Ovatko ääni- ja sitruunapannat eläinrääkkäystä?

[Vieras]

Ymmärrän, että haukunestoon käytettävät pannat voivat aiheuttaa koiralle stressiä, kun niitä käytetään eroahdistuksen aiheuttamaan haukkuun koiran ollessa yksin. Sitruunapannan suihkauttama haju on voimakas ja säilyy koiran leuassa pitkään sen jälkeen kun koira on lopettanut ei-toivotun toiminnan. Panta voi myös reagoida muihin ääniin tai mennä epäkuntoon ja alkaa vuotaa. Minusta pannat kuitenkin mahdollistavat asioita, jotka lopulta ovat koiralle hyväksi. Aiemmin oli myytävänä myös hajuttomia suihkepulloja, jotka vaikuttivat pakottena vain sen hetken ajan.

Kauko-ohjattavan ääni/suihkepannan avulla koiran luoksetulon tai reviirin rajojen koulutusta voi tehostaa, minkä jälkeen koiraa on mahdollista ulkoiluttaa ja pitää tontilla vapaana. Se lisää lopulta paljon koiran hyvinvointia. Haukunestoon käytettävä panta estää vahtiräkytyksen ja mahdollistaa naapurirauhan. Voiko myös olla, että haukunestopanta katkaisee stressihaukun ja pakottaa koiran rauhoittumaan?

[Ninni]

Mikään kipua tai pysyvää vauriota tuottamaton "laite" ei ole oikein käytettynä rääkkäystä.

Jos se on rääkkäystä, niin se rääkkäys on aloitettu jo paljon aiemmin.

Lisäksi on niin herkkiä koiria, esim se Pet Corrector, niin omaan koiraan en käyttäisi. Koska se pelkää sitä ääntä liian kovasti.

Toinen koira joka oli vuosia sitten, oli tosi kova koira eikä pätkääkään yliherkkä äänille tai lauman hyväksynnälle.
Se oli sellainen, että ei ilmanpaineen kuultuaan muuta kuin löi leikiksi eikä välittänyt sitten mitään.

MUTTA: Kun yhdisti sen ohitustilanteessa ei-sanaan, niin se eisana meniee hieman paremmin aluksi perille, ja parin käyttökerran jälkeen se suihke jää kaappiiin koska sitä ei tarvi enää.

Yksi kriteeri myöskin koulutusmetodin tai -välineen suhteen, onko se pelkkää eläinrääkkäystä vai aito asia:

TOIMIIKO se. Eli jos se muutaman käyttökerran jälkeen ei toimi, niin sitä on turha käyttää. Silloin se väline ei sovellu siihen koiraan, tai sitten sitä on käytetty väärin, tai pohjalla ei ole perus kunnioitusta.

Mikään väline ei luo suhdetta omistajan ja koiran välille, vaan se on vain "hampaiden" jatke se väline, eli jos tulee tilanne missä toinen koira saattaisi ärähtää, mutta ihminenhän on siinä riittämätön ja käyttää sitruunatehostetta tai suhinaan.

Se pitää ehdottomasti yhdistyä joka kerta kieltosanaan, muuten herkempi koira saattaa alkaa pelätä sitä itse ääntä. Ja voi alkaa pelätä muutenkin, jos koulutusväline on sille liian raju. Mitään pysyviä vaurioita ei oikeinkäytettynä pitäisi jäädä, koska maailma on täynnä ääniä ja jos koiran kanssa on ongelma että se ei sua tottele vaan lähtee häntä tanassa etulinjaan ohituksissa, niin tuskin ongelmana on liika arkuuskaan.

Jos koiralla on vaan tapana haukkua, muttei ole eroahdistuksen merkkejä, niin voisi sitruunapanta silloin olla. Mut lähtisin ensin korjaamaan sitä suhdetta, ennen kuin käyttäisin mitään välinettä.

[*kiranas*]

Se lisää lopulta paljon koiran hyvinvointia. Haukunestoon käytettävä panta estää vahtiräkytyksen ja mahdollistaa naapurirauhan. Voiko myös olla, että haukunestopanta katkaisee stressihaukun ja pakottaa koiran rauhoittumaan

eli jos sä teet virheen, mä saan suihkauttaa sua päin jollakin, koska voin perustella sen sillä, että se lisää hyvinvointia. tai jos mun puoliso tai lapsi tekee virheen niin saan tuo olisi ihan ok? lisäisin heidän hyvinvointia.
sä/koira on alunperin stressitilassa esim. sen eroahdistuksen vuoksi, sitten lisätään stressiä, helpottaako? ajatellaan, että itse olet stressaantunut vaikkapa työstä ja lisätään sun stressikuormaa helpottaako se? opitko olemaan stressaamatta sillä, että saat pakotteen päin näköä?

miksi eroahdistus nähdään haukkumisongelmana pääsääntöisesti? se vaan ääntelee ja voi paska kun naapureita haittaa, hitto kun se vahtii.
eläimellähän on myös henkisesti todella paha olo, jos se kokee eroahdistusta, koira kokee, että lauma meni rikki ja maailmanloppu tulee. jos ihminen on henkisesti rikki ja maailmanloppu tullut ja siihen lisätään kuormaa päälle, niin ihan heti se ihminen ei voi paremmin, vaan sitä tarvitsee työstää aivan jollain muulla kuin pakotteilla. ihmiselle sentään voi sanoa, että "huomenna helpottaa/ehkä ylihuomenna on parempi fiilis" - siihen voi hetkeksi tarttua, koska osaamme ajatella tulevaisuutta. elukka ikävä kyllä elää siinä hetkessä, se kokee ne tunteet, se ei tiedä eroahdistuksissaan koska helpottaa.

[Ninni]

miksi eroahdistus nähdään haukkumisongelmana pääsääntöisesti? se vaan ääntelee ja voi paska kun naapureita haittaa, hitto kun se vahtii.
eläimellähän on myös henkisesti todella paha olo, jos se kokee eroahdistusta

Olen tästä samaa mieltä. Koiran oireilu nähdään liian herkästi koiran syynä, koiran ilkeytenä ihmisiä ja omistajaa kohtaan, oveluutena ja perseilynä.

Mun mielestä se koiran olo ja tunteet on kaikki, mikä merkitsee. Ja niistä seuraa käytöskin.

Koiralle pitää antaa turvallinen kasvatus, jossa sillä on rajat, ja eroahdistus pitää ennaltaehkäistä opettamalla kärsivällisesti yksinolo ja lenkkikäytös.
Jos koira riehuu lenkillä ja omistaja antaa sen vettää remmissä, koira luulee että se johtaa. Tällöin se ahdistuu kun se jätetän yksin.
Koiralla voi myös olla eroahdistus, jossa sille on pakko laittaa toinen koira tai lemmikki kaveriksi, ja itsekin huomasin yhden koiran kanssa että se vain ei kestä jäädä yksin, ja rauhoittuu jos sillä on kaveri.

Se vaatii ehdottomasti myös taitoa purkaa tuollainen vyyhti, mutta jos lähdetään siitä liikkeelle että mikä on paras rangaistus sille tuhmalle koiralle, niin on täysin väärä ja ikävä lähestymistapa. Ymmärrän kyllä että se koiran käytös aiheuttaa valtavaa paniikkia esim. kerrostalossa, siksi siinä koiran kasvatuksessa pennusta asti pitäisikin olla äärimmäisen huolellinen ja old school maalaisjärkikasvattaja.

[Mella M]

Minusta on silkkaa typeryyttä käyttää jotain sitruunapantaa eroahdistukseen. Koirassa pitäis hoitaa eroahdistusta eikä sitä miten se oireilee. Sama asia kun en hyväksy häkittämistä, koska muuten koira tuhoaa koko kämpän. En nyt tiedä onko sitruunapanta ihan eläinrääkkäystä mutta minusta tarpeetonta ja typerää ja väärä keino opettaa koiraa.

[aunet]

Ehdoton ei moisille kapistuksille. Koira ei millään tavalla voi ymmärtää mitä tapahtuu. Samaan kastiin menee lyömisen kanssa. Lyönti ei auta koiraa ymmärtämään mikä meni pieleen ja miksi tulee nyrkkiä tai vaikkapa remmiä, jonka tulisi olla koiralle iloinen asia esimerkiksi kävelylle lähtemisen merkiksi. Täysin luonnottomia keinoja ja kertoo vain ihmisen osaamattomuudesta käsitellä ja ymmärtää koiran kieltä.

[Ninni]

Mun mielestä eroahdistus voi joissain tapauksissa olla itseään ruokkiva kehä.

jos otetaan tilanne, jossa koira on luonteeltaan se mikä on, sen kasvatuksen eteen tehdään parhaansa (siis oikeasti tietäen mitä tekee vs. levitellään koiralle vaan nappuloita maahan) ja koira on kasvamassa hyväksi koirakansalaiseksi.

Mutta. Sillä on vaan pienentynyt haukkukynnys ja murkkuikä pukkaa päälle, ja se alkaa vähän osoittelemaan haukkutaipumusta/kutsuu omistajaa takaisin kotiin tai alkaa oppimaan jotain kaavaa esim. milloin postinkantaja tulee ja mamma on töissä.
jos siihen pieneen ratkaisevaan väliin, jossa koira aloittelee haukahtelua, saa sen jollain tempulla loppumaan alkuunsa, voi ehkä välttyä kierteeltä jossa koira kiihdyttää itseään pikku hiljaa, kierrettä vahvistaa jokin mitä ei vielä edes tiedetä, ja pikkuhiljaa kasassa on ongelma.
Jos haukkuminen siis loppuu sillä sitruunapannalla, eikä enää ala uudelleen kun panta jätetään pois, se on varman silloin tehonnut.

Toistan että jos jokin metodi ei toimi, sen käyttö pitää lopettaa. Ja huomioitava myös koiran rotu. On turha ottaa haukkuherkkää esimerkiksi pystykorvaa ensin kerrostaloon, ja sitten koittaa jollain ikävällä metodilla karsia siltä haukahtelu joka on sille täysin luontaista.

itse asiassa korjaan sen verran, että jos koira vahtii kotia, sehän ei ole eroahdistusta, ja on jopa suotavaa. Koira joka ulvoo yksinäisyyttään mutta on rauhallinen, niin tuskin on eroahdistunut eikä tarvita kuin se kaveri. Jos koira on levoton koska omistaja jätti sen kotiin..No. Toivottavasti joku saa kiinni, ja valitettavasti se sitruunapanta keksitään siinä vaiheessa kun ongelma on jo syntynyt, ja ennen sitä voisi auttaa jokin muukin keino.

[Iidis79]

Olen käyttänyt joskus, en ehkä käyttäisi enää.
Ultraäänipannat mitkä ostin joskus ei toiminu ja koirat sai ne pois kaulasta ja rikkoivat ne. Sitruunapanta toimi koiran turhaan haukkumiseen. Lopulta riitti että sitä pantaa vaan näytti koiralle... mutta en tiiä, ei se ole hyvä että koira melkein pelkää jotain kapistusta.
Ja sitten on ne koirat jotka vaan haukkuu sen tyhjäksi ja jatkaa haukkumistaan.

[Valkosipulisilakka]

Sitruunapannan käyttö eroahdistuskoiralla olisi toki rääkkäystä. Pitää kuitenkin muistaa, ettei kaikki haukkuminen ole ahdistusta. Olen nähnyt esimerkiksi koiria, jotka nousevat sohvan selkänojalle tähystämään ikkunasta ja haukkuvat siitä näköalapaikalta kaikki ohikulkijat. Ne eivät nähdäkseni hauku ahdistuksesta, vaan pikemmin ylpeänä ilmoittavat, että meikäpoika vartioi täällä, mene sinä sieltä kadulta huutintuuttiin! Ja nämä koirat siis usein tekevät tätä silloinkin, kun joku on kotona eli senkin puolesta kyse tuskin on eroahdistuksesta. Minusta sitruunapanta voisi olla oikein hyvä väline tällaiseen mekastamiseen. Toki koulutukselliset keinot ovat parempia kuin välineet, mutta kaikilla ei ole osaamista kouluttaa johdonmukaisesti.

[smörgen]

En käyttäisi eroahdistukseen, enkä muutenkaan jättäisi koiraa olemaan yksin pannan kanssa.
Olen käyttänyt sitruunapantaa aikoinaan koulutuksen tukena estämään turhaa haukkumista, kun olen itse ollut paikalla. En kyllä tiedä käyttäisinkö enää, ei ole nyt muutamaan vuoteen ollut koiraakaan.

[Rigge]

Varpulla puhkesi puolivuotiaana vaikea eroahdistus, vaikka olin pikkupentuna opettanut sen yksinoloon. Oli kamalaa katsella toisen ahdistusta ja pelkoa, kun se lähdön hetkellä tajusi jäävänsä yksin. Vielä hirveämpää olisi ollut, jos olisin pahentanut tilannetta laittamalla sille sitruunapannan. Silloinhan koira olisi vain oppinut pelkäämään pantaa, ei se ahdistusta mihinkään olisi poistanut, olisi vain tuottanut lisää tuskaa. Kokeilin sille esim. thundershirtia, ja se oppi pelkäämään sitäkin, koska siitä se tajusi jäävänsä yksin. Oireilu oli läähätystä, tärinää, kuolaamista ja paikkojen tuhoamista, ei haukkumista.

Eroahdistus helpotti vihdoin sinnikkään koulutuksen avulla ongelmakoirakouluttajan ohjauksessa. Tukena oli ell:n määräämä rauhoittava lääkitys muutaman kuukauden ajan.
Koulutus kesti kaikkiaan noin vuoden ajan joka päivä ja vähintään 2h harjoitus päivässä, kun ottaa huomioon koiran yksinoloon valmistamisen ja varsinaisen yksinolon, vähintään ½h kerrallaan.
Tuloksena varmasti ja luottavaisesti yksinoloon suhtautuva koira.

[N-u]

Eroahdistus pitäisikin usein keskusteluissa määritellä, kun moni sanoo eroahdistukseksi vahtihaukkua ja toisen koira on samaan aikaan paniikissa.
Ei ihmetytä rajut eroavaisuudet mielipiteissä puolesta ja vastaan, kun toiset kauhistuu että miksi paniikissa olevalle koiralle laitetaan lisää vain pakotteita.
Ihmisen pitää ainakin itse tuntea koiransa.
Huvikseen haukuskeleva koira pystyy sitruunapannan suihkauksen periaatteessa itse omalla toiminnallaan välttämään. Ei vain hauku. Siten sen ei pitäisi normaaalikoiralle olla traumatisoivaa. Jos haukkuu siitä huolimatta, voi olla ettei sitruuna sitä haittaa ollenkaan siinä tapauksessa.
Tiedän itsekin että kuutosella oleva hellan levy on kuuma, joten en mene työntämäään siihen kättä: Problem solved. Paniikissa oleva koira ei välttämättä hallitse omaa toimintaansa, ja keinot ovat erit.

[Vieras]

Meillä on naapurissa herkkähaukkuinen koira, joka reagoi kaikkeen, mikä liikkuu sadan metrin säteellä. Olen joskus miettinyt, miten paljon helpommalla omistaja pääsisi, jos koiralla olisi ulkona jokin panta, jolla pakote tulisi välittömästi. Heillä kuitenkin on aidattu piha, jolla koira pääsisi viettämään aikaa jos ei haukkuisi ohikulkijoita. Nyt koira haetaan sisälle aina kun se haukkuu. Yleensä se ehtii olla ulkona maksimissaan muutaman minuutin. En ole huomannut, että se olisi tuosta sisälle hakemisesta oppinut mitään. Kärsiikö koira enemmän siitä, että se on kaiket päivät sisällä vai siitä, että se ei voi haukkua? Omistaja kyllä on koko ajan varpaisillaan, kun ikävin naapuri käy valittamassa.

[Ninni]

Koira ei opi sisälle hakemisesta, vaan sen pitäisi omistajan mennä siihen aidalle ja komentaa koira pois,.
Mutta ensin koira pitäisi olla kasvatettu siten, että se kunnioittaa omistajan kykyjä laumanjohtajana. Tämä rakennettaisiin päivittäisessä arjessa pienillä asioilla, sekä negaa että positiivista palautetta antamalla.

Lopputulos näyttäisi seuraavalta: Ohikulkija tulee, koira on lähdössä aidalle, omistaja sanoo sille normaalilla äänellä että "Rekku ei mene" ja rekku kääntyy samantien kannoillaan tai lakkaa menemästä sinne.
Omistaja sanoo hyvä rekku. Jos omistaja unohtaa sanoa ettei saa mennä, rekku saattaa lähteä vieläkin haukkumaan, tällöin omistaja menee aidalle koiran luo ja osoittaa sille menosuunnan ja sanoo että rekku ei hauku. Rekku ei silloin hauku ja huomaa, että emäntä/isäntä on nyt pihavahtina ja sen ei tarvitse kuin hälyttää ja sitten isäntä päättää mennäänkö päästämää vieras portista. Rekku sijoittuu isännän taakse, saattaa käväistä haistamassa vierasta ellei erikseen kielletä menemästä.

Se on niin pitkä tie, että jos ei tää ihminen ole sitä kyennyt tekemään, hän ei millään viiden minuutin vippaskonstilla tule pääsemään lopputulokseen.
Valitettavasti totuus on karu, ja hän jatkaa sen koiran kantamista sisälle ja koira jatkaa haukkumista joka tilaisuuden tullen.
Koirahan myös tykkää jännityksestä, ja nauttii varmaan haukkumisesta ohikulkijoille. Toisaalta se voi myös stressata mutta tuollaista se ihmisten elo koirien kanssa on: Toivotonta.
Pannat ja muut ovat ratkaisu vain niille, jotka osaa muutenkin jo valmiiksi kouluttaa koiransa ilman välineitä, mutta tarvitsevat joihinkin kohtiin hienosäätöä. Joko koiralle opetetaan (palkitsemalla) jokin temppu lisää joka auttaa sitä esim tekemään käskystä jotain, tai sille pienellä pakotella laitetaan perille jotain mitä se ei saa tehdä. Ja se ei tee sitä enää, ja pakotetta ei tarvitse antaa noin 15 vuoteen kun koira elää.
Toiset koirat elää jatkuvassa stressissä, toiset on onnekkaampia oikeassa kodissa ja oikealla ihmisellä.
Ja aina ei voi sanoa, että täydellisyys olisi ratkaisu. Joskus sekä koira että omistaja ovat riittävän onnellisia toheltaessaan keskenään osaamatta mitään.
Jos koiran pää kestää stressiä, ja omistajan pinna kestää väkertää sen koiran kanssa ja antaa kiskoa lenkillä , haukkua jokainen vastaantulija ym, niin ei kukaan voi sanoa myöskään että se elämä olisi täysin onnetonta.

[Sopuli]

Ei nyt varmaan rääkkäystä, mutta turhaa ja haitallista. Olen käyttänyt itsekin parikymmentä vuotta sitten, mutta enää en todellakaan käyttäisi. Positiiviset metodit ovat kehittyneet niin huimaa vauhtia, että lisäkseni moni muukaan ei pysy perässä. Sen huomaa todella hyvin keskusteluissa, joissa aina joku on sitä mieltä, että pelkillä positiivisilla metodeilla ei pysty (ainakaan tietyn rotuista/luonteista) koiraa kouluttamaan. Se ei kuitenkaan ole totta. Se, että ihminen ei osaa sitä tehdä, on sen sijaan totta useinkin.

Siinä vaaditaan ainakin minun silmääni ihan erityistä älykkyyttä, tilanteidenlukutaitoa ja kokemusta. Kuka tahansa oppii kieltämään ja palkitsemaan vanhan ajan suoraviivaiseen tyyliin, mutta monimutkaisempi positiivinen ohjaaminen kaikkine ennakointeineen, juurisyineen ja syy-seuraussuhteineen vaatii taitoa. Ei välttämättä edes paljon kärsivällisyyttä, vaikka jotkut sitä hyvin hitaana pitävätkin, vaan älytöntä taitoa ja reagointikykyä. Ihailen nuoria ja heidän paneutumistaan. Itse en osaa, ja siksi sorrun edelleen myös pakotteisiin ja ärähdyksiin. Ylpeä siitä en kuitenkaan ole, enkä todellakaan syytä omista puutteistani koiraani.

[Ninni]

a tahansa oppii kieltämään ja palkitsemaan vanhan ajan suoraviivaiseen tyyliin, mutta monimutkaisempi positiivinen ohjaaminen kaikkine ennakointeineen, juurisyineen ja syy-seuraussuhteineen vaatii taitoa.

Itse en ymmärrä oikein mihin koira tarvitsee kouluttaessa pakotteita.
Koulutan ainoastaan palkitsemalla,
mutta ärähdykset ja pakotteet on niihin tilanteisiin esim. kun kertoo koiralle että
-rekan alle ei juosta,
-lenkillä ei louskuteta toisille koirille ja
-ruokaa ei varasteta käsistä.
-sähköpistorasiaa ei hammastella

Ei ole vielä tullut vastaan tilannetta, että jotain temppua opettaessa ei olisi kehuilla ja palkkioilla oppi mennyt perille. Tai sitten on koira jota ei kiinnosta tehdä, ja koiraa ei voi pakottaa kiinnostumaan esim. istumisesta tai jostain tempusta.

[Dacrest]

Itse en ymmärrä oikein mihin koira tarvitsee kouluttaessa pakotteita.
Koulutan ainoastaan palkitsemalla,
mutta ärähdykset ja pakotteet on niihin tilanteisiin esim. kun kertoo koiralle että
-rekan alle ei juosta,
-lenkillä ei louskuteta toisille koirille ja
-ruokaa ei varasteta käsistä.
-sähköpistorasiaa ei hammastella

Ei ole vielä tullut vastaan tilannetta, että jotain temppua opettaessa ei olisi kehuilla ja palkkioilla oppi mennyt perille. Tai sitten on koira jota ei kiinnosta tehdä, ja koiraa ei voi pakottaa kiinnostumaan esim. istumisesta tai jostain tempusta.

Mun mielestä näissä koulutuskeskusteluissa menee käsitteet iloisesti sekaisin, joka aiheuttaa turhaa vääntöä.

Omassa ajatusmaailmaasa ensin on opetusvaihe, jossa koiralle opetetaan joku asia toistojen avulla ja aina oikeasta toiminnasta palkitsemalla. "Väärästä" toiminnasta ei tule muuta sanktiota, kuin palkka jää saamatta. Sitten vain yritetään uudestaan, kunnes koira ymmärtää millä toiminnalla palkan saa.

Kun koira varmasti_osaa asian, siirrytään koulutusvaiheeseen (toki se opettaminen on osa koulutusta, mutta vain ensimmäinen osio), jossa tavoitteena on tehdä opittu toiminto varmaksi joka tilanteessa. Eli aletaan vaatimaan, eikä koiralla ole enää valinnanvapautta, totteleeko vai ei.
Vasta tässä vaiheessa voidaan ottaa varsinaiset pakotteet/sanktiot mukaan.

Tässä tulee se rekan alle juokseminen (koira jättää tottelematta luoksetulokäskyn). Tai koulutuskentällä koira yrittää paikallamakuusta lähteä hyökkimään toisen koiran päälle.
Silloin joutuu miettimään, onko opetusvaihe tehty liian hätäisesti: koira ei ole sisäistänyt asiaa riittävästi, toistoja on ollut liian vähän, tai edetty ympäristön häiriöissä liian nopeasti.
Jos se koira on 20 kertaa tullut kotipihalla käskystä luokse, ei siirrytä suoraan rekkaliikenteen sekaan irtipitämään. Vaatimustasoa nostetaan vähitellen.

Missä kohtaa siirrytään opetusvaiheesta koulutusvaiheeseen, on liukuvaa ja tapauskohtaista.
Liian aikaisin siirtyminen on huono juttu, jolloin koiralle annettavat sanktiot ovat epäoikeudenmukaisia, eivät vie koulutusta toivotulla tavalla eteenpäin ja voivat aiheuttaa konflikteja koiran ja ohjaajan välille.

Liian pitkään opetusvaiheessa jumittaminen ei myöskään vie koulutusta eteenpäin, vaan koira jää siihen "vaihtoehtotilaan" ja palkan merkitys alkaa vähenemään. Koira oppii, ettei ole pakko totella ja sitten kun haluaa palkan, sen saa aina tekemällä pyydetyn asian vaikka kymmenennen käskyn jälkeen.
Moni jättää koulutuksen tähän tilaan ikuisesti (opetusvaiheeseen) ja ihmettelee, miksei se palkka enää toimi. Ratkaisuna sitten siirrytään koiran lahjomiseen "kato mulla on namia, saat jos tulet luokse", eikä sillä ole enää mitään tekemistä koiran koulutuksen kanssa.

Mun maailmassa sanktio on niin laaja käsite, että se voi olla mitä tahansa; koiran kannalta negatiivinen seuraus ei-toivotusta/väärästä toiminnasta.
Varmaan kaikki käyttävät jonkunlaisia sanktioita koiriensa kanssa, ihan arkielämässäkin.

Jos puhutaan koulutuksessa käytettävistä fyysisistä pakotteista, miellän ne ensisijaisesti esim tottelevaisuuskoulutukseen liittyviksi. Ne ovat teknisiä, opettelua vaativia asioita, joiden kanssa täytyy tietää mitä tekee, milloin ja miksi. Tässä ollaan edetty ohi opetusvaiheen ja ohjaajan tulee olla rauhallisessa mielentilassa.
Raivopäissään koiran potkiminen tms ei_ole koulutuksellinen fyysinen pakote, vaan ohjaajan omien turhaumien purkamista, eikä sillä ole koirankoulutuksen kanssa mitään tekemistä.

Fyysisellä pakotteella ei koskaan ole tarkoitus satuttaa koiraa, vaan saada sen mielentila muuttumaan mahdollisimman pienin, mutta toimivin keinoin. Esim pieni hihnasta nyppäys tottelevaisuussuorituksen aikana saa koiran "hereille" ja keskittymään siihen tekemiseen ohjaajan kanssa.
Tämä vaatii oikeanlaisen hihnan ja pannan, sekä ohjaajan opettelemaan oikean tekniikan. Vääränlainen hihnasta nyppiminen ei toimi toivotulla tavalla.

Lisäksi pakotteiden tarkoitus on, ettei niitä tarvitsisi juurikaan käyttää: oikea-aikaisesti ja oikealla tavalla tehtynä ne vievät koulutusta eteenpäin. Täytyy osata lukea koiraansa ja ymmärtää, missä kohtaa koulutuksessa ollaan menossa.
Jos joutuu jatkuvasti käyttämään runsaasti pakotteita, koulutuksessa menee jotain pahasti pieleen. Ja pohjalla pitää aina olla positiivinen vahvistaminen.

Kun käsitteisiin vielä heitetään mukaan toiminnan katkaisu, soppa on valmis. Kun yllättäen koira lähteekin juoksemaan rekan alle, se toiminta katkaistaan keinolla millä hyvänsä. Siinä kohtaa ei ehdi miettiä koulutusjuttuja, että pitäisikö tähän nyt suhtautua opetus- vai koulutusvaiheena (annetaanko nakkia vai sanktiota). Niitä pohditaan tilanteen jälkeen: miten estää tapahtuman toistuminen.
Lievemmissä tilanteissa pitäisi jo pystyä miettimään sitä koulutuksellisuuttakin.

Ainakin nettikeskusteluissa on melko turhaa yrittää puhua koiran_koulutuksesta ihmisten kanssa, joiden kokemus on vähäinen, tai on ollut vain helppoja kotikoiria, joilla vaatimustasoksi riittää käskystä istuminen ja suurinpiirtein luoksetulo.
Siinä jos joku alkaa puhumaan sanktioista/pakotteista, saa aina leiman väkivaltaisin, vanhanaikaisin, johtajuusajatteluun perustuvin menetelmin koiraansa kouluttavasta.

Sitten kun käsissä on aktiivinen, vahvatahtoinen ja viettivoimainen palveluskoira, joutuu koiran koulutukseen vähän paneutumaan jotta saa edes arkikäytöksen miellyttäväksi. Tuon tyyppisellä koiralla pelkän nakkipalkan arvo ei useinkaan ole tarpeeksi suuri lopettamaan esim remmirähinää tai fillareiden jahtausta.

Nakkia tai muuta palkkaa voidaan toki käyttää (ja käytetäänkin), mutta sen arvo joudutaan rakentamaan koulutuksellisin keinoin.
Pohjakoulutus pitää tehdä huolella, jotta koiralla on mitään edellytyksiä kuunnella ohjaajaa ja totella kiihdyttävissä tilanteissa. Ja se pohjakoulutus ei tapahdu siellä pyörätien reunassa.

Lisätään vielä suhde koiran ja omistajan välillä.
Vaikka kaverilla olisi kuinka hyvin koulutettu ja toimiva palveluskoira, en pystyisi lähtemään sen kanssa kisoihin jos mulla ei ole koiraan toimivaa suhdetta.
Jos kotikoiran arkikoulutuksessa omistaja on vaatimuksissaan liian tiukka koiran osaamistasoon ja omaan koulutusosaamiseensa nähden, se on koiralle epäoikeudenmukaista, eikä paranna suhdetta.
Toisaalta, jos omistaja on liian lepsu ja antaa koiralle aina valinnan mahdollisuuden, se voi johtaa katastrofiin (tai ainakaan koulutus ei etene). Koira kun ei ihmisten maailmassa voi tehdä mitä haluaa.

Hyvä suhde perustuu molemminpuoliseen kunnioitukseen ja jos koira pitää omistajaansa lähinnä nakkiautomaattina, se tuskin suuresti kunnioittaa omistajaansa.
Jos koiraa on aina vain palkattu, ilman mitään vaatimuksia, ja sitten tulee se tilanne kun koiraa joudutaan rajoittamaan vaikkapa remmirähinästä tai leikkaamaan sen kynnet, koira on omistajan jalassa/kädessä kiinni. Ratkaisu ei ole "näyttää koiralle, kuka käskee", sen enempää kuin syöttää enemmän nakkiakaan.

Ketjun alkuperäiseen kysymykseen, ovatko ääni- ja sitruunapannat eläinrääkkäystä, ei ole yksiselitteistä vastausta. Joissain tilanteissa niiden käyttö voi olla perusteltua, monissa tapauksissa ei.