Kirjoittaja Umac » 25.12.2025 05:39
Luopuminen eli tavaroista, esineistä, ruuista tai esim. toisen kyttäämisestä oleva on asia mihin voi vaikuttaa. Siihen pitää vaikuttaa pennusta asti, asioilla tulee olla alku ja loppu sekä ihmisen antamat raamit. Oli se leikkimistä ihmisen tai toisten koirien kanssa, jahtaamista, suorastaan jyräämistä, astumista, jotain sellaista mikä voi kehittyä ja eskaloitua todella nopeasti. Tai ihmisiin kohdistuvaa käytöstä, jotain rajattomuutta esim. tervehtiessä tai omaan kotiin tulevien muiden ihmisten kanssa jne. Sen pitäisi myös olla päivänselvyys koiranomistamisessa, yhteiskunnassa eläen. Että kaikella on aikansa ja paikkansa. Se peruskoulutus on hirmu tärkeä kaikille ja ilman sitä eläin on kuin pellossa. Se ei poista mitään siitä koirasta ja edelleenkään se ei tule aikuisena välttämättä kaikkien kanssa toimeen, sitä ei voi työntää koirapuistoon toisten kanssa ja se ei mahdu joulupöydän ääreen kaikkien muiden sukulaisten koirien tai ihmisten kanssa. Tässä kohtaa tarkoitan näitä rotuja mitä itsellä ollut ja minkä kanssa vuosikymmenet menneet eli FCI 1-3 ja niiden sisällä yksittäiset rodut.
Tämä siis ajatuksena, että ei siihen eläimeen voi vaikuttaa. Tottakai siihen voi. Ja pitää. Muuten elämästä ei tulisi mitään, meilläkään. Juuri niiden sisäsyntyisten ominaisuuksien takia, rodunomaisuus. Kuten se amstaffilla on kuuluu olla peloton ja rohkea, avoin ja aktiivinen tai esim. omassa rodussamme samoilla sanoilla kuvattuna. Se ja ihmisen oma toiminta sekä valinnat vaikuttavat siihen, miksi toisille käy koko ajan jotain ja sitten toiset elävät koirista, vuosikymmenistä ja asuinpaikoista huolimatta siten, että koirasta ei ole muille ongelmaa.
Nyt kun eletään 2025 vielä hetken ja eläinkoulutus on tullut vuosikymmenistä isolla harppauksilla eteenpäin niin tietoa on. Tietohan ei poista siis edelleenkään realismia, ei vie roduilta ominaisuuksia eikä tee omistajuudesta mitenkään päin esim. vaivatonta. Mutta juuri tuo yhdistyksen tuoma sanoma, ettei ole häpeä pyytää apua, yrittää selvittää mitä voi tehdä, mihin voi vaikuttaa, mitä muuttaa omassa elämässä ja tarvittaessa jopa se luopuminen kokonaan siitä eläimestä.
En tiedä miten paljon kasvattajat käyvät tulevien pennunostajien kanssa keskusteluja, esim. amstaffien kohdalla. Tiedän omasta rodustani ja omasta kasvattajasta mutta se ei ole koko maailma, tietenkään. Se elämän kartoitus on ihan todella tärkeää tiettyjen rotujen kanssa, elinolosuhteet, käytetty aika ja omat mahdollisuudet. Ja nyt ollaan niissä rotukoirissa, ei niissä takakonttijutuissa ja paperittomissa mixeissä joiden taustoista ei tiedetä tai niitä ole tutkittu jne. Vaikka niille jos mille se kartoitus olisi tärkeää ja omistajan jäädessä yksin vaikeuksineen olisi edes väylä mistä hakea apua. Siksi tuo amstaffiyhdistyskään ei ole rajannut toimintaa rotukoiriin vaan puhuu isosta ryhmästä koiria, oli ne puhdasrotuisia tai ei.
Tuossa amstaffijutussa siis ap tiedote ilmoittaa näin: Välittömästi tiedon saatuaan hallitus kokoontui käsittelemään asiaa, minkä jälkeen yhdistys lähestyi sekä hyökänneiden koirien omistajaa että tiedotti koirien kasvattajia. Oletan siis, että tuo pitää paikkansa ja kyseessä Suomessa syntyneet, paperilliset koirat. Sitten taas lehtijutussa näin: Orimattilassa hyökänneiden amstaffien omistajan henkilöllisyys on yhdistyksellä tiedossa. He ovat olleet yhteydessä omistajaan, mutta tätä ei ole tavoitettu.
Jos internetin tietotoimisto kertoo oikein, ko ihminen ei välttämättä muutenkaan noudata yhteiskunnan sääntöjä kaikilta osin? Jos hän todella on se mitä väitteet väittävät. Ja jo kolmas tapahtuma samalle koirakolle, miten voi olla mahdollista? Siten, kun ei noudateta siinäkään asiassa siis mitään hyväksi havaittuja asioita, oli se koulutusta, välineitä tai koko koiran elämää.
Jos elämä ei sinua ravistele...
(Harri Gustafsberg)
.