Koirauutisia

[Dacrest]

Tuo oma pentuni oli syntyntynyt 18.4.1990. Ja silloin oli penikkatautiepidemia johon kaverini koira kuoli ja usea koira sairastui.
Onko se epidemia voinut sitten kestään noin kauan?

Mulle tuli eka rottweiler keväällä -95 enkä muista enää silloin olleen mitään.

-93 mulle tuli eka sakemannin pentu, silloin ei ollut epidemiaa. -94 oli mut se meni alle(?) vuodessa ohi.

[Koiruuksia]

Multa on mennyt tuo -94 epidemia kokonaan ohi. Olisivatko voineet olla jotenkin sitten paikallisia nuo epidemiat? Eri aikaan eri paikkakunnilla? En muista yhtään että oliko tuolloin -90 puhetta että oliko epidemia koko maassa vaiko vain esimerkiksi pääkaupumkiseudulla.
Rw pentu tuli tosiaan keväällä -95 ja silloin ei ollut mitään epidemiaa. Espoossa asuin silloin.

[Outi.I]

Täytyi tarkistaa Koiranetistä. Minulle tuli 1991 loppuvuodesta pentu Irlannista enkä muista, että silloin olisi ollut mitään erikoista. Me tosin asuttiin silloinkin pikkukylässä eikä juuri liikuttu missään suuremmissa pippaloissa. Enkä muutenkaan rokottomattoman pennun kanssa kulkenut vieraissa paikoissa ennen rokotuksia.

[Iidis79]

Mä muistan että oli puhetta penikkataudista. Meillä oli 2/1992 syntynyt pentu.
Tuttavan koiranpentu kuoli. Oisko sitten ollut paikallisemmin. Asuttiin Helsingissä.

[Iidis79]

Ei ihan vaan koira uutinen, vaan miten koirat yhdistää. Hyvän mielen juttu.
https://yle.fi/a/74-20202976

[Biarritz]

Ihana uutinen!

Liekö vaan kuvatekstiin livahtanut virhe kun en tuossa kuvassa näe yhtään prahanrottakoiran näköistä koiraa?

"Portugalinpodengot Fanny ja Ropi sekä Anne Tiessalon toinen koira, 7-vuotias prahanrottakoira Rosa ulkoilevat usein yhdessä."

[aunet]

Saattaisi tuo etummainen ollakin, väri ja ohut häntä passaisi.

[Biarritz]

Ajattelin ensin että prahalainen on pienempi, kun jotkut ovat hädin tuskin chihuahuaa isompia, mutta kuvassa varmaan koirien keskinäinen koko hämää, ovathan pienet podengotkin pienikokoisia joten varmaan rottakoira voi niiden rinnalla näyttää vähemmän kääpiökokoiselta kuin mitä onkaan.

[aunet]

Juu podengoissa säkä 20-30 senttiä eli vaihteluväliä on, yhden prahanrottakoiran olen livenä nähnyt, oli tosin pentu vielä mutta kovin oli sirpukka. Podengoja tunnen useampia ja sileät vaikuttavat todella pieniltä osa, mutta suht jämeriä ovat ollakseen pieniä. Eipä tuosta kuvasta varmaa pysty sanomaan.

[Tiibetinhelmi]

Aivan ihana artikkeli tuo Iidiksen linkkaama. Musta tuntuu, että koiramaailmassa tuollaisia ystävyyssuhteita on aika paljonkin. Just nuo yhteiset lenkit, näyttelyreissut ja muut harrastukset koirien kanssa. Eikä se tosiaan ikää katso.

[Dacrest]

Koirankouluttaja vinkkaa 9 rotua, jotka tyypillisesti haukkuvat vähemmän

1. Basenji
2. Whippet
3. Shiba Inu
4. Australianpaimenkoira
5. Venäjänvinttikoira
6.-9. Berninpaimenkoira, Leonberginkoira, Tanskandoggi

https://kotiliesi.fi/koti/lemmikit/hiljaisimmat-koirarodut/

Tosin mun matikalla tuossa on vain 8 rotua.

[Biarritz]

Ne aussiet joita itse on tullut koirapuistoissa nähtyä ovat kyllä olleet keskimäärin aika haukkuherkkiä. Erään niistä omistaja totesi että "tää paimentaa haukkumalla".

[tuhti]

^^Se on mihin vertaa. Tuossa listassa pisti silmään tosiaan aussie, joista on tullut törmättyä ääntä käyttäviin yksilöihin juurikin aikoinaan koirapuistoissa. Whippettiin taas on sekoitettu terrieriä rodun alkuhämärissä ja nekin saattavat haukkua melkoisesti, toki roduissa on varmaan sisäistä vaihtelua paljon. Basenji nyt tunnetusti on haukkumisen suhteen melko mykkä. Mutta tietty jos johonkin pieneen kestoräksyttäjään vertaa, lista on varmaan suuntaa-antava.

[aunet]

Laumakäytöskin vaikuttaa ja millainen piha-alue jos ollenkaan. Jos paljon vahdittavaa ja ärsykkeitä, kyllä hiljaisemmastakin ääntä lähtee. Ja päinvastoin. Ja kyllä whippetlaumasta lähtee melkoisesti ääntä, jos niikseen tulee. Ihan suoraa huutoa jopa. Mutta lähtökohtaisesti ei ole räksyttäjä. Oma vanhempi borzoinarttuni haukkui ekan kerran viisivuotiaana, kun naapurin lapparit opetti. Eli oppimiskysymys myös. Nyt antaa äänen kyllä jos tiellä joku kulkee. Pentu seuraa hiljaa vierestä.

[Belgiter]

Englanninkielisessä roturyhmässä collie mainitaan haukkuherkäksi roduksi. Omani oli lähes mykkä. Se haukkui, jos oli oikein kiihtynyt ja koska se oli rauhallinen koira, ei sitä kauhean usein sattunut. Niin ja osasi se haukkua käskystä. Että onko eurocolliet hiljaisempia kuin jenkkivastineensa? Vai oliko minulla poikkeus? Suomalaisessa collieryhmässä ei ole erityisesti aiheesta ollut puhetta.
Toisaalta jos katsoo katukuvaa täällä asuinpaikassani, collieta voi pitää haukkuherkkänä rotuna, sillä kadun toisella puolella sellainen haukkuu vähän väliä omakotitalon pihalla eikä se ole ainoa haukkuva colliepiha. Toisaalta tylsistyneellä paimenella ei ole muuta kuin pihavahdin virka ja ilmoittelee kaikki ohikulkijat, joita lähiössä on ihan kohtuullisesti. Omani oli kerrostalokoira. Ei sillä ollut mitään syytä haukkua.

Eikä kyse ole vahtivietistäkään, tai sitten belginikin on vietitön. Tai no, ei yllättäisi. Se ei pukahtanutkaan, kun isäni tuli ilmoittamatta kellonaikaa mökille ja alkoi hiiviskellä nurkissa. Kotona se ilmoittelee rapussa erityisen paljon kolistelevat naapurit ja vieraat koirat. Edesmenneet rodun edustajat kertoivat lehdenjakajan vaihtuneen. Pulma tykkää louskuttaa minulle silloin, kun on vaille heitettäviä leluja. Ei uppoa, että en koskaan leiki sen kanssa, jos se komentelee.

Sukulaisen terrieri on kuulemma kotona hiljainen (sillä on nykyään rotutoveri kaverina), mutta kasvattajallaan hoidossa porukan meluisin.

[Dacrest]

Tuota aussieta ihmettelin itsekin vähähaukkuisten koirien listalla.

Colliet voivat olla haukkuherkkiä tai sitten ei.
Usein niillä tuntuisi olevan sellaista "omistajan komennus" -räksytystä, joka on mun mielestä hyvin hillittävissä. Esim kun omistaja pysähtyy lenkillä juttelemaan jonkun kanssa, collie turhautuu ja alkaa haukkumaan. Usein nää omistajat alkavat hokemaan "Mennään kohta, ole nyt hiljaa" ja haukkuminen vaan yltyy.
Jotkut ääniherkät haukkuvat eri äänille - tässäkin se hihnan yläpää on aika suuressa roolissa.

Mun omat on hyvinkin hiljaisia, koska en turhanpäiväistä räkytystä jaksa kuunnella.
Meno muuttuu kun mennään kasvattajalle. Toinen, joka on asunut siellä pari ekaa vuottaan, aloittaa sen räkytyksen jo portin ulkopuolella ja korvat on aikalailla koristeena. En jaksa puuttua, siellä on sen talon tavat ja kun muualla on hiljaa.
Ja toinen haukkuu ilosta kun tulen kotiin. Sitä olen sallinut hieman, mutten liikaa.

Aika helposti nää on oppineet olemaan turhia haukkumatta, esim tontin ohi kulkijoita eivät enää hauku (alussa yrittivät). Sisällä harvoin edes haukahtavat, paitsi toinen silloin kun tulen kotiin.
Minkäänlaista ulkoa kuuluville äänille haukkumista en salli, sitäkin ovat aluksi yrittäneet.

Collie on nykyään niin seurakoiramaistunut rotu, et omistajia on joka lähtöön. Ja niitä turhautuneita koiria. Se varmaan vaikuttaa haukkuherkkyyteen, yksilön ominaisuuksien lisäksi.

[Belgiter]

Pulma harrastaa just tota "Äiti mulla on tylsää, mennään jo!"-räkötystä (enkä minä ole sen äiti, mutta joku hemmoteltu kakara varmaan vaatis just tolleen). Arrgh. En ole saanut sitä pois enkä tiedä edes, miten. Ja olen joo sortunut höpöttämiseen, joten koira ehkä ottaa sen vahvisteena. Kieltäminen on ihan turhaa, ei kuuntele sitä tai tajua, mihin se liittyy. Onneksi sentäs ei oppinut vahtimaan. Kokeili vähän nuorena, mutta kutsuin sen aina luo ja kiitin ilmoituksesta. Se tottui ääniin.

[Dacrest]

Olen omilta saanut ohikulkijoille haukkumisen pois sanomalla "kiitos, riittää". Jollei tehoa, tulee vähän tiukemmin "nyt riittää". Jos on vielä kuulunut vuhkimista (koira on kiihtynyt) olen tylysti/eleettömästi laittanut koiran sisälle.
Vastapainona tietysti namipalkka, kun koira on itse päättänyt olla haukkumatta vaikka mieli tekisi.

Colliet on niin nopeaoppisia ja miellyttämisenhaluisia, ettei montaa toistoa tarvi. Ja sitten vaan sitä palkkaa oikeasta toiminnasta niin kauan kuin koira ohikulkijoista kiihtyy. Kun ei enää kiihdy, voi palkkaamisen jättää pois.

Mennään jo -räkytys on tosiaan huomion hakua, eikä lopu antamalla huomiota.
Oon kait niin immuuni tuollaiselle huomion haulle, ettei mun koirat ole ikinä yrittäneet.

Lis. Collieilla tuntuu olevan kova tarve omistajan kanssa kommunikointiin (tietty monilla muunkin rotuisilla ja paimenkoirilla yleensäkin). Sen kommunikoinnin voi opettaa hillityksi, ilman ääntä tapahtuvaksi.

Ainakin omat on oppineet koskettamaan kuonolla mun kättä tai ihan vaan tulemaan mun eteen silmiin tuijottaen kun haluavat jotain: palkkaa/kehuja, ohjeita tai vahvistusta omalle toiminnalleen. Noteeraan nää eleet, niin koiran ei tarvitse käyttää ääntään.
Tätä on aika paljon arjessa harjoiteltu, niin on ne alun tassulla läpsimiset ja muut suuremmat eleet jääneet pois.

Tänäänkin toinen tuli jatkuvasti mun eteen, silmiin tuijottaen. Tehosti vielä monta kertaa kuonolla käteeni koskettamalla. Ihmettelin, mikä nyt on, kunnes tajusin että sen iltalääke on ottamatta. Lääkekuuri on ollut päällä ja lääkkeen saa voinokareen sisällä (kutsun sitä iltanamiksi). Onhan se kätevää kun koira itse muistuttaa.

Muutenkin colliet tuntuvat rutinoituvan tosi nopeasti. Jos jotain tehdään aina tietyssä järjestyksessä tai tiettyyn aikaan, ne alkavat tosi nopeasti vaatimaan sitä.

[Belgiter]

Pulma siis ei ole collie. Se on belgi. Selvästi impulsiivisempi ja reaktiivisempi kuin Alva (collie 2009 - 2019). Herkkä toki tämäkin. Siis Pulma. No, Alva oli yks tiiliskivi verrattuna perheen vesikoiriin.
Moneen asiaan tervullekin riittää "riittää". Leluhaukku vähenee, jos otan siltä lelun, olen ihailevinani sitä ja annan takaisin. Se sai reaktion, mutta ei sellaista, joka nostaisi virettä. Muutama toisto ja se tajuaa, ettei nyt tule leikkiä. Ja joskus auttaa leukakosketus. Vaikee räköttää, kun leuka osuu käteen ja pitää keskittyä miettimään, tuleeko siitä namia.

Alva haukkui vain vesiletkulle. Koska niitä ei sen elämässä juuri ollut, oli sen elämä varsin hiljaista.

[*kiranas*]

IL: Koirat raatelivat Hipun henkihieveriin – Omistaja viivytteli hoitoon viemisen kanssa

"

Naisen aikuiset mäyräkoirat raatelivat pennun henkihieveriin.
Nainen viivytteli yli kuusi tuntia ennen kuin vei pennun hoitoon.
Vitkuttelun seurauksena hän on menettämässä kaikki koiransa valtiolle.

"

[aunet]

En aikonut lukea juttua, kun minulle tulee niin paha olo tuollaisista ja näen sielujeni silmin pienen ressukan kärsimykset. Ja sen jälkeen se muuttuu suunnattomaksi raivoksi sadistisia tyyppejä kohtaan. Luin kuitenkin, saatanan akka!

[aunet]

Ja piti vielä sanomani, että erinomaista toimintaa eläinlääkäriltä, hatunnosto!

[Tiibetinhelmi]

En lukenut, mutta hyvä jos menetti kaikki koiransa. Mikä esti viemästä pientä heti eläinlääkäriin? Hävettikö, kun omat kävivät päälle?

[tuhti]

Lehtijutussa puhuttiin kokeneesta koiraharrastajasta. Miten kokenut koiraharrastaja voi tehdä noin? Kokenut ei todellakaan ole sama kuin pitkäaikainen. Mitäköhän tuon naisen koirille on aiemmin sattunut, mikä ei vain ole tullut esiin? Nyt paljastui vakavia puutteita koirien pidossa. Oikea päätös tuo eläintenpitokielto.

[aunet]

Kaikillehan kokemuksia niin hyviä kuin huonojakin karttuu iän myötä enemmän tai vähemmän, vain osa ottaa niistä opikseen. Eli suomeksi sanottuna viisastuu.

[Koiruuksia]

Voi pieni koiraraukka!
Miten mulle tuli mieleen yksi tietty kasvattaja. Ei ole kiva ihminen.
Mutta ei siis ole tietoa ollenkaan kenestä on kyse. Pennun väristä tuli mieleen.
Olen nähnyt hänet kerran näyttelytreeneissä joidenkin koiriensa kanssa eikä ollut mukavaa katsottavaa.

[Tiibetinhelmi]

^Voi vaikka ollakin, jos Pohjois-Savossa tapahtunut. (Joo, luin linkin kuitenkin...)

[Rigge]

Koirakevennys

https://www.iltalehti.fi/milano-cortinan-olympialaiset-2026/a/8faf119c-aa52-4bf0-a24d-7f418eac3f31

https://yle.fi/a/74-20210945?utm_source=social-media-share&utm_medium=social&utm_campaign=ylefiapp

[Tiibetinhelmi]

^Ihana!

[Koiruuksia]

Kaikkea voi sattua