Koirarotupohdintaa

[Koiruuksia]

En tiedä ollenkaan mitä mahtavat painaa syntyessään.

Juu, Lakun kaveriksi tulisi, joten toivottavasti seuraisi esimerkkiä. Vaan voihan se olla ettei Lakukaan enää menisi ulos sateella kun ei olisi muita koiria näyttämässä mallia. Basenjista ei koskaan tiedä.

Lakuhan menee idolinsa Reinon perässä vaikka minne ja haluaa tehdä samoja asioita kuin Reino.

[Thirteen_2]

Ei se sisäsiisteysongelma ole välttämättä omistajan/kasvattajan viitseliäisyydestä kiinni. Mulla on ollut chihuja, kasvattanut siis niitä kuin myös isompia rotuja, ja mullakin on ollut chihuja, jotka eivät oppineet sisäsiisteiksi. Toisin kuin kaikki isommat kasvatit/omat koirat ovat aina oppineet sisäsiisteyden. Toiset nopeammin, toiset vähän viiveellä. Ja chihupennut ovat ulkoilleet ihan normisti ennen luovutusta jne.
Väittäisin oman kokemuksen perusteella myös perinnöllisyydellä olevan merkitystä. Toin Englannista chihuja ja niissä linjoissa oli selkeästi enemmän ongelmia sisäsiisteyden suhteen.

[Umac]

Joo, siitä kääpiöiden merkkailuista tai muusta sisäsiisteyden ongelmasta on niin monilla kokemusta, että aivan varmasti siitä on osa linjoissa, geeneissä, jossain? menevää. He kaikki eivät ole epäonnistuneet siisteyskasvatuksessa.
Millä sitä perkaa?? Jos kasvattaja ei kerro eikä pidä asiaa ongelmana, vuoraa kodin imevillä tai käyttää vaippoja koirillaan? Mistä ja miten sitä siis selvittää?

[aunet]

Kyllähän nykytietämyksen mukaan perimällä on vaikutusta sisäsiisteyteen, mutta milläs tosiaan selvität, ovatko vanhemmat varmasti sisäsiistejä. Tuttavalla oli aikoinaan harjakoiria, olivat sisäsiistejä lukuunottamatta yhtä, joka kusi ihan silmien edessä sisälle. Oli eri lonjoista kuin muut ja koulutettu täysin samoin, tutkittu myös, ettei rakossa ongelmaa. Ja pitää muistaa myös nartun kehittyminen ekaan juoksuun asti, hormonit vaikuttaa myös sulkijalihaksen kehitykseen, joka saattaa hidastaa siisteyden oppimista.

[Iidis79]

Varmasti moni asia vaikuttaa. Ehkä myös tyypillinen kääpiökoiran omistaja ei ole niin urheilumielinen että aina jaksaisi mennä ulos sateeseen varsinkin jos koira pistää yhtään hanttiin. Oma piha varmasti helpottaa, kun koira oppii siihen että ulos pääsee helposti.

Mun lapinporokoira ei ollut täysin sisäsiisti. Se stressasi helposti ja vatsa meni helposti sekaisin. Ja ainut paikka mihin se osas mennä oli olohuoneen tai keittiön matolle. Jouduin muuttamaan Elmon kanssa muutamaan kertaan ja joka kerran ensimmäiset 3kk suunnilleen oli sitä että kakat löytyi pahimmillaan kerran viikossa sisältä kun olin ollut poissa. Eikä Elmolla ollut eroahdistusta. Kun taas Aarne mitteli ne pari kertaa mitä se teki sisälle osui molemmat vessaan, vessan matolle. Oikea suunta sentään. Eikä ollut sisäsiisteysongelmia whippettien kanssakaan sen jälkeen kun ne sisäsiistiksi tuli.
Seuraavan koiran ajattelin kyllä opettaa johonkin sallittuun paikkaan hädän hetkellä. Vessaan joku pentualusta vaikka. Tai iso laatikko jossa on puupellettiä.

[Koiruuksia]

Ei se sisäsiisteysongelma ole välttämättä omistajan/kasvattajan viitseliäisyydestä kiinni. Mulla on ollut chihuja, kasvattanut siis niitä kuin myös isompia rotuja, ja mullakin on ollut chihuja, jotka eivät oppineet sisäsiisteiksi. Toisin kuin kaikki isommat kasvatit/omat koirat ovat aina oppineet sisäsiisteyden. Toiset nopeammin, toiset vähän viiveellä. Ja chihupennut ovat ulkoilleet ihan normisti ennen luovutusta jne.
Väittäisin oman kokemuksen perusteella myös perinnöllisyydellä olevan merkitystä. Toin Englannista chihuja ja niissä linjoissa oli selkeästi enemmän ongelmia sisäsiisteyden suhteen.

Ei aina välttämättä olekaan. Pitäisi selvittää tuolla rotufb:ssä että mistä kennelistä ovat ne koirat joiden kanssa ei ole ollut ongelmia sisäsiisteydessä ja katsoa että onko samoja koiria takana

[Koiruuksia]

Niin ihana kuin tuollainen pieni olisikin niin voi olla että fiksumpi vaihtoehto olisi aikuinen kodinvaihtajabasenji. Narttu'.
Onhan tässä aikaa vatkata vielä monta vuotta

[Biarritz]

Ehdokkaita vois olla: dobermanni uros siinä olisin helisemässä sen kanssa.

Dobberi on yksi roduista, joita arvostan ja ihailen suuresti, mutta kyllä se on mulle liian aktiivinen. Olen saanut sen vaikutelman, että ne ovat esim. rotikoita aktiivisempia ja vielä enemmän puhtaasti "työkoiria".

Mutta nyt kun palstalla on ollut puhetta pk collien seurakoiramaisuudesta ja tietystä helppoudesta niin huomaan yhä useammin miettiväni sk collieta. Ainoastaan jokin aika sitten täällä esillä ollut arkuus mietityttää. Toinen yhtä paljon miettimäni vaihtoehto on porokoira, mutta siitä olen saanut vaikutelman että on enemmän työ-/harrastuskoira kuin vaikkapa seurakoiramaisempi lapinkoira. Ja täten luonteeltaan vaativampi tai työläämpi.

[Koiruuksia]

Ehdokkaita vois olla: dobermanni uros siinä olisin helisemässä sen kanssa.

Dobberi on yksi roduista, joita arvostan ja ihailen suuresti, mutta kyllä se on mulle liian aktiivinen. Olen saanut sen vaikutelman, että ne ovat esim. rotikoita aktiivisempia ja vielä enemmän puhtaasti "työkoiria".

Huomattavasti aktiivisempia ovat kyllä mutta tuosta työkoiramaisuudesta en menisi niinkään sanomaan.

[Iidis79]

Mullahan oli porokoira ihan "seurakoirana" ja vähän riippuen yksilöstä kyllä se sellaisenakin menee. Kaikki kasvattajat ei ehkä myy esim kerrostaloon tai vain seurakoiraksi. Oli mulla jotain suunnitelmia Elmon suhteen, mitä oltais tehty, mutta ei ne sitten toteutuneet. Elmon onni oli se että alkuun meillä oli mökki ja mä asuin rivarissa, eli oli sitä pihaa ja vapaana oloa.
Porokoirillahan on sitä rotuunottoa, että jos joku rekkaamaton koira lapista löytyy mikä täyttää porokoiran kriteerit niin se rekisteröidään.
Porokoiraan päädyin ihan vaan helpomman turkin takia, mutta kyllä siinäkin oli työstämistä. Ehkä vähemmän takkuja villahousuissa.
Niin ihana kun olisikin löytää porokoira jossa olis "Elmon verta" niin taidan jättää väliin ja jatkaa suomenlapinkoiran etsimistä sitten kun aika tulee. Ellen saa lottovoittoa ja muuta maalle.

[Biarritz]

Mäkin asun tällä hetkellä rivarikaksiossa jossa on pieni aidattu piha, enkä enää mistään hinnasta muuttaisi kerrostaloon. Tulevaisuudessa on kiikarissa pieni omakotitalo Espanjan maaseudulta vähintään kohtuukokoisella pihalla...

[Biarritz]

Dobermannista vielä tuli mieleen, että yritin kerran lisätä Wikipedian dobermanniartikkelin lempinimi-kohtaan "toope". Se sitten poistettiin alta aikayksikön, ja muokkaukseen oli kirjattu "asiaton nimitys poistettu". Laitoin vastaukseen jotain tyyliin että "tämä on ihan rodunharrastajien itsensä yleisesti käyttämä nimitys rodusta"... eivät muistaakseni vastanneet siihen mitään.

Näköjään Cavalierartikkelissa "liero" ei sitten kuitenkaan ole "asiaton nimitys" koska siellähän tuo ainakin nykyisin lempinimikohdassa komeilee

[Koiruuksia]

Kaikenlaista

[Koiruuksia]

Tänään mennään katsomaan niitä kolmea prahanrottakoiraa. Toivottavasti saisin ottaa niistä kuvia.

[Tiibetinhelmi]

^Tulet sitten raportoimaan miten meni ja mitä tykkäsit!

[Koiruuksia]

Ehdottomasti!
Toivottavasti eivät ole liian ihania. Kun olen tässä jo mietiskelemässä että jos ei kuitenkaan niin pientä, että jos kuitenkin toinen basenji kun ainakin Laku on ihan mahtava. Juuri sellainen mitä koiralta toivon. Jos siis pidetään mielessä etten voi enää rottweilerurosta ottaa. Ei ole mulle sellaisen voittanutta.

Onneksi ei tarvitse tehdä valintaa vielä toivottavasti moniin vuosiin!

[Koiruuksia]

Ihaniahan ne olivat. Ystävällisiä, reippaita ja avoimia pusuttelijoita
Tosi Herttaisia. Milli, Manu ja Milo.
Nämä aikuiset eivät olleet ihan pienimmästä päästä. Painoivat yli 3 kiloa. 10 viikkoinen pentu painoi 1.3 kiloa.
Olisin voinut dognapata sen pennun.

[Tiibetinhelmi]

^ Oli sulla kiva reissu! 3 kiloa tuntuu vähältä. Mun pienin tipsu painaa 5 kg.

[Koiruuksia]

Pikkuisia ovat. Mutta jotenkin siinä pienuudessaan "koiran muotoisia"
Varsinaisia hellyyseleläimiä. Ja ahneita
Otin kuvia, latautuvat juuri koneelle. Laitan tähän jossain vaiheessa että näet minkälaisia olivat.
Ihania. Mutta sitten joskus kun koiran ottaminen on ajankohtaista niin pitää oikeasti miettiä että ovatko kuitenkin liian pieniä. Vaikka siinähän se olisi, ihana tissinväliloira kun kuulemma haluavat olla sylissä niin paljon kuin joku vaan pitää.
Jaksavat liikkua, omistaja tekee niiden kanssa 8 km lenkkejä.

[Tiibetinhelmi]

Mä en epäile yhtään etteivätkö jaksaisi lenkkeillä. Ei se kokoa katso. Melkein tekisi mieli sanoa että päin vastoin!

[Koiruuksia]

[Avokaado]

Näyttävät olevan hyvin ihmisystävällisiä ja ovat reippaita vierastakin kohtaan.

[Koiruuksia]

Kyllä, olivat tosi avoimia ja ystävällisiä, kovia pussailemaan.

[Tiibetinhelmi]

Ihania ovat!

[Hetuli]

Ihania kuvia

[Koiruuksia]

Mies haluaisi toisen basenjin. Lakulle kaveriksi. Sanoin että Lakulla on 4 kaveria, se ei tarvitse yhtään enempää.
Onneksi basenjinpentuja ei ole saatavilla kuin kerran vuodessa, yleensä syntyvät joulukuussa.

[Tiibetinhelmi]

^

[Biarritz]

Kävikö tapaamisen aikana ilmi että oliko noilla kyseisillä prahanrottakoirilla tai niiden suvussa yleisesti sisäsiisteysongelmaa?

Niin pitkään kuin olenkin pyöritellyt lähinnä sen nahkacollien ja porokoiran välillä, niin pakko on lisätä että se ihannerotu voisi olla sellainen "akita terveemmässä paketissa". Arvostan siinä mm. hiljaisuutta/ haukkumattomuutta (olen ymmärtänyt että collie voi olla aika haukkuherkkä kuitenkin), itsenäistä ja vahvaa luonnetta sekä soveltuvuutta pelkäksi seura- ja näyttelykoiraksi. Ja toki plussana myös se jylhä ja kaunis ulkomuoto. Mutta terveystilanne on nykyisin käsittääkseni levinnyt käsiin, autoimmuunisairaudet (todella karseita jos kohdalle osuvat) ja allergiat etupäässä.

Sitten taas vaikka shiba on ilmeisesti terveempi, niin niiden luonne on kuulemma "terrierimäisempi" ja "äkäisempi", joten en usko että se ulkonäöstään huolimatta olisi mikään "terveempi versio akitasta". Shikokunkoira voisi ehkä olla hitusen lähempänä akitaa, mutta terveystilanne on suuri kysymysmerkki koska kanta Suomessa on vielä niin pieni. Olen yrittänyt sitten miettiä muita aasialaisia pystykorvia Japanin ulkopuolelta ja kintamani-balinkoira on käynyt joskus mielessä ja eräs kasvattaja on sanonut että ovat "helposti koulutettavia ja nimenomaan seurakoiria". Mutta niin harvinainen rotu se täällä Euroopan puolella vielä on että terveysasiat olisivat senkin kohdalla vielä mysteeri ja riippuisivat pitkälti siitä kuinka paljon esim. sisäsiitosta Balilla rodun piirissä harrastetaan. Valitettavasti kun tietyissä maissa ei vielä ymmärretä ja/tai välitetä sukusiitoksen ja kapean geenipoolin pitkässä juoksussa aiheuttamista ongelmista.

En tiedä osuisiko eurasier sitten kuinka lähelle hakemaani... Taitavat olla onnellisia ihan vaan seurakoirina normaalilla liikunnalla. Turkki on vähän muhkea omaan makuun, mutta ei kyseessä kuitenkaan ole mikään varsinainen "turkkirotu" tai muutenkaan trimmattava, niin sen hoito on ihan vaan omasta asenteesta kiinni eikä säännöllinen harjaus mahdottomia vaadi. Ja kesäisin voi vetää turkin vähän lyhyemmäksikin.

[Koiruuksia]

Se on basenji sulle noilla kriteereillä oikea koira.
Oletko tutustunut Kainkoiraan? Kaikki näkemäni ovat olleet ihan ok koiria.

En ole saanut tuohon sisäsiisteysasiaan vastauksia kysymiini asioihin:
-Ovatko kasvattajat huomanneet että perinnöllisyys vaikuttaisi asiaan?
-Vaikuttaako se että ovatko kesä,- vai talvipentuja?
Pyysin ihmisiä kertomaan jos heillä on sisäsiisti pragu, ja mistä se on. Ja oliko kesä vai talvipentu ja miten sisäsiisteyden opettaminen hoidettiin?

Paljon tuli vastauksia. Osa kertoo että koira on sisäsiisti, osa kertoo että ei todellakan ole ja sitten on näitä joskus ja silloin tällöin sisäsiistejä tai sisällepissijöitä.
Sisälle kakkaajiakin löytyi. Mutta eivät kertneet noita muita kysymiäni asioita. En jaksa enää kysellä enempää.

Ikävä kyllä vaikuttaa siltä, että asuinpaikkamme ei ole noin pienelle koiralle ihanteellinen. Joku petolintukin saattaisi napata sen pihalta.
Ja joutuisimme käymään varmaan koko hehtaarin aidat läpi ettei siellä vaan ole mitään kääpiökoiran mentävää kohtaa missään.
Niin ihana kuin tuollainen pieni olisikin. Ja onhan siinä sitten tuo sisäsiisteysjuttu vielä. Kaikilla kääpiökoirilla. Haaveilen silti vaikka en voisi koskaan saada.

[Iidis79]

Mä mietin taas, että jos palais whippettien pariin. Mullahan oli huonoa tuuria ensimmäisten wipujen kanssa, kun eka oli luonnevikainen ja jouduin sen lopettamaan nuorena ja toisella oli sen verran eroahdistusta, tai jotain, että se vaihtoi sitten kotia. Oli mulla 6 vuotta ja toisen 6 vuotta ihanassa perheessä. 12 vuotiaana meni sitten johonkin sairauteen, olikohan munuaisissa.

Mietin tätä rotupohdintaan myös tämän ilmastonmuutoksen kautta. Mun Elmo ei oikein jaksanut lenkkeillä kuumalla, varsinkaan vanhempana. Ja olis ikävää jos mun haaveilema lapinkoirakin olis herkkä kuumalle. Haluaisin kuitenkin sellaisen koiran jonka kanssa olis kiva kulkea kesällä kaikkialla ja talvella riittäis vähempi. Lapinkoiran kanssa se on just toisin päin. Muistaakseni kyselin tätä lappalais-ryhmässä ja ei kaikki koirat ole reporankoja kesällä. Työkoiran pitäis periaatteessa pystyä työskentelemään kaikissa säissä. Toki lapinkesä ennen on ollut eri kaliiberia kuin nämä nykyiset. Toisaalta porokoiria ja lapinkoiria on viety USAan ja Australiaan niin sielläkin pitää pärjätä. Ja onhan niitä huskejakin kaliforniassa. Kyllä ne sopeutuu, vaikka varmasti nauttivat jos on lunta ja kylmää.
Olen harkinnut myös eurasieria, lapparin sijaan. Vois soveltua hyvin kaupunkilähiö elämään.
Mittelspitz olis sitten hyvä kompromissi lapinkoiran ja whippetin väliltä. Voisin siihenkin palata. Voisko joku tehdä mulle suomenlapinkoira/whippet/mitteli sekoituksen?