Koirakuvia

[Koiruuksia]

Mies kävi taas lenkillä koirien kanssa yksin, mä en vielä pysty. Tänä kesänä miehen lomalla on suunniteltu ajoportin lautojen uusiminen ja maalaus.
Ovat huonossa kunnossa.

Lähdössä


Tulossa takaisin


Mies vaan nauttii kun minä olen tehnyt kaiken työn että koirat kulkevat kauniisti hihnassa

[Tiibetinhelmi]

Mikäs siinä on lenkkeillessä!

[Koiruuksia]

Niin, mikäpä siinä on lenkkeillessä
Tämä kuuluu miehellä myös koira-asioissa osastoon: "Ai eikö ne olekaan itsestään tällaisia?" Välillä on ärsyttänytkin ja paljon kun ollaan 25 vuotta oltu yhdessä eikä mies edelleenkään tunnu ihan oikeasti tajuavan että kuinka paljon mä noita koiria opetan ja koulutan ja kuinka paljon niille opetettuja taitoja ja asioita myös pidetään yllä päivittäin, ihan tässä normielämän ohessa.

Ei ne tosiaan ihan itsestään ole tuollaisiaJ a vielä se, että miten paljon mulla menee energiaa usein siihen että yritän estää miestä olemaan "pilaamatta" jotain käytösmallia jonka olen jollekin koiralle opettanut. (lähinnä siten ettei pyydä koirilta samaa käytöstä samassa tilanteessa vaan antaa niiden tehdä mitä sattuu.) Esim. ulos lähtemisessä. Olen tehnyt jonkinmoisen työn että voin (ennen kolmen, nyt viiden) koiran kanssa avata ensin yhden oven ja kutsua koiran kerrallaan (muut istuu paikoillaan) etueteiseen ja sitten siellä sama homma. Avaamn ulko-oven ja koirat istuvat paikoillaan. Siitä päästän ne yksi kerrallaan pihalle. Tämä on tärkeä asia koska muuten nuo voivat jyrätä minut alleen ulos ryysiessään. Reino ja Aino varsinkin. On todella tärkeää että ne menevät pihalle hallitusti ja rauhallisesti. Asia on korostunut nyt vielä tämän nilkkajupakan myötä. Hitto että olisi monta kertaa tehnyt mieli huutaa suoraa huutoa kun en päässyt pienessä eteisessä kulkemaan pyörätuolilla muutenkaan helposti ja sitten vielä koirat pyörivät siinä tukkeena. Mutta ei, on pitänyt vetää syvään henkeä ja puhua koirille kauniisti "istu" "Hienosti, nyt on hyvä" ja samalla ähkiä sen pyörätuolin kanssa siinä ahtaassa tilassa ja saada ovi auki ja löytää varsinkin Reinolle joku väylä ulos kun tukin oviaukon pyöeäruoleineni että sain yleensä sen oven auki. Rollaattorin kanssa ei ole paljoakaan helpompaa. Siksi olenkin nyt mennyt eteiseen ilman mitään apuvälineitä ja koirat eivät voi ryysiä ulos miten sattuu koska silloin sattuu tähän jalkaankin,

Näistä meinaa joskus tulla perheriita koska en voi käsittää miten on mahdollista että samoista asioista joutuu sanomaan aina uudelleen ja uudelleen.
Ja sitten mies loukkaantuu: "Kyllä mä tiedän! On tästä puhuttu. Ei tarvitse selostaa kuin lapselle."
No hyvänen aika jos kerran tiedät niin miksi sitten toimit aivan toisella tavalla? Uudelleen ja uudelleen sabotoit toimillasi niitä asioioita ja taitoja joita olen opettanut koirille niin että mun on pakko mainita asiasta Aaargh.

Tämä on nyt jotenkin oikein korostunut tässä Lakun kissa-asiassa. Tuntuu että joudun yksinäni huolehtimaan kissojen tarkkailusta (ja siitä että ehdin reagoida Lakua ennen ja kieltää sitä ja sitten kehua kun oli nätisti), Lakun tarkkailusta ja myös miehen tarkkailusta ettei hän ryssi mitään Tai edes havannoisi mahdollisia kissojen liikkeitä ja toimisi asian vaatimalla tavalla jos minä olen jostain syystä juuri sillä hetkellä estynyt.
Ihana mies aivan ehdottomasti, siis todella on, mutta kukaan ei kai ole täydellinen

Ja mä olen kyllä varmaan jonkinlainen koulutusfriikki, kun haluan että koirilla on tietyt taidot ja käyttäytymismallit että arki sujuu ongelmitta.
Ja tykkään opettaa varsinkin arjen toimimistä tukevia asioita koirille. En ole siis täydellinen itsekään, kaukana siitä

Onneksi 99,9 prosenttia ajasta sujuu ilman draamaa ja täällä on ihan rauhallista ja hiljaista. Minä en paasaa miehelle.

[Umac]

^Myös meidän perhettä koskeva asia. Minun on ollut pakko hyväksyä se tosiasia, että mies ei pidä samoja asioita tärkeänä mitä itse olen edellisillä koirilla pitänyt ja näin ollen en hakkaa päätäni enää seinään. Se ei tarkoita ettei osaisi, me vaan katsotaan asioita eri näkövinkkelistä.
Toisaalta hän on oppinyt hyvinkin hyödyntämään mm. Ukon peruskoulutusta vaikka paikalla olon verran, lelua piiloon viedessä. Eli se aiemmin "kauheeta rääkkiä ku koira opetettu sivulla kulkemaan" on muuttunut mahdollisuudeksi hänellekin ja koira on helppo kutsua sivulle, käskyttää paikalleen ja tehdä mitä tehdä.

Asenne on siis vain erilainen ja silti hänellekin tärkeitä jotkut jutut. Kuten pysähtyminen heti käskystä. Sillä ei sitten ole väliä kiipeileekö pöydällä. Tai vetääkö perässään, määrää suunnan ja vauhdin.

[Dacrest]

^^mulla kasvoi tatti otsaan jo kun luin sun kirjoituksen. Tuli niin exä mieleen. Ja jatkuvat keskustelut siitä, ettei_laumaa_saa_laskea ovesta ulos, jos ne hyppivät ja kiljuvat oven edessä.

Kun exä oli pari päivää pois, koirat alkoivat muistamaan miten rauhallinen uloslähtö tapahtuu. Kun tuli reissusta kotiin, päivässä oli pakka taas sekaisin. Arggggh.

[Koiruuksia]

Ymmärrän tunteen.
Tuosta ei ole kuitenkaan ainakaan minun toimestani tulossa exää.
On muuten niin ihana, että kestän kyllä satunnaiset koirien koulutusjuttuihin liittyvät kuprut. Olen myös "vakoillut" miestä ja monesti toimii ihan niinkuin on sovittu. Esimerkiksi tänä aamuna kun oli päästämässä koiria pihalle niin menin salaa katsomaan. Laittoi kaikki istumaan, avasi oven ja sitten päästi yhden kerrallaan pihalle.
Oltiin ulkona kesäkeittiössä kahvilla niin siellä otin asian ihan yleisesti (taas) puheeksi ja kerroin että tuntuu vähän pahalta jos ei toimi (HUOM!) yhdessä sovittujen asioiden mukaan. En minä täällä mitään sanele vaan asioista sovitaan yhdessä. Ja taas painotin miten tärkeää on koirienkin kannalta että on samat toimintatavat molemmilla. (No ei ole, koirathan kyllä oppivat mitä saa kenenkin kanssa tehdä mutta ei mies sitä tiedä) Muuten hämmentyvät.
Mieshän on todella eläinrakas eikä halua taatusti tietoisesti tehdä mitään mistä olisi haittaa koirille.

Olen itseni ihmetykseksi viime yönä valvonut Euroviisuja katsellen ja kärsien. Aivan järkyttävää shittiä. Siis minun mielestäni. Vetuttaa vieläkin ne uilutukset joita kuuntelin. Ensi vuonna en todellakaan aio katsoa
Tästä johtuen olen nyt myös yliherkkä sille miten koirien kanssa täällä toimitaan.

[Umac]

Ja lauman kanssa puljaaminen eri asia kuin yksittäisen, ymmärrän sen. Kaikki kertautuu, hyvät ja pahat!

[Kissimyyr yhä vaan]

Jotenkin miehet ei vaan näe samoin (ei hahmota että pitää puuttua jo jos koira alkaa tuijottaa kissaa) , meillä on ihan sama juttu. Ja ääntä ne ei myöskään osaa käyttää yhtä monipuolisesti, monotoninen ääni ei ole hyvä.

Meillä myös on opeteltu ettei kohtaamisissa ulkona kannata lyhentää hihnaa jos on tilaa, homma on parempi pitää mahd. rentona, ei omalla olemuksella kertoa että nyt tulee jotain jännää. Vaikka hyvä mies onkin

[Koiruuksia]

Ja lauman kanssa puljaaminen eri asia kuin yksittäisen, ymmärrän sen. Kaikki kertautuu, hyvät ja pahat!

Tämä on totta, yhden koiran voi vielä antaa "tehdä mitä haluaa" mutta ei ihan toimi varsinkaan viiden koiran lauman kanssa.
Vaikka kyllähän nämä täällä saavat aika paljon tehdä mitä haluavat. Äsken pihalla oikein katselin niitä sillä silmällä että vaikuttavatko onnellisilta, ovatko touhukkaita, rentoja ja kekseliäitä, leikkisiä. Kyllä ovat. Näkee miten nauttivat kun on lämmin ulkoa. Leikkivät reikäpalloilla itsekseen ja keskenään. Loikoilevat, haistelevat juttuja, syövät ja natustelevat kaikkea mahdollista löytämäänsä
Ovat rentoja, eivät pingota toistensa seurassa.

Sisälläkin saavat aika paljon tehdä ihan mitä haluavat mutta tietyt asiat ovat sellaisia että niissä ei ole joustoa. Niillä on raamit joiden sisällä saavat toimia miten haluavat, tietenkään kotia ei tuhota ym. Ne tietävät missä rajat menevät ja mitä ei saa tehdä. Ja miten niiden toivotaan toimivan eri tilanteissa. Näitä harjotellaan myös tässä arkea eläessämme "koko ajan".

[Koiruuksia]

Jotenkin miehet ei vaan näe samoin (ei hahmota että pitää puuttua jo jos koira alkaa tuijottaa kissaa) , meillä on ihan sama juttu. Ja ääntä ne ei myöskään osaa käyttää yhtä monipuolisesti, monotoninen ääni ei ole hyvä.

Meillä myös on opeteltu ettei kohtaamisissa ulkona kannata lyhentää hihnaa jos on tilaa, homma on parempi pitää mahd. rentona, ei omalla olemuksella kertoa että nyt tulee jotain jännää. Vaikka hyvä mies onkin

Tietenkin miehissäkin on eroja mutta tällaiset "tavalliset" miehet ovat kyllä monesti ihan surkeita mitä tulee koirankoulutusjuttuihin

[Qppa]

Mun mies kans on nykyään se joka pääasiassa kuljettaa koiria hihnassa ja ekojen yksin taapertamiensa kertojen jälkeen oli ihan ihmeissään miten nätisti ne ovatkaan itsekseen oppineet kulkemaan. Pärjäsi kolmenkin kanssa mitä parhaiten, ei olisi ikinä uskonut! Ja fillarillakin osaa bortsupoika mennä ihan maailman näteiten, ihan itsestään!
Jumankauta kun oon niiden kanssa tuolla kompuroinut ja tahkonnut ja isäntä on ollut jopa osalla lenkeistä mukana ja joskus ihan snadisti turhautunut kun ei mennäkään samaa tahtia kun olen jäänyt vetämään hötkyleiden kanssa sulkeisia kun hän on mennyt itse osaavampien kanssa edellä.

Mies on kyllä tosi hyvin oppinut vuosien varrella elämään koirien kanssa, mutta monestakin asiasta huomaa kyllä että ei ole kasvanut elukoiden keskellä, eikä ihan aina ymmärrä niiden käytöstä eikä osaa lukea tilanteita kovinkaan hyvin. Paimenet onneksi ymmärtää arjessa sinnepäin-asioita ihan riittävän hyvin, koska yleensä 'käskyt' on ihan mitäsattuuta ja herkut tungetaan suuhun sormineen ja sitten kohta taas valitetaan kun meinas taas sormet lähteä. Ja koiria (omia ja aiemmin myös hoitokoiria) valokuvatessaan AINA sanoo että kato TÄNNE, TÄÄLLÄ. Ja sitten on taas miljoonannen kerran, vuosien erehdysten jälkeen, ihmetellyt miten ne nyt ei pysyneetkään. Oon yrittänyt opettaa itseni välttämään noita perinteisiä luoksetulokutsuja koulutuksessa, mutta enpä se opi minäkään.
Meillä ajankohtaisin takku, mikä siis oikeasti on vähän ongelmakin joissain määrin, on kun nämä kaksi vahvatahtoista, introvertihköä, paimenta jotka molemmat haluavat sisätiloissa oman tilansa ja kommunikoivat mutisemalla toisilleen mikä isännän korviin kuulostaa tietty aina raivokkaalta murinalta ja merkiltä että kohta täällä tapellaan. Jollain selittämättömällä intuitiollaan joka kerta kuumentaa tilannetta puuttumalla jokaiseen pieneenkin äännähdykseen josta koirat vaan nostaa kierroksia entisestään. Ja jos ne sitten äityvät isommin rähisemään, tunkee vielä näppinsä sinne väliin ja ottaa nokkiinsa jos kipakasti huudahdankin hänelle että ota nyt ne sormet pois sieltä ärinän ytimestä. Lupaan ja vannon että mä haistan, aistin ja kuulen kyllä kun ne kyörää toisiaan eri mentaliteetilla ja puutun siihen kyllä varmasti ja tilanteen vaatimalla nopeudella ja voimalla. Jopa unissani. Sitten kun yritän hänelle perustella omaa puuttumattomuuttani sillä että ne kyllä osaa ratkaista nämä tilanteet itse ja niiden pitää saada kommunikoida toisilleen ja siihen väliin NONI:n huutelu, hokeminen, ehkä ilmaan huitelu tai jännittynyt kiinnipitäminen oikeasti vaan kuumentaa niitä tunteita, ottaa sen sitten suorana hyökkäyksenä että hänen syytä kaikki tietysti. Täytyy myöntää että puhtaasti miehen takia olen tuuminut että joku hiukan vähemmän vietikäs rotu vois sopia meidän huusholliin paremmin. Aikanaan tein päätöksen etten tuo enää ikinä karjakoiraa taloon kun ei ihan aallonpituudet kohdanneet ja karjis vaatii oikeasti auktoriteetin ja jämäkät mutta äärimmäisen lempeät otteet. Kuitenkin viidessä vuodessa siitä tuli ihan karjisfani ja on ehdottomasti sitä mieltä että ei jää viimeiseksi rotuaan jos tässä vielä koiria jatkossa kotiutetaan.

Oon ihan sikaonnellinen että on innostunut noita lenkittämään ja kuitenkin yrittää kuitenkin tehdä noiden elosta sopuisaa. Ei ole kauaa kun mietti ääneen että voisi lenkkien ohessa koittaa Napposen kanssa treenaillakin jotain, että heillä ois joku ikioma juttu. Se ois tosi siistiä jos oikeesti innostuisi! Kotonakin tietenkin voi tehdä ihan just niin paljon kun haluaa, mutta itseni tuntien, olen aikamoinen häiriötekijä koska aina kun iskä sanoo jotain, tyypit kysyy multa että pitääkö oikeesti totella.

Laitetaan nyt kuvakin että "pysytään aiheessa".

[Tiibetinhelmi]

^Ihana pari!

[Koiruuksia]

Ah, en olekaan yksin
Mieshän halusi yhdessä vaiheessa oman koiran ja niinpä sellainen hänelle otettiin. Tuo rwn Aino.
Mulla oli silloin alaselän hermojuurivauriot pahimmillaan enkä olisi itse ottanut pentua. Siksi sanoin miehelle, että minä en nyt pysty sen pennun kanssa pelaamaan enkä sitä kouluttamaan, että jos pennun otat niin ihan itse sun pitää sitten se hoitaa. Kyllä kyllä. Hän hoitaa.
Juteltiin kaikesta mitä rottweilerpennun ottamiseen liittyy, mitä se tarkoittaa, mitä sen kanssa kannattaa tehdä ja mitä ei kannata tehdä. Ihan kyllästymiseen saakka jauhettiin samoja asioita koska kostain syystä arvelin että ei ehkä ihan mene kaaliin. Puhuttiin sisäsiisteydestä. Painotin että kun pennun kanssa mennään ulos niin ihminen on aivan kuin tolppa. Pennun kanssa ei tehdä yhtään mitään ennen kuin se pissi/kakka on tullut. Näin pentu oppii että ensin tehdään tarpeet ja sitten mahdollisesti jorain muuta. Pentu siis kannetaan ulos, lasketaan maahan ja odotetaan. Odotetaan sanomatta tai tekemättä mitään. Luulin artikuloineeni ihan selkeästi.
Kun pentu sitten tuli ja mies lähti sitä viemään ekaa kertaa ulos niin katsoin ikkunasta. Siellähän mies hillui ja juoksenteli innoissaan ja pentu perässä ihan yhtä innoissaan. Tuota kesti jonkin aikaa ja sitten mies tuli pentuineen sisälle. Kysyin että pissikö? "No ei pissinyt vaikka kyllä odotin."
Ihanko totta? Mitä jos kokeilet uudelleen ja tällä kertaa oikeasti seisot paikoillasi ja olet ihan hiljaa. Kun pentu kyykistii pissille, sanot "pissille."
Mies kokeilu uudestaan. Katsoin taas ikkunasta. Mies seisoi paikoillaan ja pentu meni pissille.

Asioista puhuttiin viikkoje ennen pennun tuloa. Painotin että pentu vaatii tosi paljon aikaa ja energiaa. Painotin sanaa paljon. Kyllä hän kulemma tiesi, olihan meillä jo monta pentua ollut. Minä painotin että ihan oikeasti minä en nyt näiden alaselän hermovammojen (jotka vaikuttivat jalkoihin ja kävelyynkin) pysty pentua ottamaan joten jos meille pentu tulee niin se on sitten ihan oikeasti miehen vastuulla. Juujuu, asia oli selvä.
No, ajattelin että en jaksa enempää.

Kun pentu siten oli täällä niin jouduin ihan koko ajan sanomaan miehelle jotein pentuun liittyvää jota hän ei noteerannut, ei selkeästi kuitenkaan tajunnut että minkälaisen vastuun pentu tuo.
Jonkun ajan kuluttua mies sanoi: "En ole kyllä ikinä tajunnut että miten ison työn olet aina koiranpennun kanssa tehnyt."
No älä. Sanoin että tätä minä tarkoitin kun sanoin että eivät meidän koiramme ole itsekseen sellaisiksi kasvaneet kuin ovat. Pennun kanssa on iso työ ja vastuu, kuten olen sanonut.
Mies lävi Ainon kanssa aika paljonkin kaikilla mahdollisilla tottelevaisuuskursseilla (jotka minä hänelle etsin ja sanoin että voisi olla hyvä mennä) ja noseworkiakin harrastivat yhdessä vaiheessa ihan säännöllisesti. Onneksi Aino on tasapainoinen ja järkevä koira, ollut sitä pennusta saakka ja sitä kautta myös aika helppo. Jouduin silti väkisin puuttumaan joihinkin (en enää mista mihin) asioihin kun näin että hommahan on menossa aivan persiilleen ja fakta on se että se mahdollisesti päin persettä kasvatettu pentu on osa laumaamme vuosikausia. Ihan hyvä siitä tuli. Vaikka pakko sanoa, että kyllä siitä huomaa ettei se ole minun pentuni Pienistä asioista huomaa mutta ei se nyt maata kaada. Aino on Raksas, ei se ole Ainon syy että isäntänsä ei vaan osaa.

Onneksi tajusi silloin asian kerrasta, eikä aio koskaan itselleen enää pentua ottaa. Tajusi että on kivempi kuin ei tarvitse olla vastuussa pennusta, voi vaan nauttia lopputuloksesta

[Tiibetinhelmi]

Se nyt vaan on niin, että ensin pitää kouluttaa se mies ja sen jälkeen sen voi laskea koiran kanssa.

[Mea]

^

Meillä eletään pellossa enkä edes ymmärrä hävetä. Nyt käytiin porukalla puntarissa ja selvisi että Ilo+Haukku+Onni ovat yhteensä täsmälleen 100 kg. Minä en enää ole! Todella harvoin talutan niitä hihnassa yhtä aikaa, jos jonnekin mennään koko porukalla niin sitten ollaan yleensä irti, mutta kyllä se tarvittaessa sujuu vaikkei ollenkaan taiteen sääntöjen mukaan. Sentään luoksetulo on kaikilla niin vahva että ne voi laskea irti eikä tarvitse pelätä että katoavat samantien horisonttiin.

Mies ei tiedä koirista yhtään mitään joten se luulee että tämä on normaalia.

[Koiruuksia]

Kuten olen ennenkin sanonut, niin jokainen elää koiriensa kanssa ihan niinkuin tykkää.
Minulta on monta kertaa kysytty esimerkiksi että saako koira haukkua ovikelloa?
Vastaan aina että no saako? Ei tuohon ole mitään yksiselitteistä vastausta. Omistajahan se määrittää että mitä koira saa tehdä tai ei saa tehdä.
Jos ovikellon haukkuminen häiritsee niin sitten koiran ei varmaan kannata antaa sitä tehdä ja jos taas se ei häiritse niin sittenhän koira saa haukkua sitä ovikellon soittoa. Yksinkertaista.

[Qppa]

^Just näin.
Mäkään en oo enää niin ehdoton emäntä, jokainen koira haasteineen ja luonteenpiirteineen opettaa enemmän myös sitä yksilön kuuntelua ja niiden omienkin standardien soveltamista. On ollut ongelmia tuon yhden ääniherkkyyden, kuin myös omien terveysjuttujen kanssa ja olen joutunut aika monessa kohtaa joustamaan ja pystyn ihan hyvin asian kanssa elämään vaikka eivät mitään edustavia tyyppejä olekaan, päinvastoin. Välillä saa ihan tosissaan hävetä, vaikken oikeesti häpeäkään. Nää huutaa ja hölmöilee, ja vieraat karjutaan ja lanataan ja monesti vaan pistän koirat etukäteen pois silmistä jos just sillä hetkellä en usko sitä sirkusta kestäväni. Kyllä ne sit rauhoittuu, mutta mun oma ocd puskee aina siinä kohtaa taas kun vieraat yleensä tekee kaiken väärin. Tietenkin. En minä. Ikinä. Ne muut.
Silloin kun vielä kävi hoitokoiria, pidin hoitoviikon aikana aktiivisesti hihnasulkeisia veturoivalle paimenteinille, omistajan ensimmäinen koira ja otteet vähän turhan anteeksipyyteleviä vietikkään teinitytön kanssa, joten sehän veti emäntäänsä kuin litran mittaa ja talutuksesta oli tulossa jo vähän vaarallista vaikka koira olikin maailmaa rakastava halinalle, ainakin vielä siinä iässä. Viikon aikana sain sille iskostettua perusasioita päähän ja kun emäntä tuli hakemaan, käytiin yhdessä lenkillä vähän opettelemassa sitä kulkemista. Siinä kohtaa kun omistaja kysyi kauhuissaan että saako (nätisti kulkeva) koira kävellä edes tossa kohdassa, tuumin että pitäisi varmaan opetella puhumaan paremmin ihmistä. Mitenköhän olen taas paasannut ihan vaan innoissani ajattelematta kuulostavani joltain natsijohtajalta. Apua. Minä kuitenkin vaan annoin muutaman työkalun joita saa käyttää tai olla käyttämättä just itselleen sopivalla tavalla sitten siellä omassa arjessa, ei mitään sen vakavampaa.

Käytiin tänään pellolla pallon kanssa höntsäämässä, arvakkaa kellä on kylän komein kiäli.

[Mea]

No siinä on Gene Simmons koirana!

[Tiibetinhelmi]

On kyllä komea kieli!

[Koiruuksia]

HIeno kuva ja hieno kieli
Hyvä että on kuviakin välillä niin ei ketju muutu ihan joksikin muuksi

Me tultiin justiinsa sisälle. Otin paljon kuvia mutta kamerasta loppui akku kesken kaiken. Nyt en jaksa muuta kuin istua. Toi meidän piha on ihan kamala jos ajattelee rollaattorilla ja kipeällä jalalla kulkemista.Olen tosiaan kaikki nämä vuodet luullut että meillä on sileä nurmikko mutta paskat. Menee kaikki voimat kun siellä taistelee eteenpäin varsinkin kun piha viettää joka paikassa sinne tai tänne. Sitäkään en ole ennen huomannut.
Pitää jossain vaiheessa laittaa kameran akku latinkiin niin saan kuvat ulos kamerasta.

[Umac]

Jätkät ajelee kesäautolla sinne tänne. Toivoin parempia kuvia mutta toivoa saa aina

[Mea]

Valjaisiin mätsäävä auto!

[Koiruuksia]

Hieno on kesäauto ja Ukko polleana kyydissä

[Avokaado]

Voi tuota makkaranodottajaa, mikä autuas ilme sillä (Reino?) on!

Kielikoira on mainio!

Ukko taitaa nauttia olostaan "apukuskina".

[Koiruuksia]

Voi tuota makkaranodottajaa, mikä autuas ilme sillä (Reino?) on!

Kyseessä Aino

Tässä Milli eiliseltä. Tämän aamun kuvia en ole vielä purkanut kamerasta.

[Avokaado]

Okei, erehdyin, kiitos, kun korjasit koiran nimen.

[Koiruuksia]

Okei, erehdyin, kiitos, kun korjasit koiran nimen.

Ei ollut tarkoitus olla korjaus. Arvelit koiran olevan Reino ja kerroin että se on Aino

Kasanukkujat

[Koiruuksia]

Kuvia aamulta

[Mea]

Ihania taas kerran! Viimeinen on oikea postikorttikuva.

[Tiibetinhelmi]

Kyllä on! Taatusti koiratkin nauttivat auringosta ja hyvästä ilmasta, niin kauan kun ei ole liian kuuma.