Missä roduissa kasvattajat kertovat avoimesti koirien sairau

[avoimuutta]

Missä roduissa valtaosa kasvattajista, lähes kaikki siis, kertovat ja puhuvat avoimesti omien koiriensa ja kasvattiensa sairauksista ja vioista, niin fyysisistä kuin luonteittenkin ongelmista? Eli missä roduissa kasvattajat ilmoittavat sairaudet jalostustoimikunnalle, ottavat kaikki terveystutkimukset virallisina niin että tulokset ovat avoimesti näkyvillä, kertovat suvun sairaudet jalostuskoirien käyttöä suunniteltaessa sekä tietysti myös pennunhankkijoille ja rodusta kiinnostuneille?
Olen luullut että sellaisia rotuja ei ole olemassa mutta toisessa ketjussa vihjailtiin että olisikin.
Minkä rotujen parista löytyy siis tälläistä avoimuutta?

[juups]

Sellaista rotua ei olekaan, jonka parissa kaikki tai suurin osa kasvattajista olisivat avoimia. Paitsi ehkä jossain harvinaisessa rodussa, jossa kasvattajia on 1-2

Omassa rodussa esim. avoimutta löytyy joiltain ja joiltain ei yhtään. Sitten on näitä näennäisen avoimia ja heitä on paljon. Eli julkistavat kyllä asioita, mutta valikoivasti. Esim. edesmenneen koirani kasvattaja oli sellainen. Hän julkisti joidenkin kasvattien terveysongelmat omilla sivuillaan, mutta toisten ei. Omalla koiralla oli kaksi isoa terveysongelmaa, mutta kasvattaja ei koskaan niitä julkisesti minnekään laittanut. Eikä hylättyä luonnetestiä, vaikka muiden luonnetestitulokset kyllä julkaisi. Esitti myös olevansa joidenkin kasvatin omistajien tukena, mutta meidän kohdalla ei edes esittänyt eikä koskaan ollut koirasta kiinnostunut. Koira oli kai sitten väärällä tavalla sairas.

Olen myös kuullut juttuja, miten jotkut eivät tarkoituksella koskaan julkisesti kerro esim. epilepsiatapauksia, vaikka ne olisivat kriittistä tietoa rodulle. Saattavat kertoa jollekin tutulle ja kieltää kertomasta eteenpäin. Sitten ovat nämä kasvattajat, jotka aina vetoavat siihen, että kasvatin vika x johtuu yksinomaan omistajan väärästä ruokinnasta tai muusta hoidosta tai sitä ei oikeasti ole olemassa. Ja niitä on paljon. Ei mikään rotu ole vapaa näistä.

Sinänsä varmaan on rotuja, joissa avoimuutta on enemmän kuin muissa. Joissain pahasti ongelmaisissa roduissa avoimuus on myrkkyä, kun kaikki joutuisivat myöntämään, että he kasvattavat tarkoituksella sairaita koiria. Siksi asioista oikeilla nimillä puhuvien kimppuun hyökätään ja ongelmia vähätellään.

[msk]

Joka rodussa on varmaan kasvattajia joka lähtöön.

[Ninni]

jotkut eivät tarkoituksella koskaan julkisesti kerro esim. epilepsiatapauksia, vaikka ne olisivat kriittistä tietoa rodulle.

Epilepsia on vähän kiikun kaakun, kun kohtaukset voivat johtua mistä vaan, oon kuullut esimerkiksi epilepsiakohtausten tulevan ohimenevästä elektrolyyttitasapainosta, (aivo)kasvaimista, tapaturmasta aiheutuneista tai synnynnäisistä vaurioista, selkävaivoista ym.
Jos on todettu idiopaattinen epilepsia, niin se pitäisi kyllä ilmoittaa.
Mut ymmärrän jos joku ei lähde kailottamaan E-sanaa, jos sitä ei ole koiralla oikeasti todettu, diagnosoitu. Toki jos koko suku kaatuilee niin alkaa se väkisinkin tietty näyttää siltä, mitä se sitten on.

[Vieras]

No se on asia erikseen, jos epilepsian syyksi on todettu jokin muu syy kuin ns. aito eli idiopaattinen epilepsia. Aidot epilepsiat pitäisi aina julkistaa, mutta oikeastaan useimmiten kyllä ne muutkin, koska kaikki terveystieto on arvokasta, eikä epilepsia ole mikään normitila millekään koiralle. Jos muuten terve koira saa elämänsä aikana yhden ainoan epileptistyyppisen kohtauksen, jonka syy jää epäselväksi, niin silloin ei ehkä julkistamisella ole niin suurta tarvetta.

Oma rotuni on riskirotu epilepsian suhteen ja nimenomaan perinnöllistä epilepsiaa esiintyy enemmän kuin roduilla keskimäärin. Kyllä siinä tapauksessa on aika ikävää kuulla tuttavalta, että hän kuuli kahdesta uudesta (ihan aidosta) epilepsiatapauksesta, mutta lupasi omistajille, ettei kerro niistä eteenpäin. Silloin ei voi pennun ostaja niin hyvin tietää, missä yhdistelmissä ne isoimmat riskit ovat. Ja kasvattajat voivat tietämättään ottaa isoja riskejä. Rodussa kun epilepsia usein myös on vaikeahoitoinen ja kohtalokas. Ja kukaan ei tiedä, miten paljon piiloon jääviä tapauksia on.

[Ninni]

Kaikki terveystieto ei ole arvokasta, varsinkaan ellei sitä todella ole tutkittu ja perinnölliseksi todettu. Jos koirien geenipoolia lähdetään harventamaan, sille on hyvä olla syy ja pohja.
Esim. mun koirilla on ollut sairauksia ja tiloja, mitkä ovat esim. ilmenneet niin myöhäisellä iällä etten lähtenyt tarkoin tutkituttamaan. Lähdenkö huutelemaan, että kuulkaa täällä kävi näin? en välttämättä. Esim jos sakemannilla alkaa perä huojumaan, se ei ole automaattisesti DM, mutta jos omistaja kailottaa sitä pitkin poikin, niin voi karsiutua koiria ja koiranottajat rupeaa pelkäämään. Tai jos koira saa sen tyylisen vaivan vasta kolmentoista korvilla ja saavuttanut kunnioitettavan iän siis. Tai joskus vaikkapa suolistovaivat ovat todella vaikea tutkia, tai ei selviä syytä. Hyvä ilmoittaa kasvattajalle, mutta ei kannata ihmetellä jos ei seuraavan päivän lehden etusivulle tule ilmoitusta, että hei tässä suvussa esiintyy sairaita koiria. Jos kasvattaja epäröi huudella asiaa, niin VOI (huom paino sanalla voi) olla että arpoo vielä, kannattaako hälyttää koko pennunottajakuntaa varpailleen.
Ja; ainahan kun merkitsee koiran kuolleeksi, jos se on jouduttu lopettamaan, voi laittaa syyn mikä todettiin. Sekään ei kerro mitään, että okei kasvainsairaudet, tai muu vaiva lyhyesti. Mutta kyllä se jo auttaa kokonaisuudessa, jos etsin vaikka koiranpentuetta jalostusietokannasta ja tietty kuolinsyy tai lopetussyy toistuu, ja kuoliniät on vaikkapa samalla melko nuoria. Voin tehdä jo päätelmiä.
Eli omistajan velvollisuus tehdä vaan se ainakin, ja kaikkeen ei pysty vaikuttamaan.

[*kiranas*]

ei missään rodussa avoimia olla, tai ainakin vähätellään asiaa huomattavasti. "ei se allergiaa ole", "kyllä se nyt huonommillakin lonkilla pärjää, kun ettehän te tee mitään"

itse aikoinaan, ennen koiranettiä keräsin omasta rodusta exceliin ns. kuulopuheiden perusteella tietoa (eli siten miten koiran kanssa elävä kertoi). siitä excelistä tuli aikamoinen tietolähde ainakin itselle jolloin pystyin valkkaamaan linjoja sairauksien ulkopuolelta.
totta on myös ettei kaikki sairaudet ole merkittäviä, mutta kerrotaanko siitä julkisesti kuitenkaan esim. pennun ottajalle, en tiedä. omalla koiralla oli harvinainen sairaus, sitä voisi seuloa tutkimuksella, mutta sukua ei ollut kukaan kiinnostunut seulomaan (ymmärtääkseni), kyllä siitä oltiin ihmisille infottu (hyvä!), mutta toisaalta ymmärrän ettei sitten ehkä kukaan halua maksaa "terveistä tuloksista" - kumma kuitenkin, että ne lonkat sun muut saadaan tutkittua niillä sadoilla euroilla, ja niissä toivotaan tervettä tulosta toisaalta se, että mun koiralla on ollut harvinainen sairaus ei välttämättä vaikuta rotuun pätkääkään. itse toki toivoin että lähisukua olisi tutkittu, kerran ne oli elossakin vielä silloin.

luonne taas on hankala ellei ole mustaa valkoiselle luonnetestin tai muun muodossa. tiedän yhdistelmän jossa oli alusta-arkuutta jälkeläisillä, kuitenkin sanottiin, että emä pärjää kotona, ei sillä olekaan moista. no pärjäshän se kun ei se ikinä muualla käynyt, joten hyvin varovaisesti saa suhtautua kuulemaansa ja vähän tuntosarvet pystyssä lisäkysymysten kanssa. se mikä on toisen mielestä kivanluonteinen koira tai koira joka pärjää, ei välttämättä ole toisen mielestä. ja testeistäkin, niitä pitää osata tulkita - ja silti nähdä itse koira jotenkin toiminnassa.

ennen vanhaan ihmisillä oli paljon nettisivuja, blogeja sun muita joista sai hyvin terveystietoja ongittua. nyt en tiedä millä foorumilla asioista kuulisi ainakaan siinä laajuudessa mitä ennen vanhaan, eikä enää niin kiinnostakaan kyllä. olen sen vaiheen ohittanut. omat elukat tutkitutan ja omassa somessa huutelen tulokset sekä infoan aina kasvattajaa. loppu on sitten jalostusvalintoja tekevän kätösissä. omaa koiraa annan myös nihkeästi jalostukseen, jos yhdistelmä ei meikää sytytä niin sitten sitä ei tehdä. nipoti nipoti

[Vieras]

No minusta kyllä useimmat terveystiedot ovat tärkeitä. Aika moni ongelma myös lopulta liittyy perimään. Vaikkei liittyisi, niin kaikki lisää tietoutta ja voi siten olla hyödyksi. Joo ei jokaista 13-vuotiaana alkanutta vaivaa tarvitse joka puolelle kuuluttaa, vaikka sekin on ihan mielenkiintoista tietoa sinänsä, että mitä kaikkea vanhemmille koirille voi tulla. Kuka on sanonut, että pitäisi? Se nyt on selvää, että oleellisinta on ilmoittaa aktiivi-iässä alkaneet sairaudet. Sekin on arvokasta tietoa, jos joku koira on elänyt vaikkapa 14-vuotiaaksi hyvin terveenä. Ja esim. herkkämahaisuuden ja suolisto-ongelmien pitäisi olla jalostuksesta pois sulkeva tekijä, ellei niiden syyksi täydellä varmuudella tiedetä jotain ulkoista aiheuttajaa. Näitä vain usein vähätellään, kuten montaa muutakin juttua. Eivät nämä asiat etene, kun osa kasvattajista ja omistajista on välinpitämättömiä.

[Dacrest]

Joka rodussa on tietysti joka lähtöön, mutta rotujen välillä on valtavia eroja.

Suurinta avoimuutta on löytynyt käyttösakemanneissa. Lähtökohta on, että kasvattajat sekä harrastajat haluavat mahdollisimman terveitä ja käyttökelpoisia koiria, joten sen eteen tehdään töitä.
Koiria luustokuvataan paljon ja pevisaa päivitetään tarvittaessa. Ensimmäisten joukossa on otettu käyttöön mm lonkkaindeksit (pevisaan) ja ltv-tutkimukset.

Jalostuksesta tiputetaan koiria aika herkästi pois, mm allergiset ja iho-ongelmaiset. Luonnollinen lisääntyminen on itsestäänselvyys.
Käyttöominaisuuksiin kiinnitetään paljon huomiota.
Aika avoimesti kerrotaan mahdollisesti periytyvistä terveysongelmista.

Paukkuarkoihin yksilöihin en käyttösakemanneissa ole törmännyt, eikä sellaista varmaan kukaan käyttäisi jalostukseen.
Nly-linjaisissa niitä näyttäisi olevan ja jotkut "huippukasvattajatkin" niitä käyttävät jos koira on pärjännyt hyvin näyttelyissä. Sakemanneilla tää on helppo havaita, kun rodun erikoisnäyttelyssä on kehässä ampuminen.

Linjojen jalostusperiaatteet ovat niin erilaiset että voidaan puhua eri roduista.
Toisessa ulkonäkö ja näyttelymenestys on nro1, siihenhän niitä jalostetaan. Vaikka kaikki suoltavat sitä samaa diipadaapaa terveydestä ja ominaisuuksista, kyllähän niitä näyttelyvoittajien huonoja puolia katsotaan läpi sormien, koska tittelit/meriitit myyvät.

Käyttöpuolella, Suomessa (jossa käy-sakemannien kasvatus tuskin on monellekaan tuottoisa bisnes), titteleillä ei jalostuksellisesti ole suurta merkitystä. Kaikki tietävät että joku koetulos on vain osoitus sen hetkisestä koulutustasosta ja ohjaajan ahkeruudesta. Ulkomaisia, yksittäisiä koetuloksia ei käyttöpuolella arvosteta, koska niitä on iät ajat saanut ostettua.
Toki hyvät tulokset etenkin arvokisoissa ovat merkkinä myös hyvästä koirasta, muttei se silti välttämättä tarkoita jalostusmateriaalia.

Enemmän ratkaisee se, minkälainen koira on treeneissä. Ja minkälaisia sen vanhemmat, sisarukset sekä jälkeläiset terveydeltään/ominaisuuksiltaan ovat.
Koiralla, jota treenataan aktiivisesti, olisi aika mahdotonta edes piilottaa terveysongelmia tai puutteita käyttöominaisuuksissa.

Aika erilainen suodatin saa olla terveysjuttuja kuunnellessaan rodussa/linjassa, jossa omistaja saattaa todeta "aina mulle sattuu nää romut koirat" kun koiralla on luustokuvissa todettu yhdessä nikamassa pieni poikkeavuus - joka ei haittaa rodunomaista käyttöä millään tavalla.
Vs toisen ääripään rodussa, jossa tutkitusti lähes kaikki koirat ovat romuja, mutta puheiden mukaan kaikilla on vain terveitä koiria.

[Ninni]

No minusta kyllä useimmat terveystiedot ovat tärkeitä. Aika moni ongelma myös lopulta liittyy perimään. Vaikkei liittyisi, niin kaikki lisää tietoutta ja voi siten olla hyödyksi. Joo ei jokaista 13-vuotiaana alkanutta vaivaa tarvitse joka puolelle kuuluttaa, vaikka sekin on ihan mielenkiintoista tietoa sinänsä, että mitä kaikkea vanhemmille koirille voi tulla.

Minustakin on mielenkiintoista lukea kaikista koirien sairauksista ja muista, ja mikä on vanhana tullut lopulta.
Oikeastaan kaikkihan on todella perinnöllistä. Geenit ovat ase, mutta elämä on liipasin, ja elämäntavat. Herkkämahaisuus? Mitä kaikkea pitää koiran sietää, kunnes suolisto menee rikki?
Nykyään saa olla varma, että osa "allergioista" voi johtua ihan mistä omistaja itse päättää, tai eläinlääkäri, ja kokeillaan jotain tuhatta nappulaa ensin ja päätetään tosiaan että se on nyt kengurunliha ainoa mitä voi syöttää. hiiva voi johtua suoliston jostain muusta jutusta, kaikki ei ole allergiaa. Iho-ongelmat saksanpaimenkoirilla uskon, ne olen nähnyt, mutta niistäkin osa olen saanut pois elämäntapoihin liittyvillä muutoksilla. Se että vaiva syntyi, en tiedä?
Ja jos kuulopuheita lähtee uskomaan, niin joka toisella koiralla on nykyään allergia.
Kaikki turhat kuvaukset on mm. ihan kauheaa, jos aletaan siitä lähtemään liikkeelle ett jokainen maailmaan syntyvä koira pitää kuvata. Röngensäteille altistuminen?
Ei se välttämättä aiheuta mitään heti, mutta onko se järkevää? Ihmiset luulee, että röntgenissä käynti on kuin joku passikuvan ottaminen, naps ja sano juusto, mutta miksi niillä henkilökunnalla pitää olla suojaus? https://www.duodecimlehti.fi/duo95092 Jopa ihmisten kohdalla sanotaan, että röntgenkuvaukselle pitää olla painavat syyt. Ymmärrän, että koira elää vain sen 13-14 vuotta, moniko ehtisi kuolla röngensäteilyn aiheuttamana ennen muita kuolinsyitä, ja onko hyöty haittoja suurempi, sen voi miettiä. Mutta tuntuu jotenkin hölmöltä jos koirien jalostus on riippuvainen ainoastaan röntgenlaitteista. Vielä hirveämpää, että se on kuulopuheisiin perustuvaa.
En mielellään kuvauta tervettä eläintä turhaan, mutta joissakin roduissahan se on jo pakko jos haluaa naamansa näyttää enää ihmisten tai kasvattajien ilmoilla, ja eipä aikaakaan tosiaan kun koiralle tulee se syykin joutua kuvaamaan. Mutta silti:
Olen hyvin skeptinen moniin vaivoihin, koska ihan kuten ihmisellä perinnölliset sairaudet ovat, niiden ilmeneminen riippuu vahvasti elintavoista. Jos sukua katso mulla olisi itsellä jo kymmenen diabetestä ja verisuonitautia, mutta en vedä jouluna kinkkua enkä torttua joten ei edes närästä koskaan. Selkeimmät vältettävät ovat lyttykuonot ja ne mitkä on ihan oikeasti. Tästähän moni heti loukkaantuu, koska niin ei saa sanoa. Silloin se olisi oma vika. Ei se sitä tarkoita. Mutta sitä, että koirillakin voi olla perinnöllisyyttä se, miten altis se on tietyille diagnooseille, jotka jää puhkeamatta eri oloissa.

[*kiranas*]

mutta miksi niillä henkilökunnalla pitää olla suojaus? https://www.duodecimlehti.fi/duo95092 Jopa ihmisten kohdalla sanotaan, että röntgenkuvaukselle pitää olla painavat syyt. Ymmärrän, että koira elää vain sen 13-14 vuotta, moniko ehtisi kuolla röngensäteilyn aiheuttamana ennen muita kuolinsyitä, ja onko hyöty haittoja suurempi, sen voi miettiä.

siksi kun säteilylaki niin määrää ja se yksi henkilö myös voi esim. joukkokuvauksissa altistua 100 x kertaa sille rtg-säteilylle (jos yhdestä koirasta otetaan 3-10 kuvaa ja kuvattavia on 20= 60-200 kertaa altistuminen tapahtuu, jos pidetään kiinni). se että koira altistuu muutaman kuvan verran hetkellisesti tai jopa koko elämänsä aikana on aivan eri asia. nykyään onneksi monessa paikassa otetaan kuvat ilman kiinnipitämistä aina kun se on mahdollista, mutta esim. jos kuva pitää ottaa hereillä, niin silloin on pakko olla se kiinnipitäjä(t). vuoden aikana saatu säteilyannos saattaa lähennellä 1mSv rajaa kuitenkin helposti jos rtg:lle altistuu koko ajan sama henkilö, tämän vuoksi on ne henkilökohtaiset annosseurannat sekä vaihtuvat henkilöt siellä rtg:ssä.

kyllä mutkin on aikuisiällä aika löyhin perustein lähetetty rtg-tutkimuksiin. toki lääkäreissäkin on varmasti eroja.

[Ninni]

On monia juttuja, mitkä ehdottomasti vaatii röntgenkuvauksen. Löyhin tai vähemmän löyhin perustein, se on monessa paikkaa otettava kuten hampaanpuhdistuksessa. Jos koirasta tekee vaikkapa huippu-urheilijaa, on varmaan hyvä kuvata ennakkoon.
Pääsääntöisesti kaikki turha kuvaus kuormittaa siis sitä henkilökuntaakin, joten en edelleenkään suhtaudu kevyesti asiaan.
Ihmisillä on kotimökeissään tunne, että syövät ja kaikki pitää todeta varhaisessa vaiheessa. Mutta jos lukee aiheesta lisää, huomaa että turha voi kaikessa olla turhaa, ja mikä lisää elinajanodotetta ja mikä ei, on usein eri asia kuin se oma mututuntuma.
Kokovartalo-joukkoseulonnat pitää perustua todelliseen hyötyyn ja todennäköisyyksiin, yksittäin sitten voi päättää mitä tekee.
Todellisia röntgenin käyttötilanteita tulee kuitenkin riittävästi. Voi toki myös yhdistellä että samalla kuvataan jotain, kun selvitetään jotain muutakin.
Hölmöläisethän tämän lystin joutuu maksamaan, kun kuvauksesta tehdään sellainen asia että moraalipaniikki tulee jos jokainen ei purematta niele. Ja puhun nyt kokonaisuudesta, en siitä että jättäisin oman koiran sen säteilypelon takia pelkästään kuvaamatta, jos on aihetta kuvata tai se kuuluu rodun jalostusohjelmaan jostain oikeasta syystä.

Ps. on osoitettu, ihmispuolella ainakin, että turhasta tutkimisestä voi olla jopa haittaa. Eli ei päde se "eihän se ota jos ei annakaan" sanonta, mihin monet herkästi vetoaa. Jos tutkimus on jollain tapaa invasiivinen itsessään, haitat pystyy varmaan ymmärtämään, tai itse tutkimuksen riskit. Mutta haittoja voi tulla myös muuta kautta. Yllättävän voimakas psykologinenkin vaikutus ihmiseen voi riittää kaatamaan koko koirakon selälleen, kaikki haitat ei suoraviivaisia ja niitä on vaikea edes mutulla arvioida.

[hämmentynyt]

Tungen nyt tähän ketjuun, kun en kehdannut aloittaa uutta ja asiani liippaa tähän aiheeseen. Ja anteeksi avautuminen, mutta asia on vaivannut minua jonkin aikaa.

Vähän taustaa asiasta: Menin elokuussa luusto kuvauttamaan 2 vuotiaan pystykorva ryhmään kuuluvan koirani ja luustokuvat ei kuulu tämän rodun PEVISAan. Olen seurannut koiraa ja olin 100% varma, että koiralla on jotain vialla, en ollut aivan varma mikä. Vielä kun rinnalla kasvaa nyt toinen saman rotuinen ja niitä pääsi vertaamaan keskenään, se vahvisti päätökseni. Eläinlääkärit eivät löytäneet mitään tunnustelemalla, mutta virallisista luustokuvistahan tuli sitten lonkkien osalta D/D. Kuvaava eläinlääkäri ei kyllä kertonut kuvista mitään, joten en tiedä onko kyse matalasta lonkkamaljasta vai onko koiralla nivelrikkoa. Tarkoitus kysyä, kun viemme koiran kastroitavaksi.

Siitähän sitten se riemu repesi, koska kuten kasvattaja sanoi; "Näitä koiria ei kuvata.". Olen viime aikoina nukkunut todella huonosti, koska kasvattaja laittaa jatkuvasti viestejä ja soittelee yöt läpeensä. Nykyään pidänkin puhelimen äänettömällä öisin.

Tiedän tuntevani väärin, kun en jaksaisi aina vastata kasvattajan ottaessa yhteyttä. Mutta kaikkien viestien ja puheluiden puheenaihe on vain se, että kasvattaja haluaa tietää miksi minä koiran kuvasin. Olen toistanut joka kerta, että koska selvästi koiraa jokin vaivasi joidenkin metsästysreissujen jälkeen. Sitten tulee lisää kuvia minun koiran siskosta, miten sillä oli etujalassa haava kun toinen koira puri. Ja kuinka tämä koira laukkasi joka päivä kuukauden ajan vähintään 30km riistan perässä, vaikka sisätiloissa ontuikin sen pureman ja pitkien päivien takia. Kuulema metsässä unohtui ontumiset. No, minä en kyllä itse ontuvaa koiraa metsään laita. Ja meän koiralle maksimi on 20km ja seuraavana päivänä on lepopäivä, muuten menee selvästi kipeäksi. Jos on lyhyempi päivä, niin voi seuraavanakin päivänä tehdä lyhyen lenkin. Mietinkin ennen kuvausta, että miksi meidän koiralle on sopiva se 20km, kun sosiaalisen median mukaan toiset juoksee 30-45km päivässä ilman ongelmia.

Kuvasin tosiaan koiran elokuussa ja ilmoitin heti kasvattajalle tuloksesta, niin tällä viikolla kasvattaja laitteli viestejä, että miten ei voi minun koiran siskoa astuttaa tämän hetkisestä juoksusta, koska pitäisi narttu kuvauttaa, ettei tule p*skamyrskyä niskaan, koska minun koira on luustokuvattu. Ja laittoi, että "Eihän minun ole mikään pakko tästä juoksusta astuttaa." Meni pari tuntia ja laittoi sitten kuvan, kun se narttu oli lonkkakuvissa. Nyt on kauhean syyllinen olo, että kävin koirani kuvauttamassa. Olen tässä miettinyt, että pitääkö minun sen nartun luustokuvat maksaa.

Olenko nyt sitten turhaan kuvauttanut koiran, koska se ei kuulu PEVISAan? Omasta mielestäni en, vaikka luultavasti tästä rodusta minulle ei enää myydä pentua. Mutta minusta on hyvä tietää, että mikä ongelma minun koirallani on ja osaan huomioida sen. En sitten tiedä, että olisiko minun pitänyt otattaa epäviralliset kuvat ja pyytää lausunto vain kuvaavalta eläinlääkäriltä. Sitten välit kasvattajaan olisi ok ja kaikki olisi tyytyväisiä. Ja olen varma, että minun koira ei ole ainoa tämän rodun edustaja, jolla on terveysongelmia. Koirallahan on PEVISA:n mukaiset 0:n polvet, joten sen mukaan sitä saisi käyttää jalostukseen. Mutta kukaan ei puhu siitä, että minun koiralla puuttuu 6 hammasta ja tämän veljellä 7. Ja jälkikäteen kuulin, että pentueen isällä puuttuu myös useita hampaita ja urosta on nyt käytetty urakalla jalostukseen.

Sitä olen miettinyt, että miksi tietyissä roduissa terveystuloksista ei voida puhua, mutta toisissa roduissa kasvattajat ilmoittavat esimerkiksi sosiaalisessa mediassa ne huonotkin tulokset. Eihän sitä tiedä, että olenko ruokkinut/liikuttanut koiraa väärin ja sillä on sen takia huonot lonkat.

Eipä tässä tekstissä ollut päätä eikä häntää, mutta jospa nyt saisin nukuttua kun olen saanut asian purkaa johonkin.

[Umac]

^Olen pahoillani, että joku täysin mielivaltainen tyyppi on päässyt sekoilemaan noin huolella koirasi asioista.
Suosittelen vahvaa yhteydenpidon rajaamista sinulta hänelle ja keskityt pitämään hyvää huolta omasta koirastasi.
Hänen kasvatustyönsä ei ole sinun vastuullasi, sinä saat oman koirasi kanssa tehdä just kuten haluat ja puhua asiasta missä haluat.

Ota kunnon pesäero, tee selväksi asia myös hänelle ja kaikkea hyvää koiruudelle!

[Dacrest]

^^juu, etäisyyttä kasvattajaan. Tuollainen syyllistäminen ei ole ok, saatikka puheluilla ja viesteillä pommittaminen - menee jo häirinnän puolelle. Se on sun koira ja saat tutkituttaa sekä julkaista tulokset.
Jos haluat tarkempaa arviota lonkista, fb:n "Koirien röntgenkuvapulina" -ryhmään voi laittaa kuvat nimettömänä (peitä kuvasta koiran tunnistenumero). Sieltä saa valistuneita arvioita maallikoilta.

On paljon rotuja, joita ei luustokuvata "koska näissä ei mitään vikaa ole", vaikka olisi aihettakin.
Esim ltv oli alunperin "sakemannien vaiva" ja nyt kun muitakin rotuja on alettu tutkimaan, niin kyllä ltv-muutoksia muiltakin löytyy.
Roduissa, joissa terveysasioista ei puhuta julkisesti, kasvattajat pelkäävät leimautumista. Kun ei tutkita, ei tule huonoja tuloksia eikä huonoa mainetta.

Lonkkavian suhteen voin vakuuttaa, ettet ole koiraasi väärällä ruokinnalla tai liikunnalla pilannut. Siihen vaadittaisiin jotain täysin epänormaalia, esim pennun syöttämistä pelkillä perunankuorilla, joku onnettomuus tms.

[aunet]

"hämmentynyt" olet toiminut esimerkillisesti koirasi suhteen. Kuvautit kun huomasit jotain epänormaalia ja suhteutat liikunnan ja levon siten, kuten olet parhaaksi havainnut. Kumpa kaikki ymmärtäisivät toimia noin. Ja missään nimessä vajaakuntoista koiraa ei etenkään metsälle viedä. Koira toimii vaistojensa varassa ja kokemuksesta voin sanoa, että mikään vaiva ei estä sitä etenemästä täysillä jos vietit vie. Koskee kaikkea toimintaa. Kotona sitten vaivat ilmenee. Kivut voivat olla koviakin, ja jos koira ontuu, on AINA jossain vika. Annapa tuommosen kasvattajan pähkäillä ihan itsekseen.

[aunet]

Ja vielä tuohon lonkkakuvaustulokseen. Se on siis kuvaustulos, ei lonkkavika. Vika siitä tulee siinä vaiheessa, jos lonkat alkavat vaivaamaan. Mutta nyt sinulla on jotain kättä pidempää, eli tieto lonkkien asennosta ja voit itse pitää koirasi ennakoivasti sopivassa kunnossa, kuten olet tehnytkin.

[hämmentynyt]

Kiitos paljon vastauksista, olen itsekin nyt paremmalla mielellä. Pitääkin tutustua tuohon facebook ryhmään!

Kasvattajankin viestit ovat nyt onneksi vähentyneet. Koirani siskon kuvaamisen jälkeen niitä tuli enemmän, varsinkin kun siskon tulos oli c/c, mutta nyt ei ole tullut kuin muutama viesti. En sitten tiedä, että onko astuttanut koiraansa.

[Iidis79]

Joo onhan näitä kasvattajia. Aikoinaan ensimmäinen rotukoirani oli pallipuoli vielä luovutusiässä. (isän puolelta periyttänyt vikaa) Kasvattaja vaan sanoi että syötä sille e-vitamiinia ja hiero mahaa että kives laskeutuisi. No ei laskeutunut. Leikattiin sitten piilokives ja kastroitiin. Sain osan ostorahasta takaisin, vaikka sekin oli aluksi vaikeaa. Sama kasvattaja vaati että koiraa olisi pitänyt käyttää näyttelyissä vähintään 6 krt vuosi. No onneksi oli pallipuoli. Myöhemmin tajusin ettei tuollainen näyttelyyn painostaminen velvottanut mua mihinkään.

[avoimuutta]

Eikös Kennelliitosta voi myös tiedustellla jo lausutuista kuvista tarkempia tietoja? Mielestäni sinne on puhelinaika ja sähköpostiosoite sitä varten. Muutamat tuttuni ovat ainakin kyselleet esimerkiksi nivelrikosta ja ovat saaneetkin hyvin vastauksia.

Koiran lonkkia ei saa rikki millään normaalin elämänmenon asialla. Luustovian aiheuttaminen vaatisi jotakin tavattoman graavia kuten äärettömän yksipuolisen ruokinnan koko koiran kasvuajan kuten vaikkapa nuo jonkun mainitsemat pelkät perunankuoret.

Olet toiminut täysin oikein tutkiessasi koiran ja julkaisemalla tiedot avoimesti koiranetissä. Vain tälläisellä avoimuudella voidaan rotuja uhkaaviin tai niihin jo pesiytyneisiin terveysongelmiin puuttua. Rotusi vastuulliset kasvattajat ovat taatusti kiitollisia kaikista julkisista terveys- ja sairaustiedoista, myös näistä sinun ilmoittamista.

Meitä ihmisiä on moneen junaan ja koirien kasvattajat eivät ole siitä poikkeus.

Tottakai koiran kivun tunne "katoaa" metsällä kun vahvempi vietti (riista tai metsästysvietti) ottaa vallan mutta eihän se vamma tai kipu mihinkään katoa vaan ne vain jäävät vahvemman vietin varjoon kun adrenaliini- ja endorfiiniryöppy vie koiraa. Siksihän ajokoiratkin voivat juosta jäniksen perässä kilometritolkulla vaikka tassut ja kivekset olisivat auki ja verillä.

[irvikuvajalostusta]

Jokaisessa tietämässäni rodussa on kasvattajia jotka yrittävät syyllistää omistajia koiriensa/kasvattiensa sairauksista. Kai sellaisella pyritään hiljentämään omistaja. Nykytiedon valossa syyllistäminen ei onneksi enää toimi kun sairauksien etiologiasta on paljon tietoa, mutta sellainen on tietenkin ikävää ja raskasta omistajille.

Monessa rodussa Pevisa on aivan mitätön ja monissa roduissahan sitä ei ole edelleenkään ollenkaan vaikka tarvetta olisikin. Monessa rodussahan on käynyt nyt niin että pevisassa olevat esimerkiksi silmät ovat jalostuskoirien pakkotarkistusten myötä parantuneet mutta muut, piilossa pidetyt, sairaudet ovatkin sitten päässeet romahduttamaan rodun terveystilanteen totaalisesti. Ja tämähän on päässyt tapahtumaan paljolti juuri siksi kun siitoskoirien sairauksia on salailtu eivätkä edes vastuulliset kasvattajat ole pystyneet estämään niiden kertymistä linjoihinsa, urosten terveystiedoissahan on luotettava omistajan sanaan.