Ymmärrän pointtinne, mutta olen eri mieltä. Tai paremminkin, mulla on erilaiset kokemukset asiasta,
Mulla on facekavereina ihmisiä jotka tunnen vuosien takaa. Muutamaa lukuunottamatta ihmisiä jotka olen tavannut. Muissa vastaavissa sosiaalisissa medioissa en ole.
Suuri osa on rottweilerihmisiä, melkein kaikki koiraihmisiä. Kirjoitukseni eivät ole julkisia, ne ovat näkyvillä vain kaverelleni.
Poikkeuksena jotkut katoamisilmoitukset ja vastaavat jotka jaan julkisena.
Tässä facekaveripiirissä jaetaan kyllä ihan kaikki koiranomistamiseen liittyvät tunteet, puolin ja toisin, Ilot, surut, onnistumiset ja eoäonnistumiset. Koirien sairastumiset, toipumiset ja myös menehtymiset.
Sisäsiisteysongelmat, mitä näitä nyt on.
Välillä kirjoitetaan humoristisesti jos asiassa jotain sellaista voi löytyä. Monesti löytyy. Jos ei löydy niin sitten kirjoitetaan sillä hetkellä ky*pä otsassa.
Ihan itseni kannalta, pyrin jättämään ns. "jatkuvan valituksen pois" koska en halua ensinnäkään keskittyä sellaisiin asioihin enkä saada sellaisia asioita muistoihini tupsahtamaa esille joskus vuosien päästä.
Tällaisia asioita onneksi onkin vähemmän koiriin ja kissoihin liittyen. En myöskään ihan tietoisesti halua antaa negatiivisiksi kokemilleni asioille valtaa elämässäni yhtään enempää kuin on ns. pakollista.
Tapanani on myös suhtautua vakaviinkin asioihin jonkin asteisella huumorilla jos se vaan on mahdollista.
En yritä esittää elämääni ikuisena vaaleanpunaisena hattarana ja tai bling blingiä koska eihän se sellaista ole. Kaukana siitä. Se on ihan normaalia (tai ei varmaan edes normaalia vaan monessa suhteessa esimerkiksi vakavien sairauksien vuoksi huonompaa kuin monilla)
Kaikki tunteeu kuuluvat elämään ja välillä vetuttaa aivan armottomasti syystä tai toisesta. Yleensä toisesta, eli asia ei liity eläimiin.
Mutta en halua keskittyä elämässäni näihin asioihin, en halua pitää niitä kirjoitusteni pääytimenä. Se ei tarkoita sitä että sivuuttaisin ne tai yrittäisin esittää että niitä ei ole.
Syy miksi keskityn mielummin iloisiin asioihin, on ihan itsekäs. Haluan yleensäkin elämässä keskittyä mielummin niihin asioihin jotka ovat hyvin, jotka ovat kivoja ja kauniitakin. Niitäkin asoita on kaikissa päivissä (edes vähän vaikka joskus voi olla aika mahdotonta huomata jonkun synkän pilven alta) ja luovat kokemuksen "ihan kivasta arjesta" ei "paskasta arjesta."
Kaikki tunteet kuuluvat elämään, mutta jokainen voi valita minkälaisille tunteille haluaa antaa eniten valtaa. Haluan tietoisesti valita keskittyväni mieluummin niihin iloisempiin asioihin, positiivisemiin tunteisiin.
Ei se poista niitä ikävämpiä asioita, niitä on myös yleensä koko ajan, ja lisää pukkaa, niitä tapahtuu kaikille. En vaan halua
keskittyä niihin. Se ei tarkoita että vaan työntäisin ne pois ja kuvittelisin että niitä ei ole. Ne ovat, ja ne käsitellään mutta niihin ei keskitytä elämässä.
Toivottavasti joku saa kiinni siitä mitä yritän tuoda esille.
Mulla on nyt eilen 20 viikkoa täyttävä rwu pentu josta olen luonnollisesti kirjoittanut facessa paljonkin.
Koira on erilainen kuin yksikään aikaisempi rottweilerini ja sen vuoksi siinä on ollut ja tulee olemaan miettimistä että miten sen kanssa fiksuimmin etenee että siitä saa hyväkäytoksisen aikuisen (todennäköisesti hyvin suurikokoisen) rotunsa edustajan.
Kävimme eilen Reinon kanssa punnituksella kyläeläinlääkärin luona.
KIrjoitin asiasta Faceen myös, ja blogiin:
"
Reino Repanderos, maailman pahin (ja ihanin) Jäärä ja "Joo joo, mitä sä keuhkoat siinä", "No olisit heti sanonut", tänään 20 viikkoa ja 25,5 kg.
On myös aloittanut remmirähjäämisen alkeet, päätti aloittaa ne kun astuimme eläinlääkärin odotushuoneeseen ja siellä oli KOIRA.
Reinoa pienempi, musta ja aivan hiljainen ja rauhallinen.
Reino se päätti näyttää mistä on pienet Reinot tehty ja karjui häntä sojona karmit kaulassa kunnes totesin sille että "Nyt hiljaa ja vaakaan siitä!"
Sitten Reino onneksi istuikin kilttinä poikana hiljaa siinä punnittavana ja sen jälkeen lähdimme myös pois eikä Reino päästänyt enää ääntäkään.
Sen verran piti pullistella kuitenkin että törmäsi mahtavuudessaan häntä sojona eteenpäin kävellessään ja taaksepäin (näytti vissiin julmaa silmää sille rauhalliselle pienemmälle koiralle) katsoessaan ovenkarmiin jolloin minä kompastuin Reinoon ja poistumisemme eläinlääkärin vastaanotolta oli kaukana hallitusta ja coolista.
Poistuimme kuitenkin molemmat omin jaloin kävellen vaikka pientä säätöä saattoi olla.
Olin varannut oikein makkaraa anorakin taskuun että käynti olisi Reinolle miellyttävä ja leppoisa. Sai se yhden makkaran ja hienot kehut kun istui paikallaan että saatiin vaakalukema ❤
Muuten ei oikein tullut tilaisuutta mielikuvan mukaisesti antaa makkaraa siellä eläinlääkärillä hienosti ja rauhallisesti käyttäytyvälle Reinolle koska sellaista ei siellä näkynyt.
Olin ajatellut, että kävisimme samalla reissulla hieman kävelyllä kylällä. Mutta olikin alkanut satamaan kaatamalla joten suoriuduimme puolijuoksua autoon.
Omalla pihalla Reino kävi äkkiä kakalla ja sitten sisälle sieltä kaatosateesta.
Syötin makkarat Reinolle etuteisessä että eivät jää anorakin taskuun homehtumaan.
Kannattaa aina suunnitella reissut etukäteen niin ei mene säätämiseksi "
typoja
You don´t have a soul.
You are a Soul,
you have a body.
C.S Lewis
