Dacrest kirjoitti:^hyvä että sosiaali- ja terveysalalla höllätään salassapitovelvollisuutta. Voin sanoa että on kökkö tilanne, kun asiakkaan lemmikillä asiat eivät ole hyvin, muttet voi siitä mihinkään ilmoittaa koska salassapitovelvollisuus.
Tuota noin, tähän minulla eriävä mp sen osalta mitä tiedän ja omin silmin kuullut sekä lukenut, vuosien varrella.
On ihan rutiinia huolehtia pelastuslaitoksen, ambulanssin, kotihoidon ja/tai sosiaalityöntekijän kautta apua eläimelle. Tässä kohti haen ns. akuuttitilannetta missä eläin joudutaan jättämään kotiin esim. omistajan joutuessa sairaalaan/muualle. Se velvoite on aina ollut ja ihan maalaisjärjellä niissä on toimittu. Esim. kohon(=kotihoidon) työntekijä on soittanut omaiselle, pelastuslaitos kirjaa omiin tietoihin josta tieto kulkeutuu mm. sairaalaan ja eteenpäin.
Nyt en ole perehtynyt juuri tämän otsikon mukaiseen sanamuotoon tai ko. lakiin mutta ettei kelleen tulisi se ajatus, että ovi vain vedetään kiinni ja oman onnen nojassa ollaan. Ilmoitukset elsulle, valvontaellille jne on ennenkin ollut rutiinia joskin nyt siihen tulee siis ihan velvoite.
Yksittäinen työntekijä on putsannut hiekkalaatikot, jättänyt ruuat ja vedet, käyttänyt koiran ulkona jne, soittanut omaiset ja niiden puuttuessa sopinyt jo muuta. Koiria on siirretty mm. pitkaikaishoitoon kenneliin/hoitolaan jne.
Ja jätän option, että myös ihan kamalia kokemuksia on, se on selvä. Mutta siis pääsääntöisesti ja ainakin täällä pääkaupunkiseudulla myös eläimen kohtaloon puututaan.
Mä olisin varmaan kuollut, tai en ainakaan olisi ollut puhe- ja toimintakykyinen. Mulla on pari kertaa tapahtunut lihaksen/jänteen venähdys juostessa ja taju lähtenyt saman tien, joten en pysty edes kuvittelemaan, millaiset tuskat koiven katkaisu aiheuttaa.
Ambulanssi tuli yllättävän nopeasti, mun soitosta 13 minuuttia, mikä on pieni ihme täällä korvessa. Ortopedi sanoi sitten sairaalassa, että ainoa onni tässä tapauksessa tosiaan oli se, että se ei ollut avomurtuma, koska kuulemma tosi usein tuon tyyppinen murtuma tulee ihon läpi. Kipu alkoi vasta ambulanssissa, mutta sain heti kipulääkettä, niin ei se missään vaiheessa ollut tosi kova. Vaikein paikka oli sitten ensiavussa, kun röntgenin jälkeen jalka venytettiin ja väännettiin oikeaan asentoon, mutta sain sitä ennen voimakasta lyhytkestoista kipulääkettä, mutta kyllä se silti sattui tosi paljon ja ortopedi sanoi vaan, että koita olla mahdollisimman rentona 
Voimia läheisille!