No ei melkein olisi tosiaan pitänyt. Some ei tosiaan ole hyväksi, jos sen ottaa liian tosissaan ja jää märehtimään joka tykkäystä, reaktiota tai varsinkin niiden puutetta.
Mä olen usein poistanut kavereita Facesta ja muakin on varmaan poistettu. En seuraa ihmisiä, joiden jutut ei enää oikein innosta ja sitten vain poistan ne. Tuskin ne edes huomaa sitä ja jos huomaa, niin mitä sitten? Kaikki tekee sitä. Ei mulla ole mitään hajua, että kenen kaikkien kaverilistoilla vielä olen tai olen olematta.
Minä tosiaan olen ihmeen tarkka näistä.
Se etten huomaa jotain johtuu siitä, että menen suoraan yleensä katsomaan ryhmiä tai jotain videoita, en vilkaise kaverien suuntaan.
Mutta jos huomaan, niin laitan korkeat standardit sille miten itse käyttäydyn, ja miten minua "kohdellaan"..
Mulle on tosi vaikea nähdä että olemme siellä ihmiset kuin kiiltokuvatarroja, joita järjestellään paremmuusjärjestykseen ja diskataan sopimattomana tai ignoorataan, ohitetaan, heitetään roskikseen ym.
Mä olen jotenkin vanhanaikainen, ja siksi face ei tosiaan mulle sovi.
Joka kerta kun kirjoitan sinne jotain, jos se on kerran omalla nimellä, suhtaudun siihen kuin johonkin mikä on osa itseäni,
ja jos joku kaveri kirjoittaa jotain, minun on siihen luotava suhtautuminen. Tuntuu vaikealta vain tuhahtaa että jaa.
Yks vaikea tilanne mulla oli kun täysin järkevä kaveri hurahti siellä facessa salaliittoteorioihin, ja rupesi niitä mainostamaan.
Ei käynyt järkeen että sama ihminen oli siviilissä ihan normaali, ja facessa elämöi kuin joku mölyapina rokotuksista ja jostain lentävistä lautasista.
SIlloinkin tuntui, että olisi parempi kun en kaikkea tietäisi. Toisaalta pinnallinen kuulumisien vaihto aiheutta, että kenekään ei tarvitse oikeasti sitä vaivaa nähdä ihmissuhteiden eteen, kun riittää että näkee facesta että hengissä tuokin näyttää olevan.