Koirahyökkäykset

[Darre]

^ Täytyy myöntää, että silloin kun oman koirani kimppuun kävi voimakoira, niin kävi kyllä mielessä että pitääkö pienten turvaksi hankkia joku itätimorilainen tiikerintappajakoira

[*kiranas*]

Leikkihetki muuttui painajaiseksi: Koira raateli pikkupojan jalan

[aunet]

"Lapset huomasivat naapurissa asuvan naisen ja tämän koiran, joka oli auton takakontissa.

Lapset kysyivät lupaa silittää koiraa.

Kun myöntävästi vastannut omistaja päästi koiransa autosta, se lähti saman tien kohti pojan kaveria, joka säntäsi juosten karkuun.

– Meidän poikamme, joka jo ennestään pikkuisen pelkäsi koiria, pelästyi täysin ja alkoi huutaa. Koirahan hyökkäsi sitten saman tien hänen kimppuunsa ja puraisi oikein kunnolla jalkoihin aikamoiset haavat, isä kertoo."

Tuossa on jo aika monta asiaa, joita en ihan tajua. Takakontista päästetään koira irti, kakaroitten luo, joista toinen juoksee karkuun ja huutaa. Auto on useimmalle koiralle kovin tarkka reviiri, ja puolustavat sitä vaikka muuten olisivat miten säyseitä.

Ja en siis millään lailla puolustele hyökkäystä, mutta naapurin täti toimi täysin järjen vastaisesti.

[*kiranas*]

^ samaa mietin kun luin uutista.

[Valkosipulisilakka]

Joo, tuossa on kyllä toimittu ihan järjenvastaisesti. Omakin koirani voisi purra tuommoisessa tilanteessa. Muutenkin lapsiin on hyvä suhtautua varoen, koska he voivat olla arvaamattomia. Muistan vuosien takaa, kun ulkoilutin kahta saksanpaimenkoiraa remmissä. Joku taapero äitinsä kanssa halusi innokkaasti tulla silittämään ja annoinkin luvan (meidän koirat olivat luotettavia). Päästyään koirien vierelle innokas taapero yhtäkkiä tajusi, että ne ovatkin isoja ja niillä on isot hampaat kuin pahalla sudella. Lapsi sai jonkinlaisen paniikkikohtauksen ja alkoi parkua isoon ääneen. Koirat eivät onneksi moista hätkähtäneet eivätkö tehneet mitään, mutta muistan, miten lapsen äiti mulkoili minua synkeästi. Hänen silmissään tilanne kai kääntyi niin päin, että pahat koirat pelottelivat lasta, vaikka totuus oli kyllä se, että lapsi luvan kanssa lähestyi koiria ja itse pelästyi ilman että koirat tekivät mitään. Tuon jälkeen olen ollut aika nihkeä antamaan vieraille pikkulapsille edes lupaa lähestyä koiria.

[Umac]

Kalajoen hiekkäsärkillä oli ollut joku hässäkkä, ilman vammoja onneksi: https://www.palomedia.fi/art.php?_?=1051003835 Koirat pidettävä kytkettyinä lomallakin – Kalajoella lievä koirahyökkäys

Ja viime viikolla mm. viestipalvelu X:ssä (ent. Twitter) oli ollut Mia Laihon (kok.) kannanotto jota uutisoitu laajemmaltikin: https://www.verkkouutiset.fi/a/mia-laih ... /#9fa6fa83
Mia Laiho: Koirahyökkäyksiin on puututtava lailla

[Sopuli]

Minun koirani taas ei tuossa takakonttitapauksessa olisi missään tapauksessa purrut. Käden voi vaikka työntää sinne aivan rauhassa kuka tahansa, ja koira sekoilee korkeintaan onnesta. Ja me kaikki täällä tietysti tämänkaltaiset erot ymmärrämme, mutta noin muistutuksena kommenttikenttien ainaisiin vetoomuuksiin siitä, miten "koira kuin koira puree väärissä käsissä ja siinä, tässä tai tuossa tilanteessa". Ei tosiaan pure, vaan ominaisuuksien skaala on laaja.

Olen siis ihan samaa mieltä siitä, että oudosti ja riskialttiisti toimittu omistajalta joka tapauksessa. En omanikaan kanssa toimisi silti noin, vaan pyytäisin lapset muutaman askeleen kauemmas odottamaan, että otan koiran hihnaan ja ulos tervehdittäväksi. Minusta aika itsestään selvää, jos ylipäätään antaa vieraiden tervehtiä. Lopetuspäätöstä en oikein osaa kommentoida kuin niin, että kyllä ne olisivat ihan hyviä matalallakin kynnyksellä jo siksi, että oppisimme ihan kollektiivisesti olemaan varovaisempia koiriemme kanssa.

[Valkosipulisilakka]

En toki minäkään väitä, että koira kuin koira purisi, mutta kun omani ovat nimenomaan vartioimiseen jalostettua palveluskoirarotua, niin minusta niiden jopa pitää vartioida autoa. Olisi pettymys, jos ne vain pussailisivat autoon pyrkijöitä, eikä se minusta ole yksilöiden vika, moiseenhan niitä on jalostettu.

[JMTNT]

Todella ajattelematonta äidiltä, joka ei opeta lapselleen, ettei vierasta koiraa saa lähestyä, eikä silittää.
Oli tosi hankalaa kulkea pentukoiran kanssa yleisellä paikalla, kun emme saaneet olla rauhassa. Muistan eräänkin kerran, kun 6kk ikäsen rottweilerin pennun kanssa kuljin kauppakeskuksessa ja aikuisetkin ihmiset tulivat kirkuen kohti, että saako silittää. Pakko oli sanoa, että ei, kun olen kouluttamassa pentua. Eri asia on, jos joku haluaa ottaa kontaktin koiraan siten, että juttelee ensin omistajan kanssa ja sitä kautta voi sitten silittää, jos koira hyväksyy.

[Ninni]

Ulkopuolisten taholta kohdistuu pennun ja aikuisenkin koiran omistajalle painetta "antaa rapsuttaa" "tervehtiä" "silittää".
Samalla koirasta pitäisi kouluttaa yhteiskuntakelpoinen.
Jos et anna rapsuttaa olet antisosiaalinen mulkku.
jos annat rapsuttaa, altistat koirasi täysin sille, mitä se rapsuttaja päättää tehdä. PLUS kaikki mitä se koira tekee, on sun vastuulla. Vaikka koetkin sitä painetta, se on oma moka.
Mullakin on kokemusta että sain oikein kouluttajan neuvon että tutustuta paljon lapsiin, ja anna kaikkien rapsuttaa.
No kerran pikkupojat pyysivät että saako silittää, annoin luvan sillä ehdolla, että koira saa itse päättää. Eli koiraa ei lähestytä, vaan koira saa mennä haistelemaan JOS haluaa.
No koira iloisena meni, ja pojat alkoivatkin kirkua ja juoksivat pakoon koiraa sen verran, ettei se yltänytkään tervehtimään.
Se oli viimeinen kerta.
Oikeen säikähdin, kun tajusin että tuollaiset kokemukset pentuna voivat vaikuttaa koiraan, ja jos joku päättääkin satuttaa sitä niin olen kusessa. Ison koiran kanssa.
En ole antanut tervehtiä enää yhtään ihmistä, yhdenkään koiran jos on mulla remmissä mukana.
Jopa tutut saa odottaa, että mennään kotiin koska jos koira oppii, että yhtä saa kadulla tervehtiä, sille on vaikea selittää miksei muita saa.

Ajatus heräsi myös miettimään, että mikä tuossa tervehtimisessä, silittämisessä jne on se juju, kun jotkut aikuisetkin ihmiet haluavat silittää toisten koiria.
No pitää ymmärtää, että itsellä on koira kotona, niin ei tule mitään tarvetta lääppiä toisten turreja. Pennun nähdessäni meen heti siihen moodiin, että ensin käväisee hieman oksennus kurkussa liian söpöyden takia, ja sitten autan mielelläni omistajaa koulutuksessa olemalla se neutraali ohikulkija. Joka kerrankin ei pilaa ja lässäytä kaikkea, mitä on sinä päivänä saatu aikaan harjoituksissa.

suomessa on niin paljon koiria, että jokaisen lapsen perheessä tai tutuilla on varmasti koira. Ulkopuolisten koirien rapsuttaminen on pieru saharasssa, he eivät sitä tarvitse kehitykseensä.
Aikuisista puhumattakaan. JOkainen tuntee koiria, voi ottaa hoitokoiria, voi ostaa lompakollaan itselleen koiran.
Voi halia pehmokoiria.

Tulkitsen, että toisten koirien lähestyminen ilman lupaa tai minkäänlainen aikuisen taholta tuleva painostus rapsuttamiseen on dominointia, eli tavallaan johtajuusongelma. Se ihminen tarvitsisi vähän rajoja. koittaa ns. hyppiä selkään sillä rapsuttelulla.
Ääriesimerkit on näitä äijiä jotka alkaa Wyffailemaan toisten koirille ärsyttääkseen niitä. Varsinkin jos nuori nainen taluttaa niin on kiva ärsyttää.
Ei tietenkään lapset, jotka nätisti kysyy lupaa, mutta eräänlaista manipulointia. He tarvitsevat vain täytettä päiväänsä, ja on helppo heltyä pieniin pyyntöihin. Varsinkin kun tietää, että on antisosiaalista sanoa että EI. Nykyään vain mahdollisimman toksinen positiivisuus on sallittua.


Koen välillä painetta antaa silittää, mutta tämä oli taas hyvä muistutus että mihinkään myönnytykseen ei ole hyvä lähteä.
Lapset on lapsia, ja lapsivarmat koirat on ihan oma rotunsa. Niiden omistajat varmaan tuntevat omansa, mutta muut on muita.

[aunet]

Hyvin sanottu Ninni!

[Koiruuksia]

Mä en koe painetta antaa kenenkään silitellä koiriani kun liikumme tuolla. Sanon aina että ei saa silittää. Jos nyt joku rottweileria haluaisikaan silittää. Mutta en vuosien varrella ole antanut silittää pieniäkään koiria.
Miksi pitäisi?
Enhän minäkään mene tuolla liikkuessani kysymään ventovierailta ihmisiltä että saanko tulla tutustumaan, silittelemään ja lääppimään.
Saati että menisin vaan lupaa kysymättä koskettelemaan.

Jos koirat ovat autossa niin vielä vähemmän haluan kenenkään ventovieraan tulevan siihen kyselemään koirian silitystä.
Lupaa ei siis heltiäisi.
Rottweilerit puolustavat autoa kyllä tilanteessa jossa ne ovat siellä sisällä. Ei ole kenelläkään asiaa tulla ihan siihen viereen.
Parin metrin päässä saa olla ihan rauhassa, eivät reagoi. Mutta jos yrittää tulla ihan lähelle niin sanovat mielipiteensä. Ja saavat sanoa.

Se että päästäisin ne autosta vieraiden lapsien siliteltäviksi on täysin mahdoton ajatuskin.

Tykkäävät tutuista ihmisistä, myös lapsenlapsista joita on kaksivuotiaasta kohta 11 vuotiaaseen. 5 lapsenlasta.
Vieras ihminen on kuitenkin vieras ihminen eikä tulisi mieleenkään päästää mitään koiraani olemaan vieraan ihmisen (täysin mielivaltaisen) käytöksen armoilla.
Suojelen koiriani sellaiselta siitä asti kun tulevat pentuina, koko niiden elämän.
Ja myös tuttujen ihmisten kanssa tarvittaessa ohjeistan esimerkiksi että eivät ala käskyttämään koiriani tai yritä ottaa niiltä mitään pois.
Ne asiat hoidan minä.

[*kiranas*]

^ komps!

musta on myös hyvin hämmentävää, että ihmiset haluaa kuritonta ja kouluttamatonta pentua lääppiä. sehän hyppii ja puree ja tekee just niitä asioita joita se on pentulaatikossakin tehnyt elämänsä ensimmäiset 8 viikkoa. ja yleensä mieli pahoittuu jos vaatteet rapaantuu tai tuleekin se hampaiden ventti käteen. helpommalla pääsee kun vaan kävelee ohi.

[Ninni]

Koiruuksia on jämerä ohjaaja koirilleen.
Musta tuntuu, ettei rotikka koirarotuna alunalkaenkaan sopisikaan ihmiselle, joka tuntee ilmapiirejä, sosiaalisen mukautumisen ehdoilla toimimista, ulkopuolisten paineita ja kokee tarvetta puntaroida suostuako vai ei johonkin. Koska jos sulla on dominoiva rotu, niin miten pärjää sellaisen kanssa, jos ei osaa ihmisillekään sanoa että EI!
Siksi mulle ei sovikaan rotikka. Minä hermostun ja tunnen, tiedostan ja aistin ihmisten vaatimuksia. Kun kuljen kylillä, mua hermostuttaa jos koira alkaa käyttäytyä kuin kaasuilmapallo josta on perä löysätty, koska joudun herranjumala komentamaan ehkä koiraa julkisesti.
Talutan yleensä mahdollisimman söpöä koiranpentua, nallemaista aikuista, sakemannia josta lapset tykkää että poliisikoira jee, tai muuta vastaavaa ja oma luonne on sosiaalinen? kenties, tai ainakin mukautuvainen, ja olen joutunut opettelemalla takomaan päähäni tiettyä kovuutta ihan koirani takia. Ja koska se on samanlainen vastuu, kuin ladattu ase. Ei sovi ihmisille, jotka ei tiedä mitä tekee. Siis koira ylipäätään.
Siksi tarvitsen muistutuksia. Eli olin nyttenkin kesällä ja jäätelön pehmentäessä pään vähällä alkaa taipumaan aina välillä johonkin, kunnes tulee joku tuollainen uutinen mikä oli husky ja purema. Viimeksi niin nätisti joku lapsi kysyi saako silittää, rillit vinossa ja letti takussa. Teki mieli sanoa että no tämän kerran, mutta en onneksi taipunut. Ja mielessä toki se muisto pikkupojista jotka sitten pakenivat.

Muoks, itseasiassa hyvä motivaattori olla jämäkämpi koiralle ohjaajana, on se sama sosiaalinen paine: En kestä koiraa joka perseilee, koska mua myöskin hävettää silloin Joten on pikkanen kiire saada asiallinen käytös ja siihen kuuluu, että ketään ei moikata.

[koulutus kannattaa]

Minä toteutan juuri tuota Ninni lisäämää viimeisen kappaleen tekstin mukaista menetelmää ja sanon tyynen rauhallisesti jokaiselle joka haluaisi silittää pentua tai päästää oman koiransa "moikkaamaan uutta naapuria" tai muuta vastaavaa, että älä päästä sillä yritän just kouluttaa pentuani ohittamaan. En tiedä mitä ihmiset ovat tästä ajatelleet mutta se on ehdottomasti kannattanut koska pennut ovat oppineet ohittamaan nätisti kaikenlaiset vastaantulijat ja niitten kanssa on ollut tosi helppo liikkua sitten aikuisena.
Minulla oli nuorena koira jolle ohitukset olivat vaikeita joten tiedän mitä se on enkä halua sitä enää koiralle enkä itselleni.

[Darre]

Isojen koirien kanssa ehkä eri juttu, mutta mun koiria on aina saanut silittää (no, seropi aikoinaan pelkäsi lapsia eli sitä ei). Mittelit ovat kaikki olleet ihmisystävällisiä ja ne kun ovat nättejä pieniä pörröjä niin ihmiset haluavat mielellään silittää niitä. Uusin Kettu-pentu rakastaa ihmisiä, se menee ihan pähkinöiksi ja annan hyvin mielellään sitä silittää kun joku haluaa, ja monet haluavat koska onhan se ihan syötävän söpö <3 Suurin osa ihmisistä on tietysti tuttuja/puolituttuja koirien kanssa tai ilman kun tässä on pitkään asuttu ja minut ja koirani tiedetään hyvin eli "ai nyt sulla on uusi pentu!". Neljä kuudesta mittelistäni on ollut mukana Kennelliiton Kaverikoiratoiminnassa ja haluan Ketustakin Kaverikoiran, sen takia haluan että se menee innokkaasti ihmisten luo. Tietenkään en toimi niin, että annan pennun mennä pitkällä hihnalla kaikkien ihmisten luo, mutta ne jotka haluavat silittää saavat tehdä niin.

Jossain tapahtumisissa kun on oltu Kaverikoirien kanssa niin on hauska havaita kuinka monille aikuisille ihmisillekin on kiva juttu päästä silittämään koiraa, lapsista tietysti puhumattakaan.

Kaikesta huolimatta aikuiset koirani kulkevat lenkillä oikein nätisti, ne ohittavat ihmiset ja koirat huomioimatta, riehumatta ja haukkumatta. Mutta jos joku kiinnittää huomiota ja alkaa jutella koirille, niin menevät kyllä heti mielellään silitettäväksi. Olen aina ajatellut, että koirani eivät silittämisestä kulu ja kiva tuottaa ihmisille iloa

[Umac]

Omia koiria on myös pennusta asti tervehtineet erilaiset ihmiset, vauvasta vaariin. Myös erilaisia koiria olemme tavanneet aina.
Vihokit on vihokkeja ja muisti on pitkä. Muuten ei mitään vaikutusta muihin koirakohtaamisiin.

Jos ihminen esim. päihteiden takia on luokattomassa kunnossa, sitten ei ole asiaa koiran luo. Näin on käynyt vissiin kerran vai kaksi?
Ihan tilanteen mukaan siis. Ja pennusta asti papsut ja muut ihmiset tuotu yhteen, varsinkin lapset. Sitä kun on ollut omia lapsia niin on ollut tärkeää, että myös muut lapset ovat tulleet tutuiksi. Ja viis siis kiljahteluista tai muusta, lapsiperheen koira kyllääntyy aivan eri tavoin kuin aikuisen kanssa asuessa.

[koulutus kannattaa]

Minulla on siis ollut eri kokoisia ja eri rotuisia koiria, ei kuitenkaan mitään koirataistelu- tai vartiointirotuja. Tavallisia perhekoiria vaan.

[Mella M]

Mä olen niin mukavuudenhaluinen, että itse en kestäis sellaista koiraa, joka ei lähtökohtaisesti olis hyvin ihmis- ja koiraystävällinen. Kivan ja ystävällisen koiran kanssa elämä nyt vaan on niin paljon helpompaa. Mä en varmasti kokis yhtään turvaa jostain pullistelijakoirasta, kun sen kans pitäis koko ajan kuitenkin olla silmät selässä. Ja en mä toisaalta mitään turvaa kaipaakaan. Musta on vaan kiva, jos voi antaa lasten silittää koiraa, toki koiran reaktioita silti koko ajan seuraten. Meillä on kotona aina ollut koiria, mutta kyllä silti lapsena silittelin kaikki muutkin koirat ja kävin lenkittämässäkin. Ja edelleen musta on kiva tervehtiä kivan oloisia koiria.

Toivottavasti tässä tehtäisi päättäjien taholta pian jotain. On tosiaan hurjaa, että koirilla on paremmat oikeudet kuin ihmisillä, jotka ovat itse tai joiden koira ovat joutuneet hyökkäyksen kohteeksi.

[Sopuli]

Minulla sama juttu kuin Darrella. Koirani pitää olla niin ystävällinen ja sosiaalinen, että pärjää mukana töissäkin ihmisten parissa. Kaipaan myös elämältäni huolettomuutta, enkä halua joutua varomaan, että koirani pääsee epähuomiossa puremaan pahasti ketään. Oli se sitten pihalle saapastelija, aidan raosta kätensä työntävä, huoltomies tai edes murtovaras. Sellaisten seurausten setvimiseen en vain ole valmis, ja siksi yritän valita koirani sen mukaan. Muille tuollaiset asiat ovat ok, ja he valitsevat omansa toisin kriteerein. Tosi hienoa, että koiria on moneen makuun.

Kuten näissä koirahyökkäyskeskusteluissa todettua, ongelmissa ollaan vasta sitten, kun ei yhtään ymmärretä mitä otetaan, ja toimita sen mukaan.

[Sopuli]

Ah, ja näköjään Mella M:llä ihan sama juttu. En ehtinyt sitä äsken huomata.

[Ninni]

Mulla on ollut monen koiran kanssa jo se tyyli, että tervehtimiselle 0 toleranssi.
En myöskään ole nähnyt vaivaa, että koirat tapaisivat lapsia, jos lähipiirissä ei lapsia satu sillä hetkellä olemaan usein nähtävillä.

Koirista on silti tullut sellaisia, joita on tullakseen. Yksi koira ei vissiin neljään vuoteen nähnyt yhtään lasta, ja koirahoitolassa hoitolanpitäjä sanoi antavansa lasten leikkiä koirani kanssa, koska on ensimmäinen sen verran tervepäisen oloinen koira, että ottaa ihan omalla vastuullaan tämän "riskin".
Toiset oli kaikki lopulta kilttejä koiria, ja ohi sai juosta milä tahansa rämistimellä ja päristimellä, koirat eivät koskaan reagoineet mihinkään.
Jos käytävässä tai muualla ahtaissa tiloissa sattui lapsi hipaisemaan ohimennessään vahingossa, tai ollaan osumaetäisyydellä kehen tahansa kanssa, koirat korkeintaan nostivat nenää nuuhkaistakseen kauppakassin suuntaan tms ja jatkoivat matkaa kanssani.
Jos joku houkutteli, ei mitään reaktiota. Vasta jos kauan aikaa istuin jossain porukassa, annoin koiran nuuhkia eikä koira siis mitenkään ilakoinut tai pyrkinyt, seku vain haisteli jotain persausta tai lahjetta joka sattui nenän edessä jossain laavulla olemaan.

En enää usko koskaan että koira pitää jotenkn erikseen "totuttaa" mihinkään lapsiin. Se työ on tehty kasvattajan luona, ja nää mitkä pitää siedättää, totuttaa tai jotenkin paapoa rakastamaan ihmisiä enemmän, on luonnehäiriöisiä esim. pelkoisia, traumatisoituneita, tai oloista joissa sosiaalistaminen jää puutteelliseksi koiran ollessa emollaan vielä, ja jos emo on ihmisiin epäluuloisesti suhtautuva.
Normi koirasta tulee oikeissa oloissa se mikä sen persoona on, ja rotu vaikuttaa myös toki mitä koiralta sopii odottaa.

Kaikki totutus ja vaivannäkö on miusta enemmän riski, eli koira saattaa saada arvaamattoman kokemuksen ja mikäli se ei ole täysin kivipäinen hermoiltaan, on totutus lähinnä se mikä aiheuttaa myöhemmät ongelmat. Poislukien äärimmäisen pehmeät koirat, jotka suhtautuu epäluuloisesti ja on niiden kanssa käytävä ne junat, autot, lampaat, vuohet, ja kissat, ja ne mitä ei koira ole tietyn ajan siisään nähnyt, se ei koskaan niihin totu. Mut nää koirat ovat jossain aidatulla tiluksella varmaan muutenkin. Syystä epäluuloista rotua.

Lisäksi siinä kn totuttaa, ihminen saattaa syödä oman auktoriteettinsa eli koira määrää mitä tehdään ja ketä moikataan, ja alkaa niinsanotusti lauman siksi henkilöksi, jonka tehtävänä on arvioida uhkat.
vaikka koira arvioisikin 90 prossaa tilanteista vaarattomiksi, se on silti koira joka mielestään päättää ja kun tulee se 10 % niin koira tokkasee jos katsoo tarpeelliseksi. Omistaja on luovuttanut hihnan pään koiralle. Koirasta kiinni tuleeko yhteiskuntatason ongelma, vai vain sellainen että ei vaan kontrolloi koiraansa.

Pikkukoirakin , hyvin varustelluissa fleksikamppeissa, voi kampata sivullisen elinikäiselle työkyvyttömyydelle, joten ei paljon mikään koira sovi täysin vastuuttomalle olmille käsiin, vaan on koostakin riippumatta se ladattu ase.
Pääasia kuitenkin että omistaja tekee tietoiset valinnat, eikä ole urpona sen koiransa kanssa.

[Ninni]

Kivan ja ystävällisen koiran kanssa elämä nyt vaan on niin paljon helpompaa.

Tuohon olen törmännyt paljon, että jos en anna koiran moikata, niin koirassa on joku vika.
Ehei. Vaikka ottaisin minkä puudelin, sille pätisi samat säännöt. Hienoa jos koira on mukava luonne, eikä tarvi olla silmät selässä.
Mutta mulla on silmät selässä ihan sen koiran turvallisuuden takia.
Itse en näe että osaisin luovuttaa vastuusta vaikka koirani ei olisi mikään sakemanni vaan joku silkkiterrieri tmv tai muu laukkuun mahtuva.
Ja vaikka koira olisi kiltti kuin nallekarhu, mulla tulee jo suojeluvietti sitä koiraa kohtaan, ja ällöttäisi miltähän siitä tuntuisi kaikkien päästessä räpimään.
Joku kynsilakalla ja hajuvedellä valeltu ventovieras täti rutistelisi sen pallukkaisia poskia. Miksi? Lapsena oli aina joku sääntö että sanoppa setälle käsipäivää! Ja kato silmiin!
Oli vielä sitä kulttuuria mun lapsuudessa jonkun verran. Jotenkin eläydyn koirankin kohdalla siihen, että miksi laittaa koira haistelemaan jotain vierasta, mitä se koirakaan siitä kostuu. Tilanteen voi kääntää myös niin, että menet puolison kanssa kaupungilla, ja joku kysyy lainaan vähäksiaikaa. Annatko perheenjäsenen rapsuteltavaksi?

Enkä ota koiraa itselle sirkuseläimeksi jolla miellytän toisia ihmisiä. Ei kaikkia koiria tarvi hyväksikäyttää. Toki jos joku on oikeen surullinen ollut ja hänen päivä piristyy vaikkapa itsellä ollut samanrotuinen koira, niin olen antanut tutustua jos tilanne on rauhallinen. Luonne pitää kuitenkin olla sellainen, että jos tilanteisiin joutuu niin ei se koiran luonne ole ensisijainen ongelma. Tuleehan niitä riskitilanteita, vaikka yrittäisi omasta puolesta pitää huolen.

[Mella M]

No kyllähän koira, ainakin mun koira ja uskon että useimmat koirat, ilmaisee jos ei halua olla siliteltävänä. Mun koira vetäytyy ja silloin sanon lapsillekin, että huomaatteko, että koira vetäytyy joten silloin sen pitää antaa olla. Koirasta myös näkee jos se innoissaan moikkaa uusia ihmisiä tai lapsia. En mä. Usko, että mun tarvis jotenkin arvailla, että haluaako koira niitä silityksiä vai ei. Mun koira tykkää niistä hetken ja sit jatkaa maan nuuskimista.

Vähän meni nyt Ninnillä yli sirkuskoirineen päivineen.

[Ninni]

Se on hyvä asia, ja kuten sanoin, omistajan tietoinen päätös mitä tekee, ja jokainen tekee mitä tekee kunhan ei muille aiheuta vammoja. Koiran puolesta vain omistaja voi sanoa, mitä tulkitsee sen haluavan: Omistaja on koiransa ääni maailmassa.
Semmoista.
Ja tottakai on paljon ihmisiä joiden silmissä mun tapa on ylivetämistä, varsinkin jos avaan sen.
Puhumattakaan yksittäisistä tilanteista, jolloin en ole selittämässä puolta tuntia omia motiivejani. Ihminen tulee tosi herkästi siihen tulokseen, että jotain mätää on meneillään, kun koira ei saa moikata edes yhtään, vaikka koirakaan ei näytä ajattelevan mitään erityistä, eikä kukaan sille mitään pahaa aikonut.
Eli antisosiaalinen mulkku, kuten sanoin jo eka viestissä. Tai sitten ajatellaan, että se koira on antisosiaalinen ja koitan pitää sen takia koiran erossa kaikista.
Ja samoin varmaan herättää pahennusta, kun sanon mitä se koiran hyväksikäyttökin monesti on: Koiraa käytetään hyväksi omassa sosiaalisessa tarpeessa toisten ihmisten suhteen, yhteiskunnallisen statuksen tai habituksen ylläpitoon.
Sehän myönnetään monesti ihan suoraankin: Koira on hyvä tapa päästä tutustumaan ihmisiin, vastakkaiseen sukupuoleen, ym.
Varmaan käytän itsekin koiraa hyväksi jotenkin tiedostamatta, mutta esim koiraharrastukseni tyssää yleensä siihen, etten välitä voitetaanko me vai ei. Siksi motivaatio ei riitä pitkälle, koska se alkaa aina tuntua koiran kannalta väärältä. Ei ole vielä tullut hankittua slelaista koiraa, joka elää ja hengittää pelkästään a-esteille ja muille. Tai hakee riistaa yötä päivää eikä se ala tuntua hyväksikäytöltä jossain kohtaa, kun palellaan tai tukehdutaan pakkasessa tai helteessä hakemassa jotain rastia ruutuun.
Voin olla väärässä ja olisi mahdollista minunkin yhdistää koiran hyväksikäyttö jotenkin koiraakin hyödyttävällä tavalla, jos vain yrittäisin tarpeeksi. En jaksa niin pitkälle tietenkään nyt miettiä, että onko koiran omistaminen jo lähtöjään koiran hyväksikäyttöä,, koska tarpeeksi pitkälle kun menee niin katoaa atomin sisään ja poksahtaa mustaksi aukoksi.

[Koiruuksia]

Nyt täytyy kyllä korjata jos jollekin tuli kirjoituksestani mielikuva että koiramme eivät olisi avoimia ja ihmisystävällisiä.
Mulla on ollut koiria yli 40 vuotta, yleensä useita yhtäaikaa eikä ole ollut yhtään ihmiselle aggressiivista koiraa. Siis niin että niiden kanssa pitäisi ihmisten vuoksi olla silmät selässäkin tuolla liikkuessamme julkisilla paikoilla. Ei tarvitse.

Molemmat nykyisetkin rottweilerimme sekä myös basenji ovat avoimia ja ihmisystävällisiä koiria kun liikumme niiden kanssa tuolla.
Siitä huolimatta en halua antaa niitä kenenkään vieraan "lääpittäväksi."
Joku toinen koiranomistaja ajattelee eri tavalla ja se on ihan ok.

Ovat myös oikein ystävällisiä meille tuleville ihan vieraillekin ihmisille. Mutta en halua että hekään alkavat niitä sen kummemmin silittelemään.
Kaikki vieraat eivät erityisemmin välitä koirista enkä halua että isoilla ronteilla on joku oletusarvo että meille tulevat ihmiset ovat jotain heidän rapsutuskoneitaan. Tykkään että koirat ovat (alkuhässäkkä on aina kun meillä käy niin harvoin täällä ketään. Tuttuja tai vieraita) rauhallisesti ja pitävät vähän etäisyyttä vieraisiin. Ei tarvitse niidenkään tunkea vieraiden ihmisten syliin.
Tutut ihmiset ovat asia erikseen ja 50kg Reino rottweiler on kyllä sylissä heti jos vaan pääsee.

Ihmiset ovat erilaisia tässäkin asiassa ja jokainen voi onneksi toimia oman koiransa kanssa juuri niin kuin parhaaksi näkee.

2 koiraani on ollut Kennelliiton virallisia kaverikoiria. Sheltti Nuppu ja espanjanmastiffi Otto. Eivät nekään julkisilla paikoilla kuitenkaan kenenkään syliin yrittäneet kun niitä oltiin ohjeistettu olemaan tekemättä niin.
Tykkäsivät kuitenkin lla ihmisten lääpittävänä ja tuossa Kaverikoirahommassa saivat sitten sitä aina ihan rautaisannoksen noin puolen tunnin ajan kun vierailimme vammaisten aikuisten hoitolaitoksessa säännöllisesti. Niistä kyllä näki että se puoli tuntia oli aivan tarpeeksi. Antoivat kaikkensa ja olivat aika väsyneitä aina käynnin jälkeen.

[Sopuli]

Joku toinen koiranomistaja ajattelee eri tavalla ja se on ihan ok.

No siis ihan just näin. Minä ainakin ymmärrän täysin, etteivät kaikki halua tervehtiä tai antaa tervehtiä koiraansa, vaikka koira siitä nauttisikin. Töykeä tai peräti vihamielinen käytös ystävällisiä lähestyjiä kohtaan on toki eri kuin kohtelias mutta riittävän kuuluva "valitettavasti me ei tervehditä (mutta kiva kun kysyitte)". Ja uskallan jopa veikata, että sellainen "minusta ajatellaan sitä, tätä ja tuota, jos toimin tai en toimi niin, näin tai noin" -kela on hyvin usein enemmän omassa kuin muiden päässä. Ja joskus se voi saada aikaan ylimitoitettua puolustautumistarvetta ihan varmuuden vuoksi.

[Ninni]

Mä olen aina ystävällinen ensisijaisesti. Ihan lähtökohtaisesti. Lapsillekin sanon, että ei saa rapsuttaa, kiitos kun kysyit! Ja pyrin että kohtaamisesta jää hyvä maku suuhun, eikä tule tyly vaikutelma.
Silti olen saanut pari kertaa huudot perään, kun joku nainen ei saanut rapsuttaa tai en antanut koirien tervehtiä koiria. Se on tosissaan kyllä vähäistä, jos ajattelee että yhden käden sormilla on ne mieleenpainuvimmat mökät, ja vastaantulijoita voi olla pahimmillaan tai parhaimmillaan tunnissa se koko määrä, joka päivä, monta kertaa mitä nyt koiria vie. Ellei ole jossain korvessa.
Eli äärimmäinen arvostelu ääneen on harvinaista, ihmisellä on vain taipumus että negaatiot jää eniten mieleen. Ihan normaalia.
Viimeksi tuossa keväällä kun en antanut koiran tervehtiä jonkun koiraa, ja pyysin pitämään hallinassa mitä ei tehnyt, vaan antoi koiransa loorata fleksissä kahta puolta pyörätietä niin että nokat hivottui sentin päässä toisistaan.
Sanoin painokkaammin että pidä koirasi kiinni, sain kuulla että koiranikin kärsii jos ei anna tervehtiä. Ja nami pitää antaa eikä kieltää koiraa.
Eli kyllä niitä ääneenkin tulee, ja ilmapiiri on sitten jokaisen omassa päässä aistittavissa, ja siinä on oikeassa tai on olematta.

"valitettavasti me ei tervehditä (mutta kiva kun kysyitte)"

Anteeksi nyt kun lainaan tämän ihan hyvän lauseen, eli voi varmasti noinkin sanoa. Mun kokemus kuitenkin on, että mitään valitettavasteja ei kerkiä monestikaan sanoa, ja on käynyt niin että kun olen yrittänyt olla liian seikkaperäinen kohteliaisuudessani, on vastaantulija tulkinnut se luoksetulokutsuksi rapsuttamaan.
On ihmisiä joilla on vaikka huono kuulo, eivät itse tiedosta sitä ja tuulessa näkevät vain kun hymyhuulet ja nyökyttelevä pää on vastassa, ja tulevat käsi ojossa lähemmäs.
Siinä vaiheessa on vielä nolompaa alkaa perua lähestymistä, joten joskus kannattaa ihan vaan olla tosi selkeä ja lyhytsanainen.
Siihen kun lisää ympäristön metelin, saattaa joutua olemana joskus painokas sanoissaan, mutta samalla yrittää olla ystävällinen.
Jos ei tää vastaantulija rupea uskomaan, on oltava jo puoleksi menossa poispäin.
Joskus joutuu siis olemaan tyly, ja jopa menemään ohi mitään puhumatta. Kuten hyvä sanonta kuuluu, selittely pahentaa asiaa ja se voi ulkona pitää paikkansa niissä tilanteissa.

[JMTNT]

Minä kauppareissulta kävelen puiston laitaa ja siellä nainen ulkoiluttaa rottweilerurosta. Kysyin naiselta ohimennen, että mistäpäin tuo on. Nainen vastasi, että Israelista. Kiinnosti kysyä siksi, kun koira oli niin ulkomuodoltaan, kuin luonteeltaan hyvän tyylinen. Vaikka vastaan tuli kaiken kokoisia koiria, niin tää ei edes vilkaissut niitä. Nainen tuli mun luo ja juteltiin, mutta en koskenut koiraan. Sitten koira tuli melkein syliin ja niin ystävällinen ilme kasvoillaan heilutti häntäänsä. Silloin oli mun vuoro tervehtiä koiraa, mutta en silittänyt päästä, vaan taputin kupeista ja sanoin, hyvä poika. Sitten sanoin omistajalle, että seuraavilla kerroilla kun tavataan, niin en tule moikkaamaan koiraa, saatte rauhassa ulkoilla.
Muutaman päivän kuluttua näen heidät ja nostan käden pystyyn tervehtien. Mutta tää koira katsoo koko aika minua ja kun he etenevät, niin koira katsoo vielä taakseen minua. Ja se toistui joka kerta, kun näimme.Oli hupaisaa ajatella mistähän syystä koira niin tykästyi minuun. Luulen, että se haistoi mun vaatteista oman koirani hajun.

[Ninni]

Silloin oli mun vuoro tervehtiä koiraa, mutta en silittänyt päästä, vaan taputin kupeista ja sanoin, hyvä poika.

Hyvä kohtaaminen.
Mulla yks niitä miksi kans lopetin antamasta tervehtiä oli nää, että mulla oli esim. iso saku uros. No sitten jonkun ihmisen kanssa jutellaan ja asiat etenee niin rauhallisesti, että on sama antaa koirankin haistaa. Eli se ei oo sellaista että koira pyrkii, tai se ihminen jotenkin pyrkii, vaan koira luontevasti haistaa ja tapahtuu tämä kuuluisa tervehtiminen, mutta rauhallisista lähtökohdista.

No sit tää ihminen out of the blue aloittaa sellaisen kermanvatkaamistyylisen koiranvaahdottamisen, ja runnoo ja pyörittää sen korvia kuin olisi just laittanut korvalääkkeen ja se pitää saada korvassa sekaisin.
Koira hyvä ettei vinkaise, kun tää ihminen venyttaa ja vanuttaa sen selkänahkaa edestakaisin, kuin yrittäisi saada sen erotettua lihasta.
Siis miten sitä enää siinä vaiheessa. Älä tee noin? Kaikki on mennyt hyvin ja ihmisillä hyvä tahto, miten enää karjaset sille ihmiselle ja koiraakaan ei haluaisi kiihdyttää vaan joutuu antamaan koiran päättää sietääkö vai ei. Kuvittelee että koira on joku nahkatalja joka pitää raapia pehmeäksi ja ripustaa narulle kuivumaan lopuksi.
Siis hyvä luoja mikä tyyli joillakin on rapsuttaa koiraa, ja sitten vielä täysin arvaamatta. Ei voi päältäpäin katsoa ihmistä ja arvata, että tuo on se vatkaaja ja tuo normaali silittäjä ym.