Ketju ihmettelyille

[Mea]

Toivottavasti sentään tutki ihmisiä jotka uskovat enkeleihin.

Tulee mieleen tämä ylen uusi Manifestointi-dokumentti. Lähinnä nuoret naiset ilmeisen tosissaan uskovat että kun he "lähettävät universumille" toiveita niin ne muka toteutuvat.

[Titaanijäärä]

^^Jaa-a, ymmärrän ehkä jos tutkitaan esim enkeleihin uskovia ihmisiä tms sosiologiselta tai psykologiselta kantilta, tai mitkä reaalimaailman ilmiöt ihmiset tulkitsee enkeleiksi, mutta muuten sitten...
Tai no, onhan sekin tietysti jonkunlaista tutkimusta löytyykö tieteellisiä todisteita enkeleiden olemassaolosta vai ei.

[*kiranas*]

Tulee mieleen tämä ylen uusi Manifestointi-dokumentti. Lähinnä nuoret naiset ilmeisen tosissaan uskovat että kun he "lähettävät universumille" toiveita niin ne muka toteutuvat.

mäki oon koko elämäni lähettänyt universumille lottovoittotoivetta! ei oo näkyny en varmastikaan ole osannut manifestoida sitä nyt sitten oikein.

[Seuraaja]

Aamulla haastateltiin Helsingin yliopiston apurahatutkijaa, joka tutkii enkeleitä. Mitään järkevää sanottavaa ei hänellä ollut. Kaikki kunnia tutkimuksille, mutta ihmettelen vaan perusteita, joilla apuraha tähän tutkimukseen on myönnetty. Ei sitä yleensä ihan kuka tahansa saa.

Ihan helposti ei apurahaa saa, joten googletin. Heti ensimmäinen osuma kertoi, että tutkivat nykyaikaisia mielikuvia enkeleistä. "Kuka saa määritellä millaisia enkelit ovat ja miltä ne näyttävät?" Minusta se on kiinnostava kysymys. Omassa päässäni ennen kaikkea kulttuurikysymys. Enkeleillähän on vahva rooli meidän kulttuurihistoriassamme, tuskin kukaan on välttynyt niiltä. On ne pulleat lapsenkasvoiset enkelit, raamatun arkkienkelit sekä enkelit taiteessa (esim. Hugo Simbergin haavoittunut enkeli).

"Kenen enkelit? -hanke on saanut Koneen Säätiön rahoituksen vuosille 2023-2026 ja se sijoittuu Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan uskontotieteen oppiaineeseen." https://blogs.helsinki.fi/kenenenkelit/ Siellä on myös galleriallinen enkelikuvia - vilkaisin paria ensimmäistä ja jäin heti miettimään, että voiko minun mielestäni enkeli olla täynnä tatuointeja...? Se kertoo paljon aikojen muuttumisesta, kun aiemmin tatuointeja oli vain vankilakundeilla ja merimiehillä. Heitä ei olisi tullut luonnehdituksi enkeleiksi.

[Mea]

Tunnustan tyhmyyteni enkä ymmärrä kysymystä. Kai sen kuka tahansa voi määritellä mitä pitää enkelinä?

[Seuraaja]

Tunnustan tyhmyyteni enkä ymmärrä kysymystä. Kai sen kuka tahansa voi määritellä mitä pitää enkelinä?

Tuon miettiminen ei kyllä ollut mikään tyhmyyden osoitus. Päinvastoin

Ihan vain omassa päässään kaikki voivat toki itse määritellä. Käytännössä monet eivät pysty rikkomaan rajoja edes omassa päässään. Saati pitää kiinni kannastaan, jos se ei ole yleisesti hyväksyttyä. Lapsenkasvoisella enkelillä ei saa aikaan somemyrskyä, mutta kauttaaltaan tatuoidulla voi saadakin. Tässä nykyisessä ilmapiirissä sekin on mahdollista ja kiinnostavaa.

Kulttuurissa on aina kyse jonkun laajemman yhteisön jakamasta näkemyksestä. Tässä on varmasti myös jokin uskonnollinen piirre, johon en osaa ottaa kantaa. Toivottavasti osasin avata kulttuurista puolta edes jotakuinkin ymmärrettävästi.

[Mea]

Miten me ollaan hengissä kun kukaan ei saanut TURVARUOKAA? Nyt melkein anteeksi mielipiteeni mutta tämä on mennyt överiksi. Jos ei ruoka kelpaa niin katsotaan kuoleeko lopulta nälkään vai ei. Toisilla ei ole ollenkaan ruokaa ja toiset katsovat tällaista pelleilyä. Muuttakaa vaikka Afrikkaan vähäksi aikaa niin arvostatte taas asioita.

https://yle.fi/a/74-20205927

[Vieras]

Turvaruoka on mulle täysin tuttu asia lastenpsykiatrialta. On ollut käytössä jo kauan. Lapsia on tarkoitus opastaa, ohjata ja auttaa sekä kannustaa eikä pitää nälässä tai rankaista syömisongelmista.
Muistaakseni Meallakin on vaikka ja mitä syömisongelmia? Luulisi että juuri sinulla olisi ymmärrystä myös toisten syömisongelmille. Olisiko ok jos sinut pakotettaisiin ruokalaan syömään muiden nähden?

Avain syömisen normaalistumiseen ja mm tulevien syömisongelmien välttämiseen on hyväksyvä suhde ruokaan ja rennot ruokailutilanteet sekä lapsen kunnioittaminen sekä hänen ongelmiensa tunnustaminen ja hyvä molemminpuolinen yhteistyö joka saavutetaan löytämällä luottamus lapsen ja hänen hoitajiensa välillä.

[Mea]

Olisiko ok jos sinut pakotettaisiin ruokalaan syömään muiden nähden?

Jos se olisi ainoa paikka missä ikinä saisin ruokaa niin voisi mieli muuttua sen suhteen syönkö vaiko en. Tämä on ihan tarpeetonta nirsoilua myös minulta.

[Hetuli]

Sinä olet kuitenkin aikuinen ihminen ja voit nirsoilla mutta lapsi on tässä aikuisten armoilla. Tuohan ei ole nirsoilua vaan usein erityisherkkyyttä. On totta, että meidän lapsuudessa tuota pidettiin nirsoiluna ja lasta monesti pakotettiin syömään.

Mulla ei ole ammattimaista kokemusta tästä mutta lähipiirissä on kokemusta lievemmässä muodossa. Siskoni oli pienenä todella huono syömään ja ruokailutilanteet olivat pakotuksen/kiukun/itkun ja tappelun sävyttämiä ei- niin rentoja tilanteita. Hänellä oli lapsena allergioita ja uskon, että tuossa oli kyse myös erityisherkkyydestä mutta eihän näitä asioita 80-luvulla tiedetty vaan "sitä syödään mitä tarjotaan". Vanhetessa tuo jäi pois ja nykyään hän on hyvinkin kaikkiruokainen

Hänen nuoremmalla tyttärellään on samaa mutta ajat ovat muuttuneet ja lapsi on saanut syödä mitä on pystynyt syömään. Uskon, että tässäkin on kyse erityisherkkyydestä - tietyt vaatteet tuntuvat ahdistavilta yms.

Minusta on todella hyvä, että näissä asioissa kehitytään ja mennään eteenpäin. Syöminen on iso osa elämää ja on hyvä, jos siitä ei tule ahdistavia kokemuksia ja kehittyy terve ruokasuhde.

[*kiranas*]

turvaruoka käsite on itselleni vieras, mutta ilmiönä tuo on tuttu. pidän hyvänä, että tätäkin yritetään ratkoa, sillä muutoinhan voisi seurauksena olla pahempia syömisongelmia tai jopa syömishäiriöitä, jos on pakko välttää asioita, kun ei muutakaan ole tarjolla.

[Mea]

Mielestäni tämä on ihan samaa ilmiötä kuin joku mistä puhutaan kaverivanhemmuutena tai vastaavana. Lapset päättävät itse kaikesta ja kaikessa mennään lapsen ehdoilla. Ei ole enää rajoja eikä sääntöjä. Ja sen huomaa tuolla ulkona.

// Ja ei ole pakko syödä. Olkoon syömättä.

[Koiruuksia]

On varmasti muitakin syitä ettei lapsi halua syödä jotain ruokaa kuin nirsoilu.
Tiedän itse omasta lapsuudestani että jotkut ruoat vaan saivat yökkäämään. Joko koostumus tai haju/maku oli sellainen että en pystynyt syömään.
Edelleenkin esimerkiksi vaikkapa sienet ovat sellaisia että en voi syödä. Niiden koostumus vaan tuntuu suussa todella pahalta eikä makukaan ole hyvä.
Jos on sotkettu ihan pientä sienisilppua esim. jauhelihataikinan sekaan niin se menee, kunhan ei ole liikaa ettei maistu.

Kotona ei koskaan pakotettu syömään, ja saatoinkin olla pitkään syömättä koska ei ollut myöskään mitään ns. turvaruokaa jota olisi tarjottu että söisin edes jotain. Olin lapsena todella laiha. Minua kyllä maaniteltiin ja pyydettiin syömään, paljonkin tehtiin sellaista. Mutta kun en syönyt niin sitten en syönyt.
Koulussa oli pakko syödä ja muistan kerran miten lopulta oksensin lautaselle sen syömäni ruoan (jonka opettaja pakotti minut syömään). Opin piilottamaan taskuihin pahimmat palat ja nielaisemaan kokonaisina maidon kanssa.

Mielestäni vaikea aihe. Ymmärrän että turvaruoka voi herättää suuttumusta/ihmetystä muissa lapsissa (jotka ehkä myös mieluummin söisivät sellaista ruokaa) ja vanhemmissa.

Omasta taustastani johtuen en ikinä maanitellut/käskenyt omia lapsiani syömään mitään. Ruokaa oli pöydässä ruoka-aikaan ja aluksi söivät sormin mutta saivat itse valita ja maistella ruokia ihan rauhassa ilman että kukaan kyttäsi tai "valvoi." Heidän syömisiinsä tai syömättä jättämisiinsä ei kiinnitetty mitään huomiota.
Tarjolla oli aina jotain proteiinia (lihaa), perunaa, riisiä tai pastaa sekä raakoja kasviksia kuten tomaatti, kurkku, salaatti jne. Monesti oli myös kypsää kasvista kuten parsakaalia, kukkakaalia, porkkanaa. Lisäksi ikäänkuin jälkiruokana oli usein omenaa, appelsiiniä jne. Ne oli valmiiksi kuorittu ja paloiteltu.
Niitä oli kaikkia lapsen laiutasella. Söi mitä söi.
Ruoka-aikojen välissä ei saanut mitään. Korkeintaan sitä samaa ruokaa lämmitettynä. Leipää ei ruoka-aikaan ollut tarjolla.

En oikein osaa sanoa mitä mieltä olen tästä ilmiöstä. Vanhempien kuuluisi "opettaa" lapsensa syömään sitä ruokaa mitä heille milloinkin tarjotaan.
Kuten sanoin, ymmärrän että joku ruoka voi vaan kertakaikkiaan olla ihan oikeasti oksettavaa, Olisin kuitenkin sitä mieltä että lapsi voisi silloin vaan jättää sen syömättä.
Onko kohta kaikki lapset turvaruoan tarpeessa? Vaikea asia minun mielestäni.

[Vieras]

Ihmisillä on myös erilaiset makuaistit, on heikosti maistavia, joille on suunnilleen sama syökö pahvia vai pihviä.
On tavallisen makuaistin omavia.
Ja sitten on supermaistajat, joille on todella vaikea, jopa mahdoton, sietää tiettyjä makuja ja jotka maistavat tarkasti erilaiset vivahteet.
Jos heille syöttää pahvia, he tunnistavat minkä tehtaan pahvista on kyse.
Tämä riippuu makunystyröiden määrästä, eikä siihen voi itse vaikuttaa, paljonko niitä on. Asiaan vaikuttaa myös muut geneettiset tekijät, muunnokset eri geeneissä, mikä vaikuttaa siihen millaiselta joku maistuu.Tunnetuin lienee korianteri, mutta myös esim ruusukaali.
Mea sitten varmaan syö ihan kaikkea ruokaa, vaikka se maistuis sun mielestä paskalta, koska muuten vaan pelleilee.

[Belgiter]

Toi sairaalloinen nirsous on ilmeisesti aika yleistä autismikirjolaisilla ja liittyy aistiyliherkkyyksiin (johon liittyy myös nuo yhdessä viestissä mainitut pukeutumismieltymykset). Toiseksi syyksi veikkaisin äärimmäistä ennakkoluuloisuutta: ei siedetä muutoksia ollenkaan ja ruuat, jotka voi muuttua, on "pahoja". Tällaiselle syömishäiriölle on ihan nimikin.

Televisiossa tuli joskus myös ohjelma tällaisista syömättömistä lapsista. Tähän ei tosin ollut nostettu yhtään nepsyä vaan nämä kolme esimerkkiä olivat kaikki olleet vauvana/taaperoiässä jollakin tavalla vakavasti sairaita eivätkä olleet voineet syödä tavallista ruokaa. Onko tuossa kohtaa sitten joku herkkyysvaihe, jossa opitaan, mikä on syötävää ja miltä syöminen tuntuu, ja nämä lapset eivät olleet sitä päässeet oppimaan. Ohjelmassa kuvattiin myös sitä, kuinka lapsia totutettiin hiljalleen syömään erilaisia ruokia.

Oma persreaktio on kyllä myös vähän sillä linjalla, että sitä syödään, mitä tarjotaan eikä pidä nääntyä täyden ruokapöydän ääreen ja puutteellinen selviytymisvaisto tuollaisilla. Mua vanhemmalla polvella sen voisi ymmärtää vielä muistona pula/sota-ajoista, jolloin piti syödä, kun ruokaa oli, ja jopa jatkettiin ruokaa ei niin syötävillä jutuilla kuin petulla, mutta mun ikäluokka on kasvanut siihen verrattuna yltäkylläisyydessä. Mutta toisaalta ihmisyyteen ei kuulu antaa toisen kuolla nälkään kun on kuitenkin sairaudesta kyse ja koirankoulutuksestakin oppinut, että vaikka persreaktio on ärjyä, joskus ymmärryksellä ja oikein ajoitetulla vahvisteella pääsee pidemmälle.

Itelläkin on ruokia, joita en normaalisti syö, mutta sillä tavalla terve ruokahalu, että jos se on viimenen ruoka nälänhädän aikaan niin sitten syödään. Kotona oli sääntö, että kaikkea täytyy maistaa. Jos ei syönyt sen päivän ruokaa, niin sitten oli nälkä.

[Umac]

Turvaruoka päiväkoti- ja kouluruokailussa - Nykytila.fi https://share.google/F6SPmfCynAsxYWuQf

Turva- tai luottoruoka on terveydellisin perustein myönnettävä erityisruokavalio koulu- ja päiväkotiruokailussa.

Huoltajat eivät voi pyytää koulusta tai päiväkodista turvaruokaa ilman terveydenhuollon arviota.

Ihan simppeliä eikä ole muilta pois.

[Mea]

Mea sitten varmaan syö ihan kaikkea ruokaa, vaikka se maistuis sun mielestä paskalta, koska muuten vaan pelleilee.

Varmasti söisin ennemmin kuin nälkään kuolisin. Mutta koska olen aikuinen ja teen ja maksan itse ruokani niin syön mitä huvittaa. Yllättäen.

[Tiibetinhelmi]

Mä olin myös kakarana aika huono syömään. Mut kuitenkin kasvatettiin niin, että täytyy maistaa mutta jos ei pidä, ei tarvitse syödä. En kuollut nälkään. Tuntuu, että nykyään tääkin on mennyt jotenkin överiksi ja on tullut kaikenlaisia sävyjä asiaan. Erityisherkkyydet ja muut.

[Vieras]

Tämä tuntuu triggeröivän sitä osaa porukasta joka on itse jäänyt lapsena turvaa vaille. Vastauksissa kaikuu ne omat lapsuuden kokemukset. Ollaan valmiita vaikka kiduttamaan lapsia jos itselle tehtiin niin. Aika hyvin näkee sen miten sukupolvien ketju toimii.

[Umac]

^^Aivan normaalia lääketieteen kehittymistä ja ymmärrystä asioihin. Sama se on monessa muussakin sairaudessa.

Minua huvittaa aina kun ihmiset puhuvat "ei minulla vaan" tai "ei meillä vaan" sillä sehän ei ole koko maailma. Minulla, omilla lapsillani tai suvussa ei ole syömishäiriöitä mutta se ei estä minua hyväksymästä sitä faktaa, että sairaudet on aitoja, ne koskettavat monia perheitä ja mm. diagnostiikan tarkentuminen mahdollistaa varhaisen puuttumisen. Ettei sen nyk. lapsen tarvitse kärsiä läpi aikuisuuden syömishäiriön eri muodoista kuten niistä kärsii esim. ne 60-70-luvun "pakotetut".
Edelleenkään tavan nirsoilu, kiukuttelu ja valikointi ei ole sama siis kuin aistiyliherkkyydet, oksennusrefleksit, ravitsemuksen puutteet tai sairaalahoidon tarve.

[Valkosipulisilakka]

Itse en myöskään isommin lämpene turvaruoalle koulussa. Itselläni on ollut lapsena ja vielä aikuisenakin monenlaisia ällötyksiä, joita en syö, useammin suutuntuman kuin maun vuoksi. Silti ajattelen, että jotain yleensä voi syödä: jos ei kastiketta, niin pelkkää perunaa. Jos ei perunaa, niin salaattia. Jos ei salaattiakaan, niin näkkileipää. Nykyään kai kaikissa kouluissa saa itse ottaa lautaselle toisin kuin minun kouluaikoinani, jolloin keittäjätäti lätkäisi lautaselle jotakin.

[Vieras]

Siellä on myös galleriallinen enkelikuvia - vilkaisin paria ensimmäistä ja jäin heti miettimään, että voiko minun mielestäni enkeli olla täynnä tatuointeja...? Se kertoo paljon aikojen muuttumisesta, kun aiemmin tatuointeja oli vain vankilakundeilla ja merimiehillä..

Ja Helvetin enkeleillä

[Vieras]

Varmasti söisin ennemmin kuin nälkään kuolisin. Mutta koska olen aikuinen ja teen ja maksan itse ruokani niin syön mitä huvittaa. Yllättäen.

No sun kohdallasi ei varmasti ole pelkoa nälkään kuolemisesta.
Enemmin päinvastoin.

[DeepForest]

Mea sitten varmaan syö ihan kaikkea ruokaa, vaikka se maistuis sun mielestä paskalta, koska muuten vaan pelleilee.

Varmasti söisin ennemmin kuin nälkään kuolisin. Mutta koska olen aikuinen ja teen ja maksan itse ruokani niin syön mitä huvittaa. Yllättäen.

Näinhän se on, että lapset ovat aika lailla aikuisten armoilla. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että lapset tarvitsevat vahvaa ohjausta ja sääntöjä, mutta myös ymmärtämistä ja kaikkien huomioimista yksilönä. Kuulun siihen sarjaan, joka on ehkä vähän erityisherkkä (tietyt tekstuurit ja hajut ällöttävä, en voi pitää kiristäviä vaatteita yms.). Selvisin kuitenkin kouluajoista ilman suurempia traumoja, vaikka muistan edelleen sen hirveän tunteen, kun pakolla oli yritettävä saada lautanen tyhjäksi ja samalla yrittää taistella, ettei oksentaisi. Ymmärrän myös sen, että tämä voi aiheuttaa jollekin pahoja ongelmia ruokasuhteeseen. Tästä syystä olen myös päättänyt, että en pakota yhtään lasta enkä nuorta syömään. Kannustan kokeilemaan kyllä kaikenlaisia ruokia, yritän näyttää tästä myös mallia ja samalla myös keskustellaan avoimesti ja myönteisesti ravitsemukseen liittyvistä asioista. Toivoisin myös kovasti, että lapsetkin huomioitaisiin ihmisinä, joilla on omat oikeutensa ja heistä ei keskusteltaisi väheksyvästi, kuten esim. Mean Kommentit tulkitsen.

[aunet]

Seuraaja oli hiukan kopioinut tekstiäni väärin, tuo tatuointikommentti kuuluu Vieraalle! Mutta eipä siinä, näinhän se taitaa olla.

[Hetuli]

On jotenkin mielenkiintoinen ilmiö, että siinä kun on itsestäänselvyys, että tekniikka on ottanut harppauksia eteenpäin jokaisen lapsuudesta niin kehitys tavallaan inhimillisyyden eri puolien ymmärtämiselle on pahasta. On tottakai itselläkin se ajatus välillä, että jokainen on nykyään nepsy ja paapotaan liikaa mutta paremmin totuutta taitaa vastata se, että ennen oli lapsi vain tyhmä tai tuhma, jos ei istunut ”perusmuottiin” . Pärjättiin sitten miten pärjättiin tai oltiin pärjäämättä.
Minusta on todella hyvä, että näissä asioissa mennään eteenpäin. Ylilyöntejå tietysti tapahtuu kuten kaikissa asioissa.

Joka aikakaudella on omat haasteensa eikä kukaan voi väittää, että nykynuorilla tai lapsilla olisi helpompaa. Ehkä saadaan enemmän apua tai keinoja yksilön omien haasteiden käsittelyyn mutta ulkopuolinen maailma on pelottavampi tai ainakin pelko hyppää silmille eri tavalla kuin aiemmin. Maailma oli tavallaan suurempi ennen nettiä ja vaikka sotia ja tuhoja on ollut aina niin tietämys ja raportointi on eri tasolla.

[Mea]

No sun kohdallasi ei varmasti ole pelkoa nälkään kuolemisesta.
Enemmin päinvastoin.

En ihan tavoittanut mitä tällä yrität sanoa tässä kontekstissa? Ei meillä kenelläkään ole pelkoa nälkään kuolemisesta tässä yhteiskunnassa tällä hetkellä.

Aiemmin kommentoitiin että tämä "turvaruoka" ei ole keneltäkään pois. Mutta kyllä se itse asiassa on, niiltä muilta lapsilta. Yksi saa syödä vain sitä mistä tykkää, kun muiden on syötävä myös pahaa ruokaa. Tasan eivät siis mene nallekarkit - mutta niinhän se on elämässä muutenkin. Ehkä se on sitten hyvä oppia jo pienestä pitäen.

[Umac]

^Kenenkään edestä ei voi päättää mikä on pahaa ruokaa. Koska henk koht mieltymykset, rajoitteet tai mitä ikinä.
Ja kyllä, vanhempien yksi tärkeimmistä tehtävistä on tuottaa Irma-Petterille pettymyksiä. Se on ihan tiedepiireissäkin tunnustettu ja tunnistettu.
Kasvattaa resilienssiä.

[Mea]

^ Älä muuta sano. Mutta sehän on se nykyajan ongelma, Irma-Petteri ei saa kokea pettymyksiä missään. Ja se näkyy ja kuuluu. Taisi olla jonkun professorinkin haastattelu tästä jossain, mitä siitä seuraa. Ei kasva ihan ongelmaton aikuinen.

[Vieras]

Ei tarvitse pelätä, ei kuka tahansa saa mitä tahansa ruokaa koulussa, siihen tarvitaan ihan lääkärin dg. Kyse tässä ei ole siitä että vanhemmat eivät olisi tuottaneet lapsille riittävästi pettymyksiä, tai että ei tarvitsisi maistaa uusia ruokia. Osastollakin on ns maistamispakko, vaikka turvaruokaa sitten saisikin siihen päälle. Se on itse asiassa havaittu kaikista parhaaksi keinoksi saada lapsi syömään monipuolisemmin.
Syömisongelmia on myös muilla kuin hyvin toimeentulevien perheiden täysin terveiden vanhempien lapsilla. Niitä on mm lastenkodissa kasvaneilla, laiminlyödyillä (ikävä kyllä en voi kertoa esimerkkejä) päihdevanhempien/mielisairaiden lapsilla, rikoksia kohdanneilla lapsilla jne. Pointti tuli kuitenkin jo ekassa lauseessa, en viitsi toistaa koska se ei näe joka ei halua nähdä.