Koirapulina

[Helmi*]

Joskus tuolla Lahden messukeskuksessa on ollut useampi ryhmänäyttely yhtä aikaa (tammikuussa?) ja silloin se on kyllä aika täynnä. Mutta sekaan vaan!

[msk]

Tuolla on silloin ryhmät 1,2 ja 9.

[msk]

Reino tänään 6kk. 34kg. Kuvassa ollaan juuri tulossa puolivuotispunnituksesta. Kello on vähän yli 8 aamulla.


Reinosta on kehkeytynyt ihan valloittava ja liikuttava pieni mies.
Tykkään todella paljon <3
Kaikki on helppoa, on hyvin kuulolla, haluaa tehdä yhdessä. On rauhallinen ja harkitsevainen mutta tarvittaessa löytyy viettiä, voimaa ja vääntöä.
Ei hötkyile turhista, kulkee hihnassa kauniisti. Antaa käsitellä itseään kaikin puolin ilman mitään ongelmia. On laumassa sopuisa, kunnioittaa itseään vanhempia narttujamme ja uskoo kun/jos ne sanovat. Ei ole viitteitä minkäänlaisista resurssi/ruoka-agressioista.
Pihan ulkopuolella käyttäytyy hyvin maltillisesti ja rauhallisesti, miettii ennen kuin edes aikoo tehdä ja kuuntelee todella hyvin ohjeistusta.
Pusupoika ja mamman sylihalinalle. Tykkää läheisyydestä ja halimisesta, ei kuormitu.
Työtä on vaatinut enemmän kuin aiemmat, toisen tyyppiset rottweilerini. Lopputulos tähän mennessä kuitenkin juuri sellainen kuin haluankin.
Jos vertaan edesmenneeseen urokseen joka oli minulle kuin ihmisen mieli, niin se oli pennusta saakka röyhkeä eikä kunnioittanut vahempia narttujamme tippaakaan. Eikä varonut niitä, ei pieniäkään. Juoksi surutta päin jos olivat hollilla. Se oli Oivan huono puoli.

Reino osaa ainakin tällä hetkellä väistää eikä mene kenenkään "yli."

Aika näyttää minkälainen aikuinen uros Reinosta kasvaa.
Elättelin aluksi toiveita että siitä ei kasvaisi yhtä suurta kuin edesmenneestä Oivasta.
Näyttää siltä että siitä kasvaa vielä suurempi. Oiva oli 6kk iässä 32.2 kg. Ja Reino on nyt 34 kg.
Toivon silti vielä että Reino jäisi Oivaa pienemmäksi ja ettei se painaisi aikuisena enempää kuin minä.

[aunet]

Nimenomaan ajoissa paikalle, ettei tarvii lennosta kehään mennä. Toki pentu väsyy nopeasti mutta tarvii myös enemmän aikaa pällistelyyn, eikä passaa itsensä hermostua kiireen vuoksi. Muistan kun kerran jouduttiin odottamaan aikataulun venymistä yli tunti, ja omani alkoi jo olla väsynyt. Sitten kehässä kesken ravin heittäytyi selälleen eikä häntä siitä ylös saanut. Muut menivät menojaan meidän ohi, tuomari totesi että antaa tytön levätä hetki. Tuumaustauon jälkeen noustiin pullan avulla ylös ja kirmattiin luokan voittoon. Tämä siis junnuluokassa juuri 9 kk täytettyään, ja pennuissa saa paljon anteeksi, ei se niin vakavaa ole.

Pääasia että koiralle jää hyvä mieli ekasta näyttelystä. Ja koirat väsyy näyttelyissä eri tavoin kuin muissa aktiviteeteissa, meillä nukkuvat omasta halustaan yleensä seuraavan päivän, hiukan riippuu tietty montako sataa kilometriä on ajettu. Lahden messari on hyvä paikka ja ulkona on tilaa tehdä tarpeensa. Ja vältä turhia kontakteja muiden kanssa, kennelyskä on huono tuliainen.

[msk]

Ai niin, sekin vielä.
Pitää olla varovainen.

Ajoissa ollaan ihan varmasti, mä olen aina joka paikassa hyvissä ajoin ja nyt varmaan vielä enemmän kun haluan että me kaikki ehditään tottua ympäristöön ja rauhoittua ennen kehää.
Ihan hölmöä tällainen jännittäminen. Ja siksi pitääkin nyt harjoitella kovasti, että on edes tunne siitä että on parhaalla mahdollisella tavalla varautunut ja sitä kautta sitten jännittäisi vähemmän.
En tiedä miksi näyttelykehä jännittää enemmän kuin esimerkiksi joku luonnetta mittaava testi/luonnekuvaus. Niissä on kyllä tullut käytyä niin paljon, että on tuttua touhua,
Tosin, ei mua jännittänyt se SmartDog pentutestikään juuri ollenkaan vaikka oli ihan uusi juttu.

[aunet]

No siinä erilaisessa jännittämisessä on se seikka, että sinulla itselläsi ja omalla käytökselläsi on niin suuri vaikutus tapahtumien kulkuun ja sitä myöten koiran käytökseen.

[msk]

Mulla on nää rottweilerit yleensä olleet kaikki niin "hienotunteisia" (not) että niitä ei voisi vähempää kiinnostaa että miltä mammasta tuntuu, Niin hyvässä kuin pahassakin
Borrierit taas näyttävät reagoivan siihen millä mielellä olen. Lohduttavat jos olen surullinen, ja jännittävät kanssani jos mua jännittää.

Mutta ehkö mä ehdin jännitykseni jännittää ennen näyttelyä, niin ei sitten siellä enää tarvitse

[Jasmike]

En ole mikään näyttelyihminen mutta olen käyttänyt useimmat koirani muutaman kerran näyttelyissä, ja onhan se aina jännää kun se on semmonen hassu arvostelutilanne. Minusta tuntuu, että koirani lisäksi myös jokainen minun askeleeni ja kädenliikkeeni on arvosteltavana niin tuomarin kuin kehän ympärystänkin toimesta Oman koiran esittämiseen on vain vähän aikaa, ja niissä lyhyissä hetkissä kaiken pitäisi mennä just nappiin koiran ohjaamisessa ettei tarttis hirveästi kärsiä ja hävetä

Turistinahan näyttelyissä on joskus ihan kiva katsella ja tarkkailla eri rotuja, ja pääsee näkemään sellaisiakin rotuja joita ei muuten paljoa näe.

Mukavaa näyttelyreissua msk! Onko näyttely nyt tulevana viikonloppuna?

[msk]

Kiitos Jasmike!
Ei ole kuin vasta tammikuun puolessa välissä

[Jasmike]

Aaa, no sitten ehdit jännittää vielä oikein hyvin

[msk]

[Riikka-Liisa]

Kiitos Jasmike!
Ei ole kuin vasta tammikuun puolessa välissä

Lahden tamminäyttelyä mietin itsekin. Mutta ans katsoa viitsiikö ponikerholaisia viedä tuomarin eteen naurettavaksi . Tai jos ilmottaisi ne saksanpaimenten sijaan itäeurooppalaisten kehään...

[msk]

Kiitos Jasmike!
Ei ole kuin vasta tammikuun puolessa välissä

Lahden tamminäyttelyä mietin itsekin. Mutta ans katsoa viitsiikö ponikerholaisia viedä tuomarin eteen naurettavaksi . Tai jos ilmottaisi ne saksanpaimenten sijaan itäeurooppalaisten kehään...

No onks se nyt niin nokonnuukaa

[Riikka-Liisa]

Kiitos Jasmike!
Ei ole kuin vasta tammikuun puolessa välissä

Lahden tamminäyttelyä mietin itsekin. Mutta ans katsoa viitsiikö ponikerholaisia viedä tuomarin eteen naurettavaksi . Tai jos ilmottaisi ne saksanpaimenten sijaan itäeurooppalaisten kehään...

No onks se nyt niin nokonnuukaa

Ei se ole niin justiinsa . Oma on sellainen kookkaan uroksen kokoinen narttu . Kotikaupunkia kauemmas ei noita kaunottaria välttämättä viitsi viedä. Että katsotaan josko sitä pitkästä aikaa näyttelyyn saisi itsensä .

[msk]

MUlla oli aikoinaan isovillakoirauros joka olisi ollut todella kaunis. Jos olisi ollut narttu

[Riikka-Liisa]

:mrgreen:

MUlla oli aikoinaan isovillakoirauros joka olisi ollut todella kaunis. Jos olisi ollut narttu

Kaunis poika <3 .

Tässä kuvassa ei ehkä koko tule esille niin... https://www.facebook.com/photo?fbid=479 ... 3088694123 Mutta joskus mittasin 64,5cm.

[msk]

Kaunis koira

[Riikka-Liisa]

Kaunis koira

Kiitos . Katsotaan uskalletaanko rikkoa tämä kauneuskäsitys näyttelyssä. Tai puhutaanko vain siskolikka kehään esiintymään. Onnea teille kehiin kuitenkin .

[msk]

Kiitos

Koirahan on kaunis jos se on kaunis. Tai komea jos on komea.
Se on sitten eri juttu että onko se ihan rotumääritelmän mukainen

[Iidis79]

Kohta alkaa 15 kuukausi ilman koiraa. Se sellanen "koirarutiini" on päässyt kuolemaan, kun ei ole pakko mennä ulos niin en mene. Jos ja kun taas olen koirallinen niin tuleeko se rutiini sieltä taas selkärangasta. Vai ehtiikö tässä ihan taantua? Onko muita joilla on ollut pitkä koiraton kausi ja sitten taas koira, miten siihen on tottunut uudestaan?
Tosin varmaan ainakin pentu toisi niin suurta iloa että sitä ei varmaan malttais olla poissa ollenkaan pennun luota.

[aunet]

Varmaan riippuu kuinka rutinoitunut olit ja kuinka syvälle selkärankaan rutiinit ehtivät painua. Tarkoitan että onko sinulla vuosien tai kenties vuosikymmenten mittainen yhteiselo koirien kanssa takana vaiko kenties rutiinit yhdestä koirasta. Luulisin että tällä suuri merkitys, mutta takaan että et ehdi taantua. Ja sen pennunhan sinä lääpit heti piloille! Ei tosin, ei hellimällä ketään pilata.

[Iidis79]

Melkein 30 vuotta useita koiria, 2005 jälkeen 2 kerrallaan. Lyhyitä jaksoja ollut vaan yksi koira sen jälkeen.
Aina kun on ollut jotain sydänsurua tai vastoinkäymisiä elämässä niin koirat on pitänyt mut järissään, kun niitä ei ole voinut jättää hoitamatta. Ja korona keväänäkin vaikka oli etä koulua niin ihan samoin nousin ajoissa ylös ja käytin koiran, söin aamiaisen ja sitten etä koulua.
Viime vuodet vaan tuli hankalaksi kun olin koirien yh. Äiti pystyi hoitamaan vain vähän (pitämään seuraa ja viemään pienelle pissakävelylle), joten ihan kaikki menot piti sovittaa niin ettei koirat ole liian kauan yksin.

[msk]

Mä voisin kuvitella omalta osaltani, että pitkä koiraton kausi _saattaisi_ johtaa siihen että en laiskuuttani enää ottaisi koiraa ollenkaan.
Kylähän sitä niin paljon helpommalla pääsisi ilman yhtään koiraa. Kissoista puhumattakaan.
Toisaalta, en ole 15 vuotiaasta saakka ollut hetkeäkään ilman koiraa (yleensä on ollut samaan aikaan useampia) joten vaikeahan se on tietää.

[Riikka-Liisa]

Kohta tulee kolme vuotta siitä, kun jouduin elämäni ensimmäisen kerran tilanteeseen ettei minulla ollut koiraa (Ellei lasketa sitä paria viikkoa 7-vuotiaana kun perheelläni ei ollut koiraa). Heti Hileen kuolemaa seuraavana päivänä otin naapurista hoitoon kaksi koiraa. Käytännössä meillä oli koko ajan joku hoitokoira. Siinä vaiheessa kun sijoitusnarttuni synnytykseen oli enää joitain viikkoja, päätin pitää muutaman koirattoman viikon ennen penturumbaa ja mahdollista omaa pentua.

Toistaalta se oli suuri nautinto, että ei välttämättä tarvinut lähteä ulkoiluttamaan koiraa jne. Mutta toisaalta taas juuri ne koirat oli se, joka sai itseni liikkeelle. En osannut ajatella lähteväni lenkille ilman koiraa. Nyt tämän kaksi ja puoli vuotta minkä olen omistanut vain yhden koiran, on saanut miettimään haluanko enää koiralaumaa. Yksi koira on tietyllä tapaa niin helppo. Vaikka sitten se leikki/juoksukaveri on haettava sitten muualta. Mutta ei ihan riitä toisen koiran hankkimiselle syyksi, että haluaa leikkikaverin nykyiselle. Pitäisi saada itselle kunnon harrastusinto, jotta olisi mieltä ottaa toista koiraa. Vaikka piru kuiskiikin miten keväällä voisi olla pieni unelma tyrkyllä itselle .

Sitä kun oli puolivuotta ilman omaa koiraa, niin enää ei koiraton elämä kuulosta niin utopistiselta. Ehkä luotan siihen, että saisin lainaksi aina joltain tuttavalta koiran .

[msk]

Aino (rwn) katosi aamulla noin tunniksi.
Epäilen että tuolla on jossain viikonlopun myrskyssä kaatunut puu aidan päälle.
Mies saa käydä tarkastamassa aidat kunhan tulee kotiin.

Onneksi Aino tuli takaisin, missä ikinä oli ollutkaan. Kyllä siinä ehti jo miettiä vaikka mitä vaihtoehtoja kun 9-tie on tuossa lähellä aikä junaradallekaan niin kovin pitkä matka ole etteikö koira sitä nopeastikin hilppaisisi ja jäisi huonolla tuurilla junan alle.

[Mea]

Ai kauhea, onneksi Aino tuli ehjänä takaisin! Tuo on minulla pahimpia pelkoja. Kerranhan tänne pihaan eksyi peura, siis se sotkeutui aitaan ja kierähti siitä selkänsä kautta yli, ja koirat tietysti alkoivat jahtaamaan sitä. Silloin portin kohta oli matalampi, ja sain sen ajettua siihen jolloin se tajusi hypätä siitä yli, ja Ilopilleri meni perässä järkyttävän isolla loikalla (siinä oli kukkalaatikot ja kaikki, kunnon okseri siis). Ilo katosi naapurien pihoille peuran perässä hirveää vauhtia. Ei siinä voinut tehdä muuta kuin päivystää puhelinta, Ilolla oli puhelinnumero kaulassa. Tässäkin menee aika isoja teitä lähellä. Kyllä pelkäsin, kun Ilo ei ollut edes siellä suunnassa ikinä käynyt mihin se katosi. Mutta puolen tunnin päästä Ilo tuli takaisin! Ja litimärkänä selkää myöten. En tiedä missä se oli uinut, mutta jossain selvästi oli, ei se muuten olisi ollut niin yltäpäältä märkä. Voitte uskoa että sen jälkeen portin kohtaa korotettiin, toivottavasti ei tule enää yhtään peuraa. Se sama ei ainakaan tule, se järkyttyi melkein hengiltä. Kuten kyllä minäkin.

[Helmi*]

^^Hui! ja ^Hui! tuo tunne on ihan kamala, kun ei tiedä missä koira on. Tunti on hemmetin pitkä aika odottaa! Olen aatellut että toisaalta on kiva että peuroja käy pihalla, mutta koirien kannalta sitten taas parempi etteivät kohtaa. Onneksi enimmäkseen yöllä näyttävät käyvän ja ei niitä ole vähään aikaan nyt näkynytkään.

[msk]

Meillähän on tässä 2m aidat hehtaarin ympärillä. Onneksi ei ole mitään (jänistä suurempaa talvella jonkun penkan yli tulleena) luonnonelukoita aidatun alueen sisällä näkynyt.
On kyllä kamalaa kun ei tiedä että missä koira on?
Olisin justiinsa ollut lähdössä tarpomaan tonne ryteikköön ja katsomaan että onko siellä jossain joku kohta mistä Aino olisi voinut päästä läpi/yli/mitälie.
Ja sitten olisi pitänyt laittaa katoamisilmoitushälytyskamalapaniikki liikkeelle, että jos joku olisi sattunut näkemään.

Varmuuttahan ei ole että Aino olisi aidatulta alueelta poistunut. Mutta aika outoa kyllä ettei tullut vaikka kuinka kutsuin.
No, mies käy ratsaamassa aidat niin nähdään onko siellä joku sellainen kohta.
Tästä ei montaa päivää ole kun kierettiin yhdessä koko aita läpi, eikä silloin ollut mitään ihmeellistä.
Mutta oli tosiaan la-su yönä sellainen myräkkä että ajoporttikin oli auennut, oli sepposen selällään.

Kerranhan kauan sitten oli myrsky kaatanut ison koivun aidan päälle ja nuoret espanjanmastiffiveljekset Otto ja Urho olivat käyneet naapurissa.
Naapuri tuli portille sanomaan että "teidän koirat on meidän pihalla."
Siinä me sitten Oton ja Urhon kanssa ihmeteltiin että miten ne siellä voivat olla, kun tässähän ne ovat.
Lähdin kuitenkin hihnan ja kaulapannan kanssa naapurin puolelle katsomaan, että mikä iso koira siellä oikein on, kun naapuri kivenkovaan väitti että oli nähnyt meidän koiramme siellä.
Tuolloin huomasin kun menin pidemmälle sitä koiraa etsimään että se iso koivu oli kaatunut naapurin puolelta aidan päälle niin että se oli irronnut siististi tolpasta ja sinkilöistä, makasi siinä maassa ja koirat olivat kävelleet sen yli naapurin puolelle. Tulleet sitten myös takaisin niin että olivat portilla vastaanottamassa niiden vierailusta kertovaa naapuria.

Kun koivu poistettiin verkkoaidan päältä, se ponnahti taksisin ylös
Saatiin helposti takaisin kiinni tolppaan. Onneksi koivu kaatui juuri tuollaiseen kohtaan jossa oli tolppa ja verkko juuri vaihtui toiseen monen metrin palaan.

[msk]

Ei löytynyt mitään vikaa aidoista mistään kohtaa.
Omituista kyllä että ei tullut vaikka niin kauan kutsuin. Todella outoa.

[Iidis79]

Mä mietin et kissan kans pääsisi helpommalla. Ulkoilutukset ei ois pakollisia ku jouluna ja juhannuksena ja melkein kuka vaan vois tarvittaessa käydä hoitamassa kissaa tai kissoja kotona jos itse olis poissa. Siis kun koiran, varsinkin vaativan koiran kohdalla pitäs aina pohtii kuka pärjää sen kanssa lenkillä. Ja mulla ei ole oikeen ollut sellaisia kavereitakaan kenen luokse olis voinut ottaa koiran mukaan. Eri syistä.