Oikeasti perusterveitä koirarotuja?

[sannis]

Moni rotuyhdistys kuvaa mielellään omaa koirarotuaan sanalla "perusterve", vaikka rodun keski-ikä olisi alhainen, rodun rakenteessa rakenteellisia olisi terveydelle haitallisia poikkeamia tai vaikka rodussa esiintyy tunnetusti ja vakuutustilastojen tietojen mukaan runsaasti erilaisia vakaviakin sairauksia. Onko nykyään enää olemassa oikeasti perusterveitä rotuja?

[MJK]

Minun mielestä ainakin lapinporokoira, pohjanpystykorva ja varmaan aika moni vitosryhmän metsästyspystykorvista, whippet...mitähän vielä uskaltaisi sanoa

[Hurtta]

Whippetin ”terveys” perustuu pitkälti tutkimattomuuteen.

Luonne ei toki ole terveyttä, mutta niissä jo sen verran häikkää ja päälle ihan hullu riistavietti, niin elämä aika vaikeaa.

Oman lopetussyy oli SLO eikä taida olla mitenkään harvinaista.

[*kiranas*]

ensin pitää määritellä mitä perusterve tarkoitaa. se on jokaiselle erilainen asia. toiselle jolla on ollut koiralla tsiljoona sairautta, kokee, että on lottovoitto ja perusterve, kun on vaan sata sairautta jonka takia ravata eläinlääkärissä. toiselle se tarkoitaa, ettei tartte kun rokotuksilla käydä eläinlääkärissä, eikä aina niilläkään koska koira on niin maan perusterve, että rokotuksiakaan ei tarvita! sellaisesta geenipoolistahan kaikki jo hyötyisi, äkkiä roturisteyttämään tollasia mutantteja! se oli sitten sarkasmia.

perusterveen paikalle voisi laittaa jonkun toisen muodon tai kokonaan realistisemman lauseyhteyden.
toisaalta riippuu otoskoosta suhteessa rotuun, jos puolet on sairaita niin onko silloin perusterve? tarkoittaako perusterveys vain 100% tervettä koiraa ominaisuuksiltaan, onko päivittäisen lääkityksen alla oleva koira perusterve vai liittyykö se sairauden vakavuuteen? mulla on kaksi perinnöllistä sairautta, jotka vaatii päivittäisen lääkehoidon ja koska liikun paljon ja syön terveellisesti niin lääkärien mielestä olen perusterve. vaikka mun omasta mielestä päivittäisen lääkityksen alla oleva ei ole perusterve, sehän ei pärjäisi ilman lääkkeitään kuitenkaan.

mulla on ollut koiria ns. perusterveestä rodusta ja silti omille elukoille on sattunut harvinaiset elinkykyä alentavat sairaudet.
ja kuten hurtta sanoi, hämmästyttävän usein tutkimattomuutta pidetään terveyden merkkinä. ja kun "ei se oireile niin ei tartte tutkia".
ei munkaan koira oireile c-lonkkiaan, mutta jos näin käy niin, koska olen tutkinut koiran niin tiedän ajoissa lisätä fyssaria, jumppaa, uintia ja matalalla kynnyksellä aloittaa kipulääkitystä ynnä muita tukihoitoja.

onhan se myös myyntivaltti kun mainostetaan perusterveeksi, onhan ne brakyrodutkin toisten mielestä perusterveitä. mun mielestä tuon perusterveen saisi laittaa romukoppaan ja realismia kehiin suoraan sieltä jto:sta näihin esittelyihin. onhan ne jto:t ja data kaikkien saatavilla, mutta todella harvoin ihmiset perehtyy dataan, etenkään siinä koirakuumeessa, kun ollaan naulittu vaan rotu kiinni joka halutaan syystä x.

[Hurtta]

Aika monessa rodussa on tutkimisen myötä säikähdetty tuloksia niin paljon että nyt taas jätetään tutkimatta.
Silloin voidaan juuri vedota tuohon oireettomuuteen ja käyttää surutta jalostukseen (lisäämiseen).

Samoin se surullisen kuuluisa ”oireetonta voi käyttää jalostukseen, koska tervettä yksilöä ei rodussa ole” sehän ei haittaa että oireilu alkaa +4v iässä kun pennut on jo maailmalla ja niillä jo omatkin pennut. Teettää vaan tarpeeksi nuorilla niin on ok.

Juuri yhdessä omassa rodussa törmäsin kysymykseen ”löytyykö luustoltaan tervettä urosta Suomesta?”
Ei ole tainnut tulla yhtään ”kyllä” -vastausta ja tämä juuri sellainen ”terve rotu”.

[aunet]

Minulle perusterve tarkoittaa koiraa, joka pystyy elämään pitkän hyvän elämän kivuttomasti ja toivon mukaan ilman lääkkeitä. En tarkoita vanhuskoiria jotka alkavat rappeutua iän mukana ja silloin monikin lääkitys voi tulla ajankohtaiseksi ja tarpeeseen. Perusterve koira pystyy liikkumaan ja suoriutumaan tehtävistä joihin se on mahdollisesti jalostettu.

Koiralla voi esim.lonkkakuvaustulos olla huono, kuten on muissa ketjuissa tullut ilmi, ja silti se voi elää täysin terveen elämän kivuitta. Sillä saattaa myös olla jokin ajan kanssa näkökykyä heikentävä geeni, eikä sekään tee siitä elinkelvotonta. Useimmilla koirilla iän myötä näkökyky joka tapauksessa heikkenee eivätkä ne ole sairaita. Mutta yksi asia mihin kiinnittäisin huomiota, on allergiat. Jostain kumman syystä niitä ei pidetä edes sairautena, vaikka pahimmassa tapauksessa ovat invalidisoivia. Ja koira kärsii aivan varmasti. Koskipa se sitten suolistoa tai ihoa.

Nykyään on paljon sairauksia, jotka voidaan geenitestein sulkea pois. Tai niin, että sairaus ei periydy jos toinen vanhemmista on terve. Näitä kannattaa ehdottomasti hyödyntää. Yksi tällainen on DM (degeneratiivinen myelopatia) joka rappeuttaa koiran selkärangan ja takaosan ja vie ennenaikaisesti hautaan. Omassa rodussani nykyään systemaattisesti testataan koko kanta, jos koira ei ole syntyperältään terve. Näin tästä kuolemaan johtavasta sairaudesta päästään pikku hiljaa jopa eroon. Mutta tämä onkin "helppo" sairaus selättää, koska on vain yhden geenin takana.

Perustervettä ei tosiaankaan ole, mutta terveystutkimustulokset antavat jotain suuntaa, ainakin koiran vanhemmista. Mutta paljon on esim. koirien vanhempia joiden sydänUÄ-tulokset ovat priimaa, mutta niin vaan jälkeläisistä joku kuolee äkilliseen sydänkohtaukseen. Näin se vaan on.

[Dacrest]

^ mulle taas lonkka- tai muu luustovika ei tarkoita perustervettä. Ehkä muuten luustoltaan terve, jolla on esim lievä ltv, voisi olla perusterve.
Olen aika kriittinen näissä, näennäisesti harmiton luustovika voi ajan kuluessa aiheuttaa monenlaisia ongelmia: epänormaaleita liikeratoja, lihasjumeja, nivelrikkoa, kipua. Etenkin roduissa, joita ei olla paljon tutkittu eikä asioista puhuta, ei aina ymmärretä luustovikojen vaikutuksia.

Perusterveinä tosiaan mainostetaan monia rotuja, jotka IMO ei sitä ole. Rodun todellisen terveydentilan selvittäminen on kyllä salapoliisintyötä. Kasvattajat, rodun harrastajat ja nettikeskustelut antavat usein vääristyneen kuvan. Joka rodun JTO:ssa on listattu suunnilleen kaikki mahdollinen. Usein myös sellaiset sairaudet, joita Suomessa ei olla tavattu vuosikymmeniin.
Rivien välistä pitäisi osata lukea, sekä ymmärtää, mikä on "normaalia", mikä ei.

Perhoskoirien maailmaan on tullut perehdyttyä nyt 9 vuoden ajan ja edelleen väitän rodun olevan perusterve. Keski-ikä 10v7kk, vanhuuteen kuolleilla 13v1kk.
Monelta eläinlääkäriltä, klinikkahoitajalta tai kasvattajalta olen kysynyt, eikä kukaan osaa nimetä mitään rodunomaisia sairauksia.
Pikkukoirille tyypillisiä silmä- tai polviongelmia aika vähän. Hampaiden suhteenkaan ei pahimmasta päästä.
Perhoset eivät nouse missään esiin kun sairaita rotuja listataan. Vakuutusmaksuissakin rotu on halvemmassa luokassa, esim Agrian keskihintainen vakuutus papillonille 306e/v, phalenelle 279e.

Verrokkina punainen irlanninsetteri, jolla tilastojen valossa terveys on ihan ok ja elinikäkin isolle koiralle pitkä: kaikkien kuolleiden keski-ikä 10v, vanhuuteen 12v7kk.
Mutulla, rotua pari vuotta tarkemmin seuranneena, niillä on aika paljon epämääräisiä vatsa- yms ongelmia - sellaisia jotka eivät tilastoissa näy. Tällaiset ongelmat, joille ei ole selvää syytä, diagnoosia tai hoitoja, ovat mun mielestä pahimpia. Oireet tulevat ja menevät, jatkuva tarkkailu/miettiminen mikä sillä nyt on ja mitä sille voi syöttää.
Tän takia en miellä rotua perusterveeksi.
Rodulle Agrian keskihintainen vakuutus on 432e/v.

Laitetaan vielä vertailun vuoksi saksanpaimenkoira, jossa käyttölinjaiset ovat omasta mielestäni terveydeltään mainettaan parempia (nykypäivän näy-linjaisista ei ole kokemusta, mutta tilastoissa ne niputetaan samaan). Kukaan ei miellä rotua perusterveeksi.
Keski-ikä 8v3kk, vanhuuteen kuolleilla 11v4kk, huomattavasti alhaisempi kuin saman kokoisilla settereillä. Kuitenkin Agrian keskihintainen vakuutus rodulle on 357e/v, eli vähemmän kuin setterillä.

Pikavilkaisulla lapinporokoiralla keskimääräinen kuolinikä 10v4kk, vanhuuteen 13v11kk. Vakuutus 209e/v. Noiden numeroiden valossa rotu on perusterve: pitkäikäinen, eikä tarvitse paljoa eläinlääkäriin kiikutella.

Whippetien kuoliniät 10v8kk/13v10kk. Vakuutus 327e. Pitkäikäisiä, mutta jonkun verran joutuu eläinlääkärissä käyttämään.

Mietin, pitäisikö terveyteen laskea myös henkinen puoli: hermorakenteet, eroahdistus, ääniarkuus? Nekin voivat aiheuttaa hankaluuksia arkielämään ja stressiä koiralle/omistajalle.

[Umac]

^Pitäisi, kuten ihmisilläkin lasketaan fyysinen ja psyykkinen terveys.

Perusterve-sanaa on tosiaan maiskuteltu humaanipuolella, myös kritisoitu, kuten yllä jo mainittu.

Jakaa ihmisiä kovin. Silti se esiintyy ihan koko ajan teksteissä, on tullut jäädäkseen.
En muuten tiedä käyttääkö eläinpuoli sitä samalla tavoin edes? Siis eläinlääketieteessä.

[aunet]

Koira ei missään nimessä ole terve, jos sen henkinen kantti ei ole kunnossa. Se voi silloin äärimmäisen pahoin ja siksi oireilee loputtoman stressin alla. Lopulta se voi sairastuttaa koiran myös fyysisesti.

Lainaan itse itseäni toisesta ketjusta: "Se luonne kyllä tulee jalostuksellisesti ykkössijalle jopa joidenkin terveystulosten kustannuksella". Nykytutkimuksen valossa suuri osa mielen oireista ovat perinnöllisiä. Kuten Dacrest muutamia myös mainitsi, mm.eroahdistus, ääni- ja alusta-arkuus, hermorakenteista puhumattakaan.

Erityisen painoarvon laittaisin emäkoiralle, sehän pennut loppujen lopuksi kasvattaa, ei kasvattaja. Valitettavasti aina ei isäkoiran todellisesta luonteesta ja käytöksestä tiedetä, etenkin jos käytetään ulkomaan spermaa tai koira on saatettu nähdä ehkä kerran. On vaan luotettava toisen sanaan siinä tapauksessa.

Onkohan noissa vakuutusyhtiöiden tilastoissa kuolinikiä ilmoitettaessa huomioitu vakavat tapaturmat? Esim. vauhtilajeissa jos iso koira vakavasti vammautuu, on puntaroitava tarkkaan sen hoitomahdollisuuksia. Ei siksi että se maksaa vaan siksi, että jos ison koiran jalka menee murskaksi tai vaikkapa lanneranka vaurioituu, joka voi tapahtua vaikka hirven potkusta, on sen hoito aivan toista kuin pikku chihun.

[Dacrest]

^Kuolintilastot otin koiranetistä, muualla niitä tuskin on saatavilla. En ole ainakaan löytänyt. Sieltä voi haarukoida kuolinsyitä, mutta niitäkin pitäisi osata tulkita.
Esim monella melko terveellä ja pitkäikäisellä rodulla nousee esiin kasvaimet/syöpä, kuten whippeteillä, mutta siihen kuolleet koirat ovat olleet keskimäärin yli 11-vuotiaita. Kun taas flateillä siihen kuollaan pari vuotta nuorempina ja määrät ovat sellaisia että laskevat merkittävästi rodun keski-ikää.
Toisella se on "normaali" vanhenemiseen liittyvä riski, toisella rodunomainen vitsaus.

Ja kun nämä ovat vain tilastoja, niitä voi tulkita miten haluaa:
Isoilla koirilla ell-kuluja (ja sitä kautta vakuutusmaksuja) hieman nostaa käytettyjen lääkkeiden suurempi määrä. Pienillä tyypillinen hampaiden hoito.
Sakemanneja menee jonkun verran jo nuorena monttuun luustovikojen takia: rotua kuvataan paljon ja käyttökoiraksi suunniteltua ei aleta katsomaan jos luusto ei todennäköisesti tule sitä kestämään. Jotain vinossa kulkevaa, hyppyhalutonta seurakoiraa ei edes tutkita.
Vinttikoirilla on suuri loukkaantumisriski, kuten monilla käyttökoirilla. Ja tosiaan sille isolle käyttökoiralle ei aleta yhtä helposti tekemään vaativia leikkauksia kuin pienelle seurakoiralle.
Suuntaa-antavia nuo tilastot siis.

Yksi tilastojen valossa perusterve rotu on lhasa apso. Elinikä 11v8kk, vanhuuteen kuolleet 14v3kk. Ja vanhuuteen kuolleita on peräti 40% kaikista ilmoitetuista - moni rotu kun ei pääse edes 20 prosenttiin. Agrian keskihintainen vakuutus 209e/v.
Vaikka nää on vaan tilastoja, silti noilla luvuilla rotu ei voi olla kovin sairas.

Toisessa päässä englanninbulldoggi: elinikä 7v3kk, vanhuuteen kuolleet 10v3kk (20% kuolleiksi ilmoitetuista). Vakuutus 568e/v.
Vanhuuteen kuolee yllättävän suuri osa rodun yksilöistä. Toisaalta täytyy muistaa, että esim käyttösakemannin omistaja laittaisi 99% enkkubulleista monttuun jo välikuvat nähtyään. Tai viimeistään kuultuaan rohisevan hengityksen.
Silläkin on siis suuri merkitys, mitä minkäkin rodun piirissä pidetään normaalina.

Samaa mieltä olen, että koiran hermorakenne/henkiset ominaisuudet menevät joidenkin terveysasioiden edelle.

[Vieras]

Onko hovawart perusterve rotu?

[Dacrest]

^mun mielestä ei. Aika keskiverto palveluskoira, jonka terveydellä ei pääse keulimaan, muttei ole katastrofikaan. Tilastojen valossa elävät sakemanneja pidempään, mutta eläinlääkäriin menee enemmän rahaa.
Terveyden puolesta voisin hoffin ottaa, tietysti tarkan tutkimisen ja kasvattajan valinnan jälkeen.

[aunet]

Noissa kuolinsyytilastoissa ainakin omassa rodussani on paljon parantamisen varaa. Tälläkin hetkellä tiedän useita koiria, joita ei ole ilmoitettu jalostuskantaan kuolleiksi. Ja ne jotka ilmoittavat, tekevät sen mieluummin silloin kun koira kuolee vanhuuttaan. Näin ollen nuorempina kuolleiden kuolinsyyt jäävät pimentoon. Niille jotka tilastojen varassa rodun terveydestä ja kuolinsyistä tietoa etsivät, tulee kyllä vääristynyt kuva. Sama koskee vakuutusyhtiöiden tilastoja siksi, että suuri osa koirista on vakuuttamatta. Eli kannattaa muistaa tämä tilastoja tulkitessa.

[*kiranas*]

Noissa kuolinsyytilastoissa ainakin omassa rodussani on paljon parantamisen varaa. Tälläkin hetkellä tiedän useita koiria, joita ei ole ilmoitettu jalostuskantaan kuolleiksi. Ja ne jotka ilmoittavat, tekevät sen mieluummin silloin kun koira kuolee vanhuuttaan. Näin ollen nuorempina kuolleiden kuolinsyyt jäävät pimentoon. Niille jotka tilastojen varassa rodun terveydestä ja kuolinsyistä tietoa etsivät, tulee kyllä vääristynyt kuva. Sama koskee vakuutusyhtiöiden tilastoja siksi, että suuri osa koirista on vakuuttamatta. Eli kannattaa muistaa tämä tilastoja tulkitessa.

toi on aivan totta. omissa roduissa tiedän myös, että jätetään ilmoittamatta vakavia tai jopa harvinaisia ongelmia. tai sitten kaunistellaan se syy "vanhuudeksi" vaikka kyseessä olisi oikeasti sairaus joka kannattaisi sinne merkata.
hirveästi en itse anna painoarvoa kaikelle vastaantulevalle datalle ja musta sen "vanhuus" syyn saisi sieltä poistaa. on varsin omituista, että 7v. koira lopetetaan vanhuuteen, kun rodun keski-ikä on selkeästi korkeampi ja tiedetään ettei 7v ole vielä vanha.

[onko tulossa]

https://yle.fi/a/3-11070680

Täällä jutussa Hannes Lohikin mainitsee Kennelliiton ja rotuyhdistysten jakamien tietojen hmm värittyneisyydestä, tai mitä sanaa hän nyt käyttikään.
Lohi mainitsee myös suunnitteilla olevan tiedoston/rekisterin, joka pohjautuisi luotettavaan dataan eri rotujen geneettisistä- ja terveys- sekä luonne-eroista. Sellainenhan kuulostaa tosi hienolta hommalta, onko kenelläkään tietoa onko hanke tällä hetkellä missä vaiheessa?

[onko tulossa]

ja tuo Ylen juttu oli minusta tosi hyvä muutenkin, otsikkona siis siis " Miten hankin terveen koiran? Geenitutkija, eläinlääkäri ja Kennelliiton asiantuntija kertovat: Etsi tavallinen, keskimääräinen koira".

[Dacrest]

Kuolinsyytilastot eivät ole mitään absoluuttista faktaa, koska sinne voi ilmoittaa tai olla ilmoittamatta mitä haluaa. Mutta parempaakaan ei ole käytössä. Kun siellä on tarpeeksi rodun yksilöitä, tilasto on suuntaa antava ja yhdistettynä esim valuutusmaksuihin sekä rodun JTO:hon saa todenmukaisemman käsityksen rodun terveydestä kuin pelkistä nettikeskusteluista. Tai omista ja kavereiden kokemuksista.

Agrian vakuutusmaksuihin luotan, siellä on vankkaa faktaa taustalla. Ruotsissa on lähes kaikki koirat vakuutettu, rotuvalikoima sekä koirakulttuuri on samankaltainen kuin Suomessa ja Agria käyttää näitä Ruotsin tilastoja vakuutusmaksujen pohjana.

Se ei toki kerro, mistä on maksettu, ainoastaan paljonko vakuutuskorvauksia on tietyn rotuisille maksettu. Siitä voi vähän haarukoida, kuinka suurella todennäköisyydellä eläinlääkärissä tarvitsee minkäkin rodun kanssa rampata.
Mutta tämäkin on vain tilasto. Rotu, jolla on 200e:n vuosimaksu, saattaa tarvita eläinlääkäriä muutaman kerran elämässään. 600 euron rodulla voi olla että vakuutuskatto paukkuu vuosittain yli ja korvausten ulkopuolelle jää vielä rodunomaisia, rakenteesta johtuvia sairauksia.

[onko tulossa]

Jutussa sanotaan siis näin: " Vaikka Kennelliitolla on hankikoira.fi palvelu ja rotuyhdistykset kertovat roduista, Lohi kaipaa objektiivista, tutkittua tietoa. - "Netissä olevat tiedot eivät perustu mihinkään isompiin aineistoihin. Monesti kasvattajien ja yhdistysten kertomukset ovat vähän värittyneitä". "

Ja sen jälkeisessä kappaleessa hän kertoo siitä uudesta, suunnitellusta pennunvalinta-koneesta.

[onko tulossa]

Agrian rotukohtaiset sairaustiedot löytyvät sieltä heidän tietokannastaan, tämän käyttöhän neuvottiin kevään Kennelliiton järjestöpäivässä. Sieltä saa todellakin yllättävän tarkasti selville eri rotujen sairauksia, kun klikkailee tarkentavia tietoja mistä sairauksista korvauksia on maksettu. Odotan että nyt syksyllä tulee julkaisuun uusin data, ne keväällä näkyneet tiedot olivat jo hieman vanhempia.

[onko tulossa]

Myös vakuutusmaksujen suuruudet ovat tosiaan rotukohtaisia ja niitä on helppo vertailla vakuutusmaksulaskurissa.

Joitakin rotuja kyllä ihmettelin, esimerkiksi cottoneilla oli tosi pienet vakuutusmaksut vaikka tosi monilla on paska luusto. Selät rikki, lonkat rikki, kyynärät rikki.

[Dacrest]

^^onko tähän linkkiä? Agrian sivut muuttuivat jossain vaiheessa ja sieltä poistui vanhaa dataa, uutta en silloin löytänyt.

Aikaisemmin Agrialla rodut oli jaettu kuuteen maksuluokkaan, nyt on rotukohtaiset.

[onko tulossa]

Tietokantaan pääsee muistaakseni Agrian Ruotsin sivujen kautta, tai sitten sinne mentiin omalla, erillisellä osoitteella. Joka tapauksessa se ei ollut Suomen Agrian sivuilla, muistan sen siitä koska tekstin olivat joko ruotsiksi tai englanniksi ( en muista kummaksiko). Loppuvuodesta julkaistaan joka tapauksessa aivan uudet tilastot, sen muistan. Julkaistava data kerätään siis aina pitemmältä ajanjaksolta jolloin se perustuu pienemmissäkin roduissa mahdollisimman laajaan pohjaan, näin kerrottiin.

Järjestöpäivässä oli Suomen Agrialta henkilö pitämässä luennon nimenomaan tämän tietokannan käytöstä. Kävin myös itse jälkeenpäin tutustumassa tuohon dataan ja eri rotujen alta löytyi tosi hyvin eriteltynä tiedot mistä sairauksista korvauksia oli maksettu, ja mm. oli erilliset pylväät siitä, oliko eri sairauksien korvauksia maksettu enemmän vai vähemmän kuin muissa roduissa keskimäärin.

Voin yrittää etsiä josko löytäisin sen osoitteen.

[onko tulossa]

Ja olikohan vielä niin että loppuvuodesta julkaistaisiin ekaa kertaa data nimenmaan Suomen koiristakin, en oo satavarma tästä mutta ihan kuin muistelisin että näin olisi sanottu.

[onko tulossa]

" Oman rodun rotuprofiilin voi jalostustoimikunta pyytää Agrialta (info at agria.fi) " Löysin tälläisen tiedon, ja nyt aloin hämärästi muistella että luennon pitäjä taisi avata osanottajille vähäksi aikaa pääsyn tonne sivustolle. Kaikki luentomateriaalit olivat muistaakseni käytössä ja kuunneltavissa kuukauden ajan, joten ehkä se tietokantaan pääsykin oli sitten käytössä sen kuukauden ajan. Olen pahoillani ja harmittaa ihan itseänikin kun olisi kiinnostanut taas mennä sieltä yhtä ja toista katselemaan.

Pitäsi pyytää Agrialta ja Kennelliitolta että noista tiedoista saataisiin julkisempia..... Erityisesti ne syksyllä julkaistavat Suomen tiedot (jos muistan oikein) olisivat varmasti hyvää tietoa kaikille siitä missä koiranjalostuksessa mennään tänä päivänä.

[msk]

Ei varmaan enää ole oikein rotua jota voisi nimittää perusterveeksi.

Eri roduissa terveitä yksilöitä voi olla vaikka rodulla olisikin perinnöllisiä sairauksia ja vaivoja.
Taitaa olla myös niin että mitä enemmän kaivetaan, sen enemmän paskaa löytyy.

Omalle kohdalle on näiden 40 koirallisen vuoden aikana sattunut niin terveitä kuin sairaitakin koiria.
Rottweilereita on ollut kuusi, niistä luustoltaan terveitä on ollut 4.
Yhdellä oli spndyloosi selässä ja toisella E:n lonkat.
Luonteissa ei testatusti ole ollut yhdelläkään sanomista.
Allergiaa tai muita iho-oireita ei ole ollut yhdelläkään eikä ongelmia vatsan toiminnan kanssa.
Rotua tutkitaan aika laajasti.

Rottweilereilla on kuitenkin vaikka kuinka paljon erilaisia syöpiä ja muitakin terveysongelmia, luonneongelmiakin.
Meillä on vaan tähän saakka ollut tosi hyvä tuuri rodun kanssa.

[Tiibetinhelmi]

Tiibetinterrieri on melko perusterve sekä myös pitkäikäinen. Toki näilläkin on satunnaisesti laidasta laitaan kaikenlaista, mutta melko harvoin kuitenkin.

[Jaloista]

^ Katselin joskus tiibetinterrierin rotukuvausta ja ihmettelin ranteita joitten kuuluu olla painuneet? Olenko ymmärtänyt oikein? Eikö painunut ranne ole iso terveysriski?

Yritin katsella tibbejen etujalkoja muutamissa näyttelyissäkin kesän mittaan mutta eihän sinne karvapörryn alle nähnyt kun en tottumattoma osannut katsoa enkä kehdannut mennä kenenkään koiria kopeloimaankaan

[Tiibetinhelmi]

^Mun on pakko tunnustaa etten ole painuneisiin ranteisiin kiinnittänyt mitään huomiota. Omieni ranteet näyttävät ihan normaaleilta? Mutta varmasti kaikenlaiset painumat ja vinoutumat ym. on terveysriski. Muutamia huonolonkkaisia tiedän olleen, sekä välilevytapauksia. Rakenne on minun silmääni kaiken kaikkiaan melko kompakti, koira on ketterä vuoristopaimen.

[Hurtta]

Painuneet ranteet todellakin on ongelma.
Ja taas on ihan turha vedota siihen että pieni ja kevyt koira, ihan samassa suhteessa sillä ranka on kuin isommillakin.
Rannenivel siinä menee paskaksi, jänteet venyy kelvottomiksi, parhaassa tapauksessa katkeaa. Nivelrikko sattuu pientä ihan yhtä paljon kuin isoa.

Mutta tuo on hyvin pitkälti ihmisen aiheuttamaa, pennusta alkaen monipuolista liikuntaa, monipuolisessa maastossa, ei narussa korttelin ympäri.

[Dacrest]

Seura-lehti esittelee neljä pientä, perustervettä, lapsiperheisiin sopivaa rotua:

Pommi:
Rotu on perusterve ja sen keski-ikä on 12-16 vuotta. Sen yleisin sairaus on Alopecia X eli tuntemattomasta syystä johtuva karvanlähtö.

Papillon ja phalene:
Papillonit ja phalènet ovat perusterveitä rotuja. Perinnöllisenä sairautena niillä esiintyy polvilumpioiden sijoiltaan luiskahtamista ja etenevää verkkokalvon surkastumaa. Keski-ikä koirilla on 14-18 vuotta.

Bolognese:
Bolognese on terve rotu, mutta niille suositellaan polvi- ja silmätutkimuksia. Bolognesella esiintyy polvilumpion sijoiltaanmenoa, etenevää verkkokalvon rappeutumista ja kaihia. Rodulla esiintyy myös ylimääräisten ripsien kasvamista luomen sisäpinnalle.
Bolognese elää normaalisti 12–14 vuotiaaksi.

Perhosten elinikä on kyllä hatusta vedetty. Pommeja en miellä erityisen terveiksi, bologneseistä ei mitään käsitystä.

https://seura.fi/yleinen/pienet-koirarodut-ovat-hyvia-seurakoiria-tutustu-neljaan-rotuun/?shared=2031176-c8668966-1