Missä vaiheessa olet lemmikinpidon kanssa?

[Myrkkymuratti]

Teoreettinen kysymys:
Mitä jos saisit yllättäen mahdollisuuden saada pennun kiinnostavasta yhdistelmästä tai muuten sellaisen mitä olet haaveillut, jota et ole suunnitellut, ainakaan taloudellisesti ja sulla olis vain vähän aikaa (jotain viikko pari) tehdä päätös ja hankkia rahat pentuun (1000€-2000€) ja järjestää asia.
A) sulla on aina sen verran rahaa että saat pennun
B) jätät väliin ja harmittelet
C) otat lainaa
D) joku muu mikä

A. On säästöjä yllättäviä menoja varten. Velaksi en eläintä koskaan hankkisi. Mutta kuten joku edellä kirjotti, raha ei ole pääkysymys kun mietin eläimen ottamista. Rahaa enemmän mun päätökset eläimen ottamisesta (tai useammin ottamatta jättämisestä) perustuu siihen, arvioinko mulla olevan riittävästi muita resursseja (aikaa, tilaa, jaksamista) järjestää eläimelle asialliset elinolot nyt ja tulevaisuudessa. En oikeastaan pysty kuvittelemaan mikä pentu olisi niin ihmeellinen, että olisin sen valmis ottamaan ellei mulla ois jo muutenkin suunnitelmissa ottaa pentu lähiaikoina.

[*kiranas*]

Teoreettinen kysymys:
Mitä jos saisit yllättäen mahdollisuuden saada pennun kiinnostavasta yhdistelmästä tai muuten sellaisen mitä olet haaveillut, jota et ole suunnitellut, ainakaan taloudellisesti ja sulla olis vain vähän aikaa (jotain viikko pari) tehdä päätös ja hankkia rahat pentuun (1000€-2000€) ja järjestää asia.
A) sulla on aina sen verran rahaa että saat pennun
B) jätät väliin ja harmittelet
C) otat lainaa
D) joku muu mikä

A.
eläimen hankkiminen ei ole koskaan sen vuoksi vaatinut enää erillistä taloudellista suunnittelua. aina on tilillä vähintään koiran verran rahaa ja säästötilillä menoja varten. jos yllättävä kiinnostava yhdistelmä nyt tulisi niin mietinnässä olisi ensimmäisenä se, että haluanko koiralauman, haluanko "sotkea helppoa arkeani" ottamalla pentua, jolloin vuorokaudesta pitää repiä sitä aikaa niin pennulle kuin aikuiselle koiralle, koska haluan hoitaa koirani yksilöinä, enkä automaattisesti laumana. yksilöinä hoitaminen on raskasta aika ajoin, tiedän kun olen pyörittänyt koiriani ja laumaani siten koko elämäni ajan.

A ja B koettu:
pari vuotta sitten olin tällaisen valinnan edessä ja jätin pennun hankkimatta, koska halusin elää helppoa yhden koiran elämää aikuisen koulutetun koiran kanssa. sanoin suoraan kasvattajalle, että "haluaisin pennun kyllä, mutta tällä hetkellä se wow-faktori (halu saada pentu) puuttuu ihan täysin, joten en voi ottaa pentua". oma moraali ei vaan sallinut sitä, kasvattaja ymmärsi, vaikka hän ehkä piti melko varmana nakkina, että tottakai otan pennun. ei siinä, mä kävin ihan hirveetä sisäistä taistelua ne viikot ja tilanne venyi, kun myös odotin, että tuleeko se wow-faktori, ei tullut! ja se harmitti itseäkin vielä pitkään sen jälkeen!

[msk]

koska haluan hoitaa koirani yksilöinä, enkä automaattisesti laumana. yksilöinä hoitaminen on raskasta aika ajoin, tiedän kun olen pyörittänyt koiriani ja laumaani siten koko elämäni ajan.

Tämä kiinnitti huomioni
Avaatko vähän että mitä tuo mielestäsi tarkoittaa?
Kirjoitettuna ei näy ilmeet ja olemus, mutta kysymykseni on ihan ystävällismielisesti esitetty

[Iidis79]

A ja B koettu:
pari vuotta sitten olin tällaisen valinnan edessä ja jätin pennun hankkimatta, koska halusin elää helppoa yhden koiran elämää aikuisen koulutetun koiran kanssa. sanoin suoraan kasvattajalle, että "haluaisin pennun kyllä, mutta tällä hetkellä se wow-faktori (halu saada pentu) puuttuu ihan täysin, joten en voi ottaa pentua". oma moraali ei vaan sallinut sitä, kasvattaja ymmärsi, vaikka hän ehkä piti melko varmana nakkina, että tottakai otan pennun. ei siinä, mä kävin ihan hirveetä sisäistä taistelua ne viikot ja tilanne venyi, kun myös odotin, että tuleeko se wow-faktori, ei tullut! ja se harmitti itseäkin vielä pitkään sen jälkeen!

Just tämä myös koettu. Mulla on nyt tämän koirattoman vuoden aikana ollut paljon aikaa miettiä ja huomaan että mua harmittaa esim se että en aikoinaan ottanut mun Elmon pentua vaikka olisin sen saanut. Mutta siinä järki voitti, mut harmittaa. Siksi lähdin tätä kyselemäänkin. On niin hirvee koirakuume että järki meinaa karata. Varsinkin, kun tämä vuosi ei ole mennyt yhtään silleen kun toivoin, eli koiraton vapaus on mennyt ihan harakoille.
Se on aina se että milloin on oikea aika pennulle/koiralle, entä tuleeko sitä ollenkaan vai odottaako vaan vuosia, turhaan.
Koiran hankinta on kumminkin niin iso ja sitova juttu että järkevä varautuu.

[Dacrest]

Ihan vielä en itse ole luovuttamassa, mutta kyllähän tämä miettimään pistää. Samalla olen totaalisen kyllästynyt rotukoiramaailmassa vallitsevaan ulkomuotokeskeisyyteen sekä monien rotujen parissa havaittavissa olevaan terveys- ja luonneasioista vaikenemiseen tai suoranaiseen peittelyynkin. On tällä hetkellä katsottuna yksi rotu, josta voisin seurakoiran ottaa, koska näen kyseisen rodun harrastajien puhuvan aktiivisesti ja rakentavaan sävyyn ongelmista. Toisena vaihtoehtona on haave siitä, että voisin joskus tarvita työkoiran/tavoitteellisen harrastuskoiran ja siten ottaa koiran ns. käyttökasvattajalta. En tiedä onko harhaa, mutta vaikuttaisi siltä, että käyttöön koiria kasvattavissa on havaittavissa ehkä keskimäärin vähän tolkullisempia asenteita ja arvoja.

Mulla on samanlainen näkemys; usein käyttökoirakasvattajat ja -harrastajat ottavat tosissaan terveysasiat ja puhuvat niistä avoimesti. Tieto kiertää suusta suuhun allergioiden yms terveysongelmien suhteen, jotka eivät koiranetissä näy. Eikä kukaan pahastu tiedon asiallisesta jakamisesta vaikka olisi oma jalostusta varten hankittu narttu kyseessä.

Seurakoira(näyttely) puolella taas olen törmännyt järkyttäviin selityksiin ja salailuihin. Multiallergista tai luustovikaista koiraa käytetään jalostukseen "kun se on niin hyvin näyttelyissä pärjännyt". Ja "ei mun koirissa tai kasvateissa ole tuollaista muilla ollut".

Joissain maissa meno kuuluu olevan vielä hurjempaa. Vaikeasti lonkkavikaista ja kivuliasta ison rodun narttua doupataan niin vahvasti, että se pystyy juoksemaan näyttelykehässä kunnes on saavuttanut tarvittavat tittelit. Sitten teetetään nopeasti pari pentuetta - josta jätetään itselle uutta näyttelyvoittajamateriaalia - sen jälkeen narttu laitetaan monttuun. Se on tehtävänsä tehnyt ja pääsee kivuistaan.

Tietysti kaiken linjan kasvattajissa on enemmän tai vähemmän terveyteen panostavia, mutta kyllä käyttökoirapuolella asia huomioidaan paremmin. Eihän siellä kukaan tee mitään sairailla koirilla ja pennun hankkijatkin ovat tänä päivänä aika tiedostavia.

[msk]

Ei voi olla todellista Aivan järkyttävää.

[aunet]

Oma rotuni Suomessa on niin pieni että tunnen kaikki kasvattajat. Ja pitkään "alalla" olleena tunnen myös suurimman osan yksilöistä, joita jalostukseen käytetään. Itsellä selkeä näkemys ja tietämys rodun terveydestä ja luonteista. Luonne on kuitenkin se, mikä kulkee terveyden kanssa rinta rinnan. Se hyöty on pienestä rodusta että viesti kulkee nopeasti jos jotain vilunkia tapahtuu.

Tuontikoiria on pakko käyttää ja hyvä niin. Itsellä ollut nyt kaksi tuontikoiraa kenneleistä joilla hyvä maine. Molemmat kasvattajat myös vierailevat Suomessa koirineen, joten peittely on suht vaikeaa. Harmi isolukuisissa roduissa kun sekaan mahtuu kaikenlaista ja pilaavat sitten hyvien kasvattajien maineen. Ja uusi rodun harrastaja tai kenties ensimmäistä koiraansa hankkiva ei voi mitenkään tietää, kuka puhuu mitäkin ja keneen on luottaminen.

[savolainen]

Aamulla oli kolme koiraa, nyt yksi. Mulla on viimeksi ollut vain yksi koira 1994, hetki siitä on siis mennyt, ei aavistustakaan miten tähän tottuu, vai tottuuko, tuo yksin jäänyt ja minä itse.

[Helmi*]

savolainen, tsemppiä teille, päivä kerrallaan! (halaushymiö)

[msk]

Osanottoni savolaiselle.

[Umac]

Aamulla oli kolme koiraa, nyt yksi.

Osanottoni.
Tämä taisi olla se jo aiemmin mainittu päätös, että tytöt lähtee samaan aikaan kun aika on? Se nisäkasvainjuttu?

[savolainen]

Umac kyllä oli jo ennalta päätetty, mutta siitä huolimatta aika tuli liian nopeasti ja mieli ei nyt pysy oikein tapahtumien ja muutoksen mukana, ei millään. Onneksi kaikki meni todella nätisti omalla sängyllä normaalin aamukävelyn jälkeen, tavallaan päivä alkoi niin kuin aina, se vaan päättyi kahdelta rauhallisesti nukahtamiseen. Yksin jäänyt on selkeästi hämmentynyt, hiljainen ja käpertyneessä asennossa miten normaalisti ei koskaan ole, uskon sen kaipaavan kavereitaan.

Kiitos osanotoista.

[msk]

Varmaan ihan outoa ja omituista. Voimia.
Mikä koirista sulla vielä on?

[savolainen]

Vielä on seropi Esko, sikäläisen aina vapaana juoksennelleen ja pentuja tehneen jälkeläinen. Niitä pentuja juoksi pitkin kyliä, Eskon lisäksi sain kaksi muuta pois ja nartun sterilointiin. Eskon hain juoppoparilta, oli n 4 viikkoinen, halusivat sen ”hetkeksi hoitoon” kun oli kuulemma menoja, hain kyllä mutta ei ollut aikomustakaan palauttaa. Siitä tuli sitten lakijuttu, ne vaati koiraa takaisin oikeusavustajan kautta, minä avauduin ko avustajalle faktoista ja se jäi siihen. Sitten tontille yritti vielä tulla joku paikallinen öyhötysjengi koiraa hakemaan, valkoiset olivat tietty vastassa, eikä ne ehtineet kuin puoliksi autosta ulos, huutelivat sitten ikkunasta asiansa

Ullan kasvattaja kertoi, että voisi laittaa mut pentu”jonoon” ohi muiden, jos haluan vielä Contin ja seuraavasta suunnitteilla olevasta pentueesta. En osaa miettiä, liian aikaista.

[msk]

Ehkä Eskokin vielä alkaa nauttimaan ainoana koirana olosta.
Tai sitten hankit sille kaverin kunhan aika on oikea

[Helmi*]

Kiitos savolainen että avasit tilannetta. Ihanaa elämää Eskolle! Ja tosi hienoa että olet näin toiminut koirien kanssa.

[Umac]

Kiitos vastauksesta, savolainen. Päivä kerrallaan siis.

[savolainen]

Ullan kasvattaja on kyllä ihana, laittoi mut pentulistalle ohi muiden, tavallaan kiva ajatus, mutta toisaalta tuntuu pahalta ajatella uutta ”Ullaa”. Onneksi ei tapahdu tuon suhteen mitään vielä vasta kuin aikaisintaan kesällä.

[msk]

Kyllähän pentu tuo aina tullessaan elämää ja muuta ajateltavaa
Ei se kuitenkaan poista surua eikä mitenkään korvaa poismennyttä. Enkä itse ole ainakaan ikinä surrut mitenkään tippaakaan vähempää vaikka olenkin pennun ottanut, joskus nopeastikin sen poismenneen jälkeen jos on sopivasti sattunut.
Pentu vie ajatukset useimmin kuitenkin pois siitä suuresta surusta.
Mulle toimii pennun ottaminen mahdollisimman pian, jotkut vaativat jopa vuosien välin ennen kuin voivat ajatellakaan.
Jokainen toimii tavallaan ja niin kuin sisimmässä parhaalta tuntuu.

[Kaktus2]

Meiltä kuoli juuri kesällä vanhuskissa. Minulla on ollut koko ikäni joku lemmikki, siksi koti tuntuu nyt tosi tyhjältä ja kissaa on kauhea ikävä. Ollaan kuitenkin miehen kanssa jo vuosia puhuttu, että meille ei enää eläimiä tule. Suurin syy on se huoli ja murhe aina kun lemmikki sairastaa ja lopettaminen särkee sydämen joka kerta
Ja onhan lemmikistä aina vaivaa, eikä voi mennä ja tulla miten lystää.

Mutta ei koskaan voi tietää miten mieli muuttuu. Jos meille joku kissa vielä 'kävelee sisään' niin... voisihan sitä vielä...

[Kissimyyr6]

Meiltä kuoli juuri kesällä vanhuskissa. Minulla on ollut koko ikäni joku lemmikki, siksi koti tuntuu nyt tosi tyhjältä ja kissaa on kauhea ikävä. Ollaan kuitenkin miehen kanssa jo vuosia puhuttu, että meille ei enää eläimiä tule. Suurin syy on se huoli ja murhe aina kun lemmikki sairastaa ja lopettaminen särkee sydämen joka kerta
Ja onhan lemmikistä aina vaivaa, eikä voi mennä ja tulla miten lystää.

Mutta ei koskaan voi tietää miten mieli muuttuu. Jos meille joku kissa vielä 'kävelee sisään' niin... voisihan sitä vielä...

Aina voi antaa kodin jollekin reppanalle, joka tosissaan on sen tarpeessa. Parasta lääkettä sydänsuruun on ottaa joku reppana ja hoitaa se hyvään kuntoon.

Kuulin juuri meidän ukrainalaisesta tutusta, olivat nyt joutuneet lähtemään uudelleen Kiovasta, eli ihan oikea ratkaisu jättää "sotakissa" meille Suomeen. Sotakissa itse on kovasti innoissaan mm makupaloista ja sen oloinen, että perinteinen kinkun paisto tullee olemaan sille iso ja iloinen asia

[ruusukvitteni]

Mä olen koirien kanssa jossain ihme välitilassa. Nyt on kaksi alle kouluikäistä lasta ja kolmas tulossa, joten harrastaminen on jäänyt vähemmälle (ensin oli korona ja nyt syinä aika, raha, kiinnostus, koirien ikä, vastoinkäymiset kasvatuksessa jne). Kaksi kolmesta koirasta on jo eläkeikäisiä (9 v ja 8 v) ja kolmannellakin alkaa eläkeikä lähestyä jo kovaa vauhtia, kun se täyttää 6 v ensi vuonna. Kasvatus tosiaan meni jäihin viime vuonna jo vähän ennen kuin ehti alkaakaan, kun molemmissa pentueissa (samasta nartusta) popsahti esiin autoimmuuniongelmia, joten en uskaltanut ottaa riskiä jatkamisen kanssa.

Nyt vähän kieltämättä kaiken kallistuminen hirvittää ja pitäisi vaihtaa asuntoakin, kun alkaa neliöt tässä tulla vastaan, joten taitaa pennun osto lykkääntyä johonkin parempaan kohtaan. Tosin eipä noita mielenkiintoisia pentueita kovin usein osu silmään ja jos joku pentu vaikuttaa kivalta, niin sukupuuhun on kerätty sitten niitä koiria, jotka on mulle ihan "no-go". Tällä menolla meille tulee seuraava pentu joskus kymmenen vuoden päästä ja ikinä en mitään kasvata, kun vihkoon menee kuitenkin

[kanelbulle]

Kaipaan kissaa niin että tuntuu kuin joku raaja puuttuisi, mutta todennäköisimmin mitään elukoita ei enää tule. Oma fyysinen ja psyykkinen kunto aiheuttaa ihan tarpeeksi riesaa, ja vaikka eläimet tietenkin tuovat energiaa ja parantavat oloa, mutta silti takaraivossa olisi varmaan koko ajan ärsyttävä peikko hokemassa "mutta entä jos..?" Myös talouspuoli tulee vastaan, mun tuloilla ja nykyisillä ruuan ja kaiken hinnoilla saa jatkuvasti miettiä mistä säästää, ja olisi painajainen jos eläin sairastuisi. Edesmennyt kissa söi viimeiset vuodet kallista dieettiruokaa, ja rahat laskin aina niin että ensin vuokra, sitten kissan ruoka + mahdolliset eläinlääkärikulut, ja omiin menoihin se mitä niistä jää. Ja nykyiseen asuntoon ei eläimiä saisi ottaakaan, enkä kerrostaloyksiöön muutenkaan ottaisi kun ei tätä meinaa omakaan polla kestää. Olen sitten hoitanut sukulaisten ja kavereiden kissoja aina tarvittaessa, mikä jonkun verran lievittää kaipuuta, ja itse asiassa tavallaan saan näin elämääni jopa enemmän kissoja kuin jos itsellä olisi vain yksi tai kaksi.

[Purrfect]

Tällähetkellä molemmat kissat on yli 17v, ja kokoajan ikäänkuin eletään niinkuin viimeistä päivää. Teoriassa ei mitään yksittäistä sairautta ole mikä elämää lyhentäisi, mutta kyllähän sen tiedostaa että aika on vähissä.

Kyllähän se pelottaa milloin näiden aika koittaa eikä jää yhtään lemmikkiä. Luopuminen tulee olemaan aivan karseaa, enkä tiedä otanko enää kissoja. Lekurireissut on tosi kalliita, ja kuitenkin tarpeellisia että pysyy kärryillä niiden terveydestä, hampaiden putsaukset jne, laadukas ruokakin maksaa.

Toisaalta houkuttaisi sijaiskotina toimiminen, ja toisaalta taas en tiedä olisinko valmis siihenkään että kissat vaihtuvat jos ehtiikin kiintyä, tai onkin tapaus joka vaikka merkkailee kovasti tms. Lopunperin siis en tiedä missä vaiheessa olen kun nykyisistä aika jättää. Eikä onneksi heti tarvitse tietääkään.

[wiiivi]

Parikymppiseksi mulla oli aina lemmikki, koirista rottiin yms. Se oli hyvin rakas elämätapa, enkä edes osannut ajatella olevani ilman lemmikkiä. Sitten muutin ulkomaille, ja en pystynyt pitämään lemmikkejä. Kaksikymmentä vuotta siinä vierähti ilman lemmikkiä. Onhan se vapaataja huoletonta. Ei tarvitse miettiä lomajärjestelyjä. Ei tarvitse miettiä voiko lemmikkiä jättää yksin. Ei huolta lemmikin terveydestä. Rahaakin säästyi eri tavalla. Ja samalla olihan se tyhjää. Ei lemmikkiä, joka varauksetta on iloinen nähdessään mut. Ei lemmikkiä, jota silitellä pahoina päivinä. Ei turkkia, johon supatella salaisuudet.

Muutin muutama kuukausi sitten taas uuteen maahan, ja lemmikinpito mahdollistui jälleen. Reilu viikko sitten kotiin saapui pieni sekarotuinen Oreo (koiranpentu), joka on niin sekä piristänyt että lisänyt huolta arkeeni. Mulla oli viimeksi siis koira noin kaksikymmentä vuotta sitten, ja pentuelämästä on noin kolmekymmentä vuotta. Paljon on taas oppimista. Ja samalla sydän pakahtuu, ja sanon päivittäin "ai oiko sä oot ihana", vaikka aikamoinen vintiö onkin.

[Iidis79]

^ Onnea uudesta pennusta.

Mua vois kiinnostaa aikuinen kodinvaihtaja, mut hirveän vaikeaa löytää sopivaa. Periaattesta en mielelläni ota ulkomailta tuotua, ja sitten todella monen kohdalla on "ei kerrostaloon". Joten se karsii 99% kodinvaihtajista.

[msk]

Oletko kysellyt esim. Facebookin kodinvaihtajaryhmissä?

[Iidis79]

Oletko kysellyt esim. Facebookin kodinvaihtajaryhmissä?

Just ne on 90% täynnä niitä ulkomaan tuonteja loput jotain maaseudun koiria joita ei voi kaupunkiin ottaa.

[msk]

OK. Kävin äsken Aikuset Kodinvaihtajat -ryhmässä ja siellä näytti kyllä olevan ihan suomalaisiakin koiria, ei metsästyskoiria.

Kiikoisten löytöeläinpalvelu
3 t ·
ROIHU, N. 4 V australianpaimenkoiramixuros etsii uutta kotia. Paino n. 45 kg.
Elänyt ainoana koirana, tulee toimeen kissojen kanssa. Luovutetaan kastroituna, rokotettuna, sirutettuna, hammaskivi poistettuna.


**********************************************************************
POROKOIRA
Pitkän harkinnan jälkeen olen tullut siihen lopputulokseen, että meidän rakkaalle Onnille olisi löydettävä uusi koti.
Meille syntyi vajaa vuosi sitten vauva perheeseen. Onni stressaa todella paljon lapsiperhe arkea vaikka olemme yrittäneet totuttaa häntä vauvaan.
Onni on rekisteröity aktiivinen reilu 5 vuotias iloinen porokoira uros.
Hänelle paras uusi koti olisi maalla mieluiten ainoana koirana tai mahdollisesti nartun kaverina, uroksien kanssa ei tule toimeen. Koti jossa ymmärretään herkkää, mutta vahva luontoista urosta. Hän on asunut melkein koko elämän kissojen kanssa. Kanat ovat saaneet meillä kyytiä. Onni on tottunut täällä myös lampaisiin.
Onni on perustottelevainen ja oppii helposti lisää. On aktivoitavissa herkuilla. Ja rakastaakin oppia uutta ja tehdä jo opittuja juttuja. Välillä yrittää komentaa haukkumalla, mutta minulle sitä ei enään juurikaan tee. Vauva arjen myötä on myös ilmennyt eroahdistusta, jota ollaan yritetty kitkeä pois. Onnille pienemmätkin muutokset on aiheuttaneet stressiä ja sitä myöten eroahdistusta. Uudessa kodissa pitäisi osata kouluttaa tämä pois Onnia tukien.
Onni on muuten kaiken kaikkiaan aivan ihana
koira joka tykkää olla siellä missä ihminenkin.
Onni asustelee tällä hetkellä pohjoisessa keski-suomessa, Kivijärvellä.
Lisätietoja yv:llä. (omistaja Katja Toivakka

[Umac]

Menkööt vaikka tämän ketjun jatkoksi taas pulinat rahasta ja sen menosta:
https://www.vertaaensin.fi/blog/koiran- ... stannukset
Koiran elinajan yhteenlasketut kulut kalleimmillaan yli 20 000 € – Rokotteiden hinnat nousseet yli 20 %