En katsonut videota^.
Kotona hoidetaan monenlaisia ihmisiä vaikeista kehitysvammoista aina lievempiin mutta jossain kohtaa elämää myös fyysiset rajat voivat tulla vastaan. Aikuisen miehen nostelu ja raahaaminen maasta voi olla erilaista kuin kymmenvuotiaan lapsen. Enkä väheksy kenenkään työtä kotona tehtävissä hoidoissa vaikka olisi kevyempikin potilas/asukas ja hoidot monipuolisia jne jne.
Mutta asuminen ja valinnat tulee monille eteen ikääntymisen myötä, sekä oman ikääntymisen ja potilaan/asukkaan/perheenjäsenen kasvaessa. Puhdasta fysiikkaa osin siis.
Ap tapauksessa pohjustetaan myös sitä tulevaisuutta, toki. Missä kulkee se raja jolloin omat vanhemmat on tehneet enemmän kuin tarpeeksi ja yhteiskunnan kuuluu tulla avuksi?
Kaikkia tietoja ei tuossakaan jutussa ole, tietenkään. Mutta helpointa on toki huudella päättävän pöydän takaa tai terveiden ja aikuiseksi kasvaneiden omien lasten hoidon ja huolenpidon jo loputtua. Ja takanahan lienee 2025 alusta tullut uudistus lakiin mutta toisaalta, YK:n vammaissopimus ja artikla 19 sanoo näin:
Vammaisen henkilön oikeus valita asuinpaikkansa on siten vahvistunut entisestään uuden vammaispalvelulain tultua voimaan vuoden 2025 alusta. Vaikka hyvinvointialueella on aiempaan tapaan harkintavaltaa asumisen tuen toteuttamistavasta päätettäessä, tätä harkintavaltaa rajoittaa nyt nimenomaisesti vammaispalvelulain säännös siitä, että asumisen tukea on järjestettävä ensisijaisesti vammaisen henkilön toivomalla toteuttamistavalla ja siten, että vammaisen henkilön itsemääräämisoikeus, osallisuus ja yksityisyys toteutuvat. Myös asiakaslaki asettaa asiakkaan toivomukset ja mielipiteen hyvinvointialueen harkintavaltaa rajaaviksi tekijöiksi päätöksenteossa.https://www.tukiliitto.fi/tuki-ja-neuvo ... paikkansa/Ylen toinen artikkeli kertoo esittelijäneuvos Lotta Hämeen-Anttilan vastauksia kysymyksiin:
https://yle.fi/a/74-20203457 Yle uutisoi vammaisesta pojasta, joka voi joutua asumaan yli 200 kilometrin päähän äidistään – kysyimme, mitä laki sanoo
Oikeusasiamiehen esittelijäneuvoksen mukaan oman asuinpaikan valitseminen on perusoikeus. Se koskee myös vammaisia ihmisiä.