Ok, haluat ulos. Avaan takaoven. Suljen oven, seurailen ikkunasta mitä mielessä.
Puuvaraston päätyyn istumaan, aurinko paistaa siihen. Silmät sirrillään haistellaan ilmaan.
Menen takaterassille ja esittelen etäältä peiton ja kerron, että se on tuossa seinän vieressä, myös auringossa. Jos kiinnostaa.
Joo ei kiinnosta.
Suljen oven. Tulen keittiöön. Hetki menee.
"Hau"!
Menen takaovelle, siellä ollaan valmiina tulemaan sisälle. Kehun ja kävelen keittiöön palkatakseni. Ei tule perässä.
Vilkaisen. Äänetön ilme naamalla: "etsä voisi tulla mun kanssa ulos?" Tylsää olla yksin. Vastaan äänellä, että nyt on hommia keittiössä. Mene papan viereen.
Noin 30 sekuntia hiljaisuutta.
"Hau"!
Jahas. Koira pyytää ulos. Avaan oven, taas rauhallisesti puuvaraston päätyyn istumaan. Aurinko paistaa.
Ovi kiinni, palaan keittiöön.
"Hau"! Perkele.
Taas takaovelle, tulee sisälle. Selitän ääni kireänä, että kellään ei ole nyt mahdollista tulla seurustelemaan pihalle. Että "voisitko mennä papan viereen ja olla hiljaa välillä".
Korvat taakse ja hv-ilme naamalla kävelee makkariin. Ei se oikeasti osaa haistatella mutta huomasi aavistuksenomaisen kireyden äänessäni.
Mutta joo henkilökuntaa on paikalla. Huoh.
Ihan hirmu hyvä kun koira osaa tehdä valintoja ja pyytää haluamaansa mutta on se joskus raivostuttavaa myös

