Vieras kirjoitti:Minulla ei ole mitään eutanasiaa vastaan silloin, kun se on viimeinen keino sietämättömään kärsimykseen. Kun ensin on käytetty riittävää ja tehokasta kivunlievitystä, riittävää ja tehokasta palliatiivista hoitoa ja mahdollisesti sedaatiota. On mieletöntä kitsastella kipulääkkeiden käytössä. On paljon asioita, joista pitäisi keskustella eutanasiaa kovemmalla äänellä ja jotka pitäisi hoitaa kuntoon ensin.
Niin kuin Juha Hänninen toteaa, kipu ei ole ongelma, siihen useimmiten löytyy keinot. Suurempi kärsimys on psyykkistä. Siihenkin kyllä löytyisi keinoja. Maailmalla yksinäisyys alkaa olla merkittävä syy eutanasiapyynnöille. Ehkä siihenkin olisi olemassa muita ratkaisuja kuin kuolema. Jospa ihmiset alkaisivat pitää huolta läheisistään, eivätkä jättäisi yksin.
Mitä keinoja, ja miksi niitä ei sitten käytetä? Oikeastiko ihminen, joka kuolee joka tapauksessa aika pian ja jolla on lisääntyviä kipuja koko ajan (mulle kroonista kipua kokeneena on ihan turha selittää että lääkkeitä on, ei ole kaikkeen tepsiviä, eikä niitä voi käyttää sillä tavalla jatkuvasti ja pitkäaikaisesti että teho säilyy, eikä mun kivut edes ole mitään pahoja syöpäkipuja tms), laitetaanko johonkin puoli tuntia viikossa terveydenhoitajan kanssa jutustelua-terapiaan? Kun ei sitä apua saa rajusti oireilevat lapsetkaan, ilman pitkiä jonoja. Oikeastiko joku tuollainen voisi poistaa yksinäisyyden kokemuksen, jos se nyt on se ongelma? Ja mitä tehdään niille joilla ei ole omaisia (puoliso kuollut, ei lapsia eikä tietenkään enää omia vanhempia), kenen ristiksi heidät laitetaan. Tai niitä lapsia on, mutta he ovat ihan yhtä huonossa kunnossa tai huonommassa, kurjuus tapaa periytyä. Kun siihen yksinäisyyteen tapaa olla syy (ainakin jos kuuluu nuorempiin ikäluokkiin). Kuten sellainen ilkeä ja kaunainen luonne, että ihmiset ei jaksa olla tekemisissä tämän ihmisen kanssa. Persoonallisuushäiriöt (eivät edes teoriassa hoidettavissa) esim. voivat tehdä ihmisestä paitsi raskaan niin jopa potentiaalisesti vaarallisen, keille nämä ihmiset nakitetaan niin läheisiksi ystäviksi, että yksinäisyyden kokemus häviäisi? Ryhdytkö sinä vaikka vaimoksi ihmiselle, joka ei vaimoa tai edes ystäviä millään keinolla yrityksistä huolimatta saa, koska kohetlee muita niin huonosti. Yksinäisyys ei poistu millään kerta kuussa kahvittelulla (tai sellainen yksinäisyys, joka saa haluamaan kuolemaa).
Ei kukaan huvikseen halua kuolla, siis sillä tavalla oikeasti ja tosissaan. Siihen on aina painava syy, eikä kaikissa tapauksissa todellakaan ole mitään keinoja parantaa elämää, etenkään tapauksissa, missä etenevä sairaus on se juurisyy. Jotenkin naurettavan alentuvaa paapomista, seuraavana varmaan kuullaan että "ota Jeesus elämääsi, ja kaikki tulee kuntoon".
Ja eihän eutanasia tarkoita, etteikö itse saisi ihan vapaasti kuolla kivusta huutaen märissä vaipoissa maaten viimeiset viisi vuotta, jos se on oma valinta. Mikä vimma on kieltää muiltakin oikeus joka on lain mukaan joka koirallakin, muttei ihmisellä?