Miksi oma rotusi on paras?

[Myrkkymuratti]

Erinäisten rotukoirien omistajia tavatessa on ollut hauska kuulla, miten jokaisen mielestä oma rotu on roduista parhain. Tähän ketjuun voi kaikki koiranomistajat kehua omaa rotuaan, vakavissaan tai vähemmän vakavissaan

Tässä joitakin kuulemiani:

Barbet on paras rotu, koska se on leppoisa kaikkien kaveri, nopea oppimaan ja niin kiltti, että sitä pystyvät lapsetkin taluttamaan.

Basenji on paras rotu, koska se on niin siisti, se ei hauku, ja sen turkki on niin helppohoitoinen. Sitä ei juuri pysty opettamaan, mutta siksipä se sopiikin omistajalle, joka tykkää pitää koiraa seuralaisena ja lenkkiseurana, muttei ole kiinnostunut tottelevaisuustreeneistä.

Villakoira on paras rotu, koska siitä ei irtoa karvaa.

Chihuahua on paras rotu, koska se on niin pieni ja helppo. Sitä ei tarvitse lenkittää monta kertaa päivässä, koska sille voi pitää sisällä pissa-alustaa tarpeiden tekoa varten, ja ulkoilutilaksi riittää pienikin piha.

Länsigöötanmaanpystykorva on paras rotu, koska lika ropisee sen turkista pois itsestään, sitä ei tarvitse trimmata, ja se on sopivan kokoinen myös lasten käsiteltäväksi.

Miksi juuri sun koiran rotu on PARAS rotu?

[msk]

Rottweiler ei varmasti ole ollenkaan paras rotu kaikille

Itse olen tykästynyt rotuun siksi koska ne ovat (ainakin kaikki minulle tähän asti olleet) omilla jaloillaan seisovia, harkitsevaisia ja varmoja koiria.
Ei tarvitse pelätä että ne tekisivät aivan yhtäkkiä yllättäen jotain johon en ole ollenkaan varautunut. Tai että olisivat missään tilanteessa salakavalia tai vastaavaa.
Ne ovat myös minulle hyvin helppolukuisia koiria. Näen heti millä mielellä koira milloinkin on. Rottweiler ilmoittaa aikeensa hyvin selkeästi ja selvästi.
Ne miettivät ensin ja toimivat sitten - jos tarvitsee.


Ne eivät hauku turhia, eivät (nämä siis edelleen ihan omia kokemuksia) tee tuhojaan kotona, ei ole eroahdistusta eikä muutakaan ahdistusta.
Turkki on helppohoitoinen, ei ole puunaamisia. On silti pohjavillaa, ei ole ihan ensimmäiseksi puettava rotu kuitenkaan.
Ne ovat varmoja ja "helppoja" ihan mihin tahansa niiden kanssa menee. Ne ovat ihmisystävällisiä ja avoimia ja tulevat toimeen myös lasten kanssa.
Ne eivät hötkyile turhia.
Niille ei tarvitse pennusta lähtien erikseen näyttää kaikkea ja totuttaa kaikkeen.
Oppivat sisäsiistiksi aivan huippunopeasti, oikestaan ovat sisäsiistejä jo luovutusiässä kunhan vaan pääsevät riittävän usein ulos tarpeilleen.

Ruoan kanssa ei ole ongelmia. Kaikki kelpaa ja tulee sopivassa muodossa ulos.
Niillä on yleisimmin voimaa ja jopa uskallusta tarvittaessa puolustaa omistajaansa jos tilenne niin vaatii.
Ovat kuitenkin ihania sylihalipusumussukoita ja pusukoneita omille ihmisilleen.

Pentuaika on kuitenkin aika vaativaa siinä mielessä että niille pitää opettaa tavat ja käytösmallit joita haluaa niiden noudattavan aikuisena.
Ne tarvitsevat myös itselleen mielekästä toimintaa yksilöstä riippuen enemmän tai vähemmän. Voisi kai sanoa ettei ole ihan kamalan laiskan tai muutenkaan lepsun ja "heikon" ihmisen rotu.

Kuten lukea saattaa, mielestäni ei nyt vaan ole rottweilerin voittanutta
Rotu sopii mulle kuin nenä päähän.
Nyt on menossa neljäs uros huushollissa ja on myös narttu, toinen lajissaan meillä.
Jokainen on oma yksilönsä toki mutta kyllä niissä kaikissa kuitenkin se rottweilerin perusluonne on.

[JMTNT]

Rottweilerin uskollinen katse mikä kertoo kiintymyksen omistajaansa ja bernin vilpittömyys.

[Hovarontti]

Hovawart, no onhan se aivan mahtava. Moninaiseen käyttöön ja näyttöön ja suht terveitä ja pitkäikäisiäkin ovat. Omistajan huumorintaju säilyy ja pinnan pituus venyy ja jos ei koiran koulutuksesta ole mitään tiennyt, taatusti oppii Mutta sitten nämä on myös ihania syli koiria, niin hellyyden kipeitä pusumoottoreita, mutta sekunnissa valmiita puolustamaan niin omistajaa kuin tonttiakin. Arjessa helppoja, kunnon peruskoulutuksen jälkeen. Harrastaa voi oikeastaan mitä vain ja tuo vahtii ja tarvittaessa puolustaa. Vanhempi hoffi ei käynyt ELL luona kuin rokotuksilla, vasta 11 vuotiaana haettiin Milolle kipulääkekuuri ontumiseen, mutta muuten ei ollut mitään. Tää nuorempi viliskantti mursi varpaansa jo 4kk ikäisenä, Vauhtia ja vaarallisia tilanteita näiden kanssa kyllä riittää, joten vakuutus on hyvä olla joka tapauksessa.

Bernejä oli ennen, mutta niiden suht lyhyen eliniän ja suuren sairastavuuden vuoksi mietin vaihtoehtoja. Tutuistuin hoffiin ja hups, se on samanlainen äkkiväärä umpiluupää joka rakastaa käpertyä kainaloon hellittäväksi, ihan kuin minäkin Kai se on vakka kantensa sitten löytänyt? <3 Ekaksi koiraksi en kyllä suosittele.

[Mea]

Ihailen kovasti rottweilereita. Tuntuvat sellaisilta jykeviltä kavereilta jotka eivät turhia hötkyile. Oma kultsuni kerran räkytti koirapuistossa rotikalle, joka vain tyynesti katsoi nenäänsä pitkin, että siinähän räyskytät, evvk. (Omistaja ei ollutkaan ihan samaa maata.) Sellainen olisi ihan mahtava, mutta ei varmaan onnistuisi minun koirataidoillani, mikä on kyllä harmi.

Oma kultsuni on koiristani uskollisin ja kaikinpuolin superihana otus ja melkeinpä elämäni koira, mutta en tiedä onko se rotunsa tyypillinen edustaja, joten en uskalla kehua koko rotua.

Partacolliet ovat olleet kilttejä ja lempeitä, paitsi tämä pentu on vielä aikamoinen riiviö. Ehkä se siitä.

[piku]

Chihuahua on paras rotu, koska se on niin pieni ja helppo. Sitä ei tarvitse lenkittää monta kertaa päivässä, koska sille voi pitää sisällä pissa-alustaa tarpeiden tekoa varten, ja ulkoilutilaksi riittää pienikin piha.

Apua, toivottavasti kukaan ei ole oikeasti sanonut näin.

Schipperke ei varmasti ole paras rotu kaikille. Turkki on täydellinen lähes joka säähän, koiran koko on aika kompakti ja ovat uteliaita, osallistuvia ja iloisia. Ovat myös usein melko fiksuja ja viihdyttävät omistajaansa erilaisilla tempauksilla. Nuoren koiran aktiivisuus voi joko yllättää, tai sitten ei, hajontaa on ja jokainen pentu on pieni yllätyspaketti. Pienestä pallerosta voi kasvaa joko ihmisen mieli tai rajoja pari vuotta koetteleva perkele. Kun on kaikki taistelut käyty, ovat sitten aika ihania.

[msk]

Partacolliet ovat olleet kilttejä ja lempeitä, paitsi tämä pentu on vielä aikamoinen riiviö. Ehkä se siitä.

Onko sulla nyt pentu? <3

[Mea]

Hän on siis se Lelun poismenon jälkeen tullut partis, jo reilu 1-vuotias mutta ihan täysi kakara. Keksii vaikka mitä kepposia! Viime yönä sänkyyni yläkertaan oli ilmestynyt 30-senttinen hiiltynyt puunpala, ilmeisesti pihan nuotiogrillistä peräisin, sinne on muutama puu jäänyt viime kesältä. Nyt sänky on sitten musta.

[msk]

Okei, luulin että sulla on pieni pentu
Minkä ikäinen se kultainen noutaja on?

Meillähän on borriereilla ja rottweilernartullamme ikäeroa 8 kuukautta
Oli aika hulinaa niillä keskenään jossain vaiheessa

[Mea]

Kultsu on jo 3,5-vuotias. Eikä muuten koskaan ollut noin riiwiö! Jonkin verran leikkivät keskenään, mutta enemmän pentu on kiinnostunut vanhemmasta partiksesta (5,5v) joka taas ei tykkää pennusta juurikaan. Vanhempi partis on pennun idoli, pentu haluaisi olla kuin paita ja peppu sen kanssa, mutta kovin läheinen kontakti ei herralle sovi. Ei se silti mitenkään pahasti sano, vähän saattaa näyttää hampaita jos pentu oikein ärsyttää.

[msk]

Mä ajattelin, että se noutaja olisi noin vuoden
Aika hujahtaa kamalaa vauhtia.

[TlGER]

Englanninvinttikoira on jumalaisen kaunis ja tuoksuu hyvälle.

[Dacrest]

Saksanpaimenkoira. Siinä on samaan pakettiin saatu jalostettua täysin ristiriitaisia ominaisuuksia, hyvällä tavalla.
Hyvähermoinen, kohtuullisen kova, itsenäiseen työskentelyyn pystyvä rotu jolla ei ole taipumusta eroahdistukseen. Samaan aikaan nöyrä, yhteistyöhaluinen ja vahvasti ohjaajasidonnainen.

Sakemanni sopeutuu melkein mihin vaan ja oppii helposti mitä tahansa. Rotu, jonka kanssa ei tarvitse lukea koirakirjoja jotta saisi sen ymmärtämään ihmistä. Se kyllä lukee omistajaansa ja ymmärtää.
Kuka tahansa pystyy kouluttamaan sakemannia. Käyttömahdollisuudet ovat rajattomat.

Suoraviivainen koira, joka ei vähästä hätkähdä ja antaa koulutusvirheitä anteeksi. Sakemannilla ei ole huonoja päiviä, vaan se on aina iloinen, energinen ja valmis kaikkeen - ja se kaikki tehdään sata lasissa.
Ensimmäiset 1,5 vuotta omistajan tehtävä on ohjata tätä sata lasissa -toimintaa haluttuun suuntaan. Sen jälkeen on hyvä mahdollisuus että koira toimii kuin ajatus - joskus tuntuu että ne toimivat ajatuksen voimalla, niin tarkasti lukevat omistajaansa ja eri tilanteita.

Sakemannilla onkin yleensä hyvä tilannetaju, se on esim aina valmis puolustamaan itseään/omistajaansa/reviiriään, mutta käyttää vain tarvittavia toimenpiteitä. Eli saattaa päästää häntää heiluttaen tontille nuohoojan ja joulupukin, mutta murtovarkaalle tulee stoppi.

Sakemanni on lojaali omalle laumalleen. Laumaan tulevasta pennusta pidetään huolta: joku aikuisista koirista ottaa pääkasvatusvastuun.
Perheen lapsia kohtaan todella kärsivällinen, jaksaa leikkiä ja touhuta heidän kanssaan sekä kestää kaikenlaista meteliä ja riekkumista.
Kaikki mikä kuuluu omaan laumaan on sakemannin suojeluksessa.

Sopeutuvuutensa takia tutun koirahoitolan pitäjän mukaan helpoin rotu: kun omistajan takavalot häipyvät näkyvistä, sakemanni ei jää itkemään perään.
Kun omistaja sanoo sakemannille: "Sinä jäät tänne", se ei kyseenalaista. Se jää ihan nätisti autoon, kotiin, hoitopaikkaan.

IMO terveydeltään sakemanni on mainettaan parempi. Genetiikkaa en vähättele, mutta usein näillä stressaantuneilla, käytösongelmaisilla, kutisevilla/ripuloivilla tms sakemanneilla on vääränlainen ruokinta, liian vähän aktiviteettia ja/tai liian lepsu/epäjohdonmukainen omistaja.

Ohjaajasidonnaisena työkoirana se tarvitsee jotain muutakin kuin peruslenkit ja "istu, anna tassu" -temppuja. Ja omistajalta selkeät rajat.
Sellainen "ollaan kavereita ja neuvotellaan kaikesta" -ajattelumalli saa sakemannin epävarmaksi ja stressaantuneeksi, joka helposti näkyy ongelmakäytöksenä ja fyysisinä epämääräisinä "allergioina", kutinoina tms.

[Ambba]

Dalmatiankoira on paras koska se on aina iloinen ja kaikki mitä tapahtuu on siisteintä ikinä. Aina valmis ja näiden kanssa voi tehdä ja harrastaa mitä vaan kunhan ei liian ryppyotsaisella meiningillä ole lähdössä liikkeelle. Omaan makuuni näissä on just sopivassa tasapainossa koulutettavuus ja oma tahto. Ovat sosiaalisia ja avoimia kun omistaja on paikalla ja rentona mutta tarvittaessa osaavat esittää myös varsin uskottavasti vahtikoiraa vaikka en tiedä tekisikö nuo esim. varkaalle oikeasti mitään. Kukaan ei ole uskaltanut kokeilla.

Chihuahua on paras koska se on pieni ja kätevä, sen saa mukaan helposti mihin vain ja oikealla kasvatuksella se osaa myös olla fiksusti missä vaan. Ne ovat reippaita ja hyviä lenkkikavereita (joita pitää lenkkeilyttää ihan siinä kuin muitakin koiria ) Ne ovat myös hyvin ilmeikkäitä, kyllä näkee naamasta kun chihu paheksuu jotain. Ja nämä paheksuu paljon ja kaikkea

[msk]

Jos Borrieri (bordercollie/jackrussel/parsonrussel) olisi rotu, niin se olisi kyllä aivan mainio.
Meillä on sisarukset Peppi ja Milli.
Ne ovat aivan kertakaikkisen ihania. Ovat olleet pennusta saakka aina ja joka paikassa reippaita, avoimia ja kuin kotonaan.
Ovat hyvin pienellä ohjeistamisella tottelevaisia, todella hyvin kuulolla ja innokkaita tekemään mitä tahansa ihmisensä kanssa.
Ne rakastavat kaikkia ihmisiä näköön ja kokoon katsomatta. Mutta lapset näyttävät varsinkin olevan niille rakkaita jostain syystä.

Eivät pelkää paukkuja eivätkä mitään muutakaan.

Hyvin aktiivisia kyllä ovat mutta sisällä rauhallisia ja "näkymättömiä."
Ainoa itselleni epämiellyttävä ominaisuus noissa on se, että niiden turkit (varsinkin isomman Pepin) ovat nypittävät.