Mulla ei yleensä ole pentukuumetta. Varmaan johtuen rodusta
Kotona on 4kk juuri täyttänyt rottweilerpentu. Ei ollut pentua missään suunnitelmissa, mutta olemassaoleva rwu jouduttiin aivan yllättäen lopettamaan huhtikuussa.
Päätettiin sitten miehen kanssa että otetaan pentu jos yhdestä pentueesta (jonka ilmoituksen olin bongannut jo aiemmin, jo ennen astutusta) saamme.
Pennut olivatkin syntymässä ihan niinä päivinä kun olin kasvattajaan yhteydessä ja onneksi sieltä riitti meillekin urospentu.
Tämä pentu tuli aika äkkiä vanhemman koiran poismenon jälkeen, ehkä vähän liiankin aikaisin. En ole vieläkään tehnyt surutyötä loppuun ja saatan esimerkiksi yhtäkkiä pillittää edesmennyttä koiraa tuolla pihalla kun olen pennun kanssa ulkona.
Itseään miellyttävistä vanhemmista on vaan aika vaikea saada nykyään pentua, kun sitä ns. "vanhaa suomalaista linjaa" josta kaikki edesmenneet rottweilerini (ekaa lukuunottamatta) ovat, ei oikein enää ole.Tämän pennun takana isän puolelta on hyvin, hyvin kaukana joitain samoja koiria joita on ollut edesmenneiten koirieni takana myös.
Emän suku on mulle aikalailla tuntematonta. Pennun vanhemmat tiedän kyllä, molemmat mukavia koiria.
Viime kerralla kun edellinen rwu tuli pentuna niin edellisen uroksen kuoleman ja pennun tulon välillä oli 7 kuukautta.
Nyt väliä oli vain reilut 8 viikkoa.
Pakkaa on ollut sotkemassa myös vakavan sairauden diagnoosi, ja olin sairaalassa osastolla pennun hakupäivänä. Mies ja poikani kävivät hakemassa pennun.
Nyt olen ollut siitä lähtien sairauslomalla, ja pennun kanssa kotona. Mies oli tosin ekat 4 viikkoa kesälomalla.
Vähän jänskättää että minkälainen aikuinen uros tästä kasvaa. Pennulla on hyvin voimakas dominanssi ja se on ohjaajakova sekä itsenäinen. Tämä pentu ei esimerkiksi "mene pähkinöiksi" jos sille lepertelee. Katsoo enemmänkin kuin joku ihmisteini, että "jestas sä olet nolo." Tämä ei liity dominanssiin vaan ihan pennun muhuun luonteeseen. On kyllä riehakas ja hyvin energinen silloin kun on. Muina aikoina enemmän mallia Jäyhä Jököttäjä. Vähän sellainen totinen.
Tällä hetkellä rakastaa kaikkia ihmisiä, myös meille tulevia, kaikki ihmiset ovat ihania, pienten lasten kanssa osaa olla tosi kauniisti (nuorin lapsenlapsi on 6kk) ja myös kunnioittaa hienosti muita koiriamme. Ei esim. ole edes yrittänyt leikkiä shelttimummolla. Se kanssa kylläkin.
Pennulla ei ole pienintä viitettäkään onneksi mistään ruoka,- tai resurssiaggressioista.
Sillä on siis paljon hienoja(kin) ominaisuuksia.
Onneksi on kokemusta rodusta yli 25 vuoden ajalta ja myös muista suurista dominoivista uroksista.
Mitään ongelmia ei tällä hetkellä ole kun pennulle on ystävällisesti mutta päättäväisesti tehty selväksi että minkälaista käytöstä suvaitaan ja minkälaista ei.
Mutta en edes kuvittele että tämä olisi nyt tässä. Pentu kasvaa ja kehittyy henkisesti koko ajan. Toivottavasti kuitenkin saadaan nämä hommat hoidettua mahdollisimman hyvin ennen kuin Reino on aikuinen. Silloin jos ei ole selvät sävelet niin ei ole kivaa kenelläkään.
Aluksihan tuo meinasi syödä meidät esim. kun alettiin ekaa kertaa leikkaamaan kynsiä. Tuli silmille ihan oikeasti, ja kovaa.
Eikä se pihalla ollessaan sillon luovutusikäisenä kuunnellut paskan vertaa mitä sanoin, ei sitä kiinnostanut, ei se tarvinnut mua (tai ketään muutakaan ihmistä) mihinkään.
Nyt mies sanoi justiinsa yksi päivä että: "sehän kävelee sun perässä kuin ankanpoikanen." Edistytty on siis
Joka päivä treenataan kaikenlaista ja homma toimii, pentu kuuntelee.
Tämä nyt ei ollut varsinainen pentukuumeen nostattamiskirjoitus, kenties päinvastoin
Kuten sanoin, mulla ei yleensä ole pentukuumetta ja nytkin odotan innolla sitä aikaa kun tuokin on järkevä aikuinen koira.
Yksi tuttu kasvattaja sanoi rottweilerin pentuajasta hyvin: "Hieman kärjistäen voi sanoa että ensimmäiset pari vuotta voi olla välillä vähän hiki, turhauttaa ja pistää miettimään omia valintojaan ohjatessa innokasta rottweilerin alkua oikeiden toimintamallien äärelle. Sen jälkeen alkaa jo helpottamaan."
Joku ihana pieni lalleroinen-palleroinen pörröinen kilon painoinen pentu voisi olla ihanampi
Reinon kanssa on nyt tavoitteena BH ja treenaamme joka päivä kotona peltojäljen esineilmaisua kaiken muun ohella.
Peltojäljelle suuntaudumme siis.








Tällä hetkellä on sopuisa pusupoika, mamman ja isin kainaloinen Tykkää kovasti läheisyydestä ja antaa paljon pusuja.
On hyvin kuulolla ja tekee mun kanssa yhdessä mielellään. Ja oppii aivan älyttömän nopeasti. Tuntuu olevan fiksu. Miettii ennenkuin tekee (paitsi silloin kun hepuloi, tietenkin, pieni pentu kyseessä)
Saattaahan tuosta ihan kiva otus kasvaa.

Tosin iso kuin pärkkele. 4kk paino on 22 kg.
You don´t have a soul.
You are a Soul,
you have a body.
C.S Lewis