Missä vaiheessa olet lemmikinpidon kanssa?

[Tiibetinhelmi]

^Samaa mieltä!

[Iidis79]

Olen miettinyt paljon, ja alan kallistua negatiivisen puolelle.
Ajoitus ensimmäisenä ja ehkä kuitenkin tuo rotusekoitus ei ole se mikä mulle nyt olis järkevää.
Sitä aina vaan siirtää ja siirtää, odottaa täydellistä hetkeä...
Ei koirat tästä maasta lopu.

[msk]

Olen miettinyt paljon, ja alan kallistua negatiivisen puolelle.
Ajoitus ensimmäisenä ja ehkä kuitenkin tuo rotusekoitus ei ole se mikä mulle nyt olis järkevää.
Sitä aina vaan siirtää ja siirtää, odottaa täydellistä hetkeä...
Ei koirat tästä maasta lopu.

Eli ei tunnu hyvältä

[Iidis79]

Koirat ja paikka oli kuitenkin sellainen, että voisin jopa suositella sitä jollekin jos joku haluis tollasen terrierisekoituksen. Se pentujen määrä vähän yllätti heidät kun tuli 7 pentua (3u+4n), kun olivat toivoneet että saavat pennut tuttavien piiriin. Ja narttuja mahdollisesti vapaana, koska uroksia oli ensisijaisesti kyselty. Ja ihan seurakoiriksi, vaikka emän puolelta voi olla mahkuja luolakoira tms terrieri toimintaan.

[mimoi]

Seniokaarti kutistui kutistui tänä vuonna vain yhteen kissavanhukseen, joka on viimeaikoina vähän alkanut osoittamaan vanhuuden merkkejä. Todennäköisesti porskuttaa tuossa vielä jokusen vuoden ja sen jälkeen kissoja ei enään meille tule minun allergian vuoksi.

Koirista on tällä hetkellä jäljellä enään yksi, jolla on omat luusto ongelmansa ja huolet sen suhteen. Harrastuskaveria kaipailisin ja pentukuumetta pukannut, mutta se ei ole ajankohtaista toviin.

[msk]

Siinä vaiheessa ollaan että on 2 rottweileria eikä muita koiria tule ainakaan niin kauan kun molemmat ovat elossa.
Mies kovasti haluaisi sheltin mutta minä en ole ihastunut ajatukseen että täällä olisi yksi pieni, nuori koira jolla ei ole kaveria.
Puhuin hänelle kahden koiran kanssa elämisen hyvistä puolista.

[Darre]

Mulla on tosiaan pentu mietinnässä, kun Pessi on jo vanha eikä Hukka ole tottunut olemaan yksin. Tutulta kasvattajalta saan, ihan "ilmoittele vaan mikä kiinnostaisi" ja yksi pentue jo tulikin maailmaan mistä olisin voinut pennun ottaa. Mutta valitettavasti soopelin värinen urospentu on värivirheellinen (muut urokset mustia), joten kasvattaja totesi ettei varmaan ole minun pentuni. Värivirhe ei toki huononna pentua, mutta tykkään kuitenkin käydä vuosittain muutamassa näyttelyssä ja ei kannata viedä koiraa, joka todennäköisesti saa hylätyn. En tiedä onko tämä turhamaista. Mutta toisaalta myöskään pennun ottaminen tammikuun lopussa kerrostaloon ei sekään ole ideaalia, joten päädyin sitten siihen että uusi tulokas saapuu keväämmällä. Kasvattaja on astuttamassa kahta kivaa narttua ja toivottavasti ainakin toinen niistä pyöräyttää uroksia maailmaan

[msk]

Eilen illalla pohdittiin miehen kanssa tätä pentuasiaa.
Hän kun haluaisi kovasti sheltin. Tai jonkun pienen koira. Katsoi eilen jo Tori.fi että tässä aika lähellä olisi sekarotuisia kääpiökoiran pentuja. Hinta 1500. Sillä rahalla saa jo rekisteröidyn ja tutkituista vanhemmista olevan pennun hyvällä tuurilla.
Päätettiin että jos katsotaan keväämmällä, (talvipentua en halua ellei ole pakko ja nyt ei ole) ehkäpä hänelläkin on siihen mennessä jo pentuhinku laantunut kun huomaa miten helppoa on elää kahden aikuisen koiran kanssa.
Mulla on tosiaan ajatuksena että kun rottweilereista aika jättää niin sitten joku ihana pieni.

[Iidis79]

Taistelen sen ajatuksen kanssa että haluaisin minkä hyvänsä koiranpennun vaikka heti vs. se että pelkään että päädyn ens kesänä jonnekin kauas töihin (unelma harkkapaikka, jota ehkä haen, on yli 100km päässä, eli ajais jotain yli tunnin suuntaansa) ja päivät venyy 12 tuntisiksi työmatkojen takia ja/tai että huomaan olevanikin "tyhjän päällä" ja rahatonna, jokin muu kauhiskenario tapahtuu. Tiedän myös että jos ja kun sen pennun saan joskus niin tulee ihan järjetön pentublues.
Mietin myös suomenlapinkoira vs joku pieni seurakoira/pieni seropi. Sijoituskoira vois olla hyvä vaihtoehto.
Miksei voi olla aikaa JA rahaa. Ja tilaa.

[Umac]

Mä katselin hiukan tarkemmin pinseriä, keskikokoista. Se lähti ihan puhtaasti yhdestä videosta ja kävin mm. KoiraNetin sivuilla. Rotu on kovin pienilukuinen ja kyllä siellä harrastellaan myös.
B&t olisi ihan peruskoiran kokoinen ja näköinen, tokikaan ei mikään pakkashirmu ollenkaan mutta täpäkkyyttä ja vahtiakin on.

Jos jollain tulee mieleen mitä vain pinseristä, siitä keskikokeisesta, niin kertokaa! Kuultua, nähtyä tai mitään.

[Tiibetinhelmi]

^Tässä meidän kylillä on yksi keskikokoinen pinseri, kerran olen sen nähnyt lenkillä. Vähälukuinen taitaa olla rotu kyllä, ihmettelen miksi? On aika passelin kokoinen. Tämä ko. yksilö suhtautui mun laumaan hyvin rauhallisesti ja varoen.

[msk]

Yksi tuttu kasvattaa (tosin nyt on tauolla) pinsereitä.
En tunne hänen koiriaan mitenkään hyvin. Kun juttelin rodusta hänen kanssaan niin ei kamalasti suositellut kun tietää minun "kriteerini."
Vapaanapidettävyys ei välttämättä ole kovin hyvä, riistaviettiä löytyy enemmän tai vähemmän. Talvisin kuulemma korvat repeävät helposti ja se on pitkäainen riesa. Toinen on rokotusreaktiot.

Jossain vaiheessa mietin itsekin pinseriä, mutta toisen(kin) kasvattajan kanssa juteltuani tulin siihen tulokseen ettei ole minun rotuni.
Luonteissa on paljon hajontaa. Voit saada tosi kivan tai sitten ihan kamalan. Näin sanoi tuo kasvattaja.

Kooltaan ja turkiltaan olisi ihan passeli.
Tuo tuttu joka on kasvattanut pinsereitä, on myös kisannut Tokossa ainakin.

[Valkosipulisilakka]

Mä olen nähnyt paljonkin pinsereitä, mm. serkullani on ja naapurissa asui myös. Minusta ne ovat oikein kivoja peruskoiria, jollaista voisin itsekin harkita. Ehkä ne eivät ole suosittuja juuri siksi, kun ovat niin "perus", eli pinserillä et voi tehdä vaikutusta keneenkään eikä se käännä katseita kadulla. Miinuksena että vaatii takkia talvikeleillä, mutta se ei hidasta mitään. Esim. serkun koira käy nyt talvella tosi pitkiä kickspark- (vai mikä se on)lenkkejä, eikä koira mitään takkia tarvitse, kun pysytään liikkeessä.

[Mea]

Asiasta en mitään tiedä, mutta eivätkö kääpiöpinserit olleet juuri niitä minis**tanoita? On jäänyt mieleen. Niin onko keskikokoinen sitten tavallinen s**tana.

[Umac]

^Joo, kääkkä, minis***tana, käppänä....monta nimeä pienimmällä, Ja niillä paljon sisäsiisteysongelmia.
^^Kiva kuulla!

Msk:n mainitsemat korvanlehtiongelmat on tosiaan ihan rotukuvauksessa mainittuna. Täytyy seurailla. Enhän minä oikeasti tiedä tuleeko meille koskaan enää mitään koiraa Ukon jälkeen mutta katsella saa toki!

[Dacrest]

Yksi tuttu kasvattaa (tosin nyt on tauolla) pinsereitä.
En tunne hänen koiriaan mitenkään hyvin. Kun juttelin rodusta hänen kanssaan niin ei kamalasti suositellut kun tietää minun "kriteerini."
Vapaanapidettävyys ei välttämättä ole kovin hyvä, riistaviettiä löytyy enemmän tai vähemmän. Talvisin kuulemma korvat repeävät helposti ja se on pitkäainen riesa. Toinen on rokotusreaktiot.

Jossain vaiheessa mietin itsekin pinseriä, mutta toisen(kin) kasvattajan kanssa juteltuani tulin siihen tulokseen ettei ole minun rotuni.
Luonteissa on paljon hajontaa. Voit saada tosi kivan tai sitten ihan kamalan. Näin sanoi tuo kasvattaja.

Kooltaan ja turkiltaan olisi ihan passeli.
Tuo tuttu joka on kasvattanut pinsereitä, on myös kisannut Tokossa ainakin.

Itsekin katselin jossain vaiheessa pinsereitä sillä silmällä. Juuri nuo rodussa yleiset rokotusreaktiot ja korvanlehtien ongelmat saivat unohtamaan rodun. Kun niitä rokotuksia täytyy antaa ja talvi on Suomessa joka vuosi, riski siihen ettei koiran terveys kestä "normaalia elämää" on liian suuri.
Mitä enemmän rotuja tutkii, sen krantummaksi tulee terveysasioissa.

[Umac]

sen mitä kahlasin jto:n läpi niin rokotusreaktiot pudonneet prosentuaalisesti todella hyvin ja korvanlehtiin kiinnitettävä huomiota, kyllä. Luonteesta mainittu pehmeys ja vilkkaus, sitä samaa mitä monilla muillakin.
Meille vapaana pito ei ole ongelma, täällä keskellä kaikkea ei voi kovin hyvin edes pitää vapaana, oma piha erikseen toki.

[msk]

Ehkä pinseri voisi olla teille sopiva

[Umac]

En osaa sanoa. Staffin voittanutta kun ei toisen mielestä ole ja onko mitään järkeä sitten ottaa uutta koiraa, joskus? Jää nähtäväksi!

[Avokaado]

Tiedän pinserin, jolta on jouduttu operoimaan korvanlehdestä pala verikorvan vuoksi.

[Iidis79]

Aika jännä että pinsereillä on ongelmia korvien kanssa, oliko se juurikin kylmästä johtuvaa. Kun se mitä pyörin whippet piireissä (ja vieläkin seuraan) en muista kuulleeni whippeteillä vastaavaa ongelmaa.

[Valkosipulisilakka]

Joku väitti, että pinsereiden korvaongelma juontaisi juurensa siihen, että aikoinaan niiltä kaikilta typistettiin korvat, joten korvia ei tavallaan huomioitu jalostuksessa, kun ne kuitenkin leikattiin pois. Mutta henkilökohtaisesti olen vain kuullut noista korvalehtiongelmista, tutuilla pinsereillä ei ole ollut.

[Umac]

Korvanlehtien vaskuliitti
Nuorten pinsereiden yleisin vaiva on halkeilevat, kärjistään vuotavat korvanlehdet eli pinnallinen
korvalehtien vaskuliitti. Vaivaa esiintyy yleisimmin alle kaksi vuotiailla koirilla. Joillakin vaiva saattaa
jatkua aikuisiälläkin. Kennelliiton terveyskyselyn mukaan 8,8 % pinsereistä kärsi iho-onegelmista joista
yleisimpänä mainittiin vuotavat korvan lehdet. Näistä 54,3 %.lla oireilu liittyi vuodenaikaan, 37,1 %
vuodenajalla ei ollut väliä ja 17 % ihooireilu johtui ruuasta.
Pään ravistelu, jolloin korvankärjet osuvat päätä vasten, näyttää edistävän ongelmaa. Vaskuliitin
perimmäisestä syystä ei ole tietoa mutta sen epäillään olevan autoimmuuniongelma. Vaivaa tiedetään
esiintyvän myös muilla roduilla.
Korvanlehtien halkeilua esiintyy erityisesti syksyisin ja talvisin. Hoitona on korvien suojaaminen,
laastarointi ja rasvaus. Jotkut eläinlääkärit suosittelevat lisäravinteita.
Jalostuskriteerien täydentävänä suosituksena on että ei yhdistettäisi kahta koiraa joilla molemmilla on
ollut vuotavat korvien kärjet. (boldaus minun)
Lähde: JTO 2022-2026 http://www.pinserit.fi/kevatkokousmater ... 2-2026.pdf

Muita rotuja mainittuna mm. dalmikset
Samoin allergiat ja atopiat on liitetty noihin alueisiin eli mm. korvalehtien kärkiin.

[Kissimyyr yhä vaan]

Meillä on ihan käsittämättömän ihana pieni kissanpentu, ei ollut suunniteltu mutta aivan täydellinen, siitä tykkää jopa meidän kiukkurouva joka ei yleensä pidä kenestäkään

Ollaan vähän harkittu koiraa, tällä kissalaumalla kun matkailu pitää joka tapauksessa tehdä yksi kerrallaan. Oikeastaan ei tee mieli koiraa, mutta kun muuten ei saa itseään kylliksi ulos. Mutta mietitään, se pentuajan pissakakkaruljanssi ei suoraan sanottuna yhtään houkuta. Miksei koiranpennut ole yhä fiksuja kuin kissanpennut sisäsiisteydessä...

[MJK]

Oikeastaan ei tee mieli koiraa, mutta kun muuten ei saa itseään kylliksi ulos.

Miksei kissojen kanssa voi ulkoilla? Työkaveri ulkoiluttaa tuntitolkulla kissaa, toki liikuntaahan siinä ei juuri itse saa mutta et puhunut siitä, vain ulkona olosta. Ainakin se kissa nauttii tutkia maailmaa.

[Biarritz]

Oikeastaan ei tee mieli koiraa, mutta kun muuten ei saa itseään kylliksi ulos.

Miksei kissojen kanssa voi ulkoilla? Työkaveri ulkoiluttaa tuntitolkulla kissaa, toki liikuntaahan siinä ei juuri itse saa mutta et puhunut siitä, vain ulkona olosta. Ainakin se kissa nauttii tutkia maailmaa.

Joo, kyllä mä olen myös vahvasti sitä mieltä että jos oikeasti ei tee mieli hankkia koiraa, niin ei sitä silloin kannata myöskään hankkia, vaan alkaa ulkoilla jollain muulla tavoin. Jos ei peruslenkkeily ilman koiraa houkuta riittävästi, niin mites vaikka sali tai pyöräily?

[Tiibetinhelmi]

Juu ei missään nimessä kannata ottaa koiraa jos sitä ei tee mieli, ei pelkän lenkkeilyn vuoksi! Koira on kuitenkin koko paketti, sen mukana tulee kaikkea muutakin. Voisitko lainata lenkitettäväksi jonkun tutun/naapurin koiraa? Tuohan olisi aivan win-win- tilanne.

[Iidis79]

Sanoisin että ulkoilu kissan kanssa on hyvin erilaista kuin koiran kanssa. Koiran kanssa oikeesti pääsee eteenpäin, voi vaikka käydä vähän retkellä.
Enkä täysin kaataisi ajatusta koirasta vain lenkkeily seuraksi, siitähän se voi lähteä ja ties mitä muuta keksii.
Jos toivoo kissamaista koiraa niin kannattaa katsoa esim basenji, shiba, ja jotkut vinttikoirat, lähinnä esim whippet. Italianvinttikoira vois myös olla, mutta aika monella on sisäsiisteysongelmia. En tiiä ehkä sen voi opettaa laatikolle. Ööm ja monesti täälläkin mainittu perhoskoira ja muut pienet seurakoirat.

[msk]

Jotenkin ajattelen että kannattaisi hankkia lemmikki joka sopii siihen omaan elämänmenoon.
Koiran kohdalla niin että se rotu minkä ottaa, sujahtaisi siihen omaan elämään ja energiaan.
Ja että pystyisi tarjoamaan koiralle ilmen sen suurempia ponnisteluja tai suurie elämänmuutoksia koiralle ns. rotutyypillisen elämän.
Ei niin että hankkii lemmikin toivoen sen kautta saavansa jotain mitä muuten ei jaksa/halua.

Tällä hetkellä on omalla kohdalla tilanne, että joudun ponnistelemaan aikalailla omilla äärirajoillani pystyäkseni tarjoamaan rottweilerilleni sen tarvitseman ja ansaitseman (kysessä tämä nimenomainen yksilö) virikkeellisen toiminnan ja aktiviteetin.
Tästä syystä en koe enää voivani jatkossa rottweileria ottaa. Pentua ainakaan. Kyseeseen mahdollisesti voisi tulla aikuinen, tavoille opetettu matalaviettisempi yksilö.

[Kissimyyr yhä vaan]

Oikeastaan ei tee mieli koiraa, mutta kun muuten ei saa itseään kylliksi ulos.

Miksei kissojen kanssa voi ulkoilla? Työkaveri ulkoiluttaa tuntitolkulla kissaa, toki liikuntaahan siinä ei juuri itse saa mutta et puhunut siitä, vain ulkona olosta. Ainakin se kissa nauttii tutkia maailmaa.

Ei ne kelpuuta muo, enkä pääse kiipeämään edes puihin. Meillä siis ulkoillaan aidatulla tontilla. Kissat väijyvät toisiaan ja saalista, ihmistä lähinnä mulkoillaan, jos se häiritsee.
Minä tarvitsisin syyn parin tunnin reippaaseen kävelyyn päivittäin.
P.S. on minulla ollut koiria, on tiedossa että ne sitovat ja edellyttävät eri asioita kun kissat. Mutta en ilman koiraa saa itseäni koiranilmaan tuntitolkuiksi päivittäin, koiran kanssa se oli automaatio.