Koti koiralle, uusi kausi

[Tiibetinhelmi]

Okei, eli Suvilla oli jo samasta "sarjasta" koiria. On kyllä supernainen!

[Koiruuksia]

Ihanaa että osa pelastui ja pääsi hyviin koteihin.

[Tiibetinhelmi]

Aika "happy end"- jakso oli eilen. Hyvä juttu.

[aunet]

Oli joo! Kuuron koiran kanssa tosiaan on mietittävä tarkkaan, miten toimii. Jo se, että koira ei huomaa sisällä humpatessaan pudottelemiaan kukkaruukkuja tai muutakaan, kun ei kuule pamausta. Pahoja riskitilanteita voi syntyä etenkin liikenteessä. Huumorilla Tommi sanoi, että ainakin kotoa poistuminen on helppoa, kun koira ei kuule mitään. Miesomistaja sanoikin, että kun Tarmo nukkuu, saa pommi räjähtää eikä se herää siihen ja että Tarmo on murtovarkaan unelma!

Paskinta oli, kun omistaja oli kertonut kasvattajalle koiran olleen kuuro tutkimusten jälkeen, ei kasvattajasta ollut kuulunut mitään sen jälkeen. Tommikin hienosti sanoi, että on edesvastuutonta parittaa kaksi merleä, ja usein niin tehdään vain siksi kun ovat niin kivannäköisiä. Sairastuvuus on lähes taattu. Kennelliitto ei edes rekisteröi pentuja, koska se on kiellettyä.

[Tiibetinhelmi]

^Mä mietin myös tuota että sen Tarmon ikä, koko ja kuurous on kyllä sellainen kombo että tarvitsi todellakin osaavan kodin. Kasvattajan laittaisin hyvin vahvasti lainausmerkkeihin.

[Avokaado]

Kuuron lähes vuoden ikäisen paimenkoiran ottanut pariskunta on rohkea, kun tarttuivat ehkä kuitenkin aika haastavaan tapaukseen, Tarmoon.

[Koiruuksia]

Me katsottiin eilen kuudes jakso.

Aiemmista muistan kuuron Tarmon. Osasin arvata että se on merle-merle yhdistelmästä ennen kuin asia selvisi. Niin valkoinen.

[Darre]

Mä unohdin katsoa tuon eilen! Tulin seitsemän jälkeen rally-tokotreeneistä ja sitten olin jotenkin niin tohkeissani uudesta läppäristäni, jonka sain eilen (tilasin 10 v. vanhan romun tilalle) ja laittelin siihen mieleisiä asetuksia. No, näyttää tulevan tänään uusinta niin katson.

[Umac]

Kuten Tommy totesikin, se yksinolon opetus on monelle todellinen haaste. Ja kun asutaan esim. kerrostalossa, ei meteliä ketään jaksa määräänsä enempää.

[Darre]

Uusimmassa Koiramme-lehdessä on osio missä muutama koiranomistaja pitää "päiväkirjaa" viikon verran. Yhdellä näistä on 12 viikkoinen shiban pentu ja omistaja siinä miettii, että ei ole vielä raaskinut viedä pentua hoitoon tai jättää sitä yksin yli 15 minuutiksi ja pitäisiköhän aloittaa yksinolan opettaminen.
No EHKÄ pitäisi.
Itse lähden aina viemään roskat suurinpiirtein samana päivänä kun pentu tulee ja siitä se sitten lähtee.

[Dacrest]

Tarmo oli valloittava persoona, sen hengästyttävän energisestä touhuamisesta tuli edesmennyt setteri mieleen.
Uudet omistajat vaikuttivat huumorintajuisilta, joka on varmaan tarpeen.

[Tiibetinhelmi]

Tarmo näytti olevan irti siellä pihalla/tiellä mutta tulee varmaan luokse kun kutsuvat perheen toisen koiran.

[Avokaado]

Mä ihmettelin Tarmon irtipitoa myös. En ikinä uskaltaisi noin toimia kuuron koiran kanssa.

[Koiruuksia]

Kannattaisi aidata se piha. Ei tarvitse kuin olla jossain kauempana kun ei kuule ja voi siitä sitten ajautua nenän viemänä vaikka minne.

[Tiibetinhelmi]

Aitaisin itsekin. Meidän mummokoira 17v oli umpikuuro ja ei olisi tullut mieleenkään laskea sitä irti aitaamattomalla pihalla. Sen kerran kun otti ne jalat alleen. Sen jälkeen ulkoili flexissä, jos emme olleet aidatussa koiratarhassa.

[Iidis79]

Oliko se Tarmo australianpaimenkoira-mixi? Eli oliko siinä jotain muutakin, mutta merle-merle yhdistelmä silti. Jäin miettimään teoreettista tilannetta jossa on kaksi eri rotuista, mutta merleä koiraa, uros ja narttu niin onko merle mix silti ongelma? Onko joku lukenyt koirien genetiikkaa?
Olisko tollaiselle kuurolle koiralle joku värinä panta, millä saisi huomion?
Hyvä kun Tarmo pääsi hyvään kotiin.

[Koiruuksia]

Mullekin jäi vähän epäselväksi että oliko se joku sekoitus vai puhdasrotuinen? Mutta kuitenkin kasvattajasta puhuttiin ja merle-merle yhdostelmästä.

Joku värinäpanta voisi olla tosiaan hyvä jolla saisi kuuron koiran huomion. Pitäisi vaan ensin opettaa huolellisesti että se värinä tarkoittaa makupalaa ja pitää sitä värinää päällä niin kauan kunnes koiran kuono on siinä kättä vasten ottamassa sen makupalan.

En tiedä minkälaisia värinäpantoja nykyään on markkinoilla. Meillä on käytettynä ostettu.
Värinän kanssa pitää olla alussa tosi tarkkana ettei koira pelästy jos on herkempää sorttia. Joku voi luulla että on esim. ampiainen siinä kaiulalla pärosemässä ja voi pelätä jos on huonoja kokemuksia ampiaisista. Kannattaa olla varovainen värinapannan kanssa alussa. Meillä ainakin voi värinan kovuutta saataa asteikolla 0-100. Ja tosiaan ihan pitkän kaavan mukaan opettaa että se tarkoittaa makupalaa. Värinäpanta ei ole mikään rangaistuskeino jota painetaan kun koira meinaa tehdä jotain ei sallittua.
Se on koiralle merkki että makupala tiedossa.

Meillä on värinäpanta Lakulla käytössä ja siinä ei tosiaan tarvitse sanoja eikä kuuloa kun koira tuntee sen värinän kaulallaan ja tulee luokse hakemaan palkan.
Meillä "harhautan" Lakua tarvittaessa värinäpannalla että kissan nähdessään ei ala kyttäämään vaan tulee luokseni.

[Belgiter]

Merle ei kysy rotua. Eli on ihan yhtä ongelmallista laittaa yhteen vaikka merle mäyräkoira ja merle aussie kuin kaksi keskeään samanrotuista merleä.

Merle on tosin hieman monimutkaisempi. Mutaatiosta on itse asiassa olemassa eripituisia versioita ja lyhimmät versiot eivät välttämättä aiheuta tuplamerleongelmaa, vaikka koiralla olisikin niitä kaksi tai yksi lyhyt ja yksi keskipitkä, mutta jos tämmöinen lyhyt yhdistetään tosi pitkään, tuleekin ongelma. Lyhyt alleeli ei tosin välttämättä edes näytä merleltä, se vain testaa positiiviseksi geenitestissä.
Mutta nyrkkisääntönä, älä yhdistä kahta näkyvästi merleä tai tunnettua/epäiltyä merleä koiraan, josta ei erota, onko se merle. Merlekuvio näkyy vain eumelaniinipigmentissä, joten jos koiralla ei ole sitä riittävästi karvassa, ei merle erotu tai erottuu vain pikkupentuna. Merle ei erotu ollenkaan ee-keltaisesta, jonka sävy voi vaihdella valkoisesta syvänpunaiseen, soopelista aikuisena, pienenä pentuna voi näkyä (erityisesti kirkkaasta maskittomasta soopelista ei näy aikuisena), tai hyvin valkovoittoisesta koirasta (jos sillä on tyyliin vain täplä silmän ympärillä, siihen ei ehkä osukaan yhtään marmorointia).
Knoppina tanskandoggin harlekiini on merle + rodun oma harlekiinitekijä. Huomaa, että muilla roduilla harlekiini viittaa muihin asioihin.
Tikkausta eli valkokirjava/valkovoittoinen roan-tekijällä ei tule myöskään sekoittaa merlekuvioon. Australiankarjakoira on siten suht turvallinen risteytettävä merleaussieen, kunhan kummankin päät ovat olleet syntyessä värilliset. (Tikkaus ilmestyy tikatulla koiralla valkoisille alueille sen kasvaessa eikä siten suojaa pään alueen valkoisuuden aiheuttamalta kuuroudelta.)

[Tiibetinhelmi]

Mixi se Tarmo oli, ainakin edellisen omistajan sanojen mukaan.

Mun mielestä noi "Mitä heille nyt kuuluu" -osiot saisivat olla rutkasti pidempiä! Vaikka ihan yhden ohjelman mittaisia.

[Pultsari]

Tarmossa on aussien lisäksi bordercollieta.

[Koiruuksia]

Mixi se Tarmo oli, ainakin edellisen omistajan sanojen mukaan.

Mun mielestä noi "Mitä heille nyt kuuluu" -osiot saisivat olla rutkasti pidempiä! Vaikka ihan yhden ohjelman mittaisia.

Samaa mieltä!

[Darre]

Kyllä. Se on niin ihanaa nähdä koirat uusissa kodeissaan.

[Umac]

Kutosjakson käppänä ei ollut ihan pala kakkua.

[Tiibetinhelmi]

^Yllättävää ettei yhteiselo onnistunut, oli kuitenkin käppänäkoti jo olemassaan. Näitä syitä olisi kiva kuulla vähän enemmänkin, että miksi, mikä mätti, kuinka kauan kokeiltiin.

[tuhti]

Katsoin saman jakson ja tuli silti sellainen olo, että ehkei se käppänän uusi alku olisi ihan mutkatonta. Jotenkin niiden naisten asenteessa oli jotain mikä vähän töksäytti. Semmoinen lepertely koiralle mutta onhan se tilanne outo myös ihmisille joten kai siinä voi käyttäytyä hölmösti. Ilmiselvästi se uusin koti minne koira näytti sitten jäävän, ei halunnut olla mukana ohjelmassa mutta tosiaan olisi kiva kuulla enemmänkin koirien kuulumisia uusissa kodeissaan.

[aunet]

Minua ärsyttää kaikkien ehdokkaiden kohdalla, paria poikkeusta lukuun ottamatta, että samalla sekunnilla kun koira tulee tilaan, ollaan tunkemassa leluja suuhun. Pahimmillaan ihmisiä on useampi, joilla kaikilla joku lelu kädessä heilumassa. Heti tuomitaan, etteipä sitä näköjään lelut kiinnosta ollenkaan tai ompa se pelokas. Pennut toki leluista villiintyvät oitis, mutta jos ajattelen omaa kohta 6 v. Sissiä, hän ei todellakaan hyökkää ekana lelun kimppuun oudossa paikassa, vaikka leikkisä onkin. Tila on jo sen verran hajuja täynnä, että pikemminkin ihmettelisin koiraa, jota ei pätkääkään kiinnosta haistella nurkkia.

Lisäksi monet, kuten eilenkin käppänäimmeiset, seisovat pienen koiran päälle kumartuneena laittaen kättänsä koiran pään päälle. Odotin, koska koira nappaa naamasta. Alkeisvirheitä tutustuessa tuntemattomaan koiraan ilman sen omistajaa. Nämä asiat siis ärsyttävät niiden kohdalla, jotka sanovat " tuntevansa rodun ja pitkällä kokemuksella." Sitten on ollut iloisia yllätyksiä lastensa kanssa kävijöissä, joissa selkeästi on lapsille kerrottu miten toimitaan. Aikuiset lastensa kanssa istuutuvat jo valmiiksi lattialle ja vasta haistelun jälkeen alkavat vasta höpöttämään koiralle, kun itse kääntää katseensa kohti ja lähestyy. Se, että ihmisellä on ollut useita koiria aiemmin, ei tee kenestäkään asiantuntijaa, jos ei ole halua oppia koiran käyttäytymisestä ja siten muokata omaa käytöstään.

Se berniborderi taisi päästä elämään unelmaansa, kaunis oli kyllä.

[tuhti]

Joo aika useasti olen törmännyt tähän hokemaan, että kokemusta on rodusta ja koirista pitkältä ajalta mutta oikeasti ymmärrys koiran käytöksestä ja lajikohtaisista tarpeista on kovin ohutta. Mutta samaa mietin itsekin, että irkkusetteri sai itselleen kivan riekkukaverin ja ilmeisesti myös muiden eläimien kanssa uudessa kotona alkoi homma sujua nopeasti

[Tiibetinhelmi]

Joo ja eihän yksilöt saman rodun sisällä ole todellakaan samanlaisia, yllätyksiä voi tulla.

[Iidis79]

Joo kaipaisin myös pitempää osiota noihin "mitä heille kuuluu nyt" ja enemmän varsinkin jos mätsi ei ollut sopiva. Toki ymmärrettävää että kaikki ei halua telkkariin, mutta voishan sitä keskittyä ihan vaan siihen koiraan ja sitten juontaja vois kertoa sen koiran kuulumiset. Niin ettei uusien omistajien tarvitsis telkkarissa näkyä tai kuulua edes.

[Tiibetinhelmi]

Samaa olen ajatellut, kun nuo jäävät kuitenkin mietityttämään jälkeenpäin. Että miksei onnistunutkaan, mitä kaikkea koitettiin jne.