Eutanasiakysely

[Kissimyyr6-66]

Hoitotahtoesimerkkejä on netissä useita, tuossa vain yksi:
https://www.terveyskirjasto.fi/tin00011

Muistiliitto ohjeistaa näin: https://www.muistiliitto.fi/fi/etuudet- ... hoitotahto

Suurin ongelma ei ole se, ettei niitä ole tehty. Suurin ongelma on se, että hoitotahto ei nouse esim. Omakannasta esille, sinnehän se meillä monella on tallennettu. Siksi asiasta on puhuttava lähiomaisten kanssa ja näin hekin tietävät asiasta peruuttamattoman tilanteen edessä.

Miten se ei nouse esiin, eikö se ole aina näkyvissä kun hoidossa julkisella puolella? Vai päätetäänkö se vaan sivuuttaa?

[Mea]

Tämähän on nykyaikana aivan epätrendikästä ja kaikkea, mutta uskovaisena omatuntoni nimenomaan venyy siihen, että suodaan toiselle se mitä haluaisi itselleen. Eli kun en itse halua kitua hengiltä niin ei tulisi mieleenkään vaatia sitä keneltäkään muultakaan. Tosin tämän nyt pitäisi olla itsestään selvää ihan ilman uskovaisuuttakin.

[Vieras]

Olenko tulkinnut oikein, että eutanasiakeskustelussa terminaalivaiheen syöpäpotilaat ovat vain keppihevonen. Oikeasti on kyse siitä, että kaikilla pitäisi olla oikeus kuolla helposti ja mukavasti silloin kuin he tahtovat?

[Mella M]

^ Juu, olet ymmärtänyt täysin oikein. Jokaisen kunnan keskustaan halutaan eutanasia päivystys, jonne voi kävellä heti kun tuntuu pahalta ja jäädä sitten vain vuoronumerin kanssa odottamaan. On myös esitetty, että maanantaisin siellä on tuplamiehitys henkilökunnan osalta, että ehditään auttaa kaikkia halukkaita. Myös eutanasia busseja on mietitty, jotta se tavoittaisi kaikki syrjäseuduillakin asuvat epätoivoiset.

[Umac]

Hoitotahtoesimerkkejä on netissä useita, tuossa vain yksi:
https://www.terveyskirjasto.fi/tin00011

Muistiliitto ohjeistaa näin: https://www.muistiliitto.fi/fi/etuudet- ... hoitotahto

Suurin ongelma ei ole se, ettei niitä ole tehty. Suurin ongelma on se, että hoitotahto ei nouse esim. Omakannasta esille, sinnehän se meillä monella on tallennettu. Siksi asiasta on puhuttava lähiomaisten kanssa ja näin hekin tietävät asiasta peruuttamattoman tilanteen edessä.

Miten se ei nouse esiin, eikö se ole aina näkyvissä kun hoidossa julkisella puolella? Vai päätetäänkö se vaan sivuuttaa?

Se on tallentunut potilaan/ihmisen itselaittamana sinne OmaKantaan. Mutta kun hän on hoidossa vaikka täällä Vantaalla, kaupungin tai HUS:in saati yksityisen palveluita käyttäessään tiedot luetaan paikallisesti käytössä olevasta järjestelmästä. Eli HUS-alueella osalla Apotti, Espoossa tai muualla Länsi-Uudellamaalla ne oliko 11 muuta järjestelmää, toisaalla Suomessa ne muut jne.
Kantatietoihin mennään vasta sitten jos tarve saada niitä vanhempia tms. juttuja esille. Ja se on riski siinä kohti, voi jäädä huomioitta vaikka merkintä on minun tietääkseni päivittynyt jo tälle vuosikymmenelle eli näkyisi myös ilman isompia kaiveluita.
Eli se OmaKanta ja ko. hoitopaikan potilastietojärjestelmä ei ole yksi yhteen, suoraan ja sellaisenaan.

Myös OmaKanta-sivusto suosittelee mm. paperisen toimittamista hoitopaikkaan, sen tulostamista konkreettisesti paperille. Niitä onkin mm. iäkkäiden kotihoidon kansioiden välissä, hoitolaitosten kansioissa jne.

Eli puhukaa omaisten kanssa, pitäkää järjestelmä omalta osaltanne ajan tasalla, jos on puolesta asiointi oikeuksia niin myös hänen osaltaan sekä paperinen ei paljon paina, niiden muiden tärkeiden papereiden kanssa

DNR-määrykset sitten omana osanaan, ne pyritään kirjaamaan sen hetkisessä hoitopaikassa suoraan järjestelmän mahdollistamaan kohtaan ja näin se on sitten sinne laitettu kerralla. Tosin, niissäkin voi olla joskus niin, että esiintyy lääkärin omassa tekstissä mutta ei siinä järjestelmän mahdollistamassa kohdassa ennen kun joku muu sen sinne tallentaa.

[Ninni]

Tämähän on nykyaikana aivan epätrendikästä ja kaikkea, mutta uskovaisena omatuntoni nimenomaan venyy siihen, että suodaan toiselle se mitä haluaisi itselleen. Eli kun en itse halua kitua hengiltä niin ei tulisi mieleenkään vaatia sitä keneltäkään muultakaan. Tosin tämän nyt pitäisi olla itsestään selvää ihan ilman uskovaisuuttakin.

Kannattaa silti harrastaa itsereflektiota. Useinkin et ole keskustelijoita kohtaan paljoa muuta kuin ilkeä, ja yhtäkkiä olet niin pyhä ja mahtava.
Jos puoltaa sitä, niin väittää jotenkin olevansa ainoastaan armelias ja myötätuntoinen. Menee sekunti, niin päästään siihen että "minä".
Esille voisi nostaa välillä mikä nyt kaikki on jo mahdollista, esim passiivinen eutanasia.
Eli voi karsia ne tilanteet pois perusteluista, jotka on jo nyt mahdollista ratkaista ja joihin tilanteisiin soveltuva käytäntö on olemassa, ja joita ei tarvitse sallia erikseen uudelleen.

[Mea]

Juu en ole kenellekään ilkeä enkä myöskään pyhä ja mahtava. Tämähän aina paranee. Mutta tyhmyydelle olen allerginen, sillehän ei mitään mahda parempikaan jeesus.

Ja siis kyllähän se nyt jo on sangen mahdollista päättää päivänsä junaradalla, siinä soveltuva käytäntö masentuneille. Tietty ikävämpi junan kuljettajalle ja niille jotka joutuvat kaapimaan jäljet.

[Ninni]

Mutta tyhmyydelle olen allerginen, sillehän ei mitään mahda parempikaan jeesus.

Aloin muistella, olenko itse haukkunut ketään tyhmäksi tai jonkun ajatuksia tyhmäksi.
Mietin vaan, ennen kuin vastaan tuohon, jos vastaan.
Koska en muista. Olenko jossain vaiheessa ollut niin suuttunut tästä aiheesta, että olisin haukkunut toisten mielipiteitä tyhmiksi tai ihmisiä tyhmiksi?
Jos olen saa huomauttaa, mutta ymmärrän jos joku ei jaksa niitä kohtia etsiä. Jää omaksi tehtäväksi. Olla olematta ilkeä.

[Kissimyyr6-66]

Voi jösses noita järjestelmiä

Ei ihme, että rahat on loppu eikä mikään keskustele minkään kanssa.

[Kissimyyr6-66]

.

[Kissimyyr6-66]

"Useinkin et ole keskustelijoita kohtaan paljoa muuta kuin ilkeä"

"Aloin muistella, olenko itse haukkunut ketään tyhmäksi tai jonkun ajatuksia tyhmäksi.
Mietin vaan, ennen kuin vastaan tuohon, jos vastaan.
Koska en muista."



Siis kumpi nyt on ok käytöstä? Saa haukkua ilkeäksi yhtä ihmistä, muttei sanoa yleisesti, että on tyhmyydelle allerginen?

[Ninni]

Eikö mistä tahansa vittuilusta voi saada tarpeekseen, missä tahansa vaiheessa, ihan ihmisoikeutena? ilmaista ärtymyksensä ja samalla voi miettiä lopettaisiko vastaavan itsekin?
Eli molemmat käytökset voivat olla yhtälailla huonoja. Mitä sinä olet siitä mieltä?

[Kissimyyr6-66]

Olenko tulkinnut oikein, että eutanasiakeskustelussa terminaalivaiheen syöpäpotilaat ovat vain keppihevonen. Oikeasti on kyse siitä, että kaikilla pitäisi olla oikeus kuolla helposti ja mukavasti silloin kuin he tahtovat?

Kyllä minusta pitää jonkun muun päättää, koska on lupa kuolla. Mieluiten vielä mahdollisimman hitaasti ja byrokraattisesti (hakemukset liitteineen kolmena kappaleena, älä nido, älä taita), että tuska varmasti tuntuu. Päättäjän on myös hyvä olla ihminen, jolla ei ole mitään omaa kokemusta kroonisesta kivusta, henkisestä tai fyysisestä, mutta sitä enemmän jotakin tunkkaisia uskonnollisia ideoita. NOT.

Oikeasti olisi suuri armo, että JOS HALUAA, elämän laatua arvioitaisiin kuten eläinten kohdalla. Jos jokainen päivä on kipua jossa oletusarvo on että se päättyy kuolemaan joka tapauksessa eikä keinoja auttaa ole, niin pääsisi pois, kivutta ja nopeasti. Ei tarvitsisi hypellä katoilta tai junien eteen, eikä kitua hitaasti hengiltä kovissa kivuissa (kun on aina se riski, että jos kuoleva saa muuta kun puolikkaan panadolin, kehittyy lääkeriippuvuus josta on ihan hirveästi kuolleelle ja muille sitten harmia, kun tämä kuollut menee ja myy kadulla häneen jo pistetyt lääkkeet, tai jotenkin näin se lääkeriippuvuuspeikko menee).

[Kissimyyr6-66]

Tällä palstalla olisi kamalan kivaa, kun olisi käytössä asetukset, jolla saisi jonkun tyhmänä pitämänsä ihmisen kommentit kokonaan peitettynä, olen nähnyt moisia virityksiä muilla palstoilla. Kaikilta säästyisi aikaa ja ilmapiiri olisi parempi. Itse pyrin jättämään vaan lukematta ja kommentoimatta tietyt nimimerkit, mutta se ei aina onnistu (etenkään tuon lukemisen osalta, kommentoimatta sentään on helppo olla, muistaa vaan sen sananlaskun sikojen kanssa rypemisestä: sika tykkää, ja sinä vaan likaannut). Ihan vaan yleinen idea

Ja kyllä, henkilöön menevä väite on aina pahempi/rumempi asia kun yleinen toteamus, eikö se ole ihan selvää. Kirjoittaja ei voi vastata siitä, kuka katsoo tarpeelliseksi ottaa itseensä jonkun ihan yleisen huomautuksen.

[Mella M]

Ihan yleisesti nyt sanon, että se yleinen toteamus voidaan sanoa aivan hyvin niin, että sillä tarkoitetaan vain tiettyä tai tiettyjä henkilöitä. Se vain verhotaan yleiseksi toteamukseksi. Minusta tässä kukaan ei ole sanonut mitään kamalaa, mutta on aivan yleinen keino nettikeskusteluissa ja henkilökohtaisissa suhteissakin verhota loukkaavat tai uhkaavat sanat yleiseksi toteamuksesi, vaikka kaikki tasan tietää mitä ja ketä takoitettiin. Sit kuvitellaan, että voi jälkeenpäin vedota siihen, että ei muka ole sanonut tai varsinkaan tarkoittanut mitään.

Ja ihan tiedoksi, niin asetuksissahan voi mun käsittääkseni asettaa vihamiehiä, jolloin näiden viestit ei näy? Vai olenko ymmärtänyt väärin? Tämä toki ei ole ihan kauhean tehokasta, koska porukkaa vaihtaa nimimerkkiä vähän väliä Ihan vaan yleisesti totean.

[Umac]

https://lemmikit.keskustelu.info/viewtopic.php?f=2&t=50
Tuossa yp kertoo ko.toiminnosta.
Eli omat asetukset - ystävät ja vihamiehet.

[Vieras]

Ei se, että haluaa perehtyä eutanasian mahdollisiin tulevaisuudenkuviin, ole mitenkään sidoksissa uskovaisuuteen tai kristinuskoon, vaikka länsimainen ihmiskäsitys siihen perinteisesti on pohjautunutkin. On ihan yleisinhimillistä ajatella myös niitä vanhuksia tai sairaita, joiden elämää olisi mahdollista parantaa, mutta jotka ovat nyt yksinäisiä tai tuntevat olevansa taakaksi. Miten se nyt niin ärsyttää, että näitä uutisia tuodaan esille?
Oletan, että osa ei edes halua tietää, vaan laput silmillä hyväksyä eutanasialain, viis seurauksista. En minäkään sitä vastusta, jos niin demokraattisesti päätetään. Sille on myös hyviä perusteita, mutta haluan varata oikeuden sanoa "mitä minä sanoin, tämä oli tiedossa mutta teille se oli yks hailee". Tässä ei olla valitsemassa vain pääsyä tuskista, vaan koko paletti, joka voi myös osua kipeästi omaan nilkkaan - tai oman lapsen nilkkaan aikanaan.

"Kroonisesti itsensä yksinäisiksi tuntevat ihmiset ovat nyt oikeutettuja eutanasiaan Hollannissa."
https://www.able2uk.com/stop-the-shadow ... euthanasia

"Quepecin 6. vuosiraportti eutanasiasta, joka kattaa 2 426 virallisesti ilmoitettua tapausta huhtikuusta 2020 maaliskuuhun 2021, osoittaa, että  24 % lopetetuista ihmisistä ilmoitti syyksi eristyneisyyden tai yksinäisyyden, kun taas 44 % ilmoitti olevansa taakka perheelle, ystäville ja omaishoitajille.---
43 %:lla ihmisistä luovuttiin pakollisesta 10 päivän odotusajasta alkuperäisen pyynnön ja tappavan ruiskeen aiheuttaman kuoleman välillä - vaikka vain 16 %:lla ihmisistä elinajan ennuste oli alle 2 viikkoa. ---
Harkinta-aikaa muutettiin 17.3.2021 alkaen, mikä mahdollistaa saman päivän eutanasian. 52 %:ssa välillä 17.-31.3.2021 raportoiduista tapauksista eutanasia suoritettiin alle 10 päivää alkuperäisen pyynnön jälkeen."
https://www.australiancarealliance.org. ... _increases

[Mella M]

^ tuo sinun selitys kuulostaa vähän jeesustelulta. Yrität kiemmurrella keskusteluun vakuuttamalla, ettei sinulla muka ole mitään eutanasiaa vastaan, että et varsinaisesti vastusta, mutta silti linkkaat juttuja nimenomaan järjestöjen sivuilta, jotka nimenomaan vastustavat eutanasiaa. Kuinka luotettavia nämä jutut sinusta ovat ja tuotko myös esiin sen puolen, mitkä ovat kriteerit Austaraliassa eutanasialle ja millainen prosessi oon kyseessä? No etpä tietenkään.

Ja vielä kerran. Suomen ei pidä eikä tarvitse kopioida mitään sellaista systeemiä mikä ei toimi. Ihan hirveän yksinkertaista.

[Vieras]

Minulla ei ole mitään eutanasiaa vastaan silloin, kun se on viimeinen keino sietämättömään kärsimykseen. Kun ensin on käytetty riittävää ja tehokasta kivunlievitystä, riittävää ja tehokasta palliatiivista hoitoa ja mahdollisesti sedaatiota. On mieletöntä kitsastella kipulääkkeiden käytössä. On paljon asioita, joista pitäisi keskustella eutanasiaa kovemmalla äänellä ja jotka pitäisi hoitaa kuntoon ensin.

Niin kuin Juha Hänninen toteaa, kipu ei ole ongelma, siihen useimmiten löytyy keinot. Suurempi kärsimys on psyykkistä. Siihenkin kyllä löytyisi keinoja. Maailmalla yksinäisyys alkaa olla merkittävä syy eutanasiapyynnöille. Ehkä siihenkin olisi olemassa muita ratkaisuja kuin kuolema. Jospa ihmiset alkaisivat pitää huolta läheisistään, eivätkä jättäisi yksin.

[Mella M]

Minulla ei ole mitään eutanasiaa vastaan silloin, kun se on viimeinen keino sietämättömään kärsimykseen. Kun ensin on käytetty riittävää ja tehokasta kivunlievitystä, riittävää ja tehokasta palliatiivista hoitoa ja mahdollisesti sedaatiota. On mieletöntä kitsastella kipulääkkeiden käytössä. On paljon asioita, joista pitäisi keskustella eutanasiaa kovemmalla äänellä ja jotka pitäisi hoitaa kuntoon ensin.

Niin kuin Juha Hänninen toteaa, kipu ei ole ongelma, siihen useimmiten löytyy keinot. Suurempi kärsimys on psyykkistä. Siihenkin kyllä löytyisi keinoja. Maailmalla yksinäisyys alkaa olla merkittävä syy eutanasiapyynnöille. Ehkä siihenkin olisi olemassa muita ratkaisuja kuin kuolema. Jospa ihmiset alkaisivat pitää huolta läheisistään, eivätkä jättäisi yksin.

Yksinäisyys merkittävä syy? Tähän joku lähde ja mikä on merkittävä ja onko yksinäisyys ensisijainen vai toissijainen syy. Sinun jutut on sen verran "kaltevalla pinnalla" että mä uskon, että vääristelet aika värikkäästi. Ja se joka ratkaisee yksinäisyyden, varsinkin vanhojen ihmisten, joilta läheiset kuolee toisensa jälkeen ja jotka eivät pääse ulos asunnostaan, niin ansaitsee varmasti Nobelin. Oikeasti. Miksi sä kuvittelet, että tähän olisi joku ratkaisu?

Ja joo, kipu ei olekaan usein se ongelma, mutta joskus se silti on. Mä tiedän hyvin vähän kivusta, mutta tiedän sen, että viime syksynä jalan katkeamisen ja leikkauksen jälkeen söin monta viikkoa voimakkaita kipulääkkeitä. Kipu ei tosiaan ollut ongelma. Ongelma oli lääkeistä johtuva jatkuva huono olo ja sitä seurannut ruokahaluttomuus ja painonlasku. Sinunlaiset ihmiset yksinkertaistaa asioita ja te kuvittelette, että jos ihminen on kipeä, niin hoidetaan kipu pois, mutta käsityskyky ei riitä siihen, että sellaiset kivut, mitä monilla ihmisillä on (mun jalkakivut oli siihen verrattuna pieniä), vaativat niin voimakkaita ja isoja määriä kipulääkkeitä, että elämänlaatu voi silti olla aivan surkea.

[Titaanijäärä]

Tuommoinen pakollisen harkinta-ajan poistaminen on ihan perusteltua niissä tapauksissa että se loppu on oikeasti jo lähellä ja tuskainen, muuten kyllä ihan suotavaa että toisenkin kerran miettii onko tämä varmasti oikea ratkaisu ennen lopullista niittiä.
Yksinäisyys yms henkisen puolen ongelmat varmastikin olisi mahdollista ihannemaailmassa taklata ainakin osassa tapauksia, mutta kuka ja mikä instanssi ja millä resursseilla se tehdään? Kuka ihan käytännössä sille yksinäiselle vanhukselle tulisi seuraa pitämään tai kertomaan että olet tärkeä ja hyödyllinen jos lähisukua ei enää ole tai asuvat kaukana? Surullista jos se eutanasia tuntuu näissä tilanteissa ainoalta keinolta, mutta mikä sitten on se vaihtoehto tälläkään hetkellä? Siinä ainakin olisi parantamisen varaa että yksinäinen pääsisi halutessaan vaikka johonkin palvelutaloon toisten joukkoon asumaan vaikka fyysinen kunto kestäisi yksin omassa kodissa nököttääkin. Jos toimintamalli ja keinot on olemassa niin tottakai niitä pitäisi ensin kokeilla, vaan jos ei ole niin onko oikeasti eutanasiaa parempi sille yksinäisyyteen musertuvalle sanoa jotta ootas ny vielä kymmenen vuotta, kyllä me ehkä tähän ongelmaan jotain komiteamietintojä saadaan väsättyä.

Kyllä itselläkin silloin heti selkäleikkauksen jälkeen, kun toimintakyky alkuun oli mallia rantautunut ryhävalas ja se toimivakin osa kroppaa oli viheliäisen kipeä ja uupunut ja jos jonkinlaisissa letkuissa ja elo täysin toisten avun varassa, kävi mielessä että jos tämmöinen olotila jäisi pysyväksi niin ei välttämättä olisi se eutanasia ihan huonoin vaihtoehto. Onneksi ei jäänyt mutta en ihan innoissani odottele sitä vaihetta vanhuudessa kun on mahdollisesti uudelleen samassa tilassa lopullisesti.

[Thirteen]

Mitä hoitajana näin, niin kyllä esimerkiksi vanhuksilla oli useasti toiveena, että 'pääsis pois'. Väsyneenä elämään niin sanotusti. Mun mielestä ihan validi syy toivoa kuolemaa. Vaikka olisi omaisia jäljellä jne.
Eli itse henkilökohtaisesti haluaisin, että olisi oikeus avustettuun kuolemaan myös muilla syillä kuin terminaalivaihe.

[Hurtlundi]

Jäljellä olevan elämän laatu, sen elämän elävälle, pitäisi olla se kriteeri. Ihan sama onko ikää 15 vai 97 vuotta.

Ei omaisten tai läheisten halut, vaan se oma tahto.

Ei tästä ole kauan kun istuttiin muorin kanssa sellaisen alistuneen, hiljaisen ysikymppisen mummon vieressä.
Edessä oli 80x sädehoitoa, koska pojan vaimo äänekkäästi vaati.
Mummo katseli pelokkaan näköisenä lattiaa, silmät vetisinä.

[Ninni]

Ihan hyvin se voi tapahtua toisinkinpäin: Vetistäväsilmäinen muori kärrätään eutanasiaan kun pojan vaimo on sitä mieltä, ettei tätä enää kannata pitkittää.
Tuota potilaan tahdon toteutumista pitäisi vähän muutenkin tarkentaa, oikeastiko jollain pojan vaimolla on valtaa määrätä mummo 80 X sädehoitoon?
Eikö jollain niistä kerroista kysytä potilaan mielipidettä? Siihen on 80 tilaisuutta. Vai tarkoittaako tuo 80 jotain muuta?

Ei tästä ole kauan kun istuttiin muorin kanssa sellaisen alistuneen, hiljaisen ysikymppisen mummon vieressä.
Edessä oli 80x sädehoitoa, koska pojan vaimo äänekkäästi vaati.
Mummo katseli pelokkaan näköisenä lattiaa, silmät vetisinä.

Joko tuo juttu on saanut "vähän" värikynää tai sitten tuossa pitäisi nostaa jo vähän meteliä. Eihän ketään voi kuitenkaan pakottaa ottamaan hoitoja tahdonvastaisesti?

Jos on mahdollista pakottaa joku tahdonvastaisesti, alistuneena sekä itkuisena ottamaan 80x sädehoitoa, niin sitten alkaa huoli nousta mihin kaikkeen muuhun siellä ihmisiä nyt jo pakotetaan.

[Purrfect]

Nyt en ymmärrä, miksi se olisi mahdoton käsittää että omaiset pakottavat (eli painostavat niin kauan että toinen suostuu) kivuliaisiin, uuvuttaviin hoitoihin (tämä on juurikin sitä minäminäminä haluan, koska en halua sinusta luopua vielä, viis siitä että kärsit), jos kerran yhtenä perusteena miksi eutanasiaa ei saisi meillä laillistaa on se, että omaiset pian pakottaisivat eutanasiaan?
Meinaat, että jos poika kärrää mummua eutanasiaan, se kävisi tuosta noinvaan?

Minusta on myös kauhea ajatella, että pitäisi mennä sinne terminaalivaiheen sedaatioon ennenkuin voitaisiin eutanasia myöntää. Minusta se kärsimys on siinävaiheessa jo niin karseaa, että soisin ihmisten pääsevän HALUTESSAAN pois jo ennen sitä, kun ei toivoa toipumisesta enää kuitenkaan ole. Kipulääkkeet ei paljoa lohduta, jos koko kroppa muutoin jo alkaa sulkeutua, suolisto ym.

[Thirteen]

Nyt vaan oli pakko keventää...

[Ninni]

miksi se olisi mahdoton käsittää että omaiset pakottavat (eli painostavat niin kauan että toinen suostuu) kivuliaisiin, uuvuttaviin hoitoihin (tämä on juurikin sitä minäminäminä haluan, koska en halua sinusta luopua vielä, viis siitä että kärsit), jos kerran yhtenä perusteena miksi eutanasiaa ei saisi meillä laillistaa on se, että omaiset pian pakottaisivat eutanasiaan?

Eutanasia tehdään yhden kerran per nokka, ylemmässä kommentissa puhuttiin 80x sädehoidosta. Eiköhän se lääkärikin ala jo ihmetellä, jos potilas tulee hoiton 80 kertaa ja joka kerta itkee eikä halua sitä hoitoa enää. Siksi pidän tuota tarinaa epätodennäköisenä.
Miten jos on 90+ v, niin eikö jo lääkäri sano jos hoitoa ei kannata jatkaa? Puhumattakaan kysy potilaalta missään vaiheessa mielipidettä?
Jos kerran 80 x on mahdollista suostutella joku ihminen tekemään, mitä ei halua, niin eiköhän yksi kerta olisi vielä helpompi.

Kun välillä se on eutanasia laillistettava koska ei kukaan siihen toista ihmistä kuitenkaan manipuloisi, tai ei onnistuisi siinä koska se on jokaisen oma tahto. Mutta yhtäkkiä jonkun onnistuu manipuloida 80 kertaa joku ?

[Kissimyyr6-66]

Minulla ei ole mitään eutanasiaa vastaan silloin, kun se on viimeinen keino sietämättömään kärsimykseen. Kun ensin on käytetty riittävää ja tehokasta kivunlievitystä, riittävää ja tehokasta palliatiivista hoitoa ja mahdollisesti sedaatiota. On mieletöntä kitsastella kipulääkkeiden käytössä. On paljon asioita, joista pitäisi keskustella eutanasiaa kovemmalla äänellä ja jotka pitäisi hoitaa kuntoon ensin.

Niin kuin Juha Hänninen toteaa, kipu ei ole ongelma, siihen useimmiten löytyy keinot. Suurempi kärsimys on psyykkistä. Siihenkin kyllä löytyisi keinoja. Maailmalla yksinäisyys alkaa olla merkittävä syy eutanasiapyynnöille. Ehkä siihenkin olisi olemassa muita ratkaisuja kuin kuolema. Jospa ihmiset alkaisivat pitää huolta läheisistään, eivätkä jättäisi yksin.

Mitä keinoja, ja miksi niitä ei sitten käytetä? Oikeastiko ihminen, joka kuolee joka tapauksessa aika pian ja jolla on lisääntyviä kipuja koko ajan (mulle kroonista kipua kokeneena on ihan turha selittää että lääkkeitä on, ei ole kaikkeen tepsiviä, eikä niitä voi käyttää sillä tavalla jatkuvasti ja pitkäaikaisesti että teho säilyy, eikä mun kivut edes ole mitään pahoja syöpäkipuja tms), laitetaanko johonkin puoli tuntia viikossa terveydenhoitajan kanssa jutustelua-terapiaan? Kun ei sitä apua saa rajusti oireilevat lapsetkaan, ilman pitkiä jonoja. Oikeastiko joku tuollainen voisi poistaa yksinäisyyden kokemuksen, jos se nyt on se ongelma? Ja mitä tehdään niille joilla ei ole omaisia (puoliso kuollut, ei lapsia eikä tietenkään enää omia vanhempia), kenen ristiksi heidät laitetaan. Tai niitä lapsia on, mutta he ovat ihan yhtä huonossa kunnossa tai huonommassa, kurjuus tapaa periytyä. Kun siihen yksinäisyyteen tapaa olla syy (ainakin jos kuuluu nuorempiin ikäluokkiin). Kuten sellainen ilkeä ja kaunainen luonne, että ihmiset ei jaksa olla tekemisissä tämän ihmisen kanssa. Persoonallisuushäiriöt (eivät edes teoriassa hoidettavissa) esim. voivat tehdä ihmisestä paitsi raskaan niin jopa potentiaalisesti vaarallisen, keille nämä ihmiset nakitetaan niin läheisiksi ystäviksi, että yksinäisyyden kokemus häviäisi? Ryhdytkö sinä vaikka vaimoksi ihmiselle, joka ei vaimoa tai edes ystäviä millään keinolla yrityksistä huolimatta saa, koska kohetlee muita niin huonosti. Yksinäisyys ei poistu millään kerta kuussa kahvittelulla (tai sellainen yksinäisyys, joka saa haluamaan kuolemaa).

Ei kukaan huvikseen halua kuolla, siis sillä tavalla oikeasti ja tosissaan. Siihen on aina painava syy, eikä kaikissa tapauksissa todellakaan ole mitään keinoja parantaa elämää, etenkään tapauksissa, missä etenevä sairaus on se juurisyy. Jotenkin naurettavan alentuvaa paapomista, seuraavana varmaan kuullaan että "ota Jeesus elämääsi, ja kaikki tulee kuntoon".

Ja eihän eutanasia tarkoita, etteikö itse saisi ihan vapaasti kuolla kivusta huutaen märissä vaipoissa maaten viimeiset viisi vuotta, jos se on oma valinta. Mikä vimma on kieltää muiltakin oikeus joka on lain mukaan joka koirallakin, muttei ihmisellä?

[Mella M]

Joku nosti jossain esimerkkinä, ilmeisesti jotenkin pahana esimerkkinä sen, että eutanasian oli saanut joku (vai oliko ne kaksoset) jotka olivat syntyneet kuuroina ja heidän sairaus tulisi myös sokeuttamaan heidät. Kuolema ei tosiaan ollut välttämättä ihan heti tulossa, mutta kuinka moni oikeasti ei ahdistuisi aivan valtavasti siitä, että eläisi kuurosokeana, varsinkin jos on ollut molemmat tai edes toinen näistä aisteista käytössä siihen asti. Minulle se olisi sama asia kuin että mut haudattais elävänä pimeään kuoppaan.. Mä en vois poistua kotoa (paitsi avustajan kanssa), mä en vois kuunnella ajan kuluksi tv:tä, äänikirjoja en mitään, mä en näkis enää mitään ja voisin kommunikoida ihmisten kanssa vain kosketuksen kautta. Elämä olisi hiljaisuudessa ja pimeässä olemista ilman mitään käsitystä, että mitä ympärillä tapahtuu. Mä todellakin toivon, että jos omalle kohdalle tuollainen kohtalo osuisi, että joku sitten vaikka työntäis mut junan alle, jos ei mitään lääketieteellistä laillista tapaa olisi päästä päiviltä.

[Kissimyyr6-66]

Kyllä itselläkin silloin heti selkäleikkauksen jälkeen, kun toimintakyky alkuun oli mallia rantautunut ryhävalas ja se toimivakin osa kroppaa oli viheliäisen kipeä ja uupunut ja jos jonkinlaisissa letkuissa ja elo täysin toisten avun varassa, kävi mielessä että jos tämmöinen olotila jäisi pysyväksi niin ei välttämättä olisi se eutanasia ihan huonoin vaihtoehto. Onneksi ei jäänyt mutta en ihan innoissani odottele sitä vaihetta vanhuudessa kun on mahdollisesti uudelleen samassa tilassa lopullisesti.

Komps tuo, pitäisi olla omaa kokemusta millaista on olla kunnolla kipeä ja kokonaan toisten avun varassa, ennenkuin besserwisseröi että "kyllä elämää voi parantaa". Ei voi kaikissa tapauksissa.

Mulla läheinen pääsi pitkän jonotuksen jälkeen kipuklinikalle, paikkaan jossa siis pitäisi olla kivunhoidon ammattilaisia. Siellä tarjottiin "lääkkeettömiä" vaihtoehtoja, ihan tosissaan ehdotettiin että kuuntele öisin musiikkia, kun et kivuilta saa nukuttua, se kuulemma auttaa. Että kuuntelisi yöt musiikkia ja aamulla tietysti reippaana ja skarppina töihin, niiden kipeiden, unettomien öiden jälkeen. Sanoja oli sellainen vastavalmistunut nuori lääkäri, jolla selvästi ei mitään hajua kroonisen kivun kanssa elämisestä. Ei sellainen voi tajuta, mikä se tilanne on. Etenkin, jos joka tapauksessa elinaikaa on vain vähän jäljillä, ja kivut jatkuvia. Tuota se "kivunhoito" aika monessa tapauksessa on, ellei ole varaa maksaa yksityislääkäristä, ja kuntoa vaatia parempaa. Kateeksi käy eläintä, joka päästetään kärsimyksistään.