Jaetaan kokemuksia ja vinkkejä ahdistuksesta kärsivien kissojen lääkäri-reissuihin liittyen.
Molemmille kissoilleni eläinlääkäriin matkustus ja itse klinikka on kuolemankauhun paikka joka ikinen kerta. (1-3 kertaa vuodessa käydään.)
KANTOKOPPA:
Tosi tilava kuljetuslaukku on auttanut merkittävästi: Ei klinikkapelkoon, mutta matkustus-osan stressin lievitykseen. Koppaan laittamisesta ei synny taisteludraamaa ja lisästressiä koska luukku on sen katossa, sopivan iso ja nopeasti suljettava. Sisämitat on niin tilavat että keskiverto kissa pystyy käänrymään ja levittäytymään siinä helposti miten huvittaa ja melkein seisomaankin. Olen laittanut koppaan myös pari pehmoista peittoa johon kisu voi halutessaan kääriytyä piiloon sen lisäksi että kopan päälle asetan peiton tuomaan lisäsuojan tuntua. Kopassa on kaksi luukkua, iso katossa ja vähän pienempi edessä eli kisulla on kaksi "pakoreittiä", ja he muistavat sen koska koppa on jatkuvasti olohuoneen lattialla molemmat luukut avoinna ja siellä on aina pari lelua. Suihkutan sinne Feliweyn feromoni-suihketta päivittäin muutaman päivän ajan ennen lääkärireissua ja ko. päivänä varttia ennen kisun koppaan laittoa. Leo jopa menee sinne joskus nukkumaan. Kiara ei mene, mutta ei myöskään pelkää sitä. (Kumpikin on käyneet lääkärissä sen sisällä jo pari kertaa jopa nukutusta vaativilla käynneillä.)
* Kyse on suuresta kuljetuslaukusta vetoketju-ovilla, ei muovisesta portillisesta kopasta.
KISSA-MUSIIKKI:
Tämä on uusin kokeiluni ja ainakin meillä tämä auttoi jossain määrin klinikalla. Yllämainitulla kuljetuslaukku-järjestelmällä mutta ilman mitään muuta, kumpikin kissa on klinikalla kauhusta kankeana ja yrittämässä pakoon ja takaisin kotona ovat turkki pörhöllä ja hermona jonkin aikaa etenkin nukutusta vaatineiden käyntien jälkeen ja toipuvat puolen tunnin sisään. Musiikki teki huomattavan eron: Klinikalla kuljetuslaukusta ottaessa kumpikin vain käpertyi palloksi sylissäni, makasivat kauhuissaan mutta liikkumatta vaa'alla välittömästi, ja pöydälle asettaessa pyrkivät paon sijaan mua kohti, pää mun kainaloon, ja pysyivät siinä koko nopean tutkimuksen ja rokotuspiikin ajan rennompana kuin ennen ja sain myös ongelmitta laitettua takaisin kuljetuslaukkuun. Kotona ei hermoilua juuri lainkaan ja kissanminttu-siililläkin leikittiin muutamassa minuutissa. Leo jopa asteli suoraan kuljetuslaukusta rennosti, hyrräsi ja hieroi poskeaan kasvoihini lähes välittömästi.
Emme ko. reissulla käyttäneet yhrään Gabapentiinia tai muutakaan lääkettä. Mitä tein: Edellisenä päivänä hain puhelimella YouTubesta kissoille tarkoitettua musiikkia ja laitoin sitä soimaan Bluetooth-matkakaiuttimesta. Kaiuttimen laitoin lattialla olevaan kuljetuslaukkuun ja annoin soida monta tuntia samalla kun leikin, sylittelin, rapsuttelin, yhdessä vaiheessa annoin joulukalenterista herkkua, ja ylipäätään pidin yllä rauhaisaa positiivista tunnelmaa. Lääkäri-päivänä laitoin saman musiikin soimaan samasta matka-kaiuttimesta heti sen jälkeen kun laitoin kissan kuljetuslaukkuun, kaiuttimen pidin laukun vieressä/päällä ulkopuolella. Musiikki soi tauotta koko reissun ajan ja vielä muutaman tunnin kotiin paluun jälkeenkin koko ajan laukun vieressä ja taas yhdistin sitä leikkiin/rauhaan/herkkupalaan. Jatkossa laitan sitä satunnaisesti soimaan samalla tavalla ilman että ollaan lähdössä mihinkään.
Kyse on ihan tavallisesta rauhoittavasta musiikista, mutta siihen on lisätty myös kissan onnellista kehräystä. Paljon erilaisia vaihtoehtoja, mutta me käytettiin tätä:
https://www.youtube.com/watch?v=sn2YTJ1wjtY&t=14184s
LÄÄKE:
Gabapentin-resepti on, mutta ei se ahdistusta/pelkoa lievitä vaan vain käsittelyn helppoutta auttaa. Tai ainakin Kiara vaikutti tosi pelokkaalta sen vaikutuksen alla kun sitä kerran kokeilin, mutta kauhunkankeuden ja pakoyritysten sijaan päätyi vain hiljaa käpertymään mua vasten onnettoman näköisenä. Hirveää ajatella että hän pelkää silti kuollakseen mutta tuntee olonsa heikommaksi ja puolustuskyvyttömämmäksi. Voi toki olla että en antanut silloin tarpeeksi suurta annosta, kun liuoksen ruisku oli omituinen ja pelkäsin yliannostusta. Nyt on tabletti-muodossa joten kokeilen ensi kerralla, ehkä jopa tupla-annosta joka lääkärin mukaan olisi turvallista. Siis jos sillä saisi kisun niin lääke-pöpperöön ettei hän jaksaisi pelätä hirveästi.
* Onko kellään kokemusta hirmu pelokkaasta kissasta ja 100 ml Gabapentiiniä?
* Entäpä tahnan seassa lääkkeen antamista ennen leikkaukseen menoa? Esim. 7 grammaa mallastahnaa seassa? (Lääkäri väittää että se ei aiheuttaisi oksennus-vaaraa nukutuksessa kunhan oikean ruoan syönnistä on vähintään kuusi tuntia, mutta...mua silti hirvittää. Onko kokemuksia?
(Jos en saa tarpeeksi positiivisia kokemus-tarinoita tai jos saan yhdenkin negatiivisen tarinan niin mieluummin annan kärsiä aiheettomasti kuolemanpelossa sen puolisen tuntia kotoa lähdön ja klinikalla nukahtamisen välillä kuin riskeeraan oikeasti kuoleman nukutuksessa oksentamisen takia. Ja käytän vain käynneille joilla ei nukutusta. Etenkin kun kumpikin ovat tähän asti toipuneet klinikka-reissujen kauhuista nopeasti ja selvästi rakastavat ja luottavat muhun yhtä paljon kuin aina ennenkin.)
