Kirjoittaja aunet » 18.11.2022 11:07
Aikoinaan mulla oli hoidossa kaverini rottikset, uros ja narttu, eri aikoina tosin. Itsellä oli silloin berniuros, aikuinen ja hyvin oman arvonsa tunteva. Pelotti ottaa nuorta rotvaileripoikaa hoitoon mutta huoneittein välissä oli porttimahdollisuus jos eivät tulisi toimeen. Mutta kuinkas kävikään, berni otti 50 kiloisen "pikkurotvailerin" hellään syleisyynsä ja he nukkuivat vieritysten. Jalat levällään selällään ja jopa joivat samasta vesikupista yhtäaikaa. Bernipoika oppi rotvailerin nimen nopeasti, ja kun mainitsin sanan Napoleon, oltiin jo ovella odottamassa. Ja kyllä, hänen nimensä oli Napoleon, mulle oli liian pitkä joten lyheni Napoksi.
Kyseinen poika oli ns.ongelmakoira, pissi sisälle, söi ja tuhosi kaiken eteen tulevan. Lisäksi räyhäsi jokaiselle vastaantulevalle, ihmisille ja eläimille. Kuinkas ollakaan, meillä ei näitä ongelmia ollut lainkaan. Itse en tehnyt asian eteen juuri mitään, tiedostin vain, ehkä berni hänet koulutti? Vai oliko vain perustarpeiden tyydyttämistä, poika sai liikuntaa, pääsi metsään ja köllöttämään tyytyväisenä sohvalle?
Jotta en joudu vankilaan, en mainitse tässä yhteydessä vähemmistöä, johon koira oli hankittu. Rotvaileri oli otettu pelokkeeksi kyseiseen perheeseen. Kun hän ei virkaansa toimittanut, pentu kun oli, hänet suljettiin vessaan. Hoidin koiraa aina kun pystyin, ja sittemmin hankin hänelle uuden kodin. Hän eli siellä onnellisena lähes 14 vuotiaaksi. Ja narttu jonka mainitsin, oli seuraavana samassa perheessä. Ottivat aikuisena samaan perheeseen, mutta luojan kiitos älysivät luopua koirasta ajoissa. Tyttö pääsi asiantuntevaan kotiin.
Sekava kirjoitus on kunnianosoitus rotvailerille ja sen luonteen sopeutuvuudelle silloin, kun perusasiat ovat kunnossa. Omat melko henkilökohtaiset kokemukseni rodun luenteesta ovat todella miellyttävät. Vanhoja valokuvia katsellessa oudolta näyttää näin jälkikäteen hännätön koira, yhtä oudolta kuin typistyskielto tullessaan. Rotikan häntä kun on suht paksu ja vahva, heiluessaan siirtää tyylikkäästi esineitä paikasta toiseen. Venakon häntä heiluu hiukka alempana luojan kiitos, onhan se viides jalka voimassaan kuitenkin. Valokuvia on mutta ovat paperisia, eikä mulla ole mahdollisuutta niitä tähän laittaa. Muuten olisin ilomielin jakanut ne teille.