pääasiassa naudan rustoluita annan. Niitä ohuita purutikkuja Hagen löytää aina ku käydään tyttären luona kylässä, hänen koira vaan jemmaa luunsa ja jättää syömättä. Hagen ahneena järsii menemään kunnes koko tikku on sellanen ällön pehmeä ja limanen, sitten on pakko ottaa pois se kun meinaa nielasta kokonaisena ja tukehtua.
Harvemmin annan mitään puruluita, puristeluita en ollenkaan. Kai niissäkin on nykyään jo jonkinlainen laadun valvonta, mutta parikymmentä vuotta sitten saatiin koirille aina lentopaska kun oli jotain puristeluita syötetty, siksi lopetin ne kokonaan.
Joskus tulee ostettua säästöpakkaus jotain valkaistuja rullaluita, mutta muutaman kuukauden jälkeen ne siivotessa joutuu sitten roskiin
