Koirahyökkäykset

[Vieras]

Sekarotuinen pitbull kävi kiinni taaperon korvaan ja puri toistakin lasta Espoossa. "Onneksi" korvaan eikä kasvoihin.

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/is- ... #gs.bqjcla

[Dacrest]

Minusta se, että koira otetaan pois tai jopa lopetetaan, ei ainoana rangaistuksena johda mihinkään. Ihminen, joka haluaa samanlaisen otuksen uudelleen, sen varmasti saa. Sanktio ja toiselle aiheutettujen vahinkojen korvaukset riittävän tuntuvana tulee kohdistua koiran omistajaan.

Ja nyt tarkoitan niitä hyökkäystapauksia ihmisiä ja toisia koiria kohtaan, jotka selkeästi johtuvat omistajan välinpitämättömästä tai jopa tahallisesta ja toistuvasta toiminnasta. Vahinko on vahinko.

Suomessa rahalliset sanktiot ovat pieniä jos oikeuteen asti mennään.
Perus pahoinpitelystä tekijä saattaa joutua maksamaan uhrille muutaman satasen plus sakkoa saman verran. Korvaukset esim rikkoutuneesta omaisuudesta tai lääkärikäynneistä rajoittuvat uhrin todellisiin kuluihin. Henkisestä kärsimyksestä voi saada tonnin-pari jos teko on ollut vakava ja tahallinen.
Ja nämä koirahyökkäykset useimmiten katsotaan vahingoiksi.

Eniten ihmetyttää viranomisten lepsut arviot hyökänneen koiran vaarallisuudesta.
Jos koira esim saalisvietillä näykkäisisi ohi juoksevaa lasta kädestä tai puntista, se olisi jotenkin ymmärrettävää. Mutta nämä raivolla päälle käyvät, pahasti purevat koirat, joita joudutaan usean henkilön voimin irroittelemaan uhrista - ei vaan ymmärrä.

[taistelukoirat]

Tuli mieleen eivätkö viranomaiset yksinkertaisesti tiedä ja ymmärrä koirarotutyyppien eroja?

[taistelukoirat]

Vastaan itselleni: Kuvittelisi kyllä että ainakin syytteissä kerrottaisiin tarkasti mitä koiran rotu ja rotutyyppi merkitsee kyseisen koiran käytöksen kannalta. Mutta en sitten tiedä.

[Umac ulkoa]

Tässä se viimevuotinen aloite, kerrataan vähän: https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Kasit ... +2023.aspx
Kirjallinen kysymys koirahyökkäyksiin puuttumisesta

Ja sihen vastaus sisäministeri Mari Rantaselta 18.9.2023
https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Kysym ... 9+2023.pdf
(kopioin koko tekstin tähän kun kaikki eivät halua avata PDF-tiedostoja esim kännyllä)

Vastaus kirjalliseen kysymykseen KKV 39/2023 vp
Vastaus kirjalliseen kysymykseen koirahyökkäyksiin puuttumisesta

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Arvoisa puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Terhi Koulumiehen /kok ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 39/2023 vp:

Millaisiin toimiin hallitus aikoo ryhtyä koirahyökkäyksiin puuttumiseksi, aikooko hallitus arvioida taistelukoirarotujen hallussapidon ja kasvattamisen
rajoittamista Suomessa tai vähintään määritellyn koulutuksen vaatimista näiden rotujen omistajilta ja miten hyökkäyksistä saatavaa tietoa aiotaan kerätä ja hyödyntää päätöksenteossa aiempaa paremmin?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Koirat ovat tärkeitä ihmisten seura- ja harrastuseläimiä. Jonkin koirarodun tai rotusekoitusten kieltäminen ei ratkaise sitä ongelmaa, että ihmisten ja koirien välille voi syntyä konflikteja. Pelkän tietynlaisen koiran hallussapidon luvanvaraisuus ei poista varsinaista ongelmaa, jonka juurisyyt ovat yleensä muualla kuin koirayksilössä.
Koiranpurentavammojen yleisyyden arviointi tilastoja hyödyntäen on vaikeaa, koska suurin osa vammoista on lieviä, ja arviolta jopa 80 % uhreista ei koskaan hakeudu hoitoon. Valtaosassa tapauksia purija on oma tai tutun henkilön koira, ja poliisin tietoon tulevat vain yksittäiset, yleensä vakavimmat, tapaukset.
Joidenkin koirarotujen säätäminen luvanvaraisiksi edellyttäisi tehokasta valvontaa, hyvin tarkkaa rotumäärittelyä, rekisteröintiä ja näyttöä koirayksilön ja rodun vaarallisuudesta. Sallittukin rotu voi väärissä käsissä olla vaarallinen, kaikista kun ei ole kasvattamaan ja kouluttamaan koiria.
Koira, joka on hyvin koulutettuna ohjaajansa hallinnassa, voi toisenlaisissa olosuhteissa, huonosti koulutettuna, asemastaan laumassa epävarmana, häirittynä tai kiusattuna, olla vaikeasti käsiteltävä, jopa vaarallinen. Tällaisen ongelman torjumiseksi löytyy jo nykyisestä lainsäädännöstä keinoja. Järjestyslaissa (612/2003) on säännökset koirakurista, metsästyslaissa (615/1993) koiran pitämisestä, rikoslaissa (39/1889) eläinsuojelurikoksista ja eläinsuojelulaissa (247/1996) muun muassa eläinten kohtelusta. Sisäministeriö ei näe tarvetta lisäsääntelylle.

Koiraharrastuksessa tulisi pyrkiä siihen, että koirajärjestöt ja kasvattajat toimisivat vastuullisesti erilaisten koirarotujen kehittelyssä ja markkinoinnissa, jotta ikävät yksittäistapaukset eivät vaikuttaisi harrastuksen yleiseen hyväksyttävyyteen. Poliisi ja muut eläinsuojeluviranomaiset voivat ryhtyä ongelmakoirien kohdalla eläinsuojelulain mukaisiin hallinnollisiin toimiin tai aloittaa asiassa esitutkinnan vain, jos ne saavat tiedon tapauksista.

Helsingissä 18.9.2023
Sisäministeri Mari Rantanen
(boldaus minun)

Ja edelliset vastaavat ovat olleet vuosina 2022, 2014 ja oliko siinä välissäkin.....?

[politiikkaa]

" Pelkän tietynlaisen koiran hallussapidon luvanvaraisuus ei poista varsinaista ongelmaa, jonka juurisyyt ovat yleensä muualla kuin koirayksilössä. " sanottiin ^vastauksessa.

Tämä lainaus sekä vastaus kokonaisuudessaan antavat kuvan ettei asiaa niin sanotusti haluta ymmärtää...

[niin]

Lisäisikö taistelutyyppisten koirien kieltäminen hallituspuolueitten suosiota vai ei?

[Kissimyyr yhä vaan]

Kieltämisessä on kai se ongelma, että kiellon jälkeen 100% taisteluroduista sitten määritellään "sekarotuisiksi", joita ei voi kieltää. Että sikäli ministerin kanssa samaa mieltä, rotukiellot tuskin toimii.

Mikä toimisi, olisi kunnolliset vahingonkorvaukset, monessa muussakin asiassa kun koirahyökkäyksissä. Mutta siihen ei tunnu kellään olevan tahtoa lähteä, en ymmärrä miksi.

[aunet]

Toistan itseäni, riittävän kova rahallinen rangaistus tehoaa, näköjään ei muu. Ja ihan oikeasti se on maksettava. Mitään menetettyä se ei korvaa kenellekään, mutta on riittävä pelote.

[janni]

^ ja hyökänneeltä koiralta henki pois. Silläkin voisi olla jotain tehoa.

[*kiranas*]

^ uusia koiria saa aina lisää.

rahallisissa korvauksissa on se huono puoli, että ne jotka on sössineet rahansa, niin eipä korviaan myöteen velkaantuneita kiinnosta, vaikka velkataakka kasvaisi. kivahan se olisi ajatella, että mojova korvauspotti taakse, niin johan oppii, mutta niin helppoa se ei kuitenkaan ole.

[Mella M]

Kieltämisessä on kai se ongelma, että kiellon jälkeen 100% taisteluroduista sitten määritellään "sekarotuisiksi", joita ei voi kieltää. Että sikäli ministerin kanssa samaa mieltä, rotukiellot tuskin toimii.

Mikä toimisi, olisi kunnolliset vahingonkorvaukset, monessa muussakin asiassa kun koirahyökkäyksissä. Mutta siihen ei tunnu kellään olevan tahtoa lähteä, en ymmärrä miksi.

Eivät toimi, koska näillä monilla tyypeillä jotka tällaisia koiria hankkii ja pitää huonosti, on jo niin pitkä piikki ulosotossa tai velkajärjestely ns. nollasopimuksella, ettei kiinnosta yhtään vaikka kasan päälle laitettaisi miten paljon lisää. Monet etuudet eivät ole sellaisia mistä voisi ulosmitata, joten ei vaikuta heidän elämäänsä mitenkään tai ainakaan uusi velka ei vaikuta mihinkä. Siksi. Ei tämä kovin vaikea ole ymmärtää.

[aunet]

Rotujen kieltäminen ei käsittääkseni ole ratkaisu, lainaan MellaM:n tekstiä:
"
Jos koira esim saalisvietillä näykkäisisi ohi juoksevaa lasta kädestä tai puntista, se olisi jotenkin ymmärrettävää. Mutta nämä raivolla päälle käyvät, pahasti purevat koirat, joita joudutaan usean henkilön voimin irroittelemaan uhrista - ei vaan ymmärrä.

Yhtälailla oma koirani voisi olla kirkuvan lapsen housunpuntissa kiinni, olematta tappaja, tai jos ovelle/aidalle tultaisiin härkkimään ärsyttääkseen koiraa, tai purkamaan omaa pahaa oloaan. JOS koirani avaisi suunsa em.tapauksissa, olisin tyytyväinen. Mutta nämä uutisoidut tapaukset ovat täysin käsittämättömiä.

Rotujen kieltämisellä päästään siihen missä muuallakin maailmassa, eli yksi sulka hattuun lisää niille kiellettyjen rotujen omistajille, jos onnistut sellaisen hankkimaan, ja sehän käy suht helposti.

[koira]

Eli mitäänkö ei voida tehdä?

Mä en usko että asia olisi niin. Aina löytyy ratkaisuja jos vaan on halua. Ei ehkä täydellistä, mutta sellaisia että niillä pystytään estämään ainakin osa tapauksista.

[notski]

Mun oikeustajuun ei mene kertakaikkiaan perille se, miten koira joka on tappanut toisen perheen koiran, voi jäädä henkiin?
Eikö tapon tehneen koiran lopettaminen olisi vähintä mitä näissä tapauksissa kuuluisi aina tehdä? Lisäksi tietysti rahalliset korvaukset.

Miettikää muuten miten iso kynnys näistä on ilmoittaa edes poliisille. Jos hyökänneen koiran omistaja on tietynsorttinen ihminen joka asuu naapurissasi ja jota näet säännöllisesti, joka käyttäytyy esimerkiksi uhkaavasti, tai jolla on rikollisia kytköksiä ... Ymmärrettävästi siinä ihminen miettii uskaltaako ottaa riskin rikosilmoituksen teosta Ihan perceestä mutta ihmiset ovat joskus niin hulluja että ymmärrän kyllä asioista tämänkin puolen.

Eikäpä tämä poliisien suhtautuminenkaan mitä nyt on uutisoitu ilmoituskynnystä ainakaan taida laskea.

[Darre]

Näin se vaan valitettavasti menee. Kun koira käy toisen koiran kimppuun, vahingoittaa tai jopa tappaa, niin se ei ole rikos. Jos hyökännyt koira on tahallisesti irti, niin kyseessä on taajama-alueella järjestysrikkomus, mistä voi saada pienen sakon, mutta jos päässyt vahingossa irti niin ei edes sitä.

Tämän koin itse ihan kantapään kautta kun oman koirani kimppuun hyökätttiin. Ei sovi minunkaan oikeustajuuni, että minun omaisuuttani saa vapaasti tuhota ilman mitään rangaistusta.

[Umac]

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010567828.html
Saksanpaimenkoira raateli miehen pahasti Äänekoskella -
Naisen mukaan hän hallitsi saksanpaimenkoiransa. Koiran tietäneet ihmiset pitivät suurta lemmikkiä arvaamattomana ja jopa ”hulluna”.

Tässäkin vähän "näpsittiin" ja hoidettiin vammoja kuukausia. Viitaten kiranaksen aiempaan kirjoitukseen ja puremien aliarviointiin.

[*kiranas*]

^ naapurilehdessä sama uutinen

IL: Koira raateli miehen sairaalakuntoon
Arvaamattomaksi tunnettu koira livahti ulko-ovesta omistajan huomaamatta ja hyökkäsi pihalla odottaneen miehen kimppuun.

[Sopuli]

Minusta harvasta asiasta voi päättää valmiiksi, ettei kannata edes yrittää, koska ei tule toimimaan. Tietenkään mikään keino ei toimi 100 prosenttisesti. Jos sellaista odottaa, tulee elämä todennäköisesti olemaan aikamoista pettymystä.

Olin itsekin aikanaan kuorossa, jossa kiukuteltiin miten tupakointikiellot eivät tule toimimaan eikä tupakointi vähene. Hyvä kun en uhonnut piruuttani polttavani vähän aiempaa enemmän. Kahvilat kerroin todellakin valitsevani jatkossa niin, että sisällä saa tupakoida. Naureskelin baarien typötyhjiä savuttomia puolia ja olin muutenkin aikamoinen hölmö muutosvastarinnan edessä. Minusta show ja vaiva oli aivan järkyttävä tuollaisen asian takia. Nykyään harva muutos tuntuu kaikkien kannalta paremmalta kuin tuohon tulleet rajoitukset. Tupakointi on aivan kiistatta kaikkineen vähentynyt ja muuttunut epämuodikkaaksi, enkä itsekään ole polttanut ties kuinka moniin vuosiin.

Minusta siis esim. rotu- tai muu rajoitus toimii, jos sillä saadaan edes yksi vakava purematapaus vältettyä. Muista maista voidaan saada osviittaa, mutta lopulta tiedämme vaikutuksen omalta osaltamme vain kokeillen. Aina voi tehdä tarkennuksia ja lisämuutoksia, jos kerta kaikkiaan hulluksi menee. Ja sitä nyt sentään on tosi vaikea uskoa. Rajoitukset myös (samoin kuin tupakointitapauksessa) antaisivat pidemmän päälle viestiä siitä, että ko. koiratyyppi ei ole mikään pärjääjien, vaan lähinnä reppanoiden valinta. Se, jos mikä olisi hyvä suunta imagon suhteen.

Jos hypoteettisesti miettii mikä olisi toimiva keino esim. "vahinkojen" suhteen, olisi sellainen, että jokaisella kulkijalla olisi mukanaan jonkinlainen ase. Sillä olisi velvollisuus surmata vapaana lähestyvä koira välittömästi, ihan sama minkälainen tai kokoinen. Se voisi toimia vaikka vain lähietäisyydeltä, joku pulttipyssy esim. Aivan taatusti me kaikki koiranomistajat katsoisimme omiemme perään ihan eri asenteella. Ei tulisi "oho soriii, en voinut yhtään arvata tai varautua, nyt ei vain mahtanut minkään" -tilanteita. Ei yhdenkään koiran kanssa. Itsekin miettisin uudestaan, onko luoksetulo oikeasti pomminvarma, vai olisiko sittenkin tarmoa käyttää vaikka sitä jotenkin niin hankalaa liinaa varuiksi. Keinot kyllä löytyy, jos motivaatio on kohdallaan.

Todettakoon nyt vielä, jos joku jostain ihmeen syystä ei ymmärtänyt, että tuo ei tietenkään olisi mikään oikea ratkaisu. Se antaa kuitenkin perspektiiviä siihen, miten vahinkoihin voisi omassa mielessä suhtautua, jos niin haluaisi.

[aunet]

Samaa metodia voisi toteuttaa kaikkea hyökkäävää kohtaan, useimmiten ne on ihmisiä, eikun kuulasta kalloon vaan! Ja joo, ymmärsin kyllä Sopuli pointtisi.

[JMTNT]

Uusi koulutustyyli , namittaminen , kertoo totuuden ja tässä tulos. Koiraa palkitaan namittamisella, mutta sitten tulee tilanne, jolloin namit ei kelpaa, vaan koiran vietti on vahvempi. Ja koiran vietti vie hyökkäykseen, kun sille ei ole opetettu ohjaajaan turvautumista, vaan ohjaaja namittelee, kuten emo pentuaan. Ja tässä näkyy tulos, koiran ei tarvitse kunnioittaa ohjaajaa.

[vegailia]

Uusi koulutustyyli , namittaminen , kertoo totuuden ja tässä tulos. Koiraa palkitaan namittamisella, mutta sitten tulee tilanne, jolloin namit ei kelpaa, vaan koiran vietti on vahvempi. Ja koiran vietti vie hyökkäykseen, kun sille ei ole opetettu ohjaajaan turvautumista, vaan ohjaaja namittelee, kuten emo pentuaan. Ja tässä näkyy tulos, koiran ei tarvitse kunnioittaa ohjaajaa.

Ihanaa että joku ottaa tämän puheeksi.
Juuri luin susi-Pulliaisen kirjaa, siellä oli tutkimus esitelty jossa tultiin käytöstutkimuksessa siihen tulokseen, vapaasti lainaten,
että koira joka kasvaa ilman rajoja ja saa pelkkää hellyyttä, siitä tulee toimelias ja tottelematon. Kirjassa kuvattiin että niistä tuli hankalia otuksia, jotka ei sopeutuneet ja joita oli mahdoton käsitellä.
Koira joka saa liian paljon rajoja, mutta liian vähän hellyyttä, siitä tuli arka ja tottelematon.
koira jota kasvatetaan niin, että saa enemmä hellyyttä ja sen rinnalla kuria, tuli tasapainoinen totteleva perhekoira.
No, jokainen lukekoon itse että osaa paremmin sanoittaa, mutta siis se on tosi vakava ongelma jos koirilla ei ole rajoja. Niille ollaan vaan mukavia eikä ympäristö tai ihmiset anna ikinä negatiivista palautetta tai rajoja.
Se on aikapommi jonka uhreja tullaan niittämään vielä pitkään. Sekä ihmisien että koirien suurin tragedia.
Ja maailman vaikein asia, kun toiset näkee rajojen asettamisen väkivaltana, joten miten selität?
Ja ihmiset jotka joko vetää överiksi tai laiminlyö täysin kasvatuksen. Tai yrittää suitsia koiraa joka on pilattu jo. Kunnioituksen rakentaminen on hukassa.

[aunet]

Eli ei oteta selvää perusasioista ja ennen kaikkea koiran käyttäytymisestä ylipäätään. Miksi se toimii kuten toimii. Ei opiskella asioita etukäteen kun kukaan ei sitä vaadi. Ollaan ottamassa yli kymmeneksi vuodeksi uutta perheenjäsentä eikä sitä vähää vaivauduta. Itse en moiseen olisi aikoinaan ryhtynyt ilman, että olisin opiskellut asioita ja kuunnellut asiantuntijoita. Silti virheiltä ei ole välttynyt, mutta niistä on opittu.

[vegailia]

Puhun niin voimakkaasti tämän asian puolesta siksikin, että kun otin ekaa koiraa törmäsin ensimmäisenä nameihin ja namikouluttajiin.
Ei mennyt kauaa, kun olin kotini vanki ja koiranpentu terrorisoi nilkat verille enkä voinut edes käydä kaupassa niin, että ei huuda keuhkoja pellolle.
Kaikkeni yritin ja itkua väänsin. Ennen koiran ottoa olin ottanut selvää, mutta se mitä tarjottiin oli vaan niin väärin.
Saahan sitä ottaa selvää jos kaikkea tietoa dominoi se paska namipositiivisuus.
Pelastus tuli sitten kun löysin armeijakouluttajan ja muita "tolkun ihmisiä" ja sakupiireissä oli näitä joitakin. Ja rotikan omistava ystäväni, joka kertoi sen totuuden. Että koiralle ei myöskään pärjätä voimalla, vaan tuntemalla koiran käyttäytyminen ja osaamalla vastata koiralle koiraa puhuen.
Olin varmasti sellainen ennen kokemusta, että olisin nillittänyt ja teoretisoinut koirafoorumeilla mikä on oikeaoppista ja jylhää koiran kohtelua.
Monet, jotka puhuu läpiä päähänsä onkin niitä joilla
a) ei ole ollut todella haastavaa koiraa JONKA ongelmat olisivat saaneet ratkaistuksi. Ilman valjaita, kuonopantaa tai eristämistä maailmasta muuttamalla maalle.
b) ottavat vain alunperinkin koiria, jotka on helppo saada näyttämään hyvältä nameilla, ja todistavat niillä miten esim pysähtymistekniikka toimii loistavasti. Takapihalla on kumpuja niistä koirista joilla oli "luonnevika".
c) Ei ole ollut koiraa ollenkaan, mutta ovat suuna päänä netissä. Lukevat että on tutkimus, jonka joku muu on lukenut, joissa kerrotaan että koiran stressi nostaa sen sykettä. Päättelevät että stressi on paha.
Nousee kouluikäiselläkin stressi kun ei saa karkkia ennen oikeaa ruokaa, mutta kaikki koiran kokema stressi on poistettava muka.

[JMTNT]

Jäin miettimään mitä kontrolli koiraan ja se mitä sitten loppujen lopuksi kellekin tarkoittaa.
Otin tämän sitten haasteeksi, ja lähdin 1v6kk ikäisen rottweiler Usvan kanssa pienelle isolle iltalenkille lauantaiyöhön Espooseen. Kaikkien känniläisten, bussien, prätkien, kotibileiden ja satunaisten koiranulkoiluttajien kansoittamaan äänimaisemaan.

Tässähän ei sinänsä vielä ole mitään ihmeellistä muuta kuin se, että normaalisti Usvaa ei ihan näissä olosuhteissa, kaikkien mahdollisten ärsykkeiden läsnäollessa käytetä ulkona, ja vaikka käytettäsiinkin, niin ei minun toimestani.

Lisäsin siksi vielä haasteellisuutta näiden lisäksi sillä, että päätin poistaa Usvan remmistä ja kokeilla onko minulla oikeasti kontrolli tuohon koiraan.

Käveltiin yhteensä n.5Km ja voin vakuuttaa, että ärsykkeitä tuolle koiralle riitti! En kuitenkaan listaa niitä tässä kuin räikeimmät, koska pohjustuksesta tulee käydä ilmi kaikki oleellinen.

Usva kävi ensin perus-iltapissillä turvallisella kotomaalla, jonka jälkeen otin sen käskyn alle ja irti remmistä n.23.10.
Tarkoituksena siis olla koskematta koiraan, laittaa remmiä tai olla käyttämättä muita houkuttimia koko lenkin aikan.

SIVULLE!, kuului ensimmäinen käsky, SEURAA! oli toinen ja katse oli eteenpäin, tikkana, koska nyt ollaan töissä eikä karkkipussilla.

Etenimme joitain satoja metrejä, kunnes Usva vetää hännän kippuraan, korvat huomiolle ja hidastaa hieman tahtia. Huomaan itsekin, että pusikoiden takaa kulmasta on vastaan tulossa pieni koira kävelyttämässä ohjastajaansa (kyllä).

Pikkukoira alkaa tässä vaiheessa räksyttää ja Usvan tapittaessa otusta, annan seuraavan käskyn, sanon KILTISTI (Usva tietää tästä rauhoittua), jonka jälkeen tulee rymmikkäästi SEURAA, KILTISTI SEURAA, Usva katsoo minua silmiin ja minä kuittaan hyvä tyttö.

Matka jatkuu ja edetessämme Usvan askel kiihtyy. Usva ollessa n.1m-1,5m edelläni, käskytän SEURAA, Usva ei hidasta tahtia. PAIKKA!, Usva pysähtyy (katsekontakti) SIVULLE (taputus kädellä vasemmalle jalalle),,ISTUU (koko ajan katsekontakti, koskematta koiraan). Pienen pyörimisen jälkeen paikka löytyy ja kun olen sitä mieltä, että Usvalla on homaa käskyn alla, matka jatkuu SEURAA.

ja vastaan tulee kapealla kävelykäytävällä meluavien nuorien joukko, jolloin teroitan Usvalle SEURAA, käyttäen normaalia äänenväriä, mutta normaali puheäänenvoimakkuudella. Usva kääntää hienoisesti päätään vasemmalle, tulkitsen tämän että asia on ymmärretty ”aikuisen aivoilla”, mutta käytänössä jää nähtäväksi mitä tapahtuu toistaiseksi dominoivalla pennun avoilla. Kumpi vie voiton.

Nuoret ovat n. 15m päässä (7kpl). Usvalla alkaa keskittyminen herpaantumaan, huomaan sen lukuisista eri indikaattoreista seuratessani koiraa.

Juuri kun Usva on viisi vaille syöksymässä porukan kimppuun, kuuluu suustani rytmikäästi USVA, KILTISTI, SEURAA. Pää kääntyy taas eteen ja matka jatkuu, kunnes, joku teineistä saa päähänsä huutaa USVA,, KOIRA KOIRA, TÄNNE,, TULE TULE, TÄNNE, PUSKII!. Seuraan koko ajan koiraa ja ikäänkuin hyräillen sanon KILTISTI.... Usva katsoo taakseen ihmeissään, mutta seuraa koko ajan käskyn alla ja unohtaa koko asian seuraavan mielenkiintoisen hajun tullen.

Matkaamme mahtui lukuisia ärsykkeitä, joihin laitettiin perus PAIKKA, SEURAA -käskytys, mutta tässä nämä räikeimmät.

Kotiin tultiin n. 00:45. Kotipihalla ja sanoin Usvan sen hyvin tunteman iltakäskyn PISSILLE, PISSILLE, PISSILLE!! Tämän jälkeen vein Usvan kotiin, annoin vettä, sanoin hyvää yötä ja jostain syystä kirjoitin tämä viestin.

Kyllä ne sorsatkin pullan perässä ui, mutta kontrolliko? Tottakai palkitseminen jätetään pois (monella ne namit silti on taskussa aikuisten koirien kanssa) jne, mutta leikin varjolla opetettu asia on AINA se leikin varjolla opetettu.

Yllättävissä tilanteissa, joko koiralle tai ohjastajalle puhuu se kaikista primitiivisin osa aivoista ja ellei koiran ja ohjaajan välille ole luotu yhteishenkeä, niin koira toimii vaistonsa mukaisesti.

[vegailia]

Paras onkin luoda tilanne, jossa koira tottelee vapaaehtoisesti. Koira joka odottaa kaikesta palkintoa, on levoton. koira joka tottelee pelosta..no en tiedä edes miltä sekin näyttäisi. Varmaan vapaanapito olisi tuhoon tuomittua kun koira ryömisi johonkin sadevesiputkeen kyyristelemään?
On myös koiria joiden laumavietti ei ole niin suuri, tai on jalostettu tekemään itsenäisiä päätöksiä.
Mutta ne eivät olekaan yleensä samoja rotuja, jotka pyrkivät vahingoittamaan ihmistä sitten karkuun päästyään. Pahin kupru olisi kissanjahtaaminen puuhun vapaana, mutta se on kytkettynä ja ilman johtajaa näistäkin voi tulla ongelmakoiria nimenomaan yksinjäämisongelmien kautta. Rajoitta kasvaneena.
Ja niidenkin kanssa on mahdollista luoda tilanne, että koira tietää kuka sen isäntä o, ja luottaa tähän yhteistyökumppanina.
Eikä odota palkkaa siitä, kun tuli kutsusta luokse vaan tekee sen mielellään:; Suorastaan odottaa, milloin omistaja suvaitsee kutsua koska se on paras palkinto.

[vegailia]

Niin, ja ajokoiran ja laumiksen tyyli tehdä itsenäisiä päätöksiä on toki eri, mutta puhunkin just ajokoirista ym.

[JMTNT]

vegailia. Kiitos, että toit esiin Susi Pulliaisen. Olen aikoinaan lukenut hänen kirjansa ja täytyy todeta, että hän tiesi mistä puhui. Suosittelen kaikille lukemaan.

[aunet]

Itselläni ollut seitkytluvulta lähtien borzoimerkkisiä ajokoiria. Ja todellakin niiden perimässä olevat toivottavat rotuominaisuudet ovat aivan toisenlaisia kuin vaikkapa ns. palveluskoirien. Siksi olisikin tärkeää opiskella vähintään rodun käyttötarkoitus, jossain aivojen syövereissä se kuitenkin piileksii herätäkseen henkiin sopivan ärsykkeen tullessa kohdalle. Monelta ongelmalta vältyttäisiin jo tällä. Ja sen myöntäminen itselleen, ettei välttämättä pärjää tiettyjen rotujen kanssa, vaikka komeita olisivatkin jonkun toisen käsissä.

[Sopuli]

Se on kieltämättä ongelma, jos positiivista vahvistamista pidetään rajattomuutena. Luullaan, ettei ilman kieltoja voisi muka olla rajoja.