Määrittele riitely parisuhteessa

[Nomä]

Hieman erikoinen näkemys ap:n kaverilla. Miten tää kaveri perusteli näkemystään? Jos siis ymmärsin oikein, eli jos toinen tykkää tv-sarjasta ja toisen mielestä se on tosi huono, niin se olisi riita? Toki jotkut saakin riidan aikaiseksi melkein mistä tahansa, mutta silti.
Meillä jotkut keskustelunaiheet on "kiellettyjä" siksi, ettei niistä seuraa mitään hyvää, ei ainakaan samanmielisyyttä. Politiikka on yksi tällainen. Ja jotkut remonttiasiat mutta ne ratkeaa siten että päätän ja teen itse

[Vieras]

Ymmärsin että tästä erimielisyydestä keskusteleminen on riitelyä. En tiedä onko heillä se keskustelu sitten aina välittömästi näitä tässäkin ketjussa kerrottuja riitelemistapoja. Ja voihan joku pitää riitelyä ok- juttuna joka kuuluu päivittäiseenkin elämään, eikä ajattele sen olevan aina hirveä spektaakkeli.
ap

[Kissimyyr6]

Emme ole suhteen alussa enkä aio JSS. Olen tottakai sanonut miehelle monesti etten kestä tuollaista huutoa ja haukkumista mutta asiat ei ole aina niin yksinkertaisia. Hyvä jos joku kykenee muuttumaan naps vain mutta kaikki ei siinä onnistu. Miehellä oli hyvin traumaattinen lapsuus ja nuoruus ja voimakkaat ahdistumiset riitatilanteissa tulee sieltä. Menee taistelumoodiin jossa ainoa mihin pystyy on "yrittää pärjätä vastustajalle". Ja koska tunnen hänen lapsuudenperheensä lukuunottamatta niitä jotka kuolivat traagisesti jo miehen ollessa lapsi niin en ihmettele että sieltä on jäänyt traumoja. Mies on aikuisena muutaman kerran aloittanut psykologikäynnit mutta se tekee hänellä niin pahaa että on jäänyt kesken. On siis muun muassa oksentanut kesken asioiden käsittelyn. En voi pakottaa häntä siellä käymään.

Muuten mies on ihana ja rakastettava ihminen joka näyttää myös oman rakkautensa. Ja tiedän että hän rakastaa todella paljon ja että olen hänelle äärimmäisen tärkeä. Hän on hellä ja huomaavainen ja tukena kuin kallio. 99% arjesta siis täysin päinvastaista kuin riidat on. Ja paljon pystytään puhumaan ongelmista ja ratkomaan ristiriitatilanteita ilman riitaa. Mutta jos jostain syystä riita menee syvälle niin mies menee omaan kuoreensa ja muuttuu täysin.
Mutta riitoja ei ole usein ja elämä on liian lyhyt siihen että heivaisin rakkaan ihmisen sen takia että riidoissa hänellä nousee vanhat traumat pintaan. Kukaan ei ole täydellinen.

Valintoja, valintoja. Ihminen oppii uusia toimintamalleja. Jos katsoo, että se toinen on sen arvoinen.

Ja se minua tuollaisessa kuviossa risoisi: ei se että toinen epätäydellisenä ihmisenä joskus sanoo väsyneenä tyhmästi, vaan se ettei valitse hillitä itseään, vaan uudelleen ja uudelleen loukkaa. Kun samalta ihmiseltä varmaan muuten itsehillintä onnistuu, koska vailla sitä olevat päätyy aika äkkiä joko linnaan tai hautaan (tai ainakin koulut jää kesken ja työpaikoista tulee potkut, kun ekan kerran kaikki ei menekään kuten Strömsössä, eikä hermo sitten kestäkään). Ja sitten ne lapset ja lemmikit....mitä sitten kun ärsytyksen kohde on pieni ja helposti rikkimenevä, mutta itsehillintähalua ei ole...vai valitseeko puoliso silloin olla satuttamatta.

Mutta kukin valitsee itse, mitä elämältä haluaa.

[48h]

Ei tässä nyt mistään pikkuisista Strömsö-ärsytyksistä ollut kyse vaan isoista ja syvälle menevistä riidoista. Ei miehellä ole ollut koskaan mitään tarvetta riidellä työpaikalla tai lasten tai lemmikkien kanssa niin kuin minun kanssani joka en myöskään ole täydellinen enkä aina niin helppo ihminen. Tuskin sinäkään riitelet työkaverin kanssa samoista asioista samalla tavalla kuin kotona puolison kanssa? Vaikka ehkä joku niinkin tekee. Minä esimerkiksi en ole riidellyt työkavereideni kanssa koskaan, en ikinä vaikka olisivat kuinka ärsyttäneet. Silti vaan omatkin tunteet kuumenee joskus oman puolison kanssa. Harvoin mutta kuitenkin. Se on elämää.
Että ei ole menneet lemmikit eikä lapset rikki millään tavalla. Ja koska tunnen tuon miehen niin tiedän että hän minua rakastaa ja arvostaa. Kuten minäkin häntä. Tottakai mieluusti eläisin ilman riitoja ikuisesti. Asiat ei vaan aina ole niin yksinkertaisia.

[Vieras]

Mä olen riidellyt elämäni aikana lapsuuden jälkeen ainoastaan kumppaneiden kanssa. Ja oman lapseni. En ole koskaan riidellyt aikuisena kavereiden kanssa tai töissä. Nykyään en riitele edes kumppanini kanssa Ei ole mitään syytä.

[48h]

Juuri niin. Eihän nyt kaikki asiat heijastu joka ikiseen tilanteeseen kenelläkään. Jos puolison kanssa joskus hermostuu niin se ei tarkoita että alkaa huutaa pomolle tai kaupan kassalle tai lapselle tai lemmikille.
Olemme myös opetelleet välttämään riitoja eli toisin sanoen tilanteiden päästämistä niin pitkälle. Aika hyvin onnistuttukin. Ei siitä omasta mielipiteestäkään aina tarvitse tappiin saakka kiinni pitää eikä olla olevinaan aina oikeassa. Riidan voi lopettaa myös todeten että tästä olemme eri mieltä. Tätä opettelemme molemmat.

[Kissimyyr6]

Se on tosi hyvä että mies (miesoletettu?) valitsee olla räyhäämättä lapsille tai lemmikeille, koska sana satuttaa siinä missä nyrkkikin. Myös sivusta kuunneltuna, tilanne jossa äidille huudetaan on lapsista tutkitusti ihan yhtä kamala kun itse olla sen huudon kohde. Ja lapset huomaa aina enemmän kun aikuiset tajuaa, ne kireät ilmapiirit aistii jo niin pieni vauva, ettei se mistään mitään muuten vielä ymmärrä.

Kolikon toinen puoli sitten on, että hän voisi valita toimia samoin puolisonsa osalta, mutta ei valitse.

Mulle nämä on kynnyskysymyksiä parisuhteissa. Että kohdellaanko sitä puolisoa, jonka siis pitäisi olla se kaikista rakkain, kaikista parhaiten vaiko kaikkein huonoiten (jos on kerran ok huutaa ja loukata vaimoa, mutta samaa ei ikinä tekisi esim. työkaverille, kaupan kassalle tai satunnaiselle vastaantulijalle). Rakkaus on tekoja. Eikä (siis mun mielestä) mitään kukkapuskia ja anteeksipyyntöjä, vaan hyvää kohtelua nimenomaan siinä arjessa ja kun muuten paska lentää tuulettimeen. Silloin pitää tietää että toinen tukee, eikä pahenna tilannetta vielä omalla raivarilla.

Ja mulle tämä on just näin mustavalkoista, ei ole olemassa mitään "melkein ok" huutamista, loukkaamista ja nimittelyä läheisten välillä.

[48h]

Kissimyyr6, ei mies mitään "valitse olla räyhäämättä" muiden kanssa koska kuten sanoin niin eihän muiden kanssa sellaisia riitoja ja sellaista ahdistusta tule ikinä. Minun kanssa riidellessä on tullut koska joskus riidat menevät niin syvälle.
Ja nyt puhutaan kanssasi jo ihan samoista asioista eli "hyvää kohtelua nimenomaan siinä arjessa", juuri nimenomaan näin meillä on ja se että vaikeuksissa, jotain pahaa sattuessa ja murheissa mies on se peruskallio joka on aina tukena. Ei sitä hyvää arkea hävitä se jos muutaman kerran vuodessa on isompi riita, ei todella. Arjessa ja elämässä on niin paljon muitakin päiviä.

Lapset ei ole ikinä joutuneet huutoa ja riitaa kuuntelemaan ja ovat sanoneet haluavansa juuri sellaisen parisuhteen kuin meillä on eli että rakkautta ja toisen huomiointia ja naurua on joka päivä. Ihan hyvän mallin olemme siis selvästi antaneet.

[Vieras]

Elämässä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Kukaan ihminen ei ole läpeensä hieno ihminen koko aikaa, ja ymmärrän täysin mitä 48 tarkoittaa. Minusta on ihanaa että kelpaan vikoineni päivineni, eikä tarvitse koko ajan pelätä että väärästä nenänasennosta tulee ero. Ja mitä lapsiin tulee, jokainen vanhempi mokaa lastensa kanssa, eikä tarvitse kenenkään pelätä että lapsi traumatisoituu iäksi jos näkee tai kuulee vanhempiensa joskus riitelevän Mistä näitä aivopieruja oikein tulee.

[48h]

Selvähän se on että jos perheessä ja parisuhteessa on raivokkaita riitoja joka toinen päivä tai viikottain niin että lapsetkin joutuvat pelkäämään niin se ei ole lapsille hyväksi. Mutta tässä ei ole nyt ollut siitä kyse eli Kissimyyr6 meni siinä kohtaa harhaan. Meidän lapsilla on ollut hyvä lapsuus ja se on miehellekin ollut tärkeää koska hänellä sellaista ei ollut.
En minäkään helppo ihminen aina ole ja olen onnellinen että minua rakastetaan silti. Kukaan meistä ei ole täydellinen joten ei toiseltakaan sitä voi vaatia.

[Onko]

Onko kokemusta kellään, paripsykoterapia? Miten ylipäätään eroaa normi pariterapiasta? Noin 200 € kerralta hintaa mutta onko sen väärti.

[Vieras]

Me ollaan käyty paripsykoterapiassa. Hankalaa verrata ns. tavalliseen parisuhdeterapiaan kun siitä on aikaa todella paljon, mutta psykoterapiassa kaiveltiin enemmän menneitä ja etenkin asioiden, tilanteiden ja tunteiden taustoja ja keskityttiin avaamaan sitä mistä ongelmat alunperin juontaa. Muistaakseni pariterapiassa lähinnä vaan mietittiin miten kehittää vuorovaikutusta tulevaisuudessa, pohtimatta taustoja niinkään.
Arvokastahan psykoterapia tosiaan on, mutta kun mukisematta maksellaan esimerkiksi auton huoltoja, niin miksemme maksaisi myös parisuhteen huollosta