Koirarotupohdintaa

[Valkosipulisilakka]

Noiden bullyjen terveydestä sen verran, että tiedän muutaman eivätkä ne ole terveitä. Yksi pitää tossuja ympäri vuoden, kun sillä on jotain furunkuloosia tms. Toisella on ihan kamala iho ja karva eli sillä on jaloissa ja mahan alla isoja karvattomia alueita, joilla iho on huononnäköinen. Kolmas on lapsiperheessä ja on niin allerginen, että heillä on katastrofi, jos lapselta tippuu joku muru ruokapöydästä, koska koira ei voi syödä mitään ekstraa.

[Biarritz]

Mulla on välillä käyneet mielessä myös nuo andalusialaiset ja valencialaiset terrierit. Sen vuoksi olen ottanut jonkin verran selvää kasvattajista, ja Suomen tilanne on se että andalusialaisia kasvattaa muutama eri kennel, valencialaisia ei vielä yksikään (olikohan niin että Suomessa oli niitä vasta 3 yksilöä muutenkin?)

Muoks: Aiemmin tälläkin palstalla oli jotain juttua andalusialaisesta, ja sen keskustelun lomassa todettiin että osa Suomeenkin tuoduista yksilöistä oli valitettavan sisäsiittoisia. Kunpa tällä rodulla olisi Espanjassa käytössä rotuunotto (en tiedä onko?) kuten mm. garafianpaimenkoiralla on, niin saataisiin niitä maatiaiskantaisia rottakoiria mukaan geenipoolia laajentamaan.

[Belgiter]

^Nämä rodut on mainittu jossain alkusivuilla tässä keskustelussa, en ole lukenut sitä kokonaan.

Viitteitä sisäsiittoisuudesta tosiaan löysin pikaisella tutustumisyritykselläni jompaan kumpaan rotuun, kun osuin jonkun kasvattajan sivulle, jolla oli jonkun koiran sukutaulu. Siinä oli iloisesti käytetty nartulle sen omaa isoisää tms. lähisukulaista. Ehdottomasti miinus tällainen asenne, vielä jos kaikki rodun harrastajat ovat yhtä vanhanaikaisia ja huomaamattaan pilaavat rotunsa toistamalla aina vaan samat virheet, joista meillä jo yritetään jalostaa pois joissain roduissa.

[Iidis79]

Ei ehkä koskaan, mutta miten olis hienoa, kun kotona vartioisi tuollainen ikivanha jumalallinen tumma karvaton azteekki.
Olen täysin ihastunut juuri tuohon kuvan koiraan ja sen tuimaan ilmeeseen.

[Iidis79]

Eniten toivoisin että tutustuisin vaan johonkin uuteen ihmiseen, joka sanois että kasvattaa rotua X , jokin sellainen rotu, jota olen harkinnut ja mikä olis mahdollinen, ja että sillä olis pentuja tulossa/ etsii sijoituskotia pennulle ja että se pentue tulis mulle sopivaan aikaan.

[Merkkari]

Nyt kun vanhuksia pitää pääsääntöisesti käyttää erikseen remmilenkeillä, niin onhan se ihanan helppoa yhden koiran kanssa. Nämä on aina olleet jotenkin hankalia kahdestaan siihen nähden, miten kivoja ne on yksinään. Kumpikin ottaa kierroksia vähän eri asioista, mutta toinen on sitten heti valmiina hillumaan mukana => lietsovat toisensa ihan mahdottomiin sfääreihin, eikä niitä ole helppo saada rauhoittumaan. Yksinäänkin toki kimpoilevat mielellään, mutta niihin saa kontaktin ja homman rauhoitettua suht helposti.

Eli yksi koira olisi helppo ja kiva (ja halpa). Mutta sitten mun käy sääliksi, kun sillä ei ole kaveria. Joutuu työpäivätkin olemaan ihan yksin. Sitten on vähän tuuripeliä, että olisko jollain kaverilla sellainen otus, minkä kanssa kemiat osuu kohdilleen ja pääsee riittävän säännöllisesti metsäilemään / leikkimään. Miten te yhden koiran omistajat olette ratkaisseet tämän "leikkikaveriasian"?

Mullahan siis oli yhdessä kohtaa vain yksi koira ja olin tosi onnellinen, miten helppoa kaikki oli. Ja sitten otinkin jo kohta toisen koiran, kun täydellinen kodinvaihtaja osui kohdalle (ja elämä oli vissiin liian helppoa)...

[Koiruuksia]

Jos meillä olisi vain yksi koira, niin Reinon (rwu) ja Lakun (bsu) kanssa olisi helppo ratkaista, ne leikkivät kyllä kaikkien narttujen (jotka vaan leikkivät niiden kanssa) kanssa ja molemmilla on käynyt täällä tyttökaveri/kavereita leikkimässä. Lakulla käy säännällisesti mutta nyt Dorilla on juoksut joten ei moneen viikkoon tule.

Ainon (rwn) ja Pepin ja Millin kanssa (borrierit) olisi vaikeampaa löytää ulkopuolista leikkikaveria.

Mä olen tässä näiden vuosien aikana miettinyt varmaan melkein jokaista rotua (pois lukien ihan perus-metsästyskoirat) mutta ei vaan löydy sellaista joka täyttäisi kaikki ne asiat jotka ovat mulle koirassa tärkeitä. Eli ne eivät ole rottweilereita.
Me voitaisiin ottaa periaatteessa ihan mikä tahansa jättiroduista laumanvartijaan ja vinttikoirasta kääpiökoiraan. Siis olosuhteiden/asuinpaikan ja kokemuksen puolesta.
Haluan kuitenkin koiran joka ilmoittaa mahdollisista portilla hortoilijoista.
Toissapäivänä taas tuli hyvä esimerkki siitä että on hyvä olla koira joka ilmoittaa ja joka ehkä on vakuuttavan näköinenkin.
Olin tulossa koirien kanssa sisälle ja olin itse jo etueteisessä riisumassa kun koirat nostivat metakan. Varsinkin Aino ja koska Reinokin yhtyi siihen niin tietin että nyt on oikeasti jotain. Ja niin olikin. Tiellä käveli joku mies. Käveli edestakaisin tuossa meidän ajoportin ja kävelyportin edessä.
Odotin hetken että onko hänellä jotain asiaa. Ei ollut. Käveli ja aina välillä pysähtyi portille. Siinä toljotti. Ei saanut sanaa suustaan. Eikä vastannut kun kysyin että voinko kenties auttaa jotenkin? Kohta lähti kävelemään poispäin.
Kutsuin koirat sisälle ja laitoin vielä ulko-ovenkin lukkoon.

En olisi huomannut koko miestä elleivät koirat olisi alkaneet haukkua.Siinä ei yleensä ikinä kävele kukaan koska tie päättyy kohta meidän jälkeemme eikä mene juurikaan edes autoja. Yksi naapuri on tuolla meidän jälkeemme.

Laku oli tietenkin ihan hiljaa. Ei sitä kiinnosta mitkään mahdolliset tiellä kävelevät ihmiset. Basenji ei ole tippaakaan vahtikoira.
En tiiä.
Meillä on toivottavasti mahdollinen pennun hankinta sitten kun mieskin on jo eläkkeellä. Ja vaikka emme ottaisikaan mitään koiraa ja olisi vain Laku niin ei sen tarvitse päivisin yksin olla.

[Biarritz]

Mäkin olen miettinyt rotuja jotka ovat keskenään tosi erilaisia, mm. sileäkarvaiset terrierit (brassi, andalusialainen, valencialainen, amerikanrottaterrieri), alkukantaiset Välimeren "vinttikoirat" (iso sk podengo, cirneco, lk xarnego, lk ibiza), tietyntyyppiset lyhytkarvaiset paimenkoirat (porokoira, nahkacollie), pystykorvat (eurasier, akita, kintamani, tanskanpystykorva), isoista seurakoirista lisäksi tanskandoggi (jos eläisivät pidempään ja olisivat terveempiä). Ja vielä lisäksi jos olisi sellainen elämäntyyli ja tontti että mahdollista pitää laumanvartijat niin listaan menisivät vielä mm. pyreneittenkoira, espanjanmastiffi ja rafeiro...Monet noista roturyhmistä eroavat toisistaan kuin yö ja päivä, ja kuulostaa varmaan oudolta että joskus on tullut mietittyä noita kaikkia

[Koiruuksia]

Ei kuulosta oudolta
Tai sitten meitä oudolta kuulostavia on enemmänkin

[Belgiter]

Sit yks tutustuttava voisi olla nää tanskanpystykorvat. Mustia ja valkoisia, mut nää oli kai eri rodut kuitenkin. Mulla ei ole oikein käsitystä, minkä kokoisia ne on. Olettaisin, että jotain lapinkoiran kokoisia? Kävis ehkä keskikokoisesta tai hieman pienemmästä lenkkikaverista...

Mut näkee sitten, kun koiran paikka on taas auki, että joku totisempi harrastuskaveri (Dacrestin tutun shelttipentue... no, ehkä näitten pentu tai pennunpentu) isompana tai pienempänä vai jäänkö ennen aikojani hulluksi koiramummoksi.

[MJK]

Kodittomat sivuilla oli nyt useampi kotia hakeva koira Pertunmaalta, että lieköhän samasta paikasta, joukossa mm. pyreneitteinmastiffi+rottweiler sekoitus: https://kodittomat.info/fi/listing/10063516/ponsse

[Tiibetinhelmi]

^Onpa vinkeän näköinen! Toivottavasti löytää arvoisensa kodin, nuori koira kuitenkin vielä.

[Merkkari]

Haluan kuitenkin koiran joka ilmoittaa mahdollisista portilla hortoilijoista.
Toissapäivänä taas tuli hyvä esimerkki siitä että on hyvä olla koira joka ilmoittaa ja joka ehkä on vakuuttavan näköinenkin.

Näin rivitalossa taas ongelma on just toisin päin: olis erittäin toivottavaa, että koira ei hauku kaikkia kulkijoita. Tuntuu, että jos haukkumisesta ei tarvis välittää ympäristön takia (ja oma pää kestäisi haukkuvaa koiraa), niin vaihtoehtoja olis. Vaikka molemmat lappalaiset, saksalaiset pystärit, schipperke, kääpiösnautseri, monet pienet terrierit, paimenista ainakin islantilainen ja pumi & mudi pitävät ääntä… Porokoira vois olla riittävän uskottavan näköinenkin? Todistettavasti ihmiset kyllä pelkäsivät myös mustaa portilla innoissaan haukkuvaa labbistakin.

Oikean rodun löytäminen on kyllä yhtä tuskaa, kaikissa on joku vika. Haukkuu liikaa, sisäsiisteys, riistavietti, sosiaalisuus, koko, turkki… Luonteen puolesta monestakin rodusta olisi mahdollisuus saada kiva, mutta mistäpä sitä pennusta voi tietää vaikkapa just riistaviettiä tai sisäsiisteyttä aikuisena. On todella vaikea päättää missä asiassa olis paras tehdä kompromissi.

Kun omalla koiralla on oikein kovaääninen päivä ja itsellä pinna kireällä, ajattelen että ei enää ikinä tätä. Kesäisin mietin, että ei sillä turkilla niin väliä => sitten talvella on pitkä pakkasjakso (joutuu näitä tuplaturkkisiakin pukemaan ja etenkin tossuttamaan) ja tajuan, että en jaksa samaa paskaa kuukausia putkeen. Metsässä ja mökillä on ihanaa paimenten kanssa, kun tietää että ne pyörii ”jaloissa” ihan itsestään. Ei ole tarvinnut opettaa, eikä tarvi koko ajan kytätä ja vahtia. Olisi aivan hirveää, jos koiraa ei voi koskaan laskea irti. Sellaisen koiran liikunnantarve ei koskaan mun kanssa tässä ympäristössä tulisi tyydytettyä. Mummukoira on alkanut satunnaisesti pissata sisälle ja ei todellakaan tätä koko koiran elinikää, aivan hirveä koko ajan vekslata mattojen kanssa (saati jos olisi merkkaileva uros).

Kun vielä pitää huomioida, että en jaksa mitään ”työkoiraa” aktivoida riittävästi ja kokokin pitäisi olla kohtuullinen (noin alle 20 kg) & perusterve rotu, niin ei ole helppoa.

[Koiruuksia]

Ollaan asuttu koirinemme myös paritalossa, ja olen asunut rottweilerin kanssa kerrostalossakin. Ihan hiljaisia olivat siellä.
Ei ollut sallittua haukkua ympäristössä tapahtuvalle liikkeelle ja äänille.
Paritalossahan lapsia juoksenteli aidatun pienen pihamme ympärillä koko ajan, leikkien huutaen, jotain keppejäkin heilutellen.
Koirat eivät välittäneet koska kerroin niille että ei tarvitse.
Jopa sheltit ja lapinkoira olivat hiljaa jos pihan ohi juoksenteli lapsia.

Ovikelloa haukkuivat kyllä.

Nyt täällä kaikki koirat saavat haukkua jos tuosta kulkee joku ohi. Tai tulee portille.
Tuosta kulkee ohi joku suunnilleen 1-2 kertaa vuodessa koska tie päättyy ihan meidän jälkeemme. Jos siinä kulkisi jatkuvasti ihmisiä niin en silloin tietenkään antaisi koirien heille haukkua.

[Merkkari]

Luojan lykky, nämä mun ei hauku sisällä (paitsi kun kissa tulee meidän terassille). Mutta pihassa kyllä, jos jossain näkyy kissa / koira. Ja etenkin, jos koira tulee ihan aidan taakse, nämä saa oikein kunnon paskaraivarin. Molemmat eli ekat vuotensa rauhallisemmassa paikassa, joten näitä ei tullut silloin treenattua. Ja rotikka on kyllä muutenkin aika eri tyyppinen vahti. Nämä on aikanaan jalostettu nimen omaan hälyttämään, toiset tyypit sit on hoitaneet sen uhan pois tontilta. Joten ääni on herkässä, mutta eivät kokonsa / luonteensa puolesta kovin päättäväistä pahantekijää saa pysäytettyä.

Hyvällä ystävällä on ollut lapinkoiria 6 sinä aikana kun ollaan tunnettu. Ja niistä 2 on ollut luonteeltaan ja ulkonäöltään sellaisia, että tosi mielellään ottaisin itsellekin. Eli hiljaisia ja vähäkarvaisia. Mutta jälleen kerran, pennusta on tosi vaikea sanoa millainen siitä kasvaa. Voi hyvin saada myös sellaisen tyhjän räksyttäjän, mitä ei saa hiljaiseksi millään. Ja sitä riskiä en ole valmis ottamaan. Pahimmassa tapauksessa menee kämppäkin alta, jos se sisällä haukkuu yksin ollessaan kaikki äänet.

[Koiruuksia]

Meillä oli ns. hiljainen lapinkoira. Se oli sijoituksessa ja sen pentu meni kuuloetäisyyden matkalla olevaan taloon. Ja jestas että se haukkui! Koko ajan.
Veikkaan, että vaikka haukkuvia rotuja ei ehkä ihan hiljaisiksi saakaan (ja miksi pitäisi kun haukkuminen on se niiden juttu) niin omistaja voi kyllä vaikuttaa asiaan. Hillitä sitä taipumusta. Ei koiraa "hiljaiseksi pelottelemalla" vaan järkevällä koulutuksella jossa koiraa palkitaan siitä että se ei hauku.
Meillä ainakin sheltit ja lapinkoira oppivat hyvin että ei tarvitse kaikelle haukkua.

Kun Minja märrieri ihan yhtäkkiä kuoli (tai siis jouduttiin lopettamaan ihan yhtäkkiä ilman varoitusta) niin sanoin Nupulle (sheltti) että jos et kuole, niin saat haukkua ihan niin paljon kuin haluat. Ja sehän sitten haukkui. " Selosti" mulle ihan kaiken haukkumalla.

[Belgiter]

Tätini kasvattaa jackrussellinterriereitä. Pari kasvattia asuu hänen tyttärensä luona. Tätini on kertonut, että kotona kerrostalossa koirat ovat hiljaisia, mutta kun tulevat tädille omakotitaloon hoitoon, on uros porukan pahin louskuttaja.

Oma collieni oli lähes mykkä, ei se haukkunut kuin käskystä, erilaiset paineilmaan ja virtaavaan veteen liittyvät jutut (ilmakivääri, kasteluletku) ja luonnetestituomarin hyökkäysosiossa, mutta tuossa kadun toisella puolella omakotitalossa asuva collie haukkuu kaiken, mikä liikkuu. Onko näillä sitten niin suuri luonne-ero (omani tuli luonnetestatuista ja harrastavista vanhemmista ja "naapurin" koira näyttelykasvattajalta) vai jokin ympäristöön liittyvä ero (toinen asui sisällä eikä äänille haukkuminen koskaan alkanut eikä sitä vahvistettu, toinen on eläkeläisten pihakoira, jolla ei ole muuta tekemistä kuin hälyttää ohikulkijoista). Suomiryhmässä ei ole ollut keskustelua rodun haukkuherkkyydestä, mutta englanninkielisessä ryhmässä rotua pidetään haukkuherkkänä.

Belgini ei juuri hauku kerrostalossa eikä ole muutenkaan ilmentänyt vartiointitaipumusta. Haukkuu erityisen kolistelevat rapussakulkijat tai jos siellä kulkee vieras koira. Eikä tarvinnut edes kauheasti opettaa. Se pari kertaa pentuna kokeili, kutsuin luo ja kiitin hillitysti "ilmoituksesta".

Kun mullakin tuolla harkittavien listalla on se sheltti ja mitteli, niin tuo haukkumiskysymyskin käy mielessä. En itse jaksa mitään pikkuasioista räksyttämistä saati jatkuvaa hupihaukkua, vaikka en olisikaan kerrostaloasukas (ja kerrostalosta poispääsy ei ole ilmaantunut kuvioihin).

[Koiruuksia]

Kyllähän haukkuherkkä rotu voi olla haukkuherkkä. Paljon riippuu tietenkin koiran ominaisuuksista myös. Toiset ovat vielä herkempiä haukkumaan kuin toiset.

[JMTNT]

Haukkuherkkä koira on vihoviimennen jonka ottaisin. Olen koiraharrastukseni aikana kasvattanut rottweilereita ja berninpaimenkoiria ja melkein kaikki ovat synnyttäneet kerrostalossa. Ovat olleet niin hiljaisia, ettei kukaan edes tiedä, että meillä on pentuja.
En voisi kuvitella koiraa, joka haukkuu jatkuvasti lenkillä. Ja haukkuu epävarmuuttaan.

[Biarritz]

Just huomasin että lapsi- ja lemmikkimessuilla on harvinaisten terriereiden esittely ohjelmistossa ja siellä olisivat mm. juuri ne amerikanrottaterrieri, brassi ja valencialainen (omista mielenkiinnon kohteista siis vain andalusialainen puuttuu). Ajattelin ensin että tuo on suunnattu nimensä perusteella vain lapsille, mutta eikö tuo lemmikkipuoli ole tavallaan kaikenikäisille jos siellä on rotuesittelyitäkin? Toisaalta tuo taitaa olla samaan aikaan Lahden näyttelyn kanssa, jos sinne sattuisin menemään (ensin pitää saada ratkottua ongelmat kameroiden kanssa, ilman niitä ei ole oikein järkeä mennä).

[Koiruuksia]

Haukkuherkkä koira on vihoviimennen jonka ottaisin. Olen koiraharrastukseni aikana kasvattanut rottweilereita ja berninpaimenkoiria ja melkein kaikki ovat synnyttäneet kerrostalossa. Ovat olleet niin hiljaisia, ettei kukaan edes tiedä, että meillä on pentuja.
En voisi kuvitella koiraa, joka haukkuu jatkuvasti lenkillä. Ja haukkuu epävarmuuttaan.

Haukkuherkkä ei tarkoita sitä että koira haukkuisi jatkuvasti tai olisi epävarma.
Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä että koira haukkuu herkästi esimerkiksi innostuessaan.
Meillä äänekkäimmät koirat ovat nuo borrierit. Ne _saattavat_ haukkua leikkiessään tai muuten innostuessaan. Eivät kuitenkaan hauku kamalasti eivätkä varsinkaan missään lenkillä. Ovat hyvin avoimia ja varmoja koiria.

Rottweilerit eivät tosiaan ole mitään räkyttäjiä ja basenjihan ei hauku ollenkaan.