Henkilökuntaa paikalla?

[Umac]

"Hau"!
Ok, haluat ulos. Avaan takaoven. Suljen oven, seurailen ikkunasta mitä mielessä.
Puuvaraston päätyyn istumaan, aurinko paistaa siihen. Silmät sirrillään haistellaan ilmaan.
Menen takaterassille ja esittelen etäältä peiton ja kerron, että se on tuossa seinän vieressä, myös auringossa. Jos kiinnostaa.

Joo ei kiinnosta.
Suljen oven. Tulen keittiöön. Hetki menee.
"Hau"!
Menen takaovelle, siellä ollaan valmiina tulemaan sisälle. Kehun ja kävelen keittiöön palkatakseni. Ei tule perässä.
Vilkaisen. Äänetön ilme naamalla: "etsä voisi tulla mun kanssa ulos?" Tylsää olla yksin. Vastaan äänellä, että nyt on hommia keittiössä. Mene papan viereen.

Noin 30 sekuntia hiljaisuutta.
"Hau"!
Jahas. Koira pyytää ulos. Avaan oven, taas rauhallisesti puuvaraston päätyyn istumaan. Aurinko paistaa.
Ovi kiinni, palaan keittiöön.
"Hau"! Perkele.
Taas takaovelle, tulee sisälle. Selitän ääni kireänä, että kellään ei ole nyt mahdollista tulla seurustelemaan pihalle. Että "voisitko mennä papan viereen ja olla hiljaa välillä".
Korvat taakse ja hv-ilme naamalla kävelee makkariin. Ei se oikeasti osaa haistatella mutta huomasi aavistuksenomaisen kireyden äänessäni.

Mutta joo henkilökuntaa on paikalla. Huoh.

Ihan hirmu hyvä kun koira osaa tehdä valintoja ja pyytää haluamaansa mutta on se joskus raivostuttavaa myös

[msk]

[Titaanijäärä]

Meille tuli tarhaan johtava kissanluukku takaoveen noin pari viikkoa kissan jälkeen. Henkilökunta kun ei oikein pidemmän päälle jaksanut sitä viiden minuutin välein tapahtuvaa "mäymiu, tahtoo ulos" - "raaps raaps, päästäkää taas sisään" portsarointia...

[Ambba]

Nezumi on ihan superlellitty ja osaa ilmaista näkemyksensä suunnilleen jokaisesta asiasta ja on hyvin tottunut saamaan aina tahtonsa läpi. Olen siis ihan hänen palvelijana täällä.

Meidän naapuri tässä yhtenä päivänä kertoili alueen lenkireiteistä (uskoakseni taka-ajatuksena ettei käveltäisi hänen pihan ohi mutta siinä kulkee ihan yleinen, kunnan pitämä ja melko isokin kävelytie että... itsepä on valinnut asunnon jonka piha rajoittuu siihen tiehen) ja olin vaan että ihan kiva mutta mä en ole valinnut meidän lenkkireittejä 4 vuoteen. Voit toki koittaa kertoa tolle koiralle mutta veikkaan että sitä kiinnostaa ihan yhtä vähän kuin silloin kun minä yritän sille jotain ehdotuksia esittää

Annan näille aina jotkut pienet herkut kun lähden töihin (mitkä Nezumi on tietenkin valinnut kaupasta itse...) niin nykyään uusimpana ideanaan se ei enää ota sitä herkkua mun kädestä vaan valitsee mihin lukuisista pedeistään se aikoo asettua sitä syömään, näyttää mulle sen kuonollaan ja se herkku pitää asetella siihen valmiiksi häntä odottamaan

[Mea]

Minulla meni hermo portsarina toimimiseen, kun ei pystynyt töitä tekemään. Joten... Toimii kuin junan vessa!

[Umac]

Tuo on joo hieno! Mutta emme sellaista tee, välillä se on tuollaista. Onneksi kesällä paljon ovet auki- menoa ja aurinkoiset päivät on auttamatta vähenemässä

Mies meni tuon episodin jälkeen pihalle puita tekemään ja vielä kertaalleen se kokeili istua auringossa mutta sitten meni pilveen. Eiku sisälle taas...

[msk]

Meillä oli edesmennyt kissa Lassi hyvi usein vailla henkilökuntaa ja ilmoitti myös helposti jos "keitossa oli kärpänen" tai ruoka ei ollut muulla tavalla juuri tismalleen sellaista kuin Lassi halusi
Se esimerkiksi saattoi huutaa vessan oven edessä kun ovi oli kiinni. Kun oven avasi, ei se sinne mennyt (ei siellä ollut mitään kissoihin liittyvää) mutta oli tyytyväinen kun ovi ei enää ollut kiinni.

Silloin ei vielä ollut kissanluukkua ja Lassi halusi useimmiten aina sinne missä ei ollut.
Monesti se huusi avaamaan tarhaan johtavan oven ihan vaan siksi rttä halusi tarkistaa että (vaikka hön nyt ei juuri ollut sinne tarhaan menossakaan) voisiko tarhaan mahdolliesti mennä _jos_ haluaisi.

Ruoan kanssa sama. Lassille kelpasi vain yksi tietty jauheliha. Jos se ei aamulla saanut sitä, oli tyrmistys käsin kosketeltava.
Facebookmuistoissa tulee näitä esille säännöllisesti

Lassi oli myös ennen kissanluukun laittamista tehnyt tarhasta sisölle tulosta taidetta;
"Lassihan ei voi tulla ovesta sisälle (varsinkaan kun sitä ei voi pitää selällään etteivät sisällä olevat kissat mene ulos) elleivät kaikki kuun ja tähtien asennot ole prikulleen oikein ja muutkin olosuhteet täydelliset.
Huutelin sitä aikani ja laitoin oven kiinni. Homma toimii niin että kun olen huudellut, niin Lassi alkaa arvokkaasti astella kohti terassia. Se ei todellakaan pidä enää eässäiässä mitään kiirettä.
Kyttään tietenkin siinä suljetun oven takana että milloin Herra Massinen suvaitsee purjehtia terassille.

Kun havannoin Lassin saapuneen terassille, niin raotan ovea. Lassi käy istumaan vähän matkan päähän. Minun kuuluu silloin kutsua sitä vienosti ovenraosta jolloin se hetken mietittyään nousee ja lähtee arvokkaasti astelemaan kohti ovea. Siinä vaiheessa ollaankin jännän äärellä. Mikä tahansa pienikin epäjärjestys tuossa vaiheessa saa Lassin pyörtämään kulkusuuntansa takaisin terassille jonne se jää istumaan.

Olin tyytyväinen, Lassi oli tulossa sisälle. Sen pää tuli ovenrakoon, jes! Kohta on Lassi sisällä!
No eipä ollutkaan koska Ilon piti tietenkin juuri sillä hetkellä tulla kolistelemaan apinanraivolla Oivan teräksistä ruokakuppia joka oli siinä puolen metrin päässä.
Lassi pyörsi kulkusuuntansa pois ovelta ja meni terassille istumaan.

No, Ilolle lähdöt ja ovi takaisin kiinni. Odottelin hetken ja raotin ovea uudelleen samalla kutsuen Lassia niin hunajajaisella äänellä kuin vaan suustani ulos onnistuin saamaan.
Lassi mietti hetkisen ja lähti tulemaan ovea kohti. varmistin ettei yksikään koira ole lähelläkään eikä kytiksellä ole myöskään ulospyrkiviä kissoja.

Lassi lähestyi päättäväisen näköisenä ovea. No nyt tämä onnistuu! Olin voitonriemuinen. Lassi pää oli taas jo ovenraossa kun jostain pimeydestä kahahti se Minjan veretseisauttava kirkuminen.
Ei ole todellista! Lassi tietenkin pyörsi reittinsä ja vetäytyi taas terassille istumaan.
Suljin oven ja menin puuhaamaan muita asioita ja odottamaan täydellistä hetkeä Lassin sisälle tulolle.

Kun siili oli hoidettu pois tontilta, raotin jälleen ovea ja kutsuin Lassia. Tällä kertaa se jopa onnistui pääsemään sisälle ilman keskeytyksiä.


Kun Lassi halusi ulos, ja oven avasi niin se se suinkaan heti mennyt ulos, vaan lähti kulkemaan kohti ruokailhuoneen ruokapöytää (joka on siinö ihan vieressä) ja kiersi pöydän hitaasi kävellen. Sitten se käveli ulos.


Sama oli ruoan kanssa. Kun Lassi tuli aamulla sisälle, se jatkoi matkaa rauhallisesti kävellen ruokintapaikalle ja siellä oli syytä olla valmiina juuri sitä oikeanlaista jauhelihaa hänen korkea´-arvoiselle Pappuudelleen. Se myös saattoi paheksuen ilmoittaa että kupissaeri ole jauhelihaa. Ja kun sitä sinne laittoi, niin Lassi katsoi että "Kiitos", mutta ei se sitä syömää mennyt. Ilmoitti vain että siellä ei ole jauhelihaa _Jos_ hänelle sattuisi tulemaan nälkä. Ja oli tyytyväinen kun kuppiin jauhelihaa laitettiin.
Lassi oli kaikesta huolimatta ihana kissa ja ottaisin sen takaksin miettimättä sekuntiakaan.

[Darre]

Kaksi vanhempaa mitteliä ovat varsin tyytyväisiä, mutta Hukka 4 v. ilmoittaa kyllä heti, jos palvelun laatu ei ole riittävä. Esim. jos ruoka ei ilmesty kuppiin riittävän nopeasti tai on vääränlaista (jolloin mulkoillaan epäluuloisesti vuorotellen kuppia ja minua) tai vesikuppi on päässyt tyhjentämään. Mieleisten puruluiden, mielellään kanapäällysteisten antamisessa ei myöskään saa kitsastella. Rally-tokotreeneissäkin Hukka osaa palkkaneuvottelut viimeisen päälle.

Pihaa meillä ei ole, mutta parvekkeelle Hukka haluaa ja ajoitus on yleensä täydellinen Eli kun on tultu lenkiltä, olen ruokkinut koirat, antanut puruluut, katsonut itselleni jotain syötävää, istunut sohvalle ja avannut telkkarin, niin makkarista parvekkeen ovelta kuuluu vaativa ”vuh” Välillä kyllästyn toimimaan portsarina ja ilmoitan koiralle, että parvekkeella ravaaminen loppuu tältä erää, jolloin se murjottaa oven edessä.

[Titaanijäärä]

Jos vanhemmalla katilla on nälkä ja kuppi tyhjä, tai siinä on jotain hänen kissuudelleen (tänään) kelpaamatonta ruokaa, niin tokikaan ei voi vain vaatia palvelua, vaan marttyyrityyliin tulee vaan pyöriskelemään johonkin jossa se varmasti nähdään ja järsii kaikkea muovista mitä eteen tulee "kun ei tässä talossa kerran muutakaan syödäkseen saa..."

[msk]

[Kissimyyr]

:lol: Meille tuli tarhaan johtava kissanluukku takaoveen noin pari viikkoa kissan jälkeen. Henkilökunta kun ei oikein pidemmän päälle jaksanut sitä viiden minuutin välein tapahtuvaa "mäymiu, tahtoo ulos" - "raaps raaps, päästäkää taas sisään" portsarointia...

I feel You

Kesät on ihan parhautta, kun ikkuna on aina auki. Ja talvet, kun ei sinne pakkaseen viitsi kukaan. Mutta nämä välit, keväällä etätyö keskeytetään siinä 15/h...no mä itse valitsin pelastaa nää kaikki meille

[msk]

Meille kun tuli luukku, niin Lassi Pappa oli kuitenkin satunnaisesti sitä mieltä että henkilökunta on sitä varten, että avaa luukun hänelle.
Aina ei luukunkaan avaus kelvannut, vaan hän halusi mennä ovesta.
Sama oli sisälletulon kanssa.
Lassia ei enää ole mutta sen manttelinperiä Max on, ja Maxilla on vähän samoja piirteitä satunnaisesti.

Joskus kuuluu terassilta surkea naukuminen ja kun menen kokeilemaan, että onko luukku jumittunut niin ettei sisälle pääse (joskus se jumittuu varsinkin kylmillä ilmoilla) niin luukku toimii kyllä, Max vaan haluaa että avaan sille oven.
Sama ulos menossa. Naukuu surkeana luukun edessä. Ja kun menen katsomaan niin luukun toiminnassa ei ole vikaa, Max haluaa vaan sillä kertaa mennä ovesta.

[Kaktus2]

Kun kissamme kuoli, niin miten sattuikin olemaan Hesarin Fingerporissa sinä päivänä juuri tämä sarjis: https://www.hs.fi/fingerpori/car-2000008991454.html

Vaikka itketti, niin kyllä vähän myös nauratti. Fifi oli juuri tuollainen. Takaovella vonguttiin ulospääsyä ja kun palvelija tuli avaamaan, niin sitten vasta alettiin tutkailemaan säätilaa ja miettimään josko menisi ulos vai eikö ehkä sittenkään

Mutta kuten msk sanoi, kaikesta säätämisestä ja vaivasta huolimatta ottaisin kissani takaisin ihan vaikka nyt heti <3

[Iidis79]

Mun marsut on nyt 5kk ja olleet mulla luovutusikäisestä eli noin 4kk.
Jännä miten noillekin alistuu. Illalla avaan jääkaapin, alkaa kauhee kuikutus. Mä sanon "ette saa mitään", "te saitte jo" ja silti kaivelen jotain porkkanan tai kurkun palaa niille. Miksi sitä ihminen ottaakaan elukoita joita sitten palvella mitä nöyrimmin.

[Umac]

Monta muutakin kohtaa on missä surutta pyydetään apua, vuorokauden ajasta riippumatta.
Eli kun pitää päästä peiton alle nukkumaan ja iltaisin aina pitää saada otsarapsutukset, aamulla myös aamuruuan jälkeen.
Jos lämpötila ei miellytä saunassa, kotona tai ulkona. Löyly-tilanne oli noista se mitä emme ensin tulkinneet oikein. Murahdukset luultiin tarkoittavan sitä, että olkaa hiljaa mutta ajan kanssa selvisi, että tarkoittaa "heittäkää löylyä lisää".

[Riikka-Liisa]

Puhuva koira <3 .

Meillä Bela osaa kertoa myös selkeästi mitä haluaa milloinkin. Joskus haluaa ulos ihan vain aurinkoa ottamaan. Sitten joskus on tarve käydä hautaamassa luu/siankorva pihalle. Muutaman viikon päästä muistetaan se marinotunut siankorva ja pyydetään ulos, jotta käydään kaivamassa se ylös ja pyydetään sisälle syömään sitä.
Osataan kertoa koska olisi hyvä saada ruoka tai päästä sohvalle makaamaan (sohvalle saa mennä vain jos on oma viltti sohvalla). Kaikkeen kertomiseen riittää yksi oikealla äänenpainolla sanottu HAU.

Täysin lellitty pusipusi koira <3

[Umac]

Instassa on ainakin yksi suomalainen nuori nainen ja koiransa esillä, heillä käytössä kommunikaatiomatto. Oletteko nähneet?
Lattialla on painonapillinen pehmeä matto ja koira siis painelee itse sinne nauhoitettuja asioita. Ainakin "rapsutuksia", "ulos" ja "herkku" on käytössä.
Hitsi kun en muista osoitetta!

[Mea]

^ Muistan nähneeni myös. Ymmärsi koira oikeasti tai ei, niin ainakin uskomattoman suloista!

[Wiira]

Kissan raksukuppi on koirien takia kissankolollisessa paikassa. Täytän kipon viikon välein, muulloin en edes vilkaise sitä. Joskus raksukuppi tyhjenee nopeammin, varsinkin jos tarjottu märkäruoka ei vastaakaan sen päivän ruokatoivetta. Kissa ilmoittaa raksukupin tyhjenemisestä heittäytymällä todella hellyydenkipeäksi. Se punkee syliin, kiehnää jaloissa ja tepastelee kannoila. Minulla voi mennä päiväkin ennen kuin tajuan, mitä kissa koittaa viestiä. Onneksi kissa tuntee henkilökuntansa hidasjärkisyyden ja aloittaa näytöksensä hyvissä ajoin