Missä vaiheessa olet lemmikinpidon kanssa?

[maaku]

Tuolla ylempänä joku jo sanoikin, että kaneja pitäisi lähtökohtaisesti olla vähintään 2, koska se on tosiaan yhdyskuntaeläin. Kanit on myös yllättävän vaativia lemmikkejä, tarvitsevat paljon tilaa ja virikkeitä. Niiden vaivat tuntevaa eläinlääkäriä voi myös olla vaikea löytää. Netistä ja instagramista löytyy sivusto Kaniopas, missä on minusta älyttömän hyvin kerrottu kanien vaatimuksista lemmikkieläiminä. Kanit on kyllä hauskoja ja seurallisia otuksia.

Meillä on tuo seniorikoira 12 v. Luulen, että sitten kun tuosta aika jättää niin haluan ainakin hetken olla ilman mitään lemmikiä ennen kuin harkitsen seuraavaa koiraa (tai muuta lemmikkiä). Välillä tuntuu vähän raskaalta, kun vanhuuden myötä on alkanut pentuaika "uudelleen" eli öisinkin pitää herätä käyttämään pissalla ulkona, välillä sattuu silti pissavahinkoja ja saa pestä pyykkiä. Kipulääkityksellä tuo on ja kivut hallinnassa. Eläinlääkärillä käydään kuukausittain Librelalla + Norocarp tarvittaessa. Lisäksi nyt hoitopaikkojenkin suhteen tilanne muuttunut kun omat vanhemmat on sellaisessa kunnossa, ettei niille voi enää viedä ainakaan pidemmäksi aikaa hoitoon, ehkä korkeintaan päiväselti voi jättää. Hoitolaan en pappaa enää vie. Että ehkä pitää hetki "kerätä voimia" ennen kuin jaksaa ainakaan penturumbaan lähteä.

Mahdollisesti jossain vaiheessa sitten koira tai vaihtoehtoisest pari kania voisi olla vaihtoehto. Kodinvaihtajatkin kiinnostaa. En tiedä osaako sitä ilman lemmikkiä kokonaan olla kovin pitkään, kun koko elämän ajan on enemmän tai vähemmän elukoita ollut joko kotona tai lähipiirissä.

[Tiibetinhelmi]

Tuo allekirjoitan kyllä, että seniorin kanssa on omat haasteensa. Just saattelin viikko sitten sateenkarisillalle oman 17-vuotiaan mummelikoiran ja mummelin vielä ollessa tässä en olisi voinut kuvitella jättäväni sitä yhtään pidemmäksi aikaa ilman mahdollisuutta päästä pissalle jne. Ne on tosiaan kuten pentuja, melkein koko ajan valvottavia.

[Hovarontti]

Siinä vaiheessa että tuo murkkuikäinen itseään miesten mieheksi luuleva, isotteleva kakara, olis melkein annettavissa uuteen kotiin No ei oikeasti, mutta kyllä taas koetellaan rajoja ja kaikki opittu on painunut unholaan. mm sivulle käsky on ihan hebreaa. Ei poika parka tiedä mitä se tarkoittaa ... eilen 11 minuuttia seisoin käskyn annettuani odottamassa että milloin se tapahtuu. Koira seisoi vieressä ja katsoi mua aina välillä ilmeellä, että en tosiaankaan tajua mitä tarkoitat, kävi kerran hakemassa pallon ja pudotti mun jalkoihin, tuli taas sivulle seisomaan. Viimein hyvin varovasti asetteli pyllynsä mun jalan viereen, hyvin hyvin hitaasti ja epävarman oloisesti.

Siitä sitten riemu riehu kiitokset että jes kyllä oli vaikea juttu, mutta hoksasithan viimein.

Ja kyllä tämä käsky on opetettu, alkuun namin kanssa ja häivytetty nami pois ja pelkkä ääni käsky on kyllä toiminut.


Koettelee koettelee ... mutta ei hylkää

[Tiibetinhelmi]

^

[Koiruuksia]

Kyllähän nämä aikuistuvat koirapojat osaavat keksiä vaikka mitä.
Reinon pentuaika oli niin raskas jotenkin koska se ei tarvonnut mua mihinkään ja piti mua lähinnä nolona.
Itse olin toipumassa vakavasta sydämen vajaatoiminnasta juuri silloin.
Onneksi oli sairauslomalla 4 kuukautta niin pystyin keskittymään pentuun. Toki jaksamisen rajoissa mikä ei aluksi paljoa ollut.

Reinon jälken kaikki tuntuu helpolta paitsi että Lakun kanssahan tässä on puolitoista vuotta koulutettu sitä pois omien kissojen jahtaamsisesta sisällä.
Nyt kun Lakun kanssa alkaa olle kissa-asia kunnossa niin sehän sitten tietenkin kokeilee Ainon ja Reinon kanssa että miten pitkälle voi mennä.
Ei voi ja uskoo kyllä kun sille päsähdetään. Kunhan tästä päästään yli, niin toivon saavani elää monta vuotta aikuisten ja fiksujen kuulolla olevien koirien kanssa leppoisaa elämää ja toivon että myös kissat voivat olla leppoisasti.

Ei ihan heti tulisi nyt mieleen ottaa pentua. Kamala, ajatuskin näännyttää.

Meinasin saada saätkyn kun näin että mieheltä oli tullut meseviesti. Se alkoi sanoilla 9v Karo koira. Ehdin ajatella että ei kai hän vaan esitä mitääs sellaista että meidän pitäisi ottaa se tänne.
Mutta ei onneksi, Karo on hänen työpaikallaan käynyt ihana opaskoira

[Tiibetinhelmi]

Laku on nyt siinä iässä että pitää kokeilla miten pitkälle voi kiivetä sosiaalisia "tikapuita" laumassa. Meillä on saman ikäinen tämä nuorin täällä ja on vähän samaa juttua ilmassa. Mutta tästäkin selvitään!

[Koiruuksia]

Joo, Lakulla selkeästi menee joissain sille kiihdyttävissä tilanteissa tunteisiin.
Onneksi molemmat rottweilerit ovat hyvin tervepäisiä otuksia ja palauttavat Lakun ruotuun päättäväisesti mutta hellästi. Niillä ei mene tunteisiin

[Nappis]

Tämä vaihe on kyllä melkoisen ärsyttävä. Viimeiset kolme koiraa olivat aika pienillä ikäeroilla, eikä laumassa ole aikoihin ollut nuorta koiraa. No ei enää ole laumaakaan kun on vain yksi jäljellä. Ihan uusi tilanne vuosikymmeniin ja harmittaa tuon ainoan puolesta. Onneksi sen ei ole sentään tarvinnut olla paljon yksin, mutta nyt mietityttää että entä jos tilanne jossain vaiheessa muuttuu ja tulee pitkiä yksinoloja. Se ei olisi reilua vanhaa koiraa kohtaan, jolla on aina ennen ollut lauma ympärillä. Pitäisikö sitten kuitenkin hankkia sille toinen koira kaveriksi ja ottaa itselle kaikki asiaan liittyvät riskit.

Koirattomaksi jääminen tuntuu ihan utopistiselta. Koirat ovat aina olleet elämäntapa ja ovat vieläkin, vaikka paljosta tässä on jo joutunut luopumaan. Mutta vieläkin opiskelen mielelläni uutta koiriin liittyen, nyt esim. olen lukenut uutta ruokintakirjaa ja osallistunut erilaisiin koira-aiheisiin luentoihin. Jos kohta jo olen koiraton, niin en samalla tavalla enää tarvitse sitä kaikkea tietoa enkä ainakaan omiin koiriin sitä enää voi soveltaa. Asuinpaikat on valittu koirien ehdoilla, vaatteet ovat lähinnä koiraihmisille sopivia ulkoiluvaatteita jne. Kun koira lähtee, niin kaikki jää vielä muistuttamaan entisestä, mutta koko elämä pitäisi järjestää uusiksi. Ihan käsittämätön ajatus.

Lauman kanssa eläessä se juuri oli lohdullista, että yhden koiran kuollessa aina jäi laumaan vielä muita. Eivät ne korvanneet lähtenyttä, mutta pitivät yllä koiramaista arkea. Tietenkin lopulta aina tulee se tilanne, että viimeinen koira kuolee, ellei itse kuole ensin. Mutta kun tässä vielä iän puolesta ehtisi ja toivottavasti myös jaksaisi kasvattaa pennun tai parikin vanhuuteen asti, ellei satu omia vanhempiaan nuorempana kupsahtamaan, niin tilanne on sikäli kettumainen. Se on sitten vakavan identiteettikriisin paikka. Ei taida olla sopeutumisvalmennusta koirattomaksi jääneille piintyneille koiraihmisille

[Koiruuksia]

Vaikea tietenkään sanoa kenellekään toiselle että mitä hänen kannattaisi tehdä.
Voin kuvitella että lauman jälkeen on outoa vain yhden koiran kanssa. Ja voisi ajatella että moni laumassa elänyt koira kaipaa lajitovereita ympärilleen.
Toki on niitäkin jotka lauman pienentyessä puhkeavat kukkaan,
Meillä on nyt 5 koiraa (kaksi tuli huhtikuussa 2024 takaisin oltuaan muutaman vuoden tyttärellä) ja onhan tässä hommaa. Ja rahanmenoa.
Vähemmän koiria, vähemmän kuluja. Niinhän se on.
Mutta kyllähän lauman kanssa eläminen on suurimman osan ajasta hauskaa, ajoittain jopa aivan hulvatonta. Koirat ovat kyllä mainioita ja jokainen on omanlaisensa persoona.

[Nappis]

Niinpä. Mulla on enimmillään ollut viisi koiraa kerralla. Enää en haaveile isosta laumasta, ja se tuli silloinkin vähän vahingossa kun yksi kasvatti tuli bumerangina takaisin enkä enää halunnut siitä luopua. Kaksi koiraa kerralla olisi aika hyvä. Enintään kolme jos siihen olisi erityinen syy.

Olen kyllä huomannut että koira on muuttunut kun on jäänyt ainoaksi. Ei nyt radikaalisti, mutta kuitenkin selvästi joissain asioissa. Se kyllä hyötyisi siitä että saisi koirakaverin. Mutta en mä edes itse osaa neuvoa itseäni mitä asialle pitäisi tehdä Kun on vähän liikaa kokenut sitä nurjaakin puolta ja tietää mitä kaikkea voi olla edessä jos koiran hankkii, isoimpana asiana huono terveys ja jatkuvat isot ell-kulut. Toisaalta tietää senkin että asiat voivat mennä aika hyvinkin mutta ei sitten ihan luota siihen omalla kohdalla. Jos tämän nykyisen koiran etu jonain päivänä vielä selkeämmin vaatii koirakaveria niin sitten asiaa on harkittava. Tai pyydettävä jostain lainakoira!

[Tiibetinhelmi]

Hei tuossahan olisi hyvä bisnesidea! Kurssi ihmisille jotka ovat jääneet totaalisesti koirattomiksi. On se taatusti niin kova paikka etten osaa edes kuvitella.

[koirafani]

Mulla on ollut kissoja aiemmin, mutta nyt haluaisin koiran. Sellasen mustan Labradorin! Se vaan varmaan vaatii tosi paljon ulkoilua?

[Biarritz]

^ Riippuu siitä mitä tarkoitat paljolta liikunnalla? Näyttelylinjaiset labbikset ovat nykyään aika lailla seurakoiria, ison osan kanssa ei harrasteta muuta kuin peruslenkkeilyä riittävän monta kertaa päivässä. Labbishan on Suomen suosituin rotu, sopii hyvin keskivertoon suomalaisperheeseen.

[Iidis79]

Ihan tyytyväinen tähän yhden kissan talouteen nyt. Mietin kyllä, että pitäiskö olla toinen kissa kaveriksi? Ja mistä. Ihan toista pentua en enää ottais, mutta sellanen mikä tulee sitten Henkan kanssa toimeen, nuori kolli ehkä. Painikaveriksi.

[Darre]

Kaksi koiraa on oikein hyvä määrä ja nuorempikin täyttää toukokuussa 2 v. niin alkaa olla järkevä. Monta vuotta oli kolme mitteliä ja se oli kyllä hauskaa, mutta on pakko ajatella realistisesti, eläinlääkärikulut ym. Eläkkeelle pääsemiseen on vielä muutama vuosi ja sitten voi hyvin pitää yhtä koiraa kun pitkiä yksinoloja ei enää ole.

[Tiibetinhelmi]

^Ai, mä aattelen just niin päin että kun pääsee eläkkeelle niin voi pitää enemmän koiria! No, vitsi vitsi. Mutta navettaan en aio ottaa ketään ennenkuin olen kokoaikaisesti kotona. Jos sittenkään. Mietitään ja funtsitaan.

[Valkosipulisilakka]

Minulla tulee valitettavasti olemaan niin pieni eläke, että en voi pitää paljoa eläimiä. Mahdolliset eläinlääkärikulut ovat niin isoja nykyään, että en pystyisi niihin. Plus että työelämässä ollessa voi hätätilassa ottaa pankkilainaa tai vinguttaa visaa, mutta eläkkeellä se ei ole hyvä vaihtoehto.

[Darre]

^Sama juttu, eläke ei tule olemaan iso ja se on otettava huomioon.

[Koiruuksia]

Ikääntyessä pitää ottaa moni asia huomioon eritavalla kuin nuorempana.

Me jaksetaan tällä hetkellä tämän lauman (5 koiraa ja kolme kissaa) oikein hyvin, mutta kyllä on tullut nyt jotenkin entistä vahvemmin mieleen se, että jos meille tämän lauman luonnollisen poistuman jälkeen/tai sen aikana vielä joku koira tulee niin kyllä se on sitten joku pieni ja tosi helppo kaikinpuolin.
Tuollaisia Peppejä ja Millejä kun jostain saisi niin ei tarvitsisi miettiä. Vaikka Peppi nyt ei ihan pieni olekaan (11kg) ja Millikin painaa 7kg.
Niissä on vaan ehdoton EI tuo että karva on nypittävää.

[Tiibetinhelmi]

Juu, ei tule mikään jättieläke olemaan mullakaan. Nyt on mennyt tosi kivasti (kop, kop) terveyden suhteen näiden kanssa ja todellakin toivon, että menee myös jatkossa. Mutta sanomattakin on selvää, että koiramäärä vähenee vuosien mittaan tulevaisuudessa.