Krooninen pentukuume

Yleistä pulinaa lemmikeistä.

Valvojat: Biarritz, ViaNocturna, Suska

Re: Krooninen pentukuume

ViestiKirjoittaja Nelth » 15.09.2022 22:33

Dsamanka kirjoitti:Kun seuraa facea ja ig:tä niin sinne laittaa tosiaan helposti vain kaikki onnistumiset ja kivat hetket. Sitten ne "arkiset paskat" jää kertomatta. Kun treenit menivät tällä kertaa aivan penkin alle. Kun koira rähjäsi lenkillä jokaiselle ohikulkijalle. Kun se lähtikin jäniksen perään, eikä tullut kutsusta luokse. Kun olit itse töiden jälkeen väsynyt ja koiran lenkki jäi sinä päivänä lyhyeksi. Näitä jokaisen elämään kuuluvia, ei niin hohdokkaita hetkiä. Asioita, joiden pitäisi olla ihan normaaleita, mutta somen täydellisiä tilejä seuratessa se saattaa välillä unohtua. :|

Tai vaikka koiran sairastuminen. Been there, done that. (Kahteenkin otteeseen jo, mikä on aika paljon kolmen koiran otannalla...) Varsinkin jälkimmäisellä kerralla lähti aika iso pino seurattavia profiileja ja ryhmiä somesta, sillä en jaksanut katsella yksinomaan joka viikonloppuisia näyttelyhehkutuksia, väittelyitä oikeasta trimmaustyylistä yms., kun itse mietti lähinnä onko kohta taas koiraa köyhempi. Tosin silloin tuli onneksi huomattua, että myös niitä monipuolisemmin ja ehkä rehellisemmin koira-arkeaan jakavia tilejä löytyy. Vähemmistöstä toki, mutta väittäisin, että enemmän kuin vielä joitakin vuosia sitten.
Nelth
 
Viestit: 121
Liittynyt: 31.07.2022 19:52

Re: Krooninen pentukuume

ViestiKirjoittaja Umac » 16.09.2022 03:42

Minusta tuo kaikki on ihan yleistä someharhaa! Some muodostaa täysin yksipuolisen kuvan elämästä ja jos ei ole esim. itsellä kokemusta vaikka siitä koiranpidosta niin herkästi sitä "näkee" vain somessa kerrotun.
Sitten käänteisenä: kun kerrot asiat rehellisesti, saat kimppuusi ties kenet. Jollain on aina mielipide koiran eläinlääkärimaksuista, eettisyydestä, koirasta jne. Nämä siis esimerkkeinä.
Jos ei satu olemaan teflon-pintainen vanhempi kaiken nähnyt ja kuullut jota ei kosketa mikään niin harva niitä haluaa jakaa ja ottaa ryöpytykset päälle.
Sama lasten, parisuhteen jne. kanssa, koko elämänkirjon.
Ja kasvattajathan tienaa tonneja helposti! Eiku...eli just se harha ja "tieto" mikä siinä omassa päässä on. Se on vain useimmilla liian kapea ja kehittymätön ja jokainen ei voi tietää kaikkea kaikesta.

Minulle esim. koiranpennun tulo on kuin lapsen tulo, siinä alun vaativuudessa siis. Sen aika jää lyhyemmäksi, sen ns. väsymyksen, huolen ja hoidon, koira on usein ns. tolkun otus 2-3v viimeistään, lapset ei niin nopeasti. Sehän on myös itseaiheutettu kurimus, haluan yhteiskuntakelpoisen ja "helpon" koiran seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi noin. Ja kun rotuvalinnat on näitä läskipäitä niin jotain on sen eteen myös tehtävä ja tekeminen alkaa kotiin tulosta. Tosin mielestäni jokainen koira ansaitsee perusasiat ja -eväät elämäänsä, koosta ja roturyhmästä välittämättä.
Jos elämä ei sinua ravistele...
(Harri Gustafsberg)
Umac
 
Viestit: 9292
Liittynyt: 30.07.2022 14:36
Paikkakunta: Vantaa

Re: Krooninen pentukuume

ViestiKirjoittaja msk » 16.09.2022 05:51

Ymmärrän pointtinne, mutta olen eri mieltä. Tai paremminkin, mulla on erilaiset kokemukset asiasta,
Mulla on facekavereina ihmisiä jotka tunnen vuosien takaa. Muutamaa lukuunottamatta ihmisiä jotka olen tavannut. Muissa vastaavissa sosiaalisissa medioissa en ole.
Suuri osa on rottweilerihmisiä, melkein kaikki koiraihmisiä. Kirjoitukseni eivät ole julkisia, ne ovat näkyvillä vain kaverelleni.
Poikkeuksena jotkut katoamisilmoitukset ja vastaavat jotka jaan julkisena.

Tässä facekaveripiirissä jaetaan kyllä ihan kaikki koiranomistamiseen liittyvät tunteet, puolin ja toisin, Ilot, surut, onnistumiset ja eoäonnistumiset. Koirien sairastumiset, toipumiset ja myös menehtymiset.
Sisäsiisteysongelmat, mitä näitä nyt on.
Välillä kirjoitetaan humoristisesti jos asiassa jotain sellaista voi löytyä. Monesti löytyy. Jos ei löydy niin sitten kirjoitetaan sillä hetkellä ky*pä otsassa.

Ihan itseni kannalta, pyrin jättämään ns. "jatkuvan valituksen pois" koska en halua ensinnäkään keskittyä sellaisiin asioihin enkä saada sellaisia asioita muistoihini tupsahtamaa esille joskus vuosien päästä.
Tällaisia asioita onneksi onkin vähemmän koiriin ja kissoihin liittyen. En myöskään ihan tietoisesti halua antaa negatiivisiksi kokemilleni asioille valtaa elämässäni yhtään enempää kuin on ns. pakollista.

Tapanani on myös suhtautua vakaviinkin asioihin jonkin asteisella huumorilla jos se vaan on mahdollista.
En yritä esittää elämääni ikuisena vaaleanpunaisena hattarana ja tai bling blingiä koska eihän se sellaista ole. Kaukana siitä. Se on ihan normaalia (tai ei varmaan edes normaalia vaan monessa suhteessa esimerkiksi vakavien sairauksien vuoksi huonompaa kuin monilla)
Kaikki tunteeu kuuluvat elämään ja välillä vetuttaa aivan armottomasti syystä tai toisesta. Yleensä toisesta, eli asia ei liity eläimiin.
Mutta en halua keskittyä elämässäni näihin asioihin, en halua pitää niitä kirjoitusteni pääytimenä. Se ei tarkoita sitä että sivuuttaisin ne tai yrittäisin esittää että niitä ei ole.

Syy miksi keskityn mielummin iloisiin asioihin, on ihan itsekäs. Haluan yleensäkin elämässä keskittyä mielummin niihin asioihin jotka ovat hyvin, jotka ovat kivoja ja kauniitakin. Niitäkin asoita on kaikissa päivissä (edes vähän vaikka joskus voi olla aika mahdotonta huomata jonkun synkän pilven alta) ja luovat kokemuksen "ihan kivasta arjesta" ei "paskasta arjesta."
Kaikki tunteet kuuluvat elämään, mutta jokainen voi valita minkälaisille tunteille haluaa antaa eniten valtaa. Haluan tietoisesti valita keskittyväni mieluummin niihin iloisempiin asioihin, positiivisemiin tunteisiin.
Ei se poista niitä ikävämpiä asioita, niitä on myös yleensä koko ajan, ja lisää pukkaa, niitä tapahtuu kaikille. En vaan halua keskittyä niihin. Se ei tarkoita että vaan työntäisin ne pois ja kuvittelisin että niitä ei ole. Ne ovat, ja ne käsitellään mutta niihin ei keskitytä elämässä.
Toivottavasti joku saa kiinni siitä mitä yritän tuoda esille.

Mulla on nyt eilen 20 viikkoa täyttävä rwu pentu josta olen luonnollisesti kirjoittanut facessa paljonkin.
Koira on erilainen kuin yksikään aikaisempi rottweilerini ja sen vuoksi siinä on ollut ja tulee olemaan miettimistä että miten sen kanssa fiksuimmin etenee että siitä saa hyväkäytoksisen aikuisen (todennäköisesti hyvin suurikokoisen) rotunsa edustajan.

Kävimme eilen Reinon kanssa punnituksella kyläeläinlääkärin luona.
KIrjoitin asiasta Faceen myös, ja blogiin:

"Reino Repanderos, maailman pahin (ja ihanin) Jäärä ja "Joo joo, mitä sä keuhkoat siinä", "No olisit heti sanonut", tänään 20 viikkoa ja 25,5 kg.

On myös aloittanut remmirähjäämisen alkeet, päätti aloittaa ne kun astuimme eläinlääkärin odotushuoneeseen ja siellä oli KOIRA.
Reinoa pienempi, musta ja aivan hiljainen ja rauhallinen.

Reino se päätti näyttää mistä on pienet Reinot tehty ja karjui häntä sojona karmit kaulassa kunnes totesin sille että "Nyt hiljaa ja vaakaan siitä!"
Sitten Reino onneksi istuikin kilttinä poikana hiljaa siinä punnittavana ja sen jälkeen lähdimme myös pois eikä Reino päästänyt enää ääntäkään.

Sen verran piti pullistella kuitenkin että törmäsi mahtavuudessaan häntä sojona eteenpäin kävellessään ja taaksepäin (näytti vissiin julmaa silmää sille rauhalliselle pienemmälle koiralle) katsoessaan ovenkarmiin jolloin minä kompastuin Reinoon ja poistumisemme eläinlääkärin vastaanotolta oli kaukana hallitusta ja coolista.
Poistuimme kuitenkin molemmat omin jaloin kävellen vaikka pientä säätöä saattoi olla.

Olin varannut oikein makkaraa anorakin taskuun että käynti olisi Reinolle miellyttävä ja leppoisa. Sai se yhden makkaran ja hienot kehut kun istui paikallaan että saatiin vaakalukema ❤
Muuten ei oikein tullut tilaisuutta mielikuvan mukaisesti antaa makkaraa siellä eläinlääkärillä hienosti ja rauhallisesti käyttäytyvälle Reinolle koska sellaista ei siellä näkynyt.

Olin ajatellut, että kävisimme samalla reissulla hieman kävelyllä kylällä. Mutta olikin alkanut satamaan kaatamalla joten suoriuduimme puolijuoksua autoon.
Omalla pihalla Reino kävi äkkiä kakalla ja sitten sisälle sieltä kaatosateesta.
Syötin makkarat Reinolle etuteisessä että eivät jää anorakin taskuun homehtumaan.
Kannattaa aina suunnitella reissut etukäteen niin ei mene säätämiseksi
" :mrgreen:

typoja
Viimeksi muokannut msk päivämäärä 18.09.2022 11:12, muokattu yhteensä 2 kertaa
You don´t have a soul.
You are a Soul,
you have a body.

C.S Lewis
msk
Ketomummo
 
Viestit: 3782
Liittynyt: 30.07.2022 16:34

Re: Krooninen pentukuume

ViestiKirjoittaja Helmi* » 16.09.2022 11:39

^Tosi kivasti olet kirjoittanut tuosta eläinlääkärillä käynnistä, voin ihan nähdä miten siellä meni! Ja olen aivan samaa mieltä positiivisten asioiden esille tuomisesta ja negatiivisten painamisesta hivenen taka-alalle.
Helmi*
 
Viestit: 636
Liittynyt: 30.07.2022 18:32
Paikkakunta: Pyttis

Re: Krooninen pentukuume

ViestiKirjoittaja Jasmike » 16.09.2022 16:28

Onpas muuten Kennelliiton pentulistalla taas pitkät rivit pentuja myynnissä! Kiivain pentubuumi näyttäisi ilmeisesti olevan nyt siis ohi. Koronavuosinahan lista oli olemattoman lyhyt ympäri vuoden, ja monien suosittujen roturyhmien alla oli pitkään pelkkää tyhjää.

Lis. Miksi en löydä Kennelliiton sivuilta sellasta taulukkoa joka tapaa olla vuoden ekassa Koiramme-lehdessä, missä on eri rotujen rekisteröintimäärät n. 7-8 edellisvuoden ajalta? Olisi mielenkiintoista tutkailla eri rotujen rekisteröintimääriä ennen koronaa ja koronan aikana, mutta tammikuun lehti on mennyt aikapäiviä sitten kierrätykseen. Sattuisiko joku löytää sellaista taulukkoa jostain päin nettiä? :)
Jasmike
 
Viestit: 301
Liittynyt: 03.08.2022 12:01

Re: Krooninen pentukuume

ViestiKirjoittaja aavikkohusky » 17.09.2022 18:54

Nelth kirjoitti:
Dsamanka kirjoitti:Kun seuraa facea ja ig:tä niin sinne laittaa tosiaan helposti vain kaikki onnistumiset ja kivat hetket. Sitten ne "arkiset paskat" jää kertomatta. Kun treenit menivät tällä kertaa aivan penkin alle. Kun koira rähjäsi lenkillä jokaiselle ohikulkijalle. Kun se lähtikin jäniksen perään, eikä tullut kutsusta luokse. Kun olit itse töiden jälkeen väsynyt ja koiran lenkki jäi sinä päivänä lyhyeksi. Näitä jokaisen elämään kuuluvia, ei niin hohdokkaita hetkiä. Asioita, joiden pitäisi olla ihan normaaleita, mutta somen täydellisiä tilejä seuratessa se saattaa välillä unohtua. :|

Tai vaikka koiran sairastuminen. Been there, done that. (Kahteenkin otteeseen jo, mikä on aika paljon kolmen koiran otannalla...) Varsinkin jälkimmäisellä kerralla lähti aika iso pino seurattavia profiileja ja ryhmiä somesta, sillä en jaksanut katsella yksinomaan joka viikonloppuisia näyttelyhehkutuksia, väittelyitä oikeasta trimmaustyylistä yms., kun itse mietti lähinnä onko kohta taas koiraa köyhempi. Tosin silloin tuli onneksi huomattua, että myös niitä monipuolisemmin ja ehkä rehellisemmin koira-arkeaan jakavia tilejä löytyy. Vähemmistöstä toki, mutta väittäisin, että enemmän kuin vielä joitakin vuosia sitten.


Ehdottomasti pahin mulle on nykyisen pennun kasvattajaryhmä facessa. Voi huoh. Pelkkää kiiltokuvaa ja hehkutusta eikä kukaan uskalla sanoa mitään negatiivista. Sellaisina päivinä ku yö on mennyt syöksyripulan merkeissä tai kakara sekoillu hihnasa kuin mikäkin idiootti tai katot et ttu parketti kupruilee kusilammikoiden seurauksena ne pentusisarusten onnea ja suloa hehkuttavat kuvasetit saattaa hiukka tympäistä. Välillä näkee kyl muualla somessa kuvia täystuhoista, ne on sit se toinen ääripää. Arkinen paska on mulle noita kusilammikoita ja remmissä sekoiluja ym.

MSK on siinä oikeassa et järkevämpäähän se olisi keskittyä positiiviseen negatiivisuuden sijaan. Jos kykenee. Huonosti nukutun yön ja paskarallin ja pennun perseilyjen seassa en aina kykene. Musta pennut on parhaita silleen, että ne on jonkun kaverin - voi papsuttaa ja lässyttää, mut joku muu siivoaa sotkut :lol:
Paras koira on musta n. 5v, joka osaa jo kaiken mitä mä haluan sen osaavan.
aavikkohusky
 
Viestit: 11
Liittynyt: 31.07.2022 09:00

Re: Krooninen pentukuume

ViestiKirjoittaja Umac » 17.09.2022 18:55

Jasmike kirjoitti:Lis. Miksi en löydä Kennelliiton sivuilta sellasta taulukkoa joka tapaa olla vuoden ekassa Koiramme-lehdessä, missä on eri rotujen rekisteröintimäärät n. 7-8 edellisvuoden ajalta? Olisi mielenkiintoista tutkailla eri rotujen rekisteröintimääriä ennen koronaa ja koronan aikana, mutta tammikuun lehti on mennyt aikapäiviä sitten kierrätykseen. Sattuisiko joku löytää sellaista taulukkoa jostain päin nettiä? :)

Katsoitko KoiraNetin siis? Sieltä saa per rotu tai taulukkoa, jos oikein muistan?

==> muoks, eli valitsemalla ensin jonkun ryhmän ja rodun (vihreällä ympyröity) ja sitten painamalla rekisteröinnit (punainen nuoli)
Kuva
Jos elämä ei sinua ravistele...
(Harri Gustafsberg)
Umac
 
Viestit: 9292
Liittynyt: 30.07.2022 14:36
Paikkakunta: Vantaa

Re: Krooninen pentukuume

ViestiKirjoittaja Iidis79 » 17.09.2022 21:23

Henkilökohtaisessa somessa ihmisillä onkin varmaan enemmän positiivisia asioita lemmikeistään, ainakin ne mitä jaetaan laajemmalle yleisölle. Mut facen elukka ryhmät tuppaa täyttymään kuolema ilmoituksista ja kyselystä eri vaivoihin, jolloin jonkin lemmikin tai rodun ominaisuuksista voi saada hyvin negatiivisen kuvan.
Iidis79
 
Viestit: 3003
Liittynyt: 01.08.2022 09:16
Paikkakunta: Lahti

Re: Krooninen pentukuume

ViestiKirjoittaja Iidis79 » 17.09.2022 21:38

Mä pelkään etten tule saamaan koiraa vielä pitkään aikaan. Etsin töitä ja voi olla et joudun muuttamaan työn perässä ja ennen kun on asettanut kodiksi ja riippuen työvuoroista yms. Rahan säästäminen koiraan ja kaikkeen. :? :(
Iidis79
 
Viestit: 3003
Liittynyt: 01.08.2022 09:16
Paikkakunta: Lahti

Re: Krooninen pentukuume

ViestiKirjoittaja msk » 18.09.2022 08:46

aavikkohusky kirjoitti:MSK on siinä oikeassa et järkevämpäähän se olisi keskittyä positiiviseen negatiivisuuden sijaan. Jos kykenee. Huonosti nukutun yön ja paskarallin ja pennun perseilyjen seassa en aina kykene.


Kuten sanoin, sisäsiisteyden totaalinen puute, myös pennun kohdalla on asia jota en oikein jaksa.
Ja jos elämä olisi jostain syystä "pelkkää pennunpaskojen ja kusien siivoamista" niin olisihan se aivan syvältä. Tuskinpa riittäisi kamalasti positiivisia ajatuksia kovin usein.

Omalla kohdalla onneksi on asuinolosuhteet mahdollistaneet jo kauan sen. että ei ole tarvinnut ottaa edes mattoja lattioilta, kunhan on vaan vienyt pennun riittävän usein pihalle.
Pennut ovat alkaneet nukkumaan koko yötkin ilman että olen herännyt siihen etä pentu on hereillä ja vienut sen pihalle käymään.
Olen siis päässyt helpolla, sen lisäksi että olen alussa vienyt pentua ulos sen hereillä ollessa 15 minuutin välein (tai ollut sen kanssa paljon pihalla) ja aina kun se on leikkinyt, herännyt tai syönyt. Ihan on ollut puhelin hälyttämässä. Eli aika lailla koko ajan. Onneksi pikkupennut kuitenkin nukkuvatkin paljon. Tämän nykyisen pennunkin kanssa olen odotellut monta kertaa että heräisi ja pääsisi viemään sitä ulos ja puuhailemaan jotain.

Tottakai pennun kanssa on raskaampaa kuin aikuisen koiran kanssa.
Mutta eikös se nyt ole jo tiedossa siinä vaiheessa kun pentua eds harkitsee.
Joudun ainakin itse aina ja joka kerta edes pentua harkitsemaan alkaessani miettimään että onko aikaa, onko elämäntilanne sellainen että pentu voi tulla, jaksanko, mikä mahtaa olla terveystilanne itselläni jne jne.
Ja jos pentu tulee, tietää se yleensä ainaki jonkinverran huonommin nukuttuja öitä ja paljon, paljon muutakin "lisärasitetta" ja enemmän puuhaa verrattuna aikuisiin koiriin.
Olen mäkin tämän pennun (ja tämän terveystilanteeni) kanssa joskus huomannut ajattelevani että jos pentua eli olisi, miten paljon helpompaa nyt olisi.
Olen väsyneenä miettinyt, että olisipa ollut helpompaa kun en olisi ottanut. No totta hitossa olisi ollut helpompaa :mrgreen:

Mutta onhan toi nyt kuitenkin aivan mainio tyyppi, on tuonut niin paljon iloa ja hauskuutta elämään myös, ja kasvaa ja "järkevöityy" koko ajan.
Ja sitten on sekin hyvä puoli että ilman pentua olisin aika varmasti jäänyt sängyn ja/tai sohvan pohjalle surkuttelemaan surkeaa kohtaloani (rakkaan koiran poismenoa ja) kun nyt tällainenkin uusi vakava sairaus vielä piti tulla.
Nyt on pennun kanssa ollut puuhaa ja liikettä ja aktiviteettia niin että en ole kamalasti ehtinyt tätä uutta kurjuuttani miettimään.
Ja olen ollut liikkeessä mikä on sairaudenkin kannalta hyvä asia.

Ja onneksi pentuaika ei kestä loputtomiin :D
You don´t have a soul.
You are a Soul,
you have a body.

C.S Lewis
msk
Ketomummo
 
Viestit: 3782
Liittynyt: 30.07.2022 16:34

Re: Krooninen pentukuume

ViestiKirjoittaja msk » 18.09.2022 13:05

aavikkohusky kirjoitti:
Ehdottomasti pahin mulle on nykyisen pennun kasvattajaryhmä facessa. Voi huoh. Pelkkää kiiltokuvaa ja hehkutusta eikä kukaan uskalla sanoa mitään negatiivista. Sellaisina päivinä ku yö on mennyt syöksyripulan merkeissä tai kakara sekoillu hihnasa kuin mikäkin idiootti tai katot et ttu parketti kupruilee kusilammikoiden seurauksena ne pentusisarusten onnea ja suloa hehkuttavat kuvasetit saattaa hiukka tympäistä. Välillä näkee kyl muualla somessa kuvia täystuhoista, ne on sit se toinen ääripää. Arkinen paska on mulle noita kusilammikoita ja remmissä sekoiluja ym.


Jestas :o

Mielestäni ihan parasta on justiinsa se kun voi (vaikka ei juuri sillä hetkellä kamalasti naurattaisikaan) jakaa näitä pentuarjen ihanuuksia muiden "kanssakärsijöiden" kanssa :mrgreen:
Yhdellä ihan toisella puolella suomen asuvalla kaverilla on täsmälleen samana päivänä syntynyt pentu (ei ole sama pentue kuitenkaan) ja hänen kanssaan on oikein hauskaa vertailla pentujen pöllöilyjä :mrgreen:
Ja jutella pentuarjen satunnaisesta raadollisuudesta. :D


Meillä ei tuon rwu:n kasvattajan pentuesivut facessa ole kovinkaan aktiiviset, mutta kyllä sielläkin on ihan rehellisesti ihmiset kirjoittaneet asioista ja tuntemuksista.
Minäkin olen kirjoittanut. Meinasi oikeasti katketa verisuoni päästä (kuten olen jo maininnut niin tämä pentu on ohjaajakova ja varsin itsenäinen muutenkin) ekalla yhteisellä remmilenkillä tuon pennun kanssa.
Sen jälkeen on tehty hikipäässä töitä ja homma sujuu jo ilman mitään ongelmia mutta tuolloin ei sujunut, ei todellakaan.

Tuollaista pentuahan mulla ei ole koko tämän yli 40 vuoden ainaka ollut joten en tosiaan meinannut uskoa silmiäni kun mikään asiasta (remmissä päättömänä sinkoilussa ja kaikenlaisessa mahdollisessa ja mahdottomassa riehumisessa) huomauttaminen ei tuonut minkäänlaista tulosta. Ihan kuin en olisi sanonut yhtään mitään.
Miehen oli pakko ottaa pennun hihna koska minä en (vakava sairaus) kertakaikkiaan siinä tilanteessa jaksanut pidellä sitä kun se veti joka paikkaan ja sinkoili kuin keilapallon ja norsun kokoisen vesipuhvelin sekoitus.


Kenellä oli kivointa? :mrgreen: (nyt jo naurattaa, silloin ei naurattanut, päinvastoin)
Kuva

Blogista;
Oltiin koko lauman kanssa vähän kävelyllä.

Kenellä mahtoi olla kivointa?
Oli varmaan myös ainoa jolla edes oli kivaa.
Ja sama tyyppi jätti myös korvat kotiin. Jestas mikä vesipuhveli.
(sanonta: Vetää kuin vesipuhveli)
Tässä onkin meillä ( = minulla) Reinon kanssa seuraava työmaa.
Yksinään kulkee oikein siivosti, mitä enemmän on muita omia koiria mukana, sen kamalammin Reino vetää. Eikä muuten ole mikään pehmeäluonteinen koira. Ihan turha oli huomautella.
Olisi ihan yhtä hyvin voinut kiinnittää taluttimen betoniporsaaseen ja odottaa jotain reaktiota.

Ei pysynyt nahoissaan, piti päästä koko ajan joka paikkaan ja mielellään olla siellä jo.
Ja kun korvat tosiaan olivat ilmeisesti unohtuneet lähtötohinassa kotiin niin eiväthän ne voineet mitään kuulla niin kaukaa. Ihan koko ajan ei jaksanut naurattaa.
Mutta onpahan nyt "vikalista" selvillä yhteiseen hihnalenkkeilyyn liittyen :mrgreen:

Meillä oli sanonta (kun odottelimme Reinoa kotiin) että: "Ei meidän Reino." (vitsailtiin että eihän nyt Reino mitään töllön töitä koskaan tekisi)
Nyt voisi kysyä että kenen koira kulkee kauniisti hihnassa?
Vastaus: "Ei (ainakaan) meidän Reino." :mrgreen:
You don´t have a soul.
You are a Soul,
you have a body.

C.S Lewis
msk
Ketomummo
 
Viestit: 3782
Liittynyt: 30.07.2022 16:34

Re: Krooninen pentukuume

ViestiKirjoittaja Jasmike » 18.09.2022 20:42

Umac, kiitos paljon! :) Siinähän ne olivatkin ihan helposti saatavilla! En ymmärrä miten ne eivät muka aiemmin avautuneet samasta painikkeesta :D Olen ilmeisesti painanut jotenkin vierestä tms, hyvä minä.. :lol:
Jasmike
 
Viestit: 301
Liittynyt: 03.08.2022 12:01

Re: Krooninen pentukuume

ViestiKirjoittaja Umac » 19.09.2022 03:34

Juu, ei se ollut varmaa minultakaan. Jouduin kokeilemaan!
Jos elämä ei sinua ravistele...
(Harri Gustafsberg)
Umac
 
Viestit: 9292
Liittynyt: 30.07.2022 14:36
Paikkakunta: Vantaa

Re: Krooninen pentukuume

ViestiKirjoittaja MJK » 19.09.2022 08:42

Sen jälkeen on tehty hikipäässä töitä ja homma sujuu jo ilman mitään ongelmia mutta tuolloin ei sujunut, ei todellakaan.


Millä tekniikalla olet opettanut?
MJK
 
Viestit: 498
Liittynyt: 01.08.2022 08:03

Re: Krooninen pentukuume

ViestiKirjoittaja msk » 19.09.2022 10:36

MJK kirjoitti:
Sen jälkeen on tehty hikipäässä töitä ja homma sujuu jo ilman mitään ongelmia mutta tuolloin ei sujunut, ei todellakaan.


Millä tekniikalla olet opettanut?


Keinot koiran mukaan.

Kun kyseessä on suureksi ja voimakkaaksi kasvava ja potentiaalisesti huonosti hallinnassa olevana jopa ympäristölleen vaarallinen rotu ja tällaisen rodun pentu joka on ohjaajakova ja hyvin itsenäinen niin eipä siihen ihan kamalasti tekniikoita jää jäljelle.

Perusideahan on kaikissa tekniikoissa se, että päästään palkitsemaan pentua siitä kun se kulkee kauniisti. Se, miten siihen tilanteeseen päästään riippuu ihan pennusta.
Tässä tapauksessa piti yksinkertaisesti tehdä pennun luonteelle riittävällä volyymillä selväksi että vetäminen EI ole ollenkaan ok. -> jotta päästään palkkaamaan siitä kun se ei vedä vaan kulkee kauniisti.
Se palkkaaminen on kaiken A ja O. (ja tietenkin se, että asiassa ollaan järjestelmällisiä ja sinnikkäitä. Kun asia on kielletty niin se todellakin on kielletty. Mamma suuttuu todella paljon joka kerta hihnan kiristymisestä ja sitten ei ole kenelläkään kivaa)

Koira oppii kun sitä palkataan toivotusta toiminnasta. Ihan jokainen koira. Siinä voi sitten olla koirayksilöstä riippuen ohjaajalla miettimistä että miten asia menee juuri sille kyseiselle yksilölle parhaiten perille, että päästään palkkaamaan.
Niin oli tässäkin tapauksessa. Pentu oli lähinnä sen näköinen että: "Ahaa, no olisit heti sanonut."
Toki mulla aina ensisijaisesti ns. lempeät keinot käytössä. Mutta koska hihnassa kauniisti kulkeminen(kaan) ei ole meillä valintakysymys, niin joskus on joutunut turvautumaan vähän napakampiin keinoihin jotta on mennyt perille. Sitten on helppoa kun voi vaan kehua että miten kauniisti se koira kulkeekaan *sydänhymiö*
Vertailun vuoksi, edesmennyt rwu ei varmaan vetänyt hihnassa ikinä elämänsä aikana. Ei sille tarvinnut asiaa erikseen opettaa.

Borriereista varsinkin Peppi oli ihan kamala vetämään jossain vaiheessa. Mutta se on niin herkkä, palveluhaluinen ja sen verran pehmeä että sen kanssa riitti kun vähän toppuutteli ja sitten vaan palkkasi. Oppi ihan muutamalla toistolla mitä mamma haluaa.

Mulla on kaikille koirille sana -Nätisti- ja se tarkoittaa että ollaan siivosti, myös siinä hihnassa.
Tämä pentu kääntyy nykyään välittömästi luokseni hakemaan palkkaa ja kehuja kun se kuulee sanan -nätisti-, tulee oikein iloisesti ja reippaasti.

Tämä on tosiaan yli 40 vuoteen ensimmäinen pentu tätä laatua . Ja joo, tuli vähän yllätyksenä että tällaisiakin on olemassa :mrgreen:
Olin kuullut jotain huhuja mutta ei ollut koskaan omalle kohdalle aikaisemmin sattunut, en oikein uskonut tällaisten olemassaoloon.
Erikoinen typpi monessakin suhteessa. Mutta myös hauska :D

Ja osaa kulkea hihnassa kauniisti. Tähän asiaan ei tarvitse tuon kanssa enää palata. Sanallista muistuttamista vaatii ihan varmasti vielä lukuisia kertoja ,ja runsasta palkkausta vielä monissa tilanteissa varsinkin henkisen kasvun eri vaiheissa mutta perusasia on nyt sille opetettu.
Kuva

Tärkeä lisäys: Kirjoitan tässä nyt ihan vaan tästä omasta pennusta. En neuvo ketään :)
You don´t have a soul.
You are a Soul,
you have a body.

C.S Lewis
msk
Ketomummo
 
Viestit: 3782
Liittynyt: 30.07.2022 16:34

Re: Krooninen pentukuume

ViestiKirjoittaja Umac » 19.09.2022 11:18

Keinot tosiaan koiran mukaan. Pehmeälle staffilleni riitti metallinen kuristuskaulapanta kaulaan. Riittää tänäkin päivänä. Se tuo ilman kuristus-puolta niin kovan paineen koiralle, että sen ei tule mieleen yrittää mitään kuviokelluntaliikkeitä. Se missä tilanteessa sitä käytettiin, oli polvileikkauksen jälkeinen aika jolloin koira _ei saa vetää yhtään_ eikä tehdä mitään bat-loikkia sivulle tms. Eli joskus ihan välineiden vaihto voi tuoda ratkaisun.
Sama koira siis vetää satakiloista isäntäänsä valjaissa aivan sujuvasti ja määrää suunnat jos haluaa ja isäntä antaa sen niin tehdä.

Minunkaan rottikset ei vetäneet koskaan, lähes kaikki staffit vetävät aina joskus ja jossain. Vaikka arki meilläkin sujuu muuten hienosti, minua ei vedetä edes valjaissa.
Ja aina sitä aikuistakin koiraa joutuu joskus muistuttamaan, en sillä.
Jos elämä ei sinua ravistele...
(Harri Gustafsberg)
Umac
 
Viestit: 9292
Liittynyt: 30.07.2022 14:36
Paikkakunta: Vantaa

Re: Krooninen pentukuume

ViestiKirjoittaja msk » 19.09.2022 11:26

Meillä oli Minja kaikista koiristani ikinä innokkain vetäjä ja sitä sai muistutella asiasta aina välillä ihan koko sen elämän.
Joskus lähdinkin sen kanssa ihan tarkoituksella vetolenkille. Sillä oli ns. vetovaljaat ja mulla oli vyötärössä sellainen koiravyö ja siinä joustava liina.
Sai vetää niin paljon kuin sielu sieti.

Kuva
You don´t have a soul.
You are a Soul,
you have a body.

C.S Lewis
msk
Ketomummo
 
Viestit: 3782
Liittynyt: 30.07.2022 16:34

Re: Krooninen pentukuume

ViestiKirjoittaja aavikkohusky » 25.09.2022 17:10

Pikkujäbä vetää hihnassa välillä jonkun verran, välillä kävelee nätisti ja toisinaan saa sit jonkun siepin ja rupee sekoilemaan eli paniikkipoikkoilee ja yrittää päästä irti.
Mä oon todennut vetämisestä et reenataan siitä veks jahka paniikkipoikkoilusta on päästy eroon. Ja yksinään! Mä oon opettanu edellisen silleen, et hihnan kiristyessä jarrutan napakasti "tömps tömps" ja matka jatkuu kunhan hihna löystyy. Vanhempi koira on oppinut tohon liiankin hyvin, eli kun tömpsäytän junnun vetäessä ni vanhempi koettaa löystää hihnaa entisestää. Ja on ihan huolissaan ku akka aina vaan jarruttaa vaikka kuinka yrittää kattoa ettei vaan vetäis.

Nuorison sisäsiisteyskin etenee. Vahinkoja tulee edelleen, mut jos pääsee ulos n tunnin välein päivällä ni aika vähän. Yöllä kestää semmoisen ehkä 5-6h pätkän. Arjessa ei vaan oo aina toi 1, max 2h väli mahdollinen, mut idea on ainakin hallussa.
aavikkohusky
 
Viestit: 11
Liittynyt: 31.07.2022 09:00

Re: Krooninen pentukuume

ViestiKirjoittaja Hovarontti » 14.02.2023 11:42

Krooninen pentu kuume alkaa olla sitä luokkaa, että se on muuttunut hyvinkin akuutiksi, enkä jännitykseltä pysty kohta edes nukkumaan. Ozzyllä oli viime kuussa morsian ja nyt pitäisi melkein viikko vielä jaksaa odottaa näkyykö ultrassa mitään. Tää aika menee niin hitaasti, odotukset ja toiveet on kokealla. Toivottavasti siellä ultrassa olisi pieniä pennun alkuja paljon, tai ainakin muutama :lol: . Peukuttaa saa, en pistä pahakseni :P

Pahinta tässä on se että kun saadaan tietää ultra, niin sitten ehkä pitää alkaa jännittämään ja odottamaan että mahtaneeko sieltä tulla mitä, jos on jotain tullakseen..... kuin tälläsen kestää ja jaksaa?
Vähän höpsähtänyt hoffi mamma
Hovarontti
 
Viestit: 1043
Liittynyt: 03.08.2022 12:04

Re: Krooninen pentukuume

ViestiKirjoittaja msk » 14.02.2023 12:13

Onnea odotukseen!

Mä haluan sheltinpennun. Tai me halutaan. Aina ei saa sitä mitä haluaa.
You don´t have a soul.
You are a Soul,
you have a body.

C.S Lewis
msk
Ketomummo
 
Viestit: 3782
Liittynyt: 30.07.2022 16:34

Re: Krooninen pentukuume

ViestiKirjoittaja Helmi* » 14.02.2023 13:28

Peukutukset Hovarontille! Tiedän, ihan kamala tunne tuo kun odottaa uutisia...
Helmi*
 
Viestit: 636
Liittynyt: 30.07.2022 18:32
Paikkakunta: Pyttis

Re: Krooninen pentukuume

ViestiKirjoittaja Mea » 14.02.2023 13:29

Ooh, pikkukavereita ehkä! <3 Eihän tuollaista odotusta kestä. Tsemppiä!

Itselläni on tietenkin krooninen pentukuume kuten aina. Nöffi! Leonbergi! Tai keksin varmaan sata muutakin. Oih.
Mea
 
Viestit: 7226
Liittynyt: 30.07.2022 16:30

Re: Krooninen pentukuume

ViestiKirjoittaja Mea » 15.02.2023 10:56

Kommentoinpa tähänkin kun aihe osuu, Onnin kasvattajalla olisi Kennelliiton pentulistan mukaan pentuja, luovutus huomenna!! Enhae-enhae-enhae... Noh, on niillä hintaakin, Onni maksoi 1400€ ja nämä nyt 2000€. Aika paljon kultsusta? Sinänsä kyllä toissijainen seikka koska kyse on perheenjäsenestä, maksaahan ihmistenkin adoptio kai kymppitonneja. Onni on aivan superluonne ja terveenä ollut ja aivan ihana. Voih.
Mea
 
Viestit: 7226
Liittynyt: 30.07.2022 16:30

Re: Krooninen pentukuume

ViestiKirjoittaja Thirteen » 17.02.2023 11:24

Arvatkaa, kuka on menossa sunnuntaina vihdoin ja viimein katsomaan labradorinpentuja 8-)
Kohti ääretöntä ja sen yli!
Buzz Lightyear
Thirteen
 
Viestit: 247
Liittynyt: 31.07.2022 20:58

Re: Krooninen pentukuume

ViestiKirjoittaja Hovarontti » 17.02.2023 13:28

^<3 minäkin pääsen jokusen viikon päästä hakemaan vähän esimakua naskali hampaista, kasvattajalle syntyi eilen 12 pentua, nyt ootellaan kovasti maanataista ultraa, onko toinen astutus onnistunut, josta sitten ehkä meille oman koiran jälkeläinen ... jos tulee poikia ....
Vähän höpsähtänyt hoffi mamma
Hovarontti
 
Viestit: 1043
Liittynyt: 03.08.2022 12:04

Re: Krooninen pentukuume

ViestiKirjoittaja Hovarontti » 20.02.2023 14:02

yesh, pentuja tulossa ultran mukaan <3
Vähän höpsähtänyt hoffi mamma
Hovarontti
 
Viestit: 1043
Liittynyt: 03.08.2022 12:04

Re: Krooninen pentukuume

ViestiKirjoittaja Umac » 20.02.2023 16:07

^Hieno juttu!
Jos elämä ei sinua ravistele...
(Harri Gustafsberg)
Umac
 
Viestit: 9292
Liittynyt: 30.07.2022 14:36
Paikkakunta: Vantaa

Re: Krooninen pentukuume

ViestiKirjoittaja Hurtta » 20.02.2023 18:27

Neljättä päivää pentu kotona, että tuli tämäkin ratkaistua.
Reilu kolme viikkoa sitten ei ollut ajatustakaan mistään pennusta, sit olikin yht’äkkiä lento-, laiva- ja junalippua varattuna :D

12vk silkken kyseessä ❤️
Every loaf of bread, is a tragic story of a group of grains that could have become whiskey, but didn’t.
Hurtta
Kukka**ttutäti
 
Viestit: 613
Liittynyt: 30.07.2022 16:04

Re: Krooninen pentukuume

ViestiKirjoittaja aunet » 20.02.2023 18:55

Silkken!!! Eilen just vähän selailin netistä pikaisesti silkeneitä. Laitoin Hurtalle aiemmin kysymyksen koirakuvapalstalle. Onnea pennusta, mistäpä hait jos sopii kysyä?
aunet
 
Viestit: 3017
Liittynyt: 16.08.2022 11:40

Re: Krooninen pentukuume

ViestiKirjoittaja Hurtta » 20.02.2023 19:23

Hän on Norjasta.
Laittaisin kuvia jos muistaisin tunnarin Aijaahan :shock:
Every loaf of bread, is a tragic story of a group of grains that could have become whiskey, but didn’t.
Hurtta
Kukka**ttutäti
 
Viestit: 613
Liittynyt: 30.07.2022 16:04

EdellinenSeuraava

Paluu Lemmikit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 8 vierailijaa

cron