Sopuli kirjoitti:Ninni kirjoitti:Turvallisessa yhteiskunnassa ei koeta ehkä muidenkaan kuin rikollisten toimesta tarvetta hankkia koiria, jotka puolustavat henkeen ja vereen. Tai tappelevat ilman että luovuttavat ennen kuin joku hapettaa.
Kyllä minäkin väittäisin, että nk. voimarodun valintaan useimmiten liittyy jonkinlainen, ehkä tiedostamatonkin, perusturvattomuuden tunne. Riippumatta siitä, onko elämässä mitään konkreettisia uhkia, kuten joillakin nistiporukoilla. Ei sellaisen koiran ottava halua huoletonta seurakoiraa, joka on kaikkien ihmisten ja eläinten kaveri, tilanteesta ja omistajansa mielipiteistä riippumatta. Potentiaali se on mikä viehättää. Eikä siinä sinänsä ole mitään vikaa, kunhan tiedostaa ja hyväksyy, ettei voi pitää koiraansa ihan samoin kuin huolettoman seurakoiran valinnut. Se on valitettavasti osoittautunut omistajille hankalaksi.
Omista tuttavista voimakkaista koirista pitävät valitsevat kumppaninsakin samoin kriteerein. Ulospäin mielellään hurja ja retee, mutta itselle maailman kiltein ja lutuisin. Valitettavasti nämä tulevat samassa paketissa todennäköisemmin koiran kuin ihmisen muodossa.
Kurkkasin tuota Hankikoira.fi rotutestiä ja tein sen taas:
https://www.hankikoira.fi/rotutestiMissään kysymyksessä ei ollut suoraa viittausta siihen, että on turvaton olo, edes tiedostamattakaan. Ehkä se on ajatuksena ihan ok mutta eikö koira tulisi valita käytön ja tarpeen mukaan? Mahdollisimman lähelle omia ja mieluisia asioita, myös oma panos huomioiden? Jostain joutuu tinkimään, kyllä. Esim. toisten ihmisten mielipiteistä.
Siellä on kohta
vartiontivietti, lause
Emme juuri ole tekemisissä vieraiden koirien kanssa, joten koiran ei tarvitse tulla toimeen muiden koirien kanssa, kysymyksiä on 15.
Tehkää ihmeessä, ihan hauska katsoa mitä tulee!
Itselleni, jo toistuvasti siis, tulee ekaksi oma rotu, sitten whippet, pinseri, faaraokoira, beuceron, kääpiöpinseri, entlebuch, appenzelli, australiankarjakoira ja bullmastiffi.
Noista voisin heti tiputtaa lähes kaikki, beuceronia mietin joskus mutta nykyisellään kooltaan aivan liian iso, rotuna siis.
Kysymyksissä ei huomioida esim. sairauksia, sekarotuisia tai värejä. Minusta hyvin kansankielinen, kuten kuuluukin.
Omat rotuvalinnat ennen internetin ihmeellistä maailmaan meni puhtaasti harrastuskiinnostuksen mukaan. Eli lapsesta asti mukana ollut palveluskoiraharrastus rajaa tiettyihin rotuihin, sama raja edelleenkin olemassaan. Eli pelkästään se voi vaikuttaa ja vaikuttaakin esim. aktiivisilla harrastajilla.
Puoliso on aktiivinen koiran omistaja, ei ole ikinä harrastanut mitään ja hänelle taas staffi tuli rotuna siinä kohti kun etsi pienempää koiraa, edellinen oli bokseri. Nyt jo kolmas tätä rotua ja hänestä muita rotuja ja vaihtoehtoja ei ole olemassaakaan omaksi koiraksi asti vaikka koirista pitääkin. Puoliso mainittava siksi, että minä en ole itse nykyistä rotua valinnut.