Ninni kirjoitti:Itse en ymmärrä oikein mihin koira tarvitsee kouluttaessa pakotteita.
Koulutan ainoastaan palkitsemalla,
mutta ärähdykset ja pakotteet on niihin tilanteisiin esim. kun kertoo koiralle että
-rekan alle ei juosta,
-lenkillä ei louskuteta toisille koirille ja
-ruokaa ei varasteta käsistä.
-sähköpistorasiaa ei hammastella
Ei ole vielä tullut vastaan tilannetta, että jotain temppua opettaessa ei olisi kehuilla ja palkkioilla oppi mennyt perille. Tai sitten on koira jota ei kiinnosta tehdä, ja koiraa ei voi pakottaa kiinnostumaan esim. istumisesta tai jostain tempusta.
Mun mielestä näissä koulutuskeskusteluissa menee käsitteet iloisesti sekaisin, joka aiheuttaa turhaa vääntöä.
Omassa ajatusmaailmaasa ensin on opetusvaihe, jossa koiralle opetetaan joku asia toistojen avulla ja aina oikeasta toiminnasta palkitsemalla. "Väärästä" toiminnasta ei tule muuta sanktiota, kuin palkka jää saamatta. Sitten vain yritetään uudestaan, kunnes koira ymmärtää millä toiminnalla palkan saa.
Kun koira varmasti_osaa asian, siirrytään koulutusvaiheeseen (toki se opettaminen on osa koulutusta, mutta vain ensimmäinen osio), jossa tavoitteena on tehdä opittu toiminto varmaksi joka tilanteessa. Eli aletaan vaatimaan, eikä koiralla ole enää valinnanvapautta, totteleeko vai ei.
Vasta tässä vaiheessa voidaan ottaa varsinaiset pakotteet/sanktiot mukaan.
Tässä tulee se rekan alle juokseminen (koira jättää tottelematta luoksetulokäskyn). Tai koulutuskentällä koira yrittää paikallamakuusta lähteä hyökkimään toisen koiran päälle.
Silloin joutuu miettimään, onko opetusvaihe tehty liian hätäisesti: koira ei ole sisäistänyt asiaa riittävästi, toistoja on ollut liian vähän, tai edetty ympäristön häiriöissä liian nopeasti.
Jos se koira on 20 kertaa tullut kotipihalla käskystä luokse, ei siirrytä suoraan rekkaliikenteen sekaan irtipitämään. Vaatimustasoa nostetaan vähitellen.
Missä kohtaa siirrytään opetusvaiheesta koulutusvaiheeseen, on liukuvaa ja tapauskohtaista.
Liian aikaisin siirtyminen on huono juttu, jolloin koiralle annettavat sanktiot ovat epäoikeudenmukaisia, eivät vie koulutusta toivotulla tavalla eteenpäin ja voivat aiheuttaa konflikteja koiran ja ohjaajan välille.
Liian pitkään opetusvaiheessa jumittaminen ei myöskään vie koulutusta eteenpäin, vaan koira jää siihen "vaihtoehtotilaan" ja palkan merkitys alkaa vähenemään. Koira oppii, ettei ole pakko totella ja sitten kun haluaa palkan, sen saa aina tekemällä pyydetyn asian vaikka kymmenennen käskyn jälkeen.
Moni jättää koulutuksen tähän tilaan ikuisesti (opetusvaiheeseen) ja ihmettelee, miksei se palkka enää toimi. Ratkaisuna sitten siirrytään koiran lahjomiseen "kato mulla on namia, saat jos tulet luokse", eikä sillä ole enää mitään tekemistä koiran koulutuksen kanssa.
Mun maailmassa sanktio on niin laaja käsite, että se voi olla mitä tahansa; koiran kannalta negatiivinen seuraus ei-toivotusta/väärästä toiminnasta.
Varmaan kaikki käyttävät jonkunlaisia sanktioita koiriensa kanssa, ihan arkielämässäkin.
Jos puhutaan koulutuksessa käytettävistä fyysisistä pakotteista, miellän ne ensisijaisesti esim tottelevaisuuskoulutukseen liittyviksi. Ne ovat teknisiä, opettelua vaativia asioita, joiden kanssa täytyy tietää mitä tekee, milloin ja miksi. Tässä ollaan edetty ohi opetusvaiheen ja ohjaajan tulee olla rauhallisessa mielentilassa.
Raivopäissään koiran potkiminen tms ei_ole koulutuksellinen fyysinen pakote, vaan ohjaajan omien turhaumien purkamista, eikä sillä ole koirankoulutuksen kanssa mitään tekemistä.
Fyysisellä pakotteella ei koskaan ole tarkoitus satuttaa koiraa, vaan saada sen mielentila muuttumaan mahdollisimman pienin, mutta toimivin keinoin. Esim pieni hihnasta nyppäys tottelevaisuussuorituksen aikana saa koiran "hereille" ja keskittymään siihen tekemiseen ohjaajan kanssa.
Tämä vaatii oikeanlaisen hihnan ja pannan, sekä ohjaajan opettelemaan oikean tekniikan. Vääränlainen hihnasta nyppiminen ei toimi toivotulla tavalla.
Lisäksi pakotteiden tarkoitus on, ettei niitä tarvitsisi juurikaan käyttää: oikea-aikaisesti ja oikealla tavalla tehtynä ne vievät koulutusta eteenpäin. Täytyy osata lukea koiraansa ja ymmärtää, missä kohtaa koulutuksessa ollaan menossa.
Jos joutuu jatkuvasti käyttämään runsaasti pakotteita, koulutuksessa menee jotain pahasti pieleen. Ja pohjalla pitää aina olla positiivinen vahvistaminen.
Kun käsitteisiin vielä heitetään mukaan toiminnan katkaisu, soppa on valmis. Kun yllättäen koira lähteekin juoksemaan rekan alle, se toiminta katkaistaan keinolla millä hyvänsä. Siinä kohtaa ei ehdi miettiä koulutusjuttuja, että pitäisikö tähän nyt suhtautua opetus- vai koulutusvaiheena (annetaanko nakkia vai sanktiota). Niitä pohditaan tilanteen jälkeen: miten estää tapahtuman toistuminen.
Lievemmissä tilanteissa pitäisi jo pystyä miettimään sitä koulutuksellisuuttakin.
Ainakin nettikeskusteluissa on melko turhaa yrittää puhua koiran_koulutuksesta ihmisten kanssa, joiden kokemus on vähäinen, tai on ollut vain helppoja kotikoiria, joilla vaatimustasoksi riittää käskystä istuminen ja suurinpiirtein luoksetulo.
Siinä jos joku alkaa puhumaan sanktioista/pakotteista, saa aina leiman väkivaltaisin, vanhanaikaisin, johtajuusajatteluun perustuvin menetelmin koiraansa kouluttavasta.
Sitten kun käsissä on aktiivinen, vahvatahtoinen ja viettivoimainen palveluskoira, joutuu koiran koulutukseen vähän paneutumaan jotta saa edes arkikäytöksen miellyttäväksi. Tuon tyyppisellä koiralla pelkän nakkipalkan arvo ei useinkaan ole tarpeeksi suuri lopettamaan esim remmirähinää tai fillareiden jahtausta.
Nakkia tai muuta palkkaa voidaan toki käyttää (ja käytetäänkin), mutta sen arvo joudutaan rakentamaan koulutuksellisin keinoin.
Pohjakoulutus pitää tehdä huolella, jotta koiralla on mitään edellytyksiä kuunnella ohjaajaa ja totella kiihdyttävissä tilanteissa. Ja se pohjakoulutus ei tapahdu siellä pyörätien reunassa.
Lisätään vielä suhde koiran ja omistajan välillä.
Vaikka kaverilla olisi kuinka hyvin koulutettu ja toimiva palveluskoira, en pystyisi lähtemään sen kanssa kisoihin jos mulla ei ole koiraan toimivaa suhdetta.
Jos kotikoiran arkikoulutuksessa omistaja on vaatimuksissaan liian tiukka koiran osaamistasoon ja omaan koulutusosaamiseensa nähden, se on koiralle epäoikeudenmukaista, eikä paranna suhdetta.
Toisaalta, jos omistaja on liian lepsu ja antaa koiralle aina valinnan mahdollisuuden, se voi johtaa katastrofiin (tai ainakaan koulutus ei etene). Koira kun ei ihmisten maailmassa voi tehdä mitä haluaa.
Hyvä suhde perustuu molemminpuoliseen kunnioitukseen ja jos koira pitää omistajaansa lähinnä nakkiautomaattina, se tuskin suuresti kunnioittaa omistajaansa.
Jos koiraa on aina vain palkattu, ilman mitään vaatimuksia, ja sitten tulee se tilanne kun koiraa joudutaan rajoittamaan vaikkapa remmirähinästä tai leikkaamaan sen kynnet, koira on omistajan jalassa/kädessä kiinni. Ratkaisu ei ole "näyttää koiralle, kuka käskee", sen enempää kuin syöttää enemmän nakkiakaan.
Ketjun alkuperäiseen kysymykseen, ovatko ääni- ja sitruunapannat eläinrääkkäystä, ei ole yksiselitteistä vastausta. Joissain tilanteissa niiden käyttö voi olla perusteltua, monissa tapauksissa ei.