Kirjoittaja Dacrest » 25.07.2023 15:21
^ mulle taas lonkka- tai muu luustovika ei tarkoita perustervettä. Ehkä muuten luustoltaan terve, jolla on esim lievä ltv, voisi olla perusterve.
Olen aika kriittinen näissä, näennäisesti harmiton luustovika voi ajan kuluessa aiheuttaa monenlaisia ongelmia: epänormaaleita liikeratoja, lihasjumeja, nivelrikkoa, kipua. Etenkin roduissa, joita ei olla paljon tutkittu eikä asioista puhuta, ei aina ymmärretä luustovikojen vaikutuksia.
Perusterveinä tosiaan mainostetaan monia rotuja, jotka IMO ei sitä ole. Rodun todellisen terveydentilan selvittäminen on kyllä salapoliisintyötä. Kasvattajat, rodun harrastajat ja nettikeskustelut antavat usein vääristyneen kuvan. Joka rodun JTO:ssa on listattu suunnilleen kaikki mahdollinen. Usein myös sellaiset sairaudet, joita Suomessa ei olla tavattu vuosikymmeniin.
Rivien välistä pitäisi osata lukea, sekä ymmärtää, mikä on "normaalia", mikä ei.
Perhoskoirien maailmaan on tullut perehdyttyä nyt 9 vuoden ajan ja edelleen väitän rodun olevan perusterve. Keski-ikä 10v7kk, vanhuuteen kuolleilla 13v1kk.
Monelta eläinlääkäriltä, klinikkahoitajalta tai kasvattajalta olen kysynyt, eikä kukaan osaa nimetä mitään rodunomaisia sairauksia.
Pikkukoirille tyypillisiä silmä- tai polviongelmia aika vähän. Hampaiden suhteenkaan ei pahimmasta päästä.
Perhoset eivät nouse missään esiin kun sairaita rotuja listataan. Vakuutusmaksuissakin rotu on halvemmassa luokassa, esim Agrian keskihintainen vakuutus papillonille 306e/v, phalenelle 279e.
Verrokkina punainen irlanninsetteri, jolla tilastojen valossa terveys on ihan ok ja elinikäkin isolle koiralle pitkä: kaikkien kuolleiden keski-ikä 10v, vanhuuteen 12v7kk.
Mutulla, rotua pari vuotta tarkemmin seuranneena, niillä on aika paljon epämääräisiä vatsa- yms ongelmia - sellaisia jotka eivät tilastoissa näy. Tällaiset ongelmat, joille ei ole selvää syytä, diagnoosia tai hoitoja, ovat mun mielestä pahimpia. Oireet tulevat ja menevät, jatkuva tarkkailu/miettiminen mikä sillä nyt on ja mitä sille voi syöttää.
Tän takia en miellä rotua perusterveeksi.
Rodulle Agrian keskihintainen vakuutus on 432e/v.
Laitetaan vielä vertailun vuoksi saksanpaimenkoira, jossa käyttölinjaiset ovat omasta mielestäni terveydeltään mainettaan parempia (nykypäivän näy-linjaisista ei ole kokemusta, mutta tilastoissa ne niputetaan samaan). Kukaan ei miellä rotua perusterveeksi.
Keski-ikä 8v3kk, vanhuuteen kuolleilla 11v4kk, huomattavasti alhaisempi kuin saman kokoisilla settereillä. Kuitenkin Agrian keskihintainen vakuutus rodulle on 357e/v, eli vähemmän kuin setterillä.
Pikavilkaisulla lapinporokoiralla keskimääräinen kuolinikä 10v4kk, vanhuuteen 13v11kk. Vakuutus 209e/v. Noiden numeroiden valossa rotu on perusterve: pitkäikäinen, eikä tarvitse paljoa eläinlääkäriin kiikutella.
Whippetien kuoliniät 10v8kk/13v10kk. Vakuutus 327e. Pitkäikäisiä, mutta jonkun verran joutuu eläinlääkärissä käyttämään.
Mietin, pitäisikö terveyteen laskea myös henkinen puoli: hermorakenteet, eroahdistus, ääniarkuus? Nekin voivat aiheuttaa hankaluuksia arkielämään ja stressiä koiralle/omistajalle.
...tai ainakin Rantanplan