten vastaan ja antaa siten kannustusta mukaan toimintaan. No onneksi läheiseni omasi pitkän kokemuksen ja sai koulutettua siitä aivan mukavan ja tottelevaisen Usva koiran, josta olen täälläkin kertoillut.

[Umac]

Ottaisin toiseen alaosastoon yhteyttä.
Googlettaisin oman alueen koirayhdistykset läpi, laittaisin sähköpostia.
Jäsenmaksut ok, kurssimaksut tiettyyn rajaan ok.

Sitten on mm. ns tapakoulutuksia joihin pääsee arkisia asioita harjoittelemaan.

Kuten sanottu, kulttuuri muuttui aikaa sitten ja ns.ilmaisia lounaita ei enää ole. Ymmärrän kaiken hankaluuden mitä on löytää porukkaa ympärille.

[Mella M]

Facebookistahan voi löytää noita paikallisia koiraihmisiä, joiden kanssa voi treenailla silleen omatoimisesti, mutta jos ei ole Facessa, niin hankalaa ehkä löytää niitä. Meillä ainakin vähän väliä joku kysyy pennulle sellaisia koiria, että voi treenailla ohittamista ja muutenkin muiden koirien kanssa olemista.

[Koiruuksia]

Useimmilla paikkakunnilla varmaan on joku koiraseura jossa voi päästä yhteistreeneihin. Tai ainakin jollain naapuripaikkakunnalla on.

[JMTNT]

No ei anna mitenkään hyvää kuvaa SPL:sta. Ja vaativa koiran omistaja ei lähde muuhun kuin hyvin kokeneet taustat omaavan kouluttajan ylläpitämään koulutustilaisuuksiin. Nuo bisnesmielessä olevat tapahtuvat antavat kyllä virikkeitä, mutta tuskin muuta.

[Thirteen_2]

Noita bisnesmielessä pidettyjä koulutuksia vetävät kyllä ihan kokeneetkin kouluttajat.

[JMTNT]

Olet oikeassa. Niin pidin minäkin koulutusohjaajana. Mutta rotuyhdistyksen koulutustilaisuuksiin kannattaa silti pyrkiä, koska rotutuntemus on koulutuksen ydin.

[JMTNT]

Kun aikoinani sain suhteiden kautta ostettua rottweilerin pennun Opaskoirakoululta niin oli selvää, että myös menin heidän järjestämiin koulutustilaisuuksiin. Minulle alusta asti oli selvää, että en osta pentua ihan keltä vaan.

[JMTNT]

IS ja kyseessä oli Mikkelin nuori mies. "Rikoksista epäiltyä miestä etsittiin laajalta alueelta, kunnes hänet otettiin maanantai-iltana kiinni Etelä-Savosta. Poliisin mukaan mies löydettiin maastosta koirapartion avulla."

Tässä taas loistava esim. koiran ja ohjaajan yhteistyöstä. On hyvä, että suojaliivit on lisätty koirille lähes jokaiseen työtehtävään.

[Kissimyyr yhä vaan]

Jaa, me haettiin alaosastoon heidän lomakkeella jo keväällä, eikä koskaan saatu mitään vastausta. Minusta toi on lähinnä harhaanjohtamista laittaa ihmiset maksamaan maksu mutta sitten alaosastoon ei kuitenkaan pääse, ei se pelkkä nettilehti todellakaan ole sen arvoinen, että maksaa melkein kuusikymppiä, ja muutahan tuolla jäsenmaksulla ei nyt saa.

Eikä oikein kiinnosta ajella kovin kauas kun tekemistä on niin paljon näinkin, eli haettiin vain tuohon lähimpään alaosastoon. Ja jos ongelma on siinä että ei riitä tekijät, niin ei se ainakaan ratkea sillä että uusia ihmisiä ei oteta toimintaan, koska sitten ei voi tulla niitä uusia aktiivejakaan. Ei ymmärrä ei.

P.S Susi on rescue, ei ole itse valittu kasvattajaa vaan haluttiin antaa koti sellaiselle, jota maailma on jo murjonut, mutta joka itse on kaikkeen syytön. Hukka on Tshekeistä, ei siis iloa kasvattajasta tässä mielessä, vaikka vaikuttaa oikein reippaalta pennulta..