Sileäkarvainen collie?

[Biarritz]

Millainen on nahka rotuna? Soveltuuko se myös seurakoiraksi/ lenkkeily-/ulkoilukaveriksi, vai onko se puhtaasti harrastus-/käyttörotu jota ei tule ottaa seurakoiraksi? Miten on koirasosiaalisuuden laita, onko ns. "koirapuistokoira" vai ei?

Satuin lukaisemaan tuosta uusimmasta Koiramme-lehdestä osan isoa koiralaumaa koskevaa artikkelia. Siinä oli esimerkkinä, kuinka muutama ison nahkalauman edustajista ajautui keskenään veriseen tappeluun. Olen jotenkin mutulla kuvitellut, että nahkat tulisivat hyvin toimeen muiden koirien tai vähintäänkin oman lauman kanssa, tuossa tapauksessa en tiedä mikä on ollut laukaiseva tekijä tappelulle?

Tiedän että tämän hetkisessä elämäntilanteessa mulla ei ole mahdollista tarjota koiralle aktiivista harrastusta kuten agility, toko, haku yms., joten jos tämä rotu on aktiivinen harrastuskoira, niin ainakin toistaiseksi jää mulla pelkän haaveilun tasolle. Liikuntaa kylläkin harrastan aktiivisesti ja suoraan asunnon takana aukeaa mm. suojaisa metsäpolku hyvine ulkoilumaastoineen. Oma pieni aidattu piha löytyy (rivitalo), koirapuistot sopivan matkan päässä.

[Tiibetinhelmi]

Veljen vaimo kasvatti aikanaan. Lopetti, kun sanoi, että luonteet menneet huonommiksi. Kuulemma myös vatsaongelmia paljon. Monenlaiseen harrastukseenhan nahkasta on kyllä hyvin. Varmasti voi hyväluonteisenkin saada, kun tietää mistä etsii.

[TlGER]

Itse aiheeseen mulla ei ole mitään sanottavaa, kun ei nahka rotuna ole tuttu, mutta kyllähän minkä tahansa rodun kohdalla on olemassa se riski, että jotkut yksilöt eivät tule toimeen keskenään, vaan tappelevat verisesti, vaikka rotu olisi yleisesti ottaen kuinka koirasosiaalinen tahansa.

[Dacrest]

Yksi nahka on ollut, mutta siitä on niin kauan ja koira tuli aikuisena kodinvaihtajana (ongelmakoirana), etten tiedä vastaako luonteeltaan ja käytökseltään täysin nykypäivän nahkaa.

Energiatasoltaan oli normikoira, jolle riitti päivittäiset reippaat kävelylenkit, pallonheitto, perustottelevaisuus yms. Vilkkaudeltaan mukava koti/harrastelukoira, eli on hereillä, muttei häslää turhaan. Kovuudeltaan sellainen normaali, eli pehmeähkö.

Tämä yksilö oli kohtuullisesti vahtiviettinen ja ruoka/vieraat ihmiset -kombolla jonkin verran resurssiaggressiivinen/terävä, eli näykkäisi herkästi jos vieras tuli liian lähelle ruokakuppia tms. Kuinka paljon tähän vaikuttaa koiran aikaisempi elämä kahdessa eri perheessä, en tiedä.

Ensimmäisestä perheestä oli lähtenyt kiertoon kun ei ollut tullut perheen lasten kanssa toimeen. Liekö tuo resurssiaggressiivisuus ollut syy ensimmäiseen kodinvaihtoon?
Tullessaan pelkäsi nopeasti lähestyvää kättä ja oli aikamoisessa stressissä, että koiran kohtelu ei ole ollut ihan asiallista.

Yleensä oli aika välinpitämätön vieraita ihmisiä kohtaan - pystyi pitämään irti, eikä välittänyt vastaantulijoista. Vieraiden koirien kanssa aika sosiaalinen, muttei mikään lapanen: tilanteen tullen saattoi jopa lähteä rähinään, muttei siis mitenkään aktiivinen riidanhaastaja. Koirapuistokoira varauksin.

Melko terveenä eli pitkän elämän (13,5 vuotta). Muuten kaikkiruokainen, mutta herneet ja kaali saivat aikaan järkyttävät ilmavaivat.

Kaverilla on pari nahkaa ollut tällä vuosituhannella. Toinen vähän vilkkaampi ja räväkämpi, toinen hieman rauhallisempi ja pehmeämpi, ihan peruskivoja koiria lenkkikaveriksi ja harrasteluun.

Nahka ei kuitenkaan mikään kultainennoutaja ole, yleensäkin paimenkoirien luonteessa voi olla terävyyttä tms.

[Umac]

^^ Tuo. Itse juttua en ole lukenut mutta minusta Tiger kiteyttää sen mikä tuntuu unohtuvan herkästi: koira on eläin ja koiraeläin ei aina ja automaattisesti tule isossa laumassa kaikkien kanssa toimeen. Se ei ole vika vaan ominaisuus ja sen mukaan mentävä.
Itse nahkoista ei kokemuksia juurikaan, katukuvassa nähdyt ilmentäneet rauhallista ohi menoa, ei muuta.

[MJK]

Olen jotenkin mutulla kuvitellut, että nahkat tulisivat hyvin toimeen muiden koirien tai vähintäänkin oman lauman kanssa, tuossa tapauksessa en tiedä mikä on ollut laukaiseva tekijä tappelulle?

Tutulla oli aikoinaan pari nahkaa ja pehko, uroksia kaikki ja ainakin nämä nahistelivat keskenään aika paljonkin. Kertaakaan eivät ihan tappomeiningillä tapelleet mutta sellaista pikku kähinää ja kuono oli ainakin yhdellä arpinen tämän johdosta.

Olivat helppoja irti pidettäviä ja muutenkin arjessa helppoja mutta tosi herkkiä eli stressaantuivat herkästi, varsinkin nahkat. Ja vatsat meni helposti sekaisin.