Eläinlääkäri-reissut ja kissan ahdistus/pelko

[Hunter80]

Jaetaan kokemuksia ja vinkkejä ahdistuksesta kärsivien kissojen lääkäri-reissuihin liittyen.

Molemmille kissoilleni eläinlääkäriin matkustus ja itse klinikka on kuolemankauhun paikka joka ikinen kerta. (1-3 kertaa vuodessa käydään.)

KANTOKOPPA:

Tosi tilava kuljetuslaukku on auttanut merkittävästi: Ei klinikkapelkoon, mutta matkustus-osan stressin lievitykseen. Koppaan laittamisesta ei synny taisteludraamaa ja lisästressiä koska luukku on sen katossa, sopivan iso ja nopeasti suljettava. Sisämitat on niin tilavat että keskiverto kissa pystyy käänrymään ja levittäytymään siinä helposti miten huvittaa ja melkein seisomaankin. Olen laittanut koppaan myös pari pehmoista peittoa johon kisu voi halutessaan kääriytyä piiloon sen lisäksi että kopan päälle asetan peiton tuomaan lisäsuojan tuntua. Kopassa on kaksi luukkua, iso katossa ja vähän pienempi edessä eli kisulla on kaksi "pakoreittiä", ja he muistavat sen koska koppa on jatkuvasti olohuoneen lattialla molemmat luukut avoinna ja siellä on aina pari lelua. Suihkutan sinne Feliweyn feromoni-suihketta päivittäin muutaman päivän ajan ennen lääkärireissua ja ko. päivänä varttia ennen kisun koppaan laittoa. Leo jopa menee sinne joskus nukkumaan. Kiara ei mene, mutta ei myöskään pelkää sitä. (Kumpikin on käyneet lääkärissä sen sisällä jo pari kertaa jopa nukutusta vaativilla käynneillä.)

* Kyse on suuresta kuljetuslaukusta vetoketju-ovilla, ei muovisesta portillisesta kopasta.

KISSA-MUSIIKKI:

Tämä on uusin kokeiluni ja ainakin meillä tämä auttoi jossain määrin klinikalla. Yllämainitulla kuljetuslaukku-järjestelmällä mutta ilman mitään muuta, kumpikin kissa on klinikalla kauhusta kankeana ja yrittämässä pakoon ja takaisin kotona ovat turkki pörhöllä ja hermona jonkin aikaa etenkin nukutusta vaatineiden käyntien jälkeen ja toipuvat puolen tunnin sisään. Musiikki teki huomattavan eron: Klinikalla kuljetuslaukusta ottaessa kumpikin vain käpertyi palloksi sylissäni, makasivat kauhuissaan mutta liikkumatta vaa'alla välittömästi, ja pöydälle asettaessa pyrkivät paon sijaan mua kohti, pää mun kainaloon, ja pysyivät siinä koko nopean tutkimuksen ja rokotuspiikin ajan rennompana kuin ennen ja sain myös ongelmitta laitettua takaisin kuljetuslaukkuun. Kotona ei hermoilua juuri lainkaan ja kissanminttu-siililläkin leikittiin muutamassa minuutissa. Leo jopa asteli suoraan kuljetuslaukusta rennosti, hyrräsi ja hieroi poskeaan kasvoihini lähes välittömästi.

Emme ko. reissulla käyttäneet yhrään Gabapentiinia tai muutakaan lääkettä. Mitä tein: Edellisenä päivänä hain puhelimella YouTubesta kissoille tarkoitettua musiikkia ja laitoin sitä soimaan Bluetooth-matkakaiuttimesta. Kaiuttimen laitoin lattialla olevaan kuljetuslaukkuun ja annoin soida monta tuntia samalla kun leikin, sylittelin, rapsuttelin, yhdessä vaiheessa annoin joulukalenterista herkkua, ja ylipäätään pidin yllä rauhaisaa positiivista tunnelmaa. Lääkäri-päivänä laitoin saman musiikin soimaan samasta matka-kaiuttimesta heti sen jälkeen kun laitoin kissan kuljetuslaukkuun, kaiuttimen pidin laukun vieressä/päällä ulkopuolella. Musiikki soi tauotta koko reissun ajan ja vielä muutaman tunnin kotiin paluun jälkeenkin koko ajan laukun vieressä ja taas yhdistin sitä leikkiin/rauhaan/herkkupalaan. Jatkossa laitan sitä satunnaisesti soimaan samalla tavalla ilman että ollaan lähdössä mihinkään.
Kyse on ihan tavallisesta rauhoittavasta musiikista, mutta siihen on lisätty myös kissan onnellista kehräystä. Paljon erilaisia vaihtoehtoja, mutta me käytettiin tätä:
https://www.youtube.com/watch?v=sn2YTJ1wjtY&t=14184s

LÄÄKE:

Gabapentin-resepti on, mutta ei se ahdistusta/pelkoa lievitä vaan vain käsittelyn helppoutta auttaa. Tai ainakin Kiara vaikutti tosi pelokkaalta sen vaikutuksen alla kun sitä kerran kokeilin, mutta kauhunkankeuden ja pakoyritysten sijaan päätyi vain hiljaa käpertymään mua vasten onnettoman näköisenä. Hirveää ajatella että hän pelkää silti kuollakseen mutta tuntee olonsa heikommaksi ja puolustuskyvyttömämmäksi. Voi toki olla että en antanut silloin tarpeeksi suurta annosta, kun liuoksen ruisku oli omituinen ja pelkäsin yliannostusta. Nyt on tabletti-muodossa joten kokeilen ensi kerralla, ehkä jopa tupla-annosta joka lääkärin mukaan olisi turvallista. Siis jos sillä saisi kisun niin lääke-pöpperöön ettei hän jaksaisi pelätä hirveästi.

* Onko kellään kokemusta hirmu pelokkaasta kissasta ja 100 ml Gabapentiiniä?
* Entäpä tahnan seassa lääkkeen antamista ennen leikkaukseen menoa? Esim. 7 grammaa mallastahnaa seassa? (Lääkäri väittää että se ei aiheuttaisi oksennus-vaaraa nukutuksessa kunhan oikean ruoan syönnistä on vähintään kuusi tuntia, mutta...mua silti hirvittää. Onko kokemuksia?

(Jos en saa tarpeeksi positiivisia kokemus-tarinoita tai jos saan yhdenkin negatiivisen tarinan niin mieluummin annan kärsiä aiheettomasti kuolemanpelossa sen puolisen tuntia kotoa lähdön ja klinikalla nukahtamisen välillä kuin riskeeraan oikeasti kuoleman nukutuksessa oksentamisen takia. Ja käytän vain käynneille joilla ei nukutusta. Etenkin kun kumpikin ovat tähän asti toipuneet klinikka-reissujen kauhuista nopeasti ja selvästi rakastavat ja luottavat muhun yhtä paljon kuin aina ennenkin.)

[Kissimyyr6]

Onko teillä tapana totuttaa kissaa muuten autoiluun? Jos kaikki käynnit jossakin on eläinlääkärikäyntejä, en ihmettele että kissa inhoaa. Kaikki kissat pitäisi opettaa autoon (kuten koirille yleensä jo tehdään) jo pentuna ja vähän kerrallaan. Ja niin, että reissulla saa nameja, alkuun reissut on ihan lyhyitä eikä ne pääty eläinlääkäriin.

Onko perheessä yhtään kissaa, jonka mielestä autoilu on ok? Kun meillä osa kissoista on tullut aikuisina (kaikki on rescueita) eikä ole kovin hyviä autokissoja (nuorena tulleet on kaikki oppineet olemaan ihan lunkisti), niin pelkääjällä on aina mukana tämmöinen tukikissa, jonka mielestä autoilu on kivaa. Toimii.

Tämä on hassu juttu, en tajua miksi ihmiset ei opeta kissoille matkustamista jo pentuna, se kun helpottaa kaikkien elämää. Koirille tämä on osa normaalia sosiaalistamista.

Toki se its ell on vähän pelottava paikka, mutta ainakin ne ellit mitä käytämme on sanoneet ihan suoraan että kun kissan pelosta kertoo ajoissa, niin siellä ihan ekana lyödään rauhoittava piikki kankkuun, niin olo on ainakin siedettävämpi. Siis jos käynti ei ole ihan lyhyt rokotus. Turha pahentaa eläimen traumaa.

edit kir härö

[smörgen]

Meillä kaikki 6 kissaa matkustavat kohtuu lungisti autossa ja menevät kuljetuskoppaan mielellään. Varmaan osittain tuuriakin, mutta ollaan myös harjoiteltu autoilua pentuna jonkin verran. Kopassa mulla on fleecepeitto ja talvella lämmitettävä alusta. Muoviset kuljetuskopat eivät ole yhtä suosittuja kuin pehmeät laukkumalliset, joten ollaan hommattu laukkuja. Mäkin otan kopan aina pari päivää ennen reissua varastosta olkkariin, jotta hajut asettuu ja siihen totutaan.

Lääkärissä eivät panikoi, on sitten rauhoitettu tai esim. ultrattu ilman rauhoitusta.

Varalta mulla on Zylkeneä ja hormonisuihkeita, jos tulee tarvetta lievittää stressiä. Toistaiseksi ei ole tarvinnut.
Tuo musiikki oli itselleni ihan uutta. Mahtavaa, että siitä on ollut apua.

[Hunter80]

Mulla ei ole autoa eikä ajokorttia. Käymme eläinlääkärissä taksilla.

[Kissimyyr6]

Mulla ei ole autoa eikä ajokorttia. Käymme eläinlääkärissä taksilla.

Sitten se sosiaalistaminen pitäisi tehdä julkisella. Onnistuu niinkin, ihan samoin kuten koiran kanssa (ensin yksi pysäkinväli jne). Ihan maalla toki vaatii vähän panostusta, mutta siellä ei taida juuri kukaan autotta asua.

Ennaltaehkäisy toimii paremmin, joskin kyllä meillä aikuisenakin tulleet ovat oppineet sietämään matkustamista, vaikka pitää aloittaa pennusta jos haluaa että kissa tykkää/ei juuri stressaa matkustaa. Kun ajattelee kissan kannalta, niin mitä itse ajattelisit jos kaikki kotoa poistuminen tarkoittaisi menoa johonkin hammaslääkäriin/gynelle/kipeään toimenpiteeseen, jonka tarkoitusta et edes tajuaisi. Nuo zylkenet ja feromonipannat ja vastaavat toimii paremmin lievempään stressiin.

[Mella M]

Mun edellinen koira alkoi kammota eläinläärissä käymistä ja niinpä eläinlääkäri alkoi käydä meillä kotona. Ei se totaalisesti poistanut pelkoa, mutta helppotti kyllä paljon. Voisko tämä olla aloittajalla mahdollista?

[Hunter80]

En näe julkisilla kuskaamista hyvänä tapana totuttaa autossa matkustamiseen. Kokemus on merkittävästi erilainen, etenkin kun lähimmät bussipysäkkimme ovat n. kilometrin päässä. Mutta totta kyllä että olisi pitkällä tähtäimellä ystävällisintä totuttaa ettei laukkuun joutuminen ja lähtö aina tarkoita lääkäriä vaan vain aniharvoin, ja kuulinkin tuota vinkkiä Jackson Galaxyn videoista jokin aikaa sitten. Tarkoitukseni olikin jo viime vuonna aloittaa se, (korttelin ympäri käveleminen), mutta se jäi kun oon liian pehmo sen lisäksi ettei matkustamiseen totutus kuitenkaan auta tuohon klinikalla tapahtuvaan kuolemanpelkoon. Toki aina merkittävästi parempi jos markustus-osuuden ahdistuksen saa minimoitua niin ettei ne osaa alkaa pelätä niin kamalasti heti laukkuun joutuessaan.

Aloitan kyllä korttelikierrokset taas kun säät lauhtuu, mutta se ei tosiaan ratkaise suurinta ongelmaa / ongelman ydintä eli klinikkapelkoa/ahdistusta. Aion kyllä kokeilla tuota aloitusviestissä mainitsemaani tupla-annosta Gabapentinia jos sillä saisi kisun niin tokkuraan ettei se jaksaisi pelätä niin hirmuisesti, nukutusta vaativilla käynneillä pakko kai yrittää saada se lääke ruiskautettua suoraan suuhun kun ei uskalla antaa grammaakaan mitään muuta masuun. Hyvällä tuurilla seuraavaan hammashoitoon on noin vuosi, aikaa totuttaa pikku ruiskuun suupielessä. Mutta jos edes tupla-annos Gabapentiiniä ei auta klinikkapelon turruttamiseen niin sitten alan kyllä olla jo täysin avuton.

Mun edellinen koira alkoi kammota eläinläärissä käymistä ja niinpä eläinlääkäri alkoi käydä meillä kotona. Ei se totaalisesti poistanut pelkoa, mutta helppotti kyllä paljon. Voisko tämä olla aloittajalla mahdollista?

Kiitos ehdotuksesta, mutta ei. En halua rikkoa kissojeni kodin turvallisuuden tunnetta. Jokaisen vierailijan täytyy olla sellainen joka voi kunnioittaa kissojen henkilökohtaista kuplaa eli ei koske väkisin saati tee mitään ikävää. Kissani ovat molemmat pelokkaita persoonia--(toinen enemmän kuin toinen), piiloutuvat aina vieraan saapuessa ja tulevat pois piilosta katsomaan vieraita vasta melko pitkän ajan kuluttua eivätkä sittenkään tassuttele suoraan luo vaan hengaavat samassa huoneessa esillä kunnes ovat tavanneet ko. vieraan useasti ja saaneet vain positiivisia kokemuksia jolloin saattavat tulla merkkaamaan tuttavan. Kiara on senkin jälkeen hieman epäluuloinen, jos edellisestä vierailusta on kulunut kuukausia. Mun luo molemmat tulevat aina, mutta pointti nyt lähinnä on että jos yksikin vieras väkisin koskisi saati pistäisi rokotepiikillä niin kodinturva päättyisi siihen. Mieluummin mahdollisimman minimoitu pelko klinikalla minkä jälkeen rauhoittumaan ja toipumaan tuttuun turvalliseen kotiin. Etenkin kun henkinen toipuminen on tähän asti joka kerta ollut melko nopeaa vaikken vielä ole onnistunut minimoimaan pelkoa.

[Kissimyyr6]

Duoda, meillä on ollut aikuisena tullut kissa joka pelkäsi koppaan joutumista niin että pissassi ja kakkasi alleen saman tien, maukui surkeasti jne. Silkalla siedätyksellä (eli pari kertaa viikossa koppaan ja lyhyelle lenkille, kovasti kehuja ja sitten taas kotin), niin ensin jäi pois nämä ulostamiset ja n 6 harjoituskertaa myöhemmin kissa jopa nukahti motarilla koppaan. Eli kehitys voi olla nopeaakin, joskin nyt on ehkä huono vuodenaika treenin aloittamiseen.

Sitten jatkossakaan ei pidä päästää tilannetta siihen että koppa=pelottava eläinlääkäri, vaan pitää olla niitä muitakin "osaamisen ylläpitokeikkoja", jotka päättyvät vaikka heinien haisteluun kopasta tms kivaan.

Ja käyttää sellaisia eläinlääkäreitä (esim kissoihin erikoistuneet) jotka osaavat (ja haluavat) hoitaa hyvin pelkopotilaita. En mainosta, mutta toisella näistä kissaklinikoista hoitaja tiesi kertoa, että pelkääjille jotka tulee pidemmälle keikalle lyödään samantien diatsepaamipiikki kankkuun (jos vaan omistajalla on älliä kertoa tässä pelätään nyt toisssaan), niin kaikilla on helpompaa. Jotakin tämä toki maksaa, mutta elämä on.

Ja sitten se tärkein, että pentuna kannattaa opettaa niin kissa on ihan yhtä helppo matkakaveri kuin koirakin, meilläkin on 2 jotka vimmatusti pyrkivät mukaan autoon (kuten monet koirat). Pitää vaan pentuna opettaa. Niin että eka reissu on 500 m autossa, ja sitten nameja ja kotiin, ja mukaan tukikissaksi kissa joka jo osaa ja tykkää matkustaa (katsovat kaverilta mallia, että miten se suhtautuu). Meillä on aina tukikissa autossa mussuttamassa nameja kun aikuisena tulleet joutuvat ellille. Tsemppiä, tuo ongelma on opetettavissa pois

P.S. Tuosta itse lääkitsemisestä, mitä jos kissaa joudutaankin vaikka nukuttamaan, voiko siitä tulla odottamattomia/vaarallisia potentiaalisia yhteisvaikutuksia. Meillä on tuo kipulääke ollut käytössä joskus ja sen vaikutus oli aika hidas/kasautuva, eli kunnon tehon sillä sai vasta parin viikon kuurin jälkeen. Pyytäisin pelkokissalle ehkä jotakin muuta juuri siltä elliltä minne menee, tai sitten vaan paikalle varttia aiemmin ja pistos, niin ei tule ongelmaa siitä mitä lääkkeitä ell haluaa luovuttaa ulos klinikalta. Tosin voin kuvitella, että joka klinikalla ei ole kunnon valikoimaa lääkkeitäkään.