Koirapulina 2

[JMTNT]

"ViestiKirjoittaja aunet » 17.05.2026 12:47
Tuo koiran sitominen millä tahansa mihin tahansa pelkän kaulapannan varaan on kidutusta. Kukaan vähääkään koiran fysiologiaa tunteva ei tee niin. Sama koskee täysi veto päällä lenkillä kulkevia koiria pannan kanssa. Koira on jatkuvassa kivussa ja hengenahdistuksessa. Ja vetää entistä enemmän paetakseen kipua. Rääkkäystä."

aunet. No mun on pakko sanoa, että koira ei ole niin tyhmä, ettei omaksu kaulapannan kiristymistä ja siitä sille aiheutuvaa epämiellyttävää oloa. Kaulapannan kiristyminen on koiralle raja mitä edemmäksi ei voi mennä. Sama raja tuli vastaan mun berninpaimenkoiralle, kun yritti vapaana ollessaan hypätä ojan yli, mutta putosi jäiseen veteen. Sen jälkeen ei enää hypännyt, kuin mun vieressä.

[JMTNT]

Tuli vielä mieleen koiran itsesuojeluvaistosta tää. Mentiin eläinläärärille rottweilernarttu Veronican kanssa Helsingissä ja piti kulkea porttikatoksen kautta. Koira koki eläinlääkärissä käynnin epämiellyttäväksi ja sen jälkeen luimisteli kaikkia porttikatoksia, kun kävelin koiran kanssa kaduilla.
Siis koirilla on vahva itsesuojelu vaisto, jota omistajan täytyy osata lukea, ettei vie koiraa liian pitkälle. Mieleeni jäi Lontoon poliisikoirien mestaruuskilpailut, jossa rottweiler epäonnistui hypyissä. Omista suivaantui ja vei koiran harjoituskentälle hyppyyttämään. Helteinen kesäpäivä ja aluksi koira yritti hypätä yhä uudelleen ja uudelleen, kunnes lopulta väsyi. Ja koira hyökkäsi omistajansa kimppuun purren kaulaan. Omistaja kuoli. Joten aina pitaa ottaa koiran oma vaisto ja käytös huomioon. Koskaan ei sitä omistaja saa ylittää.

[aunet]

JMTNT, lainasit tekstiäni ja olemme jälleen aivan eri asioiden äärellä, joten en vaivaudu ottamaan mitään kantaa.

[*kiranas*]

"

aunet. No mun on pakko sanoa, että koira ei ole niin tyhmä, ettei omaksu kaulapannan kiristymistä ja siitä sille aiheutuvaa epämiellyttävää oloa. Kaulapannan kiristyminen on koiralle raja mitä edemmäksi ei voi mennä. Sama raja tuli vastaan mun berninpaimenkoiralle, kun yritti vapaana ollessaan hypätä ojan yli, mutta putosi jäiseen veteen. Sen jälkeen ei enää hypännyt, kuin mun vieressä.

tässä on aivan eri tilanteet kyseessä, vapaana ollessaan jäihin versus kun koira vetää itsensä henkihieveriin.

[JMTNT]

Koiralla on sisäsyntyinen itseselviytymis vaisto, samoin kuin jokaisella eläinlajilla. Ja koira sen vaiston avulla tietää, miten toimia. Jos näin ei olisi, niin luonto toteuttaisi itseään, eli koira tukehdutettaisi kaulapantaan lenkillä omistajan tahdosta.

[Belgiter]

90-luvun lopussa/vuosituhannen ensivuosina meidän silloinen nuorempi tervu veti hihnassa. Ei vanhemmat sitä osannut tai viitsinyt kouluttaa pois siitä ja itse olin nuori ja ymmärtämätön. Sillä oli jossain vaiheessa pyöreä nahkakurra ja sitten ketjupanta. Ja siis ihan kuristavalla. Koira veti silti. Ei yhtään tuntunut haittaavan, että kaulassa painaa ilkeästi ja henkeä ahdistaa. Ei se kuitenkaan hirttänyt itseään kuoliaaksi, että oliko siinä joku kynnys, jossa kipu ja epämukavuus ei "haitannut", koska koira luuli olevansa lähempänä sitä, mitä se halusi.
Vetäminen loppui jossain kohtaa, en tiedä, miksi. Siinä kohtaa hoidin itse jo osan tuon ulkoiluista. Joko se rauhoittui ittellään, tapahtui jotain muuta, josta en tiedä/muista, tai se kyllästyi nykimiseen (koska enhän minä tiennyt muuta ja kyllä mä olen jollain tavalla laittanut vastaan sille vetämiselle). Loppuikänsä koira ulkoili kapeassa puolikurrassa. Koira tuntui muutenkin ikään kuin kypsyvän kolmen vuoden iässä. Esim. tavaroiden järsiminen loppui.

Pulma keksi myös vajaa vuoden ikäisenä alkaa vetää. Ihan itse enkä tiedä, mihin se veti. Ei sitä hajutkaan kiinnostaneet. Mietin, alkoiko käytös siitä, että käytiin pk-kentällä treenaamassa, matkalla sille tuli jano ja se alkoi kiiruhtaa tietäessään, että kentällä saa vettä ja nameja. Se söi monta viikkoa aamuruokansa taskusta lenkeillä, mutta lopullisesti veto jäi, kun nyppäsin kaksi kertaa hihnasta. Koira väisti opetettuun käytökseen (kontaktikävely). Kaksi kertaa siksi, että se kokeili, oliko eka pakote vain vahinko. Nyt se kävelee löysällä ja on kypsyttyään (tai Alvan ikeestä päästyään) oppinut haistelemaan puskia, tai ehdottelee kontaktikävelyä (siitä saa palkinnon, jos ollaan keskusta-alueella tai vastaan tulee koira tai muu kiinnostava kohde).

[Avokaado]

Tiibetinhelmi tuli eilen heti mieleen, kun kauppakeskuksen käytävällä käveli vastaan iso t.mastiffi. Niitä kun ei täällä meilläpäin juurikaan näe. En muista, koska yleensä olen sellaisen viimeksi nähnyt. Hyvin rauhallisesti koira siellä eteni taluttajansa kanssa.

[Tiibetinhelmi]

^ No eikä! Oliko ihan aikuinen? Oli tuotu varmaan "ihmisten ilmoille", sitä pitää aina välillä tehdä.

[Avokaado]

^ Hämmästyin kyllä, kun sen näin. Luulen ainakin sen olleen aikuinen, kun oli niin rauhallisen oloinen ja iso.

[Mea]

Haluaisin niin nähdä sellaisen livenä! En ole ikinä nähnyt.

[Mea]

Wilpurtti oli eilen vähän tuhma. Istutin kauhealla vaivalla siemenet lavoihin, ja sitten se hyppäsi sinne tallustelemaan ja tuhosi ainakin muutaman salaatinkerän.

En käsitä miten se voi hypätä sinne. Lava on nimittäin tosi korkea, sanon että ainakin 60-70 cm maasta se yläreuna. Ja multa ei tietenkään ala heti siitä vaan 20 cm alempaa. Niin miten ihmeessä se hyppää paikaltaan ensinnäkin niin korkealle, ja toiseksi paikkaan jonne se ei näe? Hyvin laskeutui siihen mullan päälle tietysti mutta eihän se voi mitenkään tietää mitä siellä reunan takana on kun ei näe sinne mitenkään. Ja itsehän se on hyvin, hyvin pieni.

[Tiibetinhelmi]

^kun on tahto niin on taito! Mun koirat eivät ole lähelläkään kun istutan jotain. Muutoin olisi tuhoon tuomittu koko yritys!

[Umac]

Ukko hämmästytti nuorena noissa paikaltaan ponnistus - jutuissa. Hyppäsi mm.olkkarin pöydälle suoraan lattialta, vauhtia ottamatta. Eikä siinä kaikki, pöydällä oli elävä tuli eli kynttilä, ehti tajuta ilmassa sen ja käänsi kroppansa ni ei laskeutunut kynttilän päälle
Me istuimme siis ko pöydän ääressä, pöydän toisella pitkällä reunalla. Ja koska U ei päässyt mukaan niin ratkaisi itse mutta meinas tosiaan käydä huono valinta.
Niitä oli muitakin akrobaattisia juttuja, mm.pystysuora laskeutuminen etutassujen varaan ja kropan kääntö sivulle samalla, siihen väliin mihin sen mahtui kääntämään.

Onneksi kaikkea ei edes muista. Valitettavasti reikapäiset ylös- ja alasmenot voi päättyä hyvinkin huonosti.

Onneksi pikkuinen W on kevyt ja tekee toiv mahdollisimman vähän vahinkoa mihinkään!

[Mea]

En edes mieti mitä tapahtuu kun alan istuttaa kukkasia. Ne taatusti kaivetaan ylös samaa tahtia. Mutta oikeastaan melkein enemmän kuin sitä hypyn korkeutta, ihmettelen sitä että hypätään jonnekin minne ei ollenkaan nähdä. Siellä laudan takana olisi voinut olla vaikka mitä! Ja millä tahansa korkeudella.

[tuhti]

Mulla on ollut myös näitä kissamaisesti pöydille ja tasoille hyppiviä koiria. Kun ihmisen silmä vältti, yksi edesmenneistä whippeteistäni hyppäsi kahvipöydälle täysin äänettömästi ja ahmi sieltä pullat, kun olin vieraiden kanssa viereisessä huoneessa. Vain pullien katoaminen ja syyllisen huulien nuoleskelu, paljastivat, mitä oli tapahtunut. Ääntäkään tai mitään merkkiä ei tuosta tapauksesta kahvipöytään jäänyt. Onneksi vieraat eivät huomanneet myöskään mitään, koska yksi heistä oli bakteerikammoinen ja olisi varmasti marssinut suorilta jaloiltaan tiehensä, jos olisi tajunnut, että koira käväisi pöydällä napsimassa pullat parempiin suihin

[Dacrest]

Koirilla on käsittämättömiä kykyjä, esim tuossa ponnistusvoimassa ja etäisyyksien arvioinnissa.

Mulla oli aikoinaan kaksi sakemannia, jotka eivät pysyneet tarhassa ilman kattoa (kaikki muut on pysyneet). Tarhaelementit oli 2 metriä korkeita ja ne hyppäsivät sieltä yli ilman vauhtia, kahdessa sekunnissa. Päällä tassut kosketti elementtiä, muuten meni ihan vapaalla hypyllä.
Kun joku aina kysyi, kuinka korkeat aidat sakemanneilla pitää olla ettei ne pääse yli, oli rehellisesti vastattava etten tiedä.

Kun niistä toisen pennut olivat sellaisia vähän alle luovutusikäisiä, pentuhuoneen oviaukossa oli n. 70cm korkea vanerilevy - ettei pennut tule yli ja emä pääsee halutessaan niiden luokse.
Tää narttu aina "sokkona" hyppäsi levyn yli (toisella puolella 8 vilkkaasti vilistävää pentua, jotka ovat havainneet emän ja parveilevat levyn takana) ja alastulossa asetteli kaikki neljä tassuaan tarkasti pentujen väliin.
Ikinä ei tallannut yhdenkään pennun päälle.

Sit on nämä loksivat koirat, joita on ollut kaksi.
Edesmennyt sakemanniuros hyppäsi kasvoja kohti, avaten samalla leuat ammolleen ja naksautti ne kiinni parin millin päästä nenästä.
Tätä se teki paitsi mulle, välillä myös tontille tuleville vieraille, mutta vain niille joista piti erityisen paljon.

Se oli sen koiran tapa kertoa "tykkään sinusta" ja koskaan ne hampaat ei osuneet kasvoihin, millintarkkaa työtä.
Aiheutti luonnollisesti vieraissa suurta hämmennystä. Ja koska kyseessä oli äärimmäisen itsevarma ja huumorintajuinen koira, taisi se vähän nauttiakin vieraille aiheuttamistaan reaktioista.

Nykyisistä collieista toinen tekee tätä samaa, mutta vain mulle. Silloin kun se on riemusta soikeana, esim kun tulen kotiin.
Kun se on saanut loksia, tarkkuus on entisestään kasvanut ja nykyisin hampaat napsahtavat yhteen hyvin lähellä mun kasvoja, mutten enää edes hätkähdä. Luotan ettei se vahingossakaan pure.

[Umac]

Kyllä, koirien näköaistin laajuus ja nopeus mahdollistaa kaiken tuollaisen.
Ollaan aika noviiseja niihin nähden!

[Mea]

En niinkään paljon ihmettele sitä hypyn korkeutta (tai no kyllä hurjasti sitäkin!) vaan sitä että miten voi hypätä jonnekin minne ei lainkaan näe. Wili ei voinut mistään tietää mitä siellä kasvilaatikon reunan takana on ja millä korkeudella se on. Vaikka olisi ollut... vettä täynnä! Tai mitä vain. Ei se nyt voi älytä ettei laudoista rakennettu lava pidä vettä, kun se näyttää ihan umpinaiselta.

[Mea]

Mikähän on trimmerin terässä. Toinen aivan samanlainen leikkaa täydellisesti. Toinen vain tökkää turkkiin eikä liikahda mihinkään. Kolmas hieman erilainen myöskin vain tökkää turkkiin. Jos (ja muistaakseni kun?) ne ovat joskus leikanneet, niitä on pesty ja öljytty ihan samalla tavalla kuin sitä toimivaakin. Voisiko se pienempi terä olla jotenkin väärässä asennossa isompaan terään nähden? En uskalla koskea yhtään siihen toimivaan ettei sekin vain lopeta.

Ilo tuli trimmatuksi sillä yhdelläkin terällä, mutta kovin hankalaa on, kun se kuumenee. En haluaisi ostaa viilennyssuihketta kun omistan kaksi muutakin terää. No kuitenkin, alta paljastui aika pyöreä tyttö. (Ilo sanoo: puhu vain itsestäsi.) Täytyy vaihtaa laihisruualle heti. Se syö Rokka-nappulaa ja siitä on kevytversiokin.

[aunet]

Koiruuksia, miten meni petotestit?

[Umac]

^Samaa mietin. Koiruuksia on palstaillut harvakseen.

[Mea]

Olen alkanut pitää yläkerran väliovea auki öisin kun enää ei ole kylmä. Hassua kun aamulla sängystä löytyy leluja joita sinne on yön aikana tuotu alakerrasta. Pikkikset todennäköisesti asialla. Nukun niin sikeästi että täällä voi touhuta vaikka mitä. Raput ovat kuitenkin aika pitkät ja jyrkät enkä ihan tajua homman pointtia.

[Tiibetinhelmi]

Meilläkin vaihtavat lelut paikkaa yöaikaan. Kolisevat lelut sekä pahimmin vinkuvat nostan koirien ulottumattomiin yöajaksi.

[*kiranas*]

Koiralla on sisäsyntyinen itseselviytymis vaisto, samoin kuin jokaisella eläinlajilla. Ja koira sen vaiston avulla tietää, miten toimia. Jos näin ei olisi, niin luonto toteuttaisi itseään, eli koira tukehdutettaisi kaulapantaan lenkillä omistajan tahdosta.

tiedän koiran, joka veti kaulapannalla niin paljon, että kieli meni siniseksi useaan kertaan lenkillä. kunnes sitten eräällä kerralla koira yhtäkkiä pyörtyi kesken lenkin suorilta jaloilta. vasta sen jälkeen omistaja hankki sille valjaat. vetää se niidenkin kanssa henki koristen kuin hinaaja, mutta eipähän ole pyörtyillyt sen jälkeen eikä kieli ole ollut sinisenä.

[aunet]

Osa vetävistä koirista on jo rangaltaan niin kipeitä, että vetävät entistä enemmän paetakseen kipujaan. Samat koirat usein räyhäävät hihnassa samasta syystä.

[JMTNT]

kiranas. On niitä rodunomaisesta luonteestaan poikkeavia koiria esim. liiallinen arkuus ja siksi koiranpentua ostaessa pitää valita rodun asiantuntija. Sekarotuiset ovat sitten eri asia. Ne on luonteeltaan minkä perimä on niille luonut. Eli liiallinen arkuus.

[tuhti]

Täällä aina törmään erilaisiin käsityksiin koirien treenaamisesta ja opettamisesta. Tänään silmiini osui tämä asiaan liittyvä teksti fb:ssä, jonka oli kirjoittanut Koirajumppari Lotta. Aavistelen jo etukäteen, että kirjoittaja ei arvostusta herätä, koska ihmiset edelleen nojaavat vanhoihin käsityksiinsä koirien kouluttamisesta. Tälläkin palstalla on moneen otteeseen lievästi kirjoittaen väheksytty kouluttajia, jotka opettavat koiriaan eri lailla kuin vuosikymmeniä sitten. Mun mielestä kyseessä on nykytiedon ja tutkimuksen väärinymmärrystä, joko tahallista tai sitten tahatonta. Mutta jos antaisi tutkitulle tiedolle edes mahdollisuuden muuttaa omia käsityksiä ja sitä kautta huomata, kuinka oma eläinsuhde paranee ja syvenee ihan oikeaksi yhteisymmärrykseksi niin että sillä koirallakin on aidosti hyvä olla. Suora lainaus Koirajumppari Lotan tekstistä: ” Koska kaikenlaisia väärinymmärryksiä ja virheellistä tietoa tulee toistuvasti vastaan, niin tätä ei varmastikaan voi liikaa selventää: positiivinen vahvistaminen ei ole mikään kukkahattuilijoiden ideologia, ei nykymaailman koirankoulutustrendi eikä synonyymi namittamiselle. Se on 1930-luvulla ihmispsykologiassa kehitetyn oppimisteorian* käsite, joka kuvaa yhtä oppimisen mekanismia. Tässä yhteydessä ”positiivinen” tarkoittaa ”lisäävää” eikä viittaa mukavaan asenteeseen, sallivuuteen tai hattukuosiin- vaikkakin positiivinen vahvistaminen saa todistetusti aikaan hyviä oppimistuloksia ja myönteisiä tunteitta niin ihmisillä kuin erilajisilla eläimillä. ( *Välineellinen ehdollistuminen, B.F. Skinner)” Ja mä vielä alleviivaisin tuota ”todistetusti hyviä oppimistuloksia” Itse olen joutunut muuttamaan täysin koirankoulutuskeinoni ihan vain siksi, että vanhat eivät tuottaneet haluttuja tuloksia. Kun antoi itselleen aikaa ja tuumaustaukoja ja myönsi, että itse on toiminut ihan hulluja keinoja käyttäen ja tutustui nykyajan menetelmiin, tuloksia alkoi syntyä. Tie oli itselle kuoppainen ja monta kertaa olin jo luovuttamassa mutta koen koiran kouluttamisen olevan suurelta osin myös itsensä kehittämistä. Eihän siinä mitään, jos käsissä on sellainen yksilö, joka oppisi kokemattomankin kouluttajan käsissä mutta haasteetta tulee vastaan, jos koira ei olekaan etukäteisodotusten kaltainen.

[*kiranas*]

^ mä en oikeen tiedä milloin sana positiivinen alettiin vetämään mutkilla suoriksi, että se on yhtäkuin namittaminen ja sitä käytetään argumenttina siihen, eikä ymmäretä mitä oikeasti tarkoittaa oppimisteoriat ja miten niitä hyödynnetään käyttäytymisen muokkaamisessa. moni, niin harrastaja kuin virkakoiran ohjaaja on ihan itse myös myöntäneet, että ennen tehtiin päin honkia hommia koiran näkökulmasta ajatellen, mm. ilkka hormilta on yksi näistä ja respektit kaikille heille. mä en oikeen ymmärrä, että miten jotkut vanhan liiton henkilöt pitää vaan kiinni siitä, että runtua vaan koiralle, nastakengillä tassuilla ja ajetaan koiraa tahallaan virheeseen, jotta sitä pääsee kurmuuttamaan ja vähän näyttämään, että kuka oikeen yrittää määrätä. kun eikö se tekeminenkin olisi mukavampaa, kun ei tarttis yhteisessä harrastuksessa sitä elukkaa kurmoottaa ja pelon kautta päteä, kuinka hyvin se onkaan koulutettu? koska faktahan on, koirahan suorittaa, se haluaa väistää konfliktia ja miellyttää jollei se syystä tai toisesta lamaannu ja mene toimintakyvyttömäksi.

[Biarritz]

^Samaa mietin. Koiruuksia on palstaillut harvakseen.

Yllättävän hiljaista tosiaan ollut hänen osaltaan, hänhän näyttäisi olevan palstan aktiivisimpia kävijöitä. Ja useinhan hän kyllä vastaa kysymyksiin kohtuu nopeasti, vielä ei ole vastausta tuohon tullut. Toivottavasti mitään ei ole sattunut? Ei sillä, olinhan itsekin todella pitkään poissa yhdessä välissä ja katsoin sen jälkeen paremmaksi että ylläpitäjien määrää lisätään, koska en senhetkisen voimavarojeni pohjalta tiennyt tulinko aktivoitumaan uudestaan säännölliseksi foorumilla kävijäksi. No, kuten nyt on nähty, aktivoiduin kyllä tosiaan uudelleen.

[Tiibetinhelmi]

^En usko, että mitään on sattunut. Pitänee palstabreikkiä. Onhan täältä hävinnyt muitakin, Hovarontti ja Kissimyyr nyt ainakin.